Kun kaivattusi ei ollutkaan sitä, mitä toivoit ja tunteet viileni?
Itse olen ehkä enemmänkin pettynyt, koska selvisi, että hänellä vaikeita mt-ongelmia, jotka vaikuttaa hänellä aika ikäviltä seuralaisilta.
Toisaalta hän oli mitä ihastuttavia ja rakastettavin, mutta toinen puoli täysin vastakohta. Päättele siitä, miksi katkeruus iski. Oli hyvännäköinen ja olin lääpälääni ihan täysin häneen😥 ei voi mitään, että viileni, kun totuus iskettiin naamani eteen.
Itse olen ehkä enemmänkin pettynyt, koska selvisi, että hänellä vaikeita mt-ongelmia, jotka vaikuttaa hänellä aika ikäviltä seuralaisilta.
Toisaalta hän oli mitä ihastuttavia ja rakastettavin, mutta toinen puoli täysin vastakohta. Päättele siitä, miksi katkeruus iski. Oli hyvännäköinen ja olin lääpälääni ihan täysin häneen😥 ei voi mitään, että viileni, kun totuus iskettiin naamani eteen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Uli uli!
Mitähän hän on joutunut kokemaan, mietitkö koskaan sitä? En tarkoita että sääliä pitäisi tai olla yhdessä mt-potilaan kanssa, mutta kyllä hän kuulostaa silti uhrilta mitä suuremmissa määrin. Ei kukaan valitse itselleen vaikeita mt-ongelmia. Suhtaudut vähän lapsellisesti kun mainitset että on hyvännäköinen. Petyit omissa odotuksissasi, ota se oppiläksynä elämältä.
Ajattelin vain mainita tuon hyvännäköisyyden siksi, että hänessä oli paljonkin hyvää. Kyllä, mt ongelmat eivät ole omavalinta sairastutko, varmasti monella haastava tausta lapsuudesta saakka, vaikeissa tapauksissa siis. Mut jokainen voi päättää itse hyväksyykö ystäväkseen tai kumppanikseen sellaisen. Mt potilaissa on myös ihan kelpotyyppejäkin
Kyllä se juuri on noin. Eikä tosiaan tarvitse olla mt-ongelmia. Kun ihmistä kohdellaan pitkään ihan pashasti, hän alkaa olettaa että sama meno jatkuu. Siinä kaivetaan ihmisen huonoimpia asioita esiin ihan väkisin. Tilanne voisi korjaantua ihan kerralla jos yksikin positiivinen asia tapahtuisi hänen elämässään ja luottamus ihmiseen voisi palautua. Mt-ongelmat ovat tuollaisesta kaukana.
Jos on kokemusta siitä, että arvotetaan ulkonäön perusteella pelkästään, niin ei voi syntyä luottamusta ihmisiin. Minulle on terapeutti sanonut, et ole hullu, mutta erittäin traumatisoitunut. Aito rakkaus voi tehdä ihmeitä. Korjaavat kokemukset auttaa, jos on ollut vaikeaa menneisyydessä. Kyllä minä haluaisin että nähdään pintaa syvemmälle mitä siellä on hyvää, kauneus kun on katoavaista. Kaikki vanhenevat ja aito rakkaus kestää senkin. Sitä ei niin kiinnitä siihen ulkoiseen huomiota, kun näkee sen ihmisen sisimpään.
Opettele itse rakastamaan este itseäsi, toinen ei voi rakastaa toista ehjäksi, vaan se työ on itse tehtävä.
Olen tehnyt työtä itseni kanssa. Enkä itse ole hakemassa ketään, kunhan kerroin kokemuksesta. Eikä asia ole aivan noin suoraviivainen, mitä sanot.
Minä mies koen voimakkaasti, että minua arvotetaan ulkonäön perusteella. Siitä on ollut minulle vain haittaa ihmis-suhde -mielessä. Naiset kyllä katselevat minua kiinnostuneena, mutta pitävät varmaan pinnallisena ihmisenä, johon ei voi luottaa ja siksi suhtautuminen ei ole vakavaa. Päinvastoin olen kuitenkin syvällinen, luotettava, aito oma itseni.
Ei tietenkään ole, psyyke on hyvin moniuloitteinen
Kuulostat henkisten oppien tai keittiöpsykologian oppikirjalta, jolla ei ole harmainta haisua siitä mikä on korjaava kokemus ja mikä on esimerkiksi masennuksen ja trauman ero, vaikka saattavat ne esiintyä päälekkäinkin.
Suoraan sanottuna "korjaa itsesi"-on huonoin neuvo mitä voi antaa. Mikään yksin työstäminen ja pohdiskelu ei korvaa korvaavia, hyviä ja terveyhdyttäviä kokemuksia ja kohtaamisia ihmissuhteiden kohdalla. Yksin ei voi korjata, jotakin mikä on rikkoutunut yhteydessä. sivusta
Olen korjannut itseni syvästä kuopasta takaisin elämään. työ itsensä kanssa jatkuu loppuun saakka meillä kaikilla
pakko myöntää, että siltä alkaa vaikuttamaan. Itseäni tässä saan syyttää.
En voi hylätä mielenterveysongelmaista vaimoani. Rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta tässä koko maailmassa
Miksi sinun pitäisi hänet hylätä?
Voi voi jos ei kelvannu huonoimillaan ni etpä olis häntä ansainnu parhaimmillaankaan siinä on si ero huonoimmillaan ja pahimmillaan ovat kaksi täysin eri asiaa
Niin se huono oli harmittavasti todella huonoa😓
En olisi kestänyt sellaista
Se mt-potilas ei huolinut sinua ja sekös sapettaa.
Minä en huolinut. Sitä en tarkalleen ottaen tiedä olisiko hän huolinut minut. Toivottavasti ei, että hänkin pääsee helpolla, myös sydänsuruistaan, mut tiesin, että hänellä myös oli vahvoja tunteita
🥱😴😴
Mt-potilas hyvin harvoin kykenee minkäänlaisiin ihmissuhteisiin, surullista sinänsä.
sivu
Tiesin ettet kestäisi mun MT-ongelmia.
Ette vain olleet tarkoitettu yhteen, ei sen kummempaa.
Näin on
Ota siitä opiksesi tutustua ihmiseen eikä olettaa, vaan kohdata toinen ihmisenä eikä objektina.
Pyrin kohtaamaan ihmisenä kaikki, mut sapettaa saa, jos asiat eivät olleet sitä mitä luuli toisesta. Se että alkujaan mielikuva toisesta oli väärä. Mut kumppaninhan saa ihan itse valita alkaako suhteeseen, jos sellainen mahdollisuus tulee. Jos ei natsaa kaikilta osin, voihan sitä vähän hetkeksi katkeroituakin. Kyllähän niitä uusiakin mahdollisuuksia tulee.
Onks toi ny sun vai jonku muun diagnosoima, vai mistä sen ongelmat ilmeni? Vai uskotko johki huhuihin?
Kyllä se näkyi jutuista. Ikävä kyllä aika voimakkaasti😔
Taidat itse olla se mt-ongelmainen. Se näkyy sun jutuista.
Millaiset jutut oli?
Aloitus on jälleen kerran keksitty tarina. Pitää taas esittää jollekin jotain.
Voin olla, mut kyllä se mies oli hyvin vakava tapaus, jos itsekin vajavaisena näin sen selvästi, et kaikki ei ok hänellä
En ole katkeroitunut. Ei kaivatun tarvitse olla mun kuvitelmien mukainen. En itsekään halua olla muiden kuvitelmien mukainen.
Nainen paljastu kylä pyöräks. Onnea vaan pyöräilyyn!
Hänen silmissään välähtää yhä joskus huvittuneisuus. Miten kerran nautinkaan tuosta katseesta, kun olin kyllin nälkäinen pitääkseni tuollaisia murusia juhlana.
Nukkumassa?
Ja pitää vielä lisätä että olen sellainen nainen joka tarvii henkisesti vahvan miehen, joten olihan se harmi kun huomasin hänen jutuissaan niitä kummallisuuksia ja sitten alkoi selvitä mt-ongelmien laajuus. Että siksi pettynyt, mutta toivon hänelle pelkkää hyvää tietysti. ❤️
Jossain sisälläni on armollinen ja anteeksiantava ihminen. Joka yrittää ymmärtää, mitä ihmiset käyvät läpi, joka hyväksyy sen, että tekevät asioita ja että epätoivo johtaa paikkoihin joita tuskin kuvittelivatkaan. Vannon, että hän on olemassa, ja tuskailee tämänkin edessäni näkemäni niin katuvan puolesta. Mutta en ole varma tunnistaisinko häntä.
En vaan ennemminkin siitä millaiseksi piipittävällä pikkutyttöäänellä puhuvaksi noloustapaukseksi olen muuttunut näiden muutaman kuluneen vuoden aikana.