1. Yksilön omatundon hiljentäminen joukon paineella
Ihmisen luontainen tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon on voimakas voima. Kun uskonnollinen yhteisö rakennetaan sille pohjalle, että oikeaoppisuus ja turva löytyvät vain ja ainoastaan sisäpiiristä, syntyy vahva ryhmädynamiikan paine.
* Yksilö alkaa hiljalleen epäillä omaa sisäistä ääntään ja omatuntoaan. Jos omatunto sanoo yhtä mutta yhteisön säännöt ja puhujat toista, yksilö tekee kohtalokkaan valuksen: hän hiljentää oman omatuntonsa.
* Omatunto ei enää toimi suorana yhteytenä Jumalaan, vaan siitä tulee pelkkä kaiku siitä, mitä muut ajattelisivat tai mitä sääntökirja määrää.
2. Vastuun pakeneminen ja "äiti käski" -kulttuuri
Kun omatunto on luovutettu pois, ihminen vapautuu näennäisesti henkilökohtaisesta vastuusta – mutta samalla hänestä tulee henkisesti epäitsenäinen.
* Syntyy tilanne, jossa omista teoista, valinnoista ja uskon laadusta ei tarvitse (eikä saa) kantaa itse vastuuta. Vaikeissa paikoissa on helppo nojata siihen, että "näinhän meitä on opetettu", "näin vanhemmat uskovat" tai "järjestö määräsi näin".
* Tämä siirtää vastuun elävästä Jumalasta ja omasta sydämestä suoraan kollektiiviselle koneistolle. Ihminen ei enää elä omaa elämäänsä, vaan pyörittää yhteistä roolileikkiä, jossa jokainen pitää toisiaan kurissa.
3. Portinvartijat ja kontrollin verkko
Tällaisessa joukkodynamiikassa tarvitaan aina portinvartijoita – niitä, jotka pitävät huolen siitä, että kukaan ei poikkea yhteiseltä polulta.
* Puhujat, johtajat ja tiukkaa linjaa vaativat ryhmän jäsenet toimivat tällaisina vahteina. He valvovat, että ihmisopin rajat pitävät.
* Aseena käytetään sosiaalista painostusta, eristämisen pelkoa ja hoitokokous-lekaa. Kun pelko siitä, että menettää yhteisön hyväksynnän ja "taivaan paikan", on tarpeeksi suuri, ihmiset alistuvat vapaaehtoisesti kontrollille. He luovuttavat avaimet omantuntonsa ovelle toisille ihmisille.
4. Kulissi, jossa kohde on taivaassa mutta narut maassa
Yhteisön sisällä ylläpidetään pyhää retoriikkaa siitä, että katse on taivaassa ja Jeesuksessa. Joukkodynamiikan sisällä tämä kuitenkin toimii vain harhautuksena:
* Vaikka julkisesti puhutaan taivaasta, käytännön narut ovat tiukasti maassa ihmisten käsissä.
* Säännöt, ehdot, hyväksytyt mielipiteet ja kieltolistat ovat ihmisten laatimia. Koska ihmiset määrittelevät sen, kuka kuuluu laumaan ja kuka on "harhainen", siinä tosiasiallisesti palvotaan inhimillistä yhteisöä ja sen oppia, ei vapaata Jumalaa.
Yhteenveto
Kun omatunto luovutetaan ihmisopeille, usko lakkaa olemasta elävä ja henkilökohtainen suhde Luojaan. Siitä tulee sosiaalinen sopimus ja laumakäyttäytymistä, jossa pelko pitää rivit suorina ja puhujat toimivat sääntöjen vartijoina. Vapaus korvataan kontrollilla, ja elävä Sana vaihdetaan ihmisten tekemiin ehtoihin.
Ihmisen luontainen tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon on voimakas voima. Kun uskonnollinen yhteisö rakennetaan sille pohjalle, että oikeaoppisuus ja turva löytyvät vain ja ainoastaan sisäpiiristä, syntyy vahva ryhmädynamiikan paine.
* Yksilö alkaa hiljalleen epäillä omaa sisäistä ääntään ja omatuntoaan. Jos omatunto sanoo yhtä mutta yhteisön säännöt ja puhujat toista, yksilö tekee kohtalokkaan valuksen: hän hiljentää oman omatuntonsa.
* Omatunto ei enää toimi suorana yhteytenä Jumalaan, vaan siitä tulee pelkkä kaiku siitä, mitä muut ajattelisivat tai mitä sääntökirja määrää.
2. Vastuun pakeneminen ja "äiti käski" -kulttuuri
Kun omatunto on luovutettu pois, ihminen vapautuu näennäisesti henkilökohtaisesta vastuusta – mutta samalla hänestä tulee henkisesti epäitsenäinen.
* Syntyy tilanne, jossa omista teoista, valinnoista ja uskon laadusta ei tarvitse (eikä saa) kantaa itse vastuuta. Vaikeissa paikoissa on helppo nojata siihen, että "näinhän meitä on opetettu", "näin vanhemmat uskovat" tai "järjestö määräsi näin".
* Tämä siirtää vastuun elävästä Jumalasta ja omasta sydämestä suoraan kollektiiviselle koneistolle. Ihminen ei enää elä omaa elämäänsä, vaan pyörittää yhteistä roolileikkiä, jossa jokainen pitää toisiaan kurissa.
3. Portinvartijat ja kontrollin verkko
Tällaisessa joukkodynamiikassa tarvitaan aina portinvartijoita – niitä, jotka pitävät huolen siitä, että kukaan ei poikkea yhteiseltä polulta.
* Puhujat, johtajat ja tiukkaa linjaa vaativat ryhmän jäsenet toimivat tällaisina vahteina. He valvovat, että ihmisopin rajat pitävät.
* Aseena käytetään sosiaalista painostusta, eristämisen pelkoa ja hoitokokous-lekaa. Kun pelko siitä, että menettää yhteisön hyväksynnän ja "taivaan paikan", on tarpeeksi suuri, ihmiset alistuvat vapaaehtoisesti kontrollille. He luovuttavat avaimet omantuntonsa ovelle toisille ihmisille.
4. Kulissi, jossa kohde on taivaassa mutta narut maassa
Yhteisön sisällä ylläpidetään pyhää retoriikkaa siitä, että katse on taivaassa ja Jeesuksessa. Joukkodynamiikan sisällä tämä kuitenkin toimii vain harhautuksena:
* Vaikka julkisesti puhutaan taivaasta, käytännön narut ovat tiukasti maassa ihmisten käsissä.
* Säännöt, ehdot, hyväksytyt mielipiteet ja kieltolistat ovat ihmisten laatimia. Koska ihmiset määrittelevät sen, kuka kuuluu laumaan ja kuka on "harhainen", siinä tosiasiallisesti palvotaan inhimillistä yhteisöä ja sen oppia, ei vapaata Jumalaa.
Yhteenveto
Kun omatunto luovutetaan ihmisopeille, usko lakkaa olemasta elävä ja henkilökohtainen suhde Luojaan. Siitä tulee sosiaalinen sopimus ja laumakäyttäytymistä, jossa pelko pitää rivit suorina ja puhujat toimivat sääntöjen vartijoina. Vapaus korvataan kontrollilla, ja elävä Sana vaihdetaan ihmisten tekemiin ehtoihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.