Oikeastaan minua

ei haittaa sairauteni ollenkaan, koska parisuhteeni toinen osapuoli ei koskaan halannut, eikä kuullut minua vaikka sitä häneltä pyysin kauan! Siksikin minulle sopii paremmin se, etten voi enää harrastaa seksiä koska vain se oli tärkeää eksmiehelleni! Hän on autismin kirjolla ja hänen perheessään ei ollut tapana halata ja puhua mistään henkilökohtaisista asioista koskaan! Minulle nuo kaikki asiat ovat tärkeitä, koska ilman sanoja ei ole myöskään ymmärrystä! Olin eksälleni pelkkä reikä vain jota panna, mutta vaikka ymmärsin hänen tapansa toimia ja mistä se johtui, en enää koskaan halua sellaista tilannetta yhdenkään miehen kanssa. Seksi ei kuulu enää koskaan minun elämääni! Haaveilen sellaisesta ystävämiehestä joka on suunnilleen, tai vähintään samanikäinen kuin itse olen ja joka myös pitää halaamisesta ja keskusteluista ainakin joskus!