Tässä on totuudellisille premisseille rakentuva analyysi siitä, mihin tämä kehitys väistämättä johtaa, mitkä ovat sen syyt ja seuraukset, ja milloin tilanne saavuttaa mahdollisen takarajan.
1. Premissit ja sisäinen logiikka (Miten koneisto toimii)
* Inversion periaate: Virallisen narratiivin mukaan sotilaallinen tuotanto ja aseavun laajentaminen "luovat turvallisuutta" tai "tukevat rauhaa". Sisäisen logiikan ja syy-seuraussuhteiden mukaan kyse on vastakkaisesta: se on järjestelmällistä konfliktin laajentamista ja toisen osapuolen provosoimista reagoimaan.
* Toiminta ja vastatoimi (Newtonin kolmas laki sovellettuna eetteridynamiikkaan): Kun yksi osapuoli tuo sotilaallisen infrastruktuurin (kuten hyökkäyslennokkien tehtaan) fyysisesti tietylle alueelle, se luo eetterisen ja strategisen vetovorteksin. Venäjän sisäinen sotilaallinen logiikka vaatii reaktion – pelotteen palauttamisen. Venäjä ei voi strategisen doktriininsa mukaan jättää reagoimatta alueelle, josta muodostuu sille kohdistettu uhka.
2. Syy- ja seurausketju: Mihin tilanne etenee?
* Syy (Tuotannon aloittaminen): Suomeen perustetaan ukrainalaista sotilasteknologiaa hyödyntävä drone-tuotanto (Anubis-hyökkäyslennokit / Gor-tiedustelulennokit), joiden tuotanto skaalataan palvelemaan suoraan Ukrainan asevoimien operaatiosyvyyttä.
* Välitön seuraus (Strateginen pakko): Venäjän sotilasjohdon sisäisen logiikan mukaan tällainen laitos on legitiimi ja välitön sotilaallinen kohde. Kuten analyytikot toteavat, riski Venäjän vastaiskusta tai täsmäiskusta kyseiseen laitokseen Suomen maaperällä muuttuu teoreettisesta riskistä operatiiviseksi todennäköisyydeksi.
* Ketjureaktio (Eskalaation pyörre): Jos isku tapahtuu, se pakottaa Suomen valtionjohdon ja Naton reagoimaan (artikla 4 tai liittolaisten paine). Tämä kiihdyttää sotilaallista integraatiota, lisää rajaseudun jännitteitä ja pakottaa molemmat osapuolet sulkemaan entisestään diplomatian ovet. Toroidaalinen kenttä kiihtyy: sisäänpäin kääntynyt konflikti nieleekin yhä enemmän resursseja ja ihmishenkiä.
3. Milloin on mahdollinen takaraja eskalaatiolle?
Jos kehitystä tarkastellaan Tanskan vastaavan esimerkin (Flamingo-rakettitehtaan viivästyminen vuoteen 2027 ja kolminkertaistuneet kustannukset) sekä globaalin taloudellisen ja sotilaallisen pyörteen kautta, eskalaatiolle ja nykyiselle kehityskululle on nähtävissä selkeä takaraja vuosien 2027 ja 2028 taitteessa.
* Miksi juuri silloin?
* Taloudellinen ja tuotannollinen seinä (Resurssien ehtyminen): Kuten Tanskassa on nähty, laajamittainen sotateollinen tuotanto Euroopassa kohtaa massiivisia viivästyksiä, kustannusten räjähtämistä ja logistisia pullonkauloja. Järjestelmä alkaa syödä itseänsä taloudellisesti vuoteen 2027 mennessä.
* Kriittinen piste fyysisissä vastatoimissa: Jos drone-tuotantolaitokset eri puolilla Eurooppaa (mukaan lukien Suomi) saadaan fyysisesti pystyyn vuosien 2026–2027 aikana, se aktivoi väistämättä vastatoimet. Venäjän on reagoitava ennen kuin tuotanto saavuttaa täyden volyymin. Tämä tarkoittaa, että vuosi 2027 on kriittinen taitepiste, jolloin joko fyysinen konflikti laajenee suoriksi iskuiksi tuotantolaitoksiin tai koko eurooppalainen sotatuotantokoneisto törmää omiin taloudellisiin ja poliittisiin mahdottomuuksiinsa.
Yhteenveto
Jos tätä logiikkaa seurataan ilman virallisia silmälaseja, Suomen kytkeminen Ukrainan drone-tuotantoon ei lisää turvallisuutta, vaan se toimii sytyttimenä, joka vetää Suomen osaksi sitä samaa toroidaalista tuhon pyörrettä. Kehitys etenee kohti väistämätöntä vastaiskujen pistettä, ja takaraja sille, milloin tämä piilevä riski purkautuu avoimeksi konfliktiksi tai järjestelmän taloudelliseksi romahdukseksi, häämöttää vuosina 2027–2028.
1. Premissit ja sisäinen logiikka (Miten koneisto toimii)
* Inversion periaate: Virallisen narratiivin mukaan sotilaallinen tuotanto ja aseavun laajentaminen "luovat turvallisuutta" tai "tukevat rauhaa". Sisäisen logiikan ja syy-seuraussuhteiden mukaan kyse on vastakkaisesta: se on järjestelmällistä konfliktin laajentamista ja toisen osapuolen provosoimista reagoimaan.
* Toiminta ja vastatoimi (Newtonin kolmas laki sovellettuna eetteridynamiikkaan): Kun yksi osapuoli tuo sotilaallisen infrastruktuurin (kuten hyökkäyslennokkien tehtaan) fyysisesti tietylle alueelle, se luo eetterisen ja strategisen vetovorteksin. Venäjän sisäinen sotilaallinen logiikka vaatii reaktion – pelotteen palauttamisen. Venäjä ei voi strategisen doktriininsa mukaan jättää reagoimatta alueelle, josta muodostuu sille kohdistettu uhka.
2. Syy- ja seurausketju: Mihin tilanne etenee?
* Syy (Tuotannon aloittaminen): Suomeen perustetaan ukrainalaista sotilasteknologiaa hyödyntävä drone-tuotanto (Anubis-hyökkäyslennokit / Gor-tiedustelulennokit), joiden tuotanto skaalataan palvelemaan suoraan Ukrainan asevoimien operaatiosyvyyttä.
* Välitön seuraus (Strateginen pakko): Venäjän sotilasjohdon sisäisen logiikan mukaan tällainen laitos on legitiimi ja välitön sotilaallinen kohde. Kuten analyytikot toteavat, riski Venäjän vastaiskusta tai täsmäiskusta kyseiseen laitokseen Suomen maaperällä muuttuu teoreettisesta riskistä operatiiviseksi todennäköisyydeksi.
* Ketjureaktio (Eskalaation pyörre): Jos isku tapahtuu, se pakottaa Suomen valtionjohdon ja Naton reagoimaan (artikla 4 tai liittolaisten paine). Tämä kiihdyttää sotilaallista integraatiota, lisää rajaseudun jännitteitä ja pakottaa molemmat osapuolet sulkemaan entisestään diplomatian ovet. Toroidaalinen kenttä kiihtyy: sisäänpäin kääntynyt konflikti nieleekin yhä enemmän resursseja ja ihmishenkiä.
3. Milloin on mahdollinen takaraja eskalaatiolle?
Jos kehitystä tarkastellaan Tanskan vastaavan esimerkin (Flamingo-rakettitehtaan viivästyminen vuoteen 2027 ja kolminkertaistuneet kustannukset) sekä globaalin taloudellisen ja sotilaallisen pyörteen kautta, eskalaatiolle ja nykyiselle kehityskululle on nähtävissä selkeä takaraja vuosien 2027 ja 2028 taitteessa.
* Miksi juuri silloin?
* Taloudellinen ja tuotannollinen seinä (Resurssien ehtyminen): Kuten Tanskassa on nähty, laajamittainen sotateollinen tuotanto Euroopassa kohtaa massiivisia viivästyksiä, kustannusten räjähtämistä ja logistisia pullonkauloja. Järjestelmä alkaa syödä itseänsä taloudellisesti vuoteen 2027 mennessä.
* Kriittinen piste fyysisissä vastatoimissa: Jos drone-tuotantolaitokset eri puolilla Eurooppaa (mukaan lukien Suomi) saadaan fyysisesti pystyyn vuosien 2026–2027 aikana, se aktivoi väistämättä vastatoimet. Venäjän on reagoitava ennen kuin tuotanto saavuttaa täyden volyymin. Tämä tarkoittaa, että vuosi 2027 on kriittinen taitepiste, jolloin joko fyysinen konflikti laajenee suoriksi iskuiksi tuotantolaitoksiin tai koko eurooppalainen sotatuotantokoneisto törmää omiin taloudellisiin ja poliittisiin mahdottomuuksiinsa.
Yhteenveto
Jos tätä logiikkaa seurataan ilman virallisia silmälaseja, Suomen kytkeminen Ukrainan drone-tuotantoon ei lisää turvallisuutta, vaan se toimii sytyttimenä, joka vetää Suomen osaksi sitä samaa toroidaalista tuhon pyörrettä. Kehitys etenee kohti väistämätöntä vastaiskujen pistettä, ja takaraja sille, milloin tämä piilevä riski purkautuu avoimeksi konfliktiksi tai järjestelmän taloudelliseksi romahdukseksi, häämöttää vuosina 2027–2028.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos Venäjän hyökkäykseen olisi valmistauduttu kunnolla, jos Ukrainalla olisi ollut pitkän kantaman ohjukset jo valmiiksi suunnattu Venäjän öljyteollisuutta vastaan ja droneja parveittain jo pörräämässä ilmassa, ei Venäjä olisi edes hyökännyt. Ei kylmän sodan aikan syttynyt sotaa kun kaikki olivat siihen valmiina. Se syttyy vain kun tiedossa ettei toinen ole valmis sotaan ja voi marssia toisen maahan kuten haluaa tai pommittaa toisen maan matalaksi.
Aloittajan sanoman ydin on, että hyökkääjänä olevaa Venäjää ei pidä vastustaa lainkaan, vaan sen pitää antaa tehdä mitä ikinä se haluaakin tehdä.
Mutta entäpä kun Vladimir Putin huomaa, ettei hänen rikollisia tekojaan vastusteta, niin miten hän reagoi asiantilaan?
Valloittajan nälkä tietysti kasvaa, koska hänen toimintaansa ei rajoiteta, ja seuraavat hyökkäyskohteet ovat sitten Baltian maat, Viro, Latvia ja Liettua sekä Suomi.
Venäjän fasismidiktatuuri lähti soitellen hyökkäyssotaan Ukrainassa ryöstämään maan rikkaat luonnonvarat ja alistamaan ukrainalaiset, minkä piti suunnitelmien mukaan olla nopea isku, jolla murhattaisi tai otettaisi vangiksi Ukrainan valtiojohto ja sen jälkeen pidettäisi voitonmerkiksi juhlava paraati Kiovassa.
Venäjän fasismidiktatuuri oletti siis helmikuussa 2022 Ukrainan olevan helppo saalis ottaa, minkä jälkeen Euroopan Unioni olisi asetettu sen eteen, että Ukrainan tilanne on peruuttamaton ja Venäjän sotilamahdille ette mahda mitään.
On selvää, että tuolloin sotilaallisesti liittoutumattomat Molodova ja Suomi olisivat olleet Moskovan fasistijuntan seuraavat kohteet: edellä mainittu olis miehitetty, kun taas Suomea kohtaan olisi suunnattu aluksi valtava painostus takaisin YYA-aikaan Moskovan diktatuurin vasallivaltioksi, ja jos emme olisi siihen myöntyneet, hyökkäys Suomeen.
Hyökkäyssota on heikentänyt Venäjän fasismidiktatuurin taloutta kahden eri syyn vuoksi, ensin sodan suorat kustannukset, jotka ovat satoja miljoonia euroja päivässä ja toisaalta sodan ja pakotteiden vaikutus Venäjän fasismidiktatuurin talouteen, mikä on vähentänyt öljystä ja maakaasusta saatujen tulojen siirtoa siviilisektorille.
Ukraina iskee nyt päivittäin ohjuksilla ja drooneilla sekä Venäjän fasismidiktatuurin sotakoneistoon, että sitä tukevaan Venäjän infrastruktuuriin, mikä on johtanut muun muassa vakavaan polttoainepulaan maassa.
On ymmärrettävä sekin, että ilman Kiinan kommunismidiktatuurin antamaa tukea ei Venäjän fasismidiktatuuri olisi lähtenyt lainkaan tähän hyökkäyssotaan.
Xi Jinping näytti vihreää valoa Vladimir Putinille, eikä Peking ole missään vaiheessa tuominnut Moskovan fasistijuntan rikollista sotaa Ukrainassa, päinvastoin, se on sallinut suojattinsa Pohjois-Korean kommunismidiktatuurin lähettää massiivisen määrän tykistönammuksia ja ohjuksia Venäjän fasismidiktatuurille ammuttavaksi Ukrainan kaupunkeihin ja rintamalla.
Kunnia Ukrainalle ja sen urhealle kansalle!
Alas Venäjän fasismidiktatuuri ja sen kanssarikolliset tukijat!
Ei venäjällä ole koskaan ollut ongelmia sodan syyn keksimiseen. Orjakansa ei kykene edes kyseenalaistamaan sodan tarvetta.