Miten jaksat

En oikeasti jaksa. En tiedä miten pääsen tästä.

Vähän olen kateellinenkin kaikesta, vaikka ei olisi oikeutta olla

Pakko jaksaa muutakin 😅 Hänen miettiminen skarppaa kun kohellan menemään ❤️

Haluaisin kaivaa vanhempaa naista.

Olen pelännyt aina puhumista ja avoimuutta, niin se on ongelma. Mutta olisi ihanaa kun joskus saisi yhdelle naiselle vaan puhua kaikesta ja hän rakastaisi.

Kaipaaminen kuuluu vääjäämättä elämään silloin kun ollaan rakastuttu, eikä toisen tunteet ja tahtotila ole tiedossa, mutta antaa se myös samalla aamujen ja päivien ankeuteen odotuksen tuomaa jännitystä ja hyvää mieltä. Se on kuin joulun odotus lapsena, jännitys ja riemu saa liki vedet silmiin ja joulupäivän aamun sarastus herättää aikaisin ihmettelemään saatua mieleistä lahjaa.

https://www.youtube.com/watch?v=qnkuBUAwfe0&list=RDqnkuBUAwfe0&start_radio=1


Mutta kun sinä sanot tämän:

Sieluni oli vaaleansininen, taivaan värinen puku,
jätin sen merenrantakalliolle
ja tulin alasti sinun luoksesi, naisen kaltaisena.
Ja naisena istuuduin pöytääsi
ja join lasin viiniä ja hengitin joidenkin ruusujen tuoksua.
Huomasit että olin kaunis ja muistutin jotain
mistä olit nähnyt unta

Enpä oikeastaan jaksakaan, koska kaipailuissa vellominen on jokseenkin turhanpäiväistä.

Muutoinkaan en ole täysin käsittänyt tämän palstan tarkoitusta. Velloa kaipuussa ja kirjoitella haikailevia viestejä limerenssin pauloissa? Yleensä laskee irti heistä, joiden kanssa ei ole syntynyt hetkellistä kohtaamista enempää.

Koska reaalissa olemme erilaisia, yhteensopimattomia. Rajaan tänne.

Kuolema tulee ajallaan. Näkymät on.

Helpotus vain