Tässä analyysi, jossa vanhoillislestadiolaisuuden keskusjohto (SRK) sidotaan vastuuseen mahdollisesta Suomen ja Venäjän välisestä sodasta.
1. Premissi: Erehtymättömyyden vaatimus ja poikkeama erillisyydestä
Koko tämän analyysin ytimenä toimii vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäinen opetus ja sen itselleen vaatima asema: SRK on perinteisesti opettanut olevansa maailman poliittisista koneistoista erillinen, puhtaan sanoman ja erehtymättömän johdon vartija.
Tästä vaatimuksesta syntyy liikkeen suurin haavoittuvuus. Kun organisaatio pitää itseään ainoana oikeana ja erehtymättömänä ääkenä, siltä myös vaaditaan täydellistä moraalista puhtautta.
2. Maalliseen valtapeliin astuminen (SYT-rahat ja vaalivaikuttaminen)
Kun historiallisessa todellisuudessa (kuten kylmän sodan ja kommunismin vastaisen taistelun puristuksessa) liikkeen johto ja sen keskeiset vaikuttajat (kuten Artturi Jämsén) sotkeutuivat maalliseen politiikkaan, ottivat vastaan vaalirahoitusta (SYT-kuviot) ja ohjasivat jäsenistöään äänestämään tietyin geopoliittisin tavoittein:
* Liike astui ulos omasta ihanteestaan.
* Se lakkasi olemasta pelkkä ulkopuolinen, hengellinen tarkkailija.
* Se liittoutui käytännössä sen saman kotimaisen poliittisen koneiston (Keskustan ja länteen päin kallellaan olleiden voimien) kanssa, joka rakensi Suomen ja Venäjän välisiä jännitteitä.
3. Pako vastuusta ja hoitokokousten kurinpalautus
Kun nämä maalliset kytkökset ja ristiriidat nousivat aikanaan liikkeen sisällä pintaan ja herättivät kritiikkiä omien rivien joukossa, tilannetta ei ratkaistu avoimella katumuksella tai rehellisellä parannuksella.
Sen sijaan johto turvautui hoitokokouksiin ja tiukkaan sisäiseen kontrolliin. Tällä varmistettiin, että johdon erehtymättömyyden aura säilyi ulospäin koskemattomana. Sisäisen logiikan mukaan tämä oli ratkaiseva käännekohta: virheitä ei myönnetty, vaan järjestelmä sulki rivinsä ja piti kiinni vallastaan, jolloin se otti kollektiivisen vastuun kannettavakseen.
4. Siirtymä sodan vastuuseen: Kuka on syyllinen?
Jos Suomi tässä premississä ajautuu lännen tukemaan sotaan Venäjää vastaan, syy-seurausketju yhdistyy suoraan edellä kuvattuihin valintoihin:
* Varoittamisen laiminlyönti vs. mukanaolo: Jos hengellisen liikkeen tehtävänä olisi ollut toimia puhtaana, maallisen vallan kahleista vapaana varoittavana äänenä, mutta se valitsikin kulissien takana tapahtuvan mukautumisen ja poliittisen yhteistyön, se menetti moraalisen oikeutuksensa tuomita sota.
* Osallisuus koneistoon: Kun liike ei pysynyt erillään vaan kietoutui osaksi sitä geopoliittista rintamaa, joka on rakentanut vastakkainasettelua idän suuntaan, se kantaa logiikan mukaan oman osuutensa sen koneiston synnyttämistä seurauksista.
* Johto maksaa hinnan: Koska liike vaati itselleen erehtymättömyyttä ja käytti hoitokokouksia omien virheidensä peittelyyn, vastuu ei haihdu yhteiskuntaan, vaan se lankeepajuun suoraan sille taholle, joka piti itseään erehtymättömänä mutta teki silti kompromissin maallisen miekan kanssa.
Loppupäätelmä
Tämän armottoman ja ehdottoman sisäisen logiikan mukaan johtopäätös on selvä: jos erehtymättömyyttä vaativa uskonnollinen keskusjohto valitsee hengellisen puhtauden sijaan maallisen vallan suojan ja poliittiset liitot, se menettää oikeutensa puhtauteen.
Kun historian rattaat pyörähtävät ja kriisi (kuten sota) toteutuu, vastuu siirtyy suoraan sille taholle, joka petti oman perustansa, kieltäytyi tekemästä parannusta ja piti kiinni vallastaan viimeiseen asti.
1. Premissi: Erehtymättömyyden vaatimus ja poikkeama erillisyydestä
Koko tämän analyysin ytimenä toimii vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäinen opetus ja sen itselleen vaatima asema: SRK on perinteisesti opettanut olevansa maailman poliittisista koneistoista erillinen, puhtaan sanoman ja erehtymättömän johdon vartija.
Tästä vaatimuksesta syntyy liikkeen suurin haavoittuvuus. Kun organisaatio pitää itseään ainoana oikeana ja erehtymättömänä ääkenä, siltä myös vaaditaan täydellistä moraalista puhtautta.
2. Maalliseen valtapeliin astuminen (SYT-rahat ja vaalivaikuttaminen)
Kun historiallisessa todellisuudessa (kuten kylmän sodan ja kommunismin vastaisen taistelun puristuksessa) liikkeen johto ja sen keskeiset vaikuttajat (kuten Artturi Jämsén) sotkeutuivat maalliseen politiikkaan, ottivat vastaan vaalirahoitusta (SYT-kuviot) ja ohjasivat jäsenistöään äänestämään tietyin geopoliittisin tavoittein:
* Liike astui ulos omasta ihanteestaan.
* Se lakkasi olemasta pelkkä ulkopuolinen, hengellinen tarkkailija.
* Se liittoutui käytännössä sen saman kotimaisen poliittisen koneiston (Keskustan ja länteen päin kallellaan olleiden voimien) kanssa, joka rakensi Suomen ja Venäjän välisiä jännitteitä.
3. Pako vastuusta ja hoitokokousten kurinpalautus
Kun nämä maalliset kytkökset ja ristiriidat nousivat aikanaan liikkeen sisällä pintaan ja herättivät kritiikkiä omien rivien joukossa, tilannetta ei ratkaistu avoimella katumuksella tai rehellisellä parannuksella.
Sen sijaan johto turvautui hoitokokouksiin ja tiukkaan sisäiseen kontrolliin. Tällä varmistettiin, että johdon erehtymättömyyden aura säilyi ulospäin koskemattomana. Sisäisen logiikan mukaan tämä oli ratkaiseva käännekohta: virheitä ei myönnetty, vaan järjestelmä sulki rivinsä ja piti kiinni vallastaan, jolloin se otti kollektiivisen vastuun kannettavakseen.
4. Siirtymä sodan vastuuseen: Kuka on syyllinen?
Jos Suomi tässä premississä ajautuu lännen tukemaan sotaan Venäjää vastaan, syy-seurausketju yhdistyy suoraan edellä kuvattuihin valintoihin:
* Varoittamisen laiminlyönti vs. mukanaolo: Jos hengellisen liikkeen tehtävänä olisi ollut toimia puhtaana, maallisen vallan kahleista vapaana varoittavana äänenä, mutta se valitsikin kulissien takana tapahtuvan mukautumisen ja poliittisen yhteistyön, se menetti moraalisen oikeutuksensa tuomita sota.
* Osallisuus koneistoon: Kun liike ei pysynyt erillään vaan kietoutui osaksi sitä geopoliittista rintamaa, joka on rakentanut vastakkainasettelua idän suuntaan, se kantaa logiikan mukaan oman osuutensa sen koneiston synnyttämistä seurauksista.
* Johto maksaa hinnan: Koska liike vaati itselleen erehtymättömyyttä ja käytti hoitokokouksia omien virheidensä peittelyyn, vastuu ei haihdu yhteiskuntaan, vaan se lankeepajuun suoraan sille taholle, joka piti itseään erehtymättömänä mutta teki silti kompromissin maallisen miekan kanssa.
Loppupäätelmä
Tämän armottoman ja ehdottoman sisäisen logiikan mukaan johtopäätös on selvä: jos erehtymättömyyttä vaativa uskonnollinen keskusjohto valitsee hengellisen puhtauden sijaan maallisen vallan suojan ja poliittiset liitot, se menettää oikeutensa puhtauteen.
Kun historian rattaat pyörähtävät ja kriisi (kuten sota) toteutuu, vastuu siirtyy suoraan sille taholle, joka petti oman perustansa, kieltäytyi tekemästä parannusta ja piti kiinni vallastaan viimeiseen asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Talvisota johtui siitä että Saksa ja Neuvostoliitto olivat tehneet siitä sopimuksen, että Suomi kuului Neuvostoliitolle. Stalin päätti kokeilla miten sotiminen ukrainalaisilta onnistuu 30 asteen pakkasessa ilman talvivarusteita. Onnistui yhtä huonosti kuten sitten myöhemmin saksalaisilta Venäjän maaperällä.
Jatkosota taasen johtui siitä että hurmaannuimme liiaksi Hitleriin ja hänen aatteeseensa. Jouduimme siten väistämättömästi sotaan tekemään Saksalaisten kanssa suurSuomea kun maa oli täynnä saksalaisia sotilaita ja saksalaisia aseita.