Joka kerta kun uskaltautuu toiveikkaana sitoutumaan suhteeseen, huomaakin yhtenä kauniina päivänä ettei mikään ollutkaan niin kuin kuvitteli, ettei sitä enää haluakaan parisuhdetta, perhettä ja tasaista elämää. Tuntuu jo turhauttavalta, kun upean alun jälkeen se fiilis vaan katoaa. Ei kohta uskalla lähteä kympillä mukaan yhteenkään juttuun, kun oma kylmyys kuitenkin kohta satuttaa toista, vaikka toinen olisi miten täydellinen ja edessä upea yhteinen tulevaisuus. Me vesimiehet kai sit ollaan kirottuja ikuiseen vapaudenkaipuuseen, mutta miten sen kanssa oppisi elämään satuttamatta muita?
Takaisku
sasha
71481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoista. Oletko minkä ikäinen ihminen, jos saan kysyä? Liittyykö tuo kylmeneminen läheisyyden pelkoon? Tunteethan avaavat ihmisessä vanhoja haavoja, eli rakastuminen tietää aina vanhan tuskan pinnalle nousemista ja käsittelyä. Siksi monet haluavat mielummin uskoa, että tuska johtuu toisesta osapuolesta, vaikka se itseasiassa johtuu heistä itsestään ja tapahtuu juuri rakastumisen johdosta. Pitäisi vain käydä se kipu lävitse ja upeata avata ovi ihan uuteen maailmaan. Eli tavallaan pitää itseään vankilassa, koska ei uskalla kokea tunteita. Haluaa kontrolloida itseään ja tunteitahan/rakastumista ei voi kontrolloida. Sanotaan että Vesimiehen läheisyyden pelon takana on pelko hylätyksitulemisesta, niin kuin meillä kaikilla. Mutta Vesimiehellä se olisi erityisen voimakas?
tässä sitten rohkeutta tarvitaan lisää. Olen 28. En tiedä olisiko mitään vanhaa tuskaa, kaikki vaan tuntuu niin kun katoavan yhtenä kauniina päivänä. Vähän sama olo,kun heräisi unesta ja kaikki onkin toisin kun vielä hetki sitten.. En koskaan haluaisi satuttaa toista, mutta tuntuu että kylmyys on aina jotenkin väistämättä edessä. Sitä kai jo alusta asti pelkää ja pitää mielessä, että millon ei tunnukaan enää miltään..
Niin juolahti mieleen, että oletko jossain elämänvaiheessa ollut totaalisen omistautunut tai rakastunut johonkuhun.
Sanovat että monesta voi tykätä mutta vain yhtä rakastaa....
Toivottavasti ei ihan näin kuitenkaan ole.
Jos tapaat ihmisen jonka kanssa synkkaa, niin ei ehkä kannata ajatella että jonain päivänä lopahtaa. Tavallaan harrastat siinä itsesuggestiota, että sitten lopulta toteutat sen kun niin kovasti ajattelet.
Aikalailla samalla kaavalla täällä...oletko tietoinen mikä olet nousevalta merkiltäsi? Mulla se on jousimies,mikä vaikuttaa siten että sitoutumiskammo sen kun vain kasvaa iän myötä...Olihan mulla nuorenakin,että suhteen mentyä vakavempaan suuntaan tai edes pienet merkit siitä,mua rupesi tavallaan ällöttämään koko homma ja piti päästä irti..kunnes sitten tuli mies jonka kanssa olin pitkän aikaa. Nyt olen taas vapaalla jalalla ja vaikka tuntuu,että haluaisin oman kullan,pelottaa se että alkaa ällöttää..kuulostaa kyllä ihan hassultakin :) mutta tiedän että jos löytäisin sielunkumppanin,niin ei kävisi.
Oon omalle kohalle pohdiskellu tuota vapaudenkaipuuta,miten voimakas tunne se on,että vaikka suhteessa kaikki on ok,niin jossain vaiheessa tulee se etappi että maa polttaa jalkojen alla ja olo on levoton...Ei kai siihen muu auta kun pysytellä sinkkuna,siten ei ainakaan muita satuta..Ei tosin ole tullut kokeiltua samanmerkkistä,mikä olis "efekti" siinä yhdistelmässä ;)
Mulle vesimies naisena on käynyt useammin kuin kerran just tuo "ällötys"- juttu. Mies olis ihan täydellinen kaikin tavoin, mutta kun sitä tunnetta ei voi millään paeta.. Mietin itse sitä samaa, että oisko parempi pysytellä sinkkuna. Kerran elämässäni olen löytänyt miehen jonka kanssa olisin ollut valmis vaikka perustamaan perheen, mutta jollain tavoin en löytänyt sanoja tai tapoja ilmaista tätä hänelle.. Onko kukaan muu koskaan kokenut, että on vielä äärettömän hankalaa pistää kaikki kortit pöydälle jos kuitenkin olisi tunteita, ehkä sen menettämisen pelon takia? Ja onkohan se "ällötys" efekti yksi sivuoire tästä..
Tuo tunteiden ilmaiseminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän välittää jostakusta,paremmin teoilla voi ilmaista mutta seki tuntuu olevan hankalaa välillä...
Se jotenkin on niin vaikeeta jos ei tiedä tarkalleen mitä toinen aattelee minusta,jotenki tuntus äärettömän nololta jos itse paljastas olevansa aivan "kusessa" tyyppiin ja se oliski viileämmällä kannalla..aivan ku isku vasten kasvoja! Menettämisen pelossa annan tosiaanki ennemmin jutun viiletä kuin lyön kaikki kortit pöytään.
Mut sitte tosiaanki kolikon kääntöpuolena se,et kun/jos tyyppi ilmaisee olevansa pidemmällä tähtäimellä kiinnostunu,niin astuu kuvioihin se ällötys....ihme homma..
mINÄ ITSE OLEN VESIMIES JA MINUT JÄTETTIIN KYLMÄSTI (SKORPION). TUNTUU KARVAALTA JA NUOLEN HAAVOJANI. OLISIN OLLUT VALMIS SITOUTUMAAN JA TODELLA RAKASTIN. POKKEUS ILMEISESTIKIN VAHVISTAA SÄÄNNÖN.