Toletauolla olen

7 päivää ilman. Masentaa, itkettää ja päätä on särkenyt. Olen ajatellut, etten halua enää aloittaa uudestaan. Jotain kuitenkin pitää saada tilalle. Ehkä se viikon lomamatka olisi paikallaan?

Tällaisen löysin:

Kannabiksen vieroitusoireet kestävät tyypillisesti enintään 4 viikkoa. Sen aikajana voi näyttää tältä:

Viikko 1: Ärtyneisyys, ahdistus ja uniongelmat nousevat esiin
Viikko 2: Vieroitusoireet piikkaavat ja flunssan oireet alkavat
Viikko 3: Oireet alkavat helpottaa
Viikko 4: Kannabinoidireseptorien määrä alkaa kasvaa ja oireet häipyvät
Kannabiksen vieroitusoireet eivät ole mukava kokemus, mutta niiden terän viemiseen on erilaisia keinoja. Tässä muutama kikka olon helpottamiseen:

Pidä huoli nesteytyksestä Pysy aktiivisena ja harrasta liikuntaa
Pidä ruokavalio tasapainossa Harjoittele rentoutumistekniikoita, kuten esimerkiksi meditaatiota
Mene aikaisin nukkumaan Pysy sosiaalisena ja pyydä tarvittaessa apua perheeltä ja ystäviltä

Kannabiksen vaikuttavat aineet ovat rasvaliukoisia, kuten yllä joku jo kertoo, kuluu aikaa kunnes ne puhdistuvat elimistöstä ja tilanne normalisoituu.

Minäkin kannatan hyvistä arkirutiineista kiinni pitämistä ja rentoutunisharjoituksia. Toivottavasti saat myös seuraa, ettet ole koko ajan yksin. Oletko töissä tai opiskeluissa, tai onko sinulla muuten jotakin merkitystä tuovaa sisältöä elämässä? Puhut kyllä velvollisuuksista, mutta ne voi periaatteessa olla mitä vain.

Luonnossa oleilu myös rauhoittaa ja eheyttää valtaosan mieltä :) Luontoa kunnioittaen tottakai.

8. päivä ilman. Nukuin melko pitkät yöunet, enkä nähnyt painajaisia. Tosin unilääkkeen kanssa (tarkkana!!!) Ei itketä yhtään ja kohta syön jotain ja lähden lenkille luontoon. Tänään olen valinnut elämän selvinpäin. Eilen kävin äänimaljahoidossa. Sain viestin raittiilta, kunnolliselta ystävältä. Soitetaan lähiaikoina. Ihanaa, ettei kaikki ole jääneet pois. En ole siellä mustassa maailmassa tänä aamuna ainakaan.

9.päivä. Eilinen alkoi ihan hyvin ja siihen tuo edellinen tekstiin perustui. Kuitenkin alkoi aika pian itkettämään ja olin maailman onnettomin ihminen. Kävin muutaman kilometrin reippaalla lenkillä. Kaupoissa kävin ruokaa hakemassa, ettei tarvitsisi vähän aikaan mennä. Ruoka ei maistunut, mutta söin kaksi kertaa.

Masennuksen jälkeen saapui vieraaksi ahdistus. Toinen helpottaa, kun toinen saapuu. Kummankaan seurassa ei ole hyvä olla. Yritin katsoa elokuvaa, mutta keskittyminen oli hyvin haastavaa. Illalla kun piti mennä nukkumaan, oli armoton v...tus ja vihan tunteita kaikkea kohtaan. Otin unilääkkeen, koska en olisi pystynyt nukahtamaan muuten.

Olen miettinyt että huono homma tämäkin, että tauon aikana joudun turvautumaan bentsoon jotta nukkuminen onnistuu. Seuraavaksi pitää vieroittaa siitä ja jääkö tämä sitten vaan toletauoksi, kun olisin halunnut lopettaa? Mietin illalla että haluanko oikeasti elää raitista elämää? Kun en oikein kestä tätä elämää, enkä ihmisiä.

Lapsia ja eläimiä rakastan, mutta aikuiset ihmiset ovat usein teennäisiä ja ilkeitä. Jos ovat mukavia, niin sekään ei tunnu aidolta. En kyllä pysty oikein luottamaan ihmisten hyväntahtoisuuteen, vaikka varmasti sellaistakin on olemassa.

Kohta pitäisi laittaa jotain syömistä, muttei huvittaisi nousta. Haluaisin hetken vielä huilata, onhan sentään sunnuntai eikä mitään suunnitelmia. Vähän kotihommia koitan tehdä, mutten ota siitä paineita. En voi vaatia mitään itseltäni tällä hetkellä, koska oikeasti en jaksaisi elää. Tämä ei sitten tarkoita sitä, että mitään itselleni tekisin. En vain ole mukana tässä, mitä elämäksi kutsutaan. Ehkä helpottaa sitten, kun se kolmas viikko alkaa. Ei elämä voi olla aina "sitku", vaan sen pitäisi tapahtua tässä ja nyt.

Tiedän myös, ettei päivää saisi aloittaa netissä. Mutta tiedän sen myös, etten voi vaatia itseltäni liikaa kerralla. On taas niin paha olla. Mikään ei kiinnosta ja olen yksinäinen. Poltteluseuraa saisin, mutta en halua siihen palata sitten kuitenkaan.

Jatkuu... Ai niin ja ilmeisesti ne flunssan oireet alkoi nyt sitten. Vilunväristyksiä tuli joskus aikaisin aamulla ja laitoin tuuletusikkunan kiinni. Silti vielä palelin. Nyt vatsa ilmoittaa että voisin syödä. Ruokahalu on huonontunut polttelun lopettamisen jälkeen. Rentoon vatsaan on helpompi myös änkeä sitä sapuskaa. Ei ole helppoa edes normaalit elämän välttämättömät toiminnat minulle. Tätä päiväkirjaa kirjoitan, että saan konkretiaa siitä, että voinko olla kokonaan päihteetön. Tahtoa olisi ihan oikeasti, mutta ympäröivä maailma on myös totta ja sen tuomat haasteet.

Tsemppiä kaikki myssy tyypit, joille se on enemmän uskonto ja elintapa kuin mikään päihde. Ilman itkettää, ahdistaa. Nikotiinin tarve ahdistaa myös kun muuten ei tupakointia. Kolmas päivä ilman. Hermo kireellä. Tuntuu toivottomalta ja ylivoimaiselta kaikki. Alkoholi himo nostaa päätään vaikkei tee mieli juoda. Viina on pahasta, tosi paha. Muutaman päivän ilman et koppaa hyvin taas.

14.päivä ilman. Nukuin 5 tuntia bentson kanssa viime yönä. Ei mitään järkeä. 2 viikkoa on jo toletauko, eiköhän itsensä kiusaaminen riitä. Kannabis on mun LÄÄKE. Nuo lääketehtaan myrkyt on sen sijaan HUUMETTA. Bentsoista on ollut joskus kohtalaisen vaikea vierottautua. Ja tuo bigpharman tuote pistää haisemaan. Yök. En normaalisti haise pahalle. Jos täällä Suomessa ei olisi kieltolakia, voisin valikoida juuri itselle sopivan budin, laajasta valikoimasta. Kaikkein sopivin itselleni olisi se indigavoittoinen suhteessa 70/30. Mutta tyydytään nyt siihen, mitä tuolla myydään. Ja kurinalaisuutta niin, että normaali päivä ensin takana ja illalla sitten vasta polttelut. Toivottavasti onnistun siinä. Jos jollain on laittaa joku hyvä, mielellään terveellinen (ei vehnäjauhoja, eikä valkoista sokeria) ohje pikkuleiville, olisin kiitollinen. Olen meinaten jättänyt tupakankin tässä melkein kokonaan pois.