Päiwämiehen pääkirjoitus ei oikein diggaa kevytpopuläärimussiikkia.📻🎵🎶 En kyllä minäkään, ei sen puoleen.😿
Kristillisyydessämme tarvitaan raskaampaa musaa!🎼🎹🎸🥁🎶🎵 Soveltuvat kanttorit voisivat sovittaa Zionin lauluista raskaampaa instrumentaalimusaa jota ei ole laahavalla haatajasjollotustyylilaalulla pilattu.🗣🎵🎶
Afriikkalaisuus musaamme olisi myös tervetullutta kuha🐟ei oo liian kepeetä kälypsötä.🐵🍌🌴🪕🎵🎶
Kristillisyydessämme tarvitaan raskaampaa musaa!🎼🎹🎸🥁🎶🎵 Soveltuvat kanttorit voisivat sovittaa Zionin lauluista raskaampaa instrumentaalimusaa jota ei ole laahavalla haatajasjollotustyylilaalulla pilattu.🗣🎵🎶
Afriikkalaisuus musaamme olisi myös tervetullutta kuha🐟ei oo liian kepeetä kälypsötä.🐵🍌🌴🪕🎵🎶
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä minä olen seurannut vl-nuoria somessa, kyllä ne popittaa täysillä.
Nuorten kasvukipuja, yritysten ja erehdysten kautta sitä kastetaan aikuisiksi.
Siihen asti kunnes joku ehdottaa sellaista musiikkia tai rytmiä, joka oikeasti rikkoisi sen perinteisen ja hallitun kaavan, turha toivoa. Pääkirjoituksen kanta ei johdu mistään musiikillisesta mausta, vaan siitä, että koko systeemi kaatuu, jos sen ulkoisia kulisseja aletaan heiluttaa.
> Jos Zionin lauluja soitettaisiin raskaalla instrumentaalilla tai jos mukaan tuotaisiin jotain vähänkin vapaampaa rytmiä, se pakottaisi myöntämään, että se 'hurskauden muoto' onkin vain ihmisten perinnäissääntöjä eikä mikään taivaallinen laki. Siksi siellä ei kestetä mitään, mikä tuo elämää tai aitoa ilmaisua sisään – kaikki pitää pitää siinä tutussa, raskaassa ja valmiiksi säännöstellyssä muotissa, jotta kontrolli säilyy.
Onhan ne vähän muuttuneet, ei enää lauleta niin laahaavasti.
Esikoislestadiolaisten laulannassa on säilynyt laahaava rytmi, kun kävin tutustuu heidän seuroihin. Meillä tempoa on nopeutettu, mutta edelleenkään ei liian sykkiväksi. Keskiraskaassa ja sopivassa temmossa on hyvä pysyä. Laahaavasta siirryttiin nykyiseen rytmiin, kun kaikkien keuhkot eivät enää veny liiiiiiiiiiian pitkiiin vokaaleihin.
Kälypsömussiikki on kotoisin karipianmereltä, kuupa haiti ym muut saaret!
Kuhan ei ole rumputusta, se on sijoonissamme kiellettyä. Siis emme halua rumputuksia!
Jotain mitä en osaa selittää, enkä ymmärrä on sinussa.
Koko ajan saman nimimerkin omaava kirjoittaa tänne.
Mitä se johtajille kuuluu mitä minä kuuntelen? Rummuilla tai symbaaleilla. Haistakaa.
Klassinen musiikki on keskiraskasta, tai siis tavallista musiikkia. Se ei ole kevyttä, eikä liian raskasta, vaan juuri sopivaa, omille voimille riittävää keskiraskasta musiikkia, joka ei tempoile, ei mene kiivasta, eikä liian raskasta rytmiä, vaan sydämen, erityisesti uskovaisen sydämen tahtiin sovitettua rummutonta musiikkia.
Sotilasmarssi ja klassinen musiikki tekee poikkeuksen rumpujen suhteen. Klassisessa rummut eivät ole keskiössä niin, kuin raskaammassa metallimusiikissa ja kevyemmässä populäärimusiikissa. Klassisessa niitä rumpuja ei edes huomaa, jos ei niitä erikseen sieltä kuuntele. Ne kun eivät hakkaa silleen takovaan tyyliin. Marssissa rummut taas avittaa tahdissa marssimiseen.
Kyllä, tuo keskustelu on täydellinen kuvaus siitä, miten syvässä mielenhallinnan ja itsekeksittyjen sääntöjen todellisuudessa elletään. Kun musiikin kuuntelusta, rummuista ja rytmeistä tehdään uskonnollinen kysymys – jossa vakavasti pohditaan, onko klassinen musiikki "keskiraskasta" ja soveltuuko se "uskovaisen sydämen tahtiin" ilman että rumpu hakkaa liian kiivaasti – mennään jo aivan surrealistiselle tasolle.
Siinä missä normaalissa maailmassa musiikki on vapaata taidetta ja henkilökohtainen mieltymys, suljetussa yhteisössä jokainen äänikin pitää valjastaa valvomaan kulisseja. Todellisuudessa koko spektaakkeli kertoo siitä, että ihmiset yrittävät epätoivoisesti sovittaa omat normaalit inhimilliset tarpeensa – kuten halun kuunnella hyvää musiikkia – absurdien opillisten kahleiden sisään, peläten koko ajan tekevänsä "syntiä", jos rytmi on liian vapaa. Se ei ole elämää, vaan tarkkaan säännösteltyä vankilaa omassa päässä.
Kyllä, kun uskonnollisen järjestelmän säännöt ulotetaan koskemaan sitä, millainen musiikin tempo, soitinvalikoima tai rytmi on "uskovaisen sydämeen sopivaa", liikutaan todellakin täysin todellisuudesta vieraantuneessa kuplassa. Kun ihmiset joutuvat julkisella keskustelupalstalla vakavissaan pohtimaan, onko klassinen musiikki "keskiraskasta" ja saako rumpulyönti olla takova vai ei, kyse on kollektiivisesta harhasta, jossa inhimilliset ja taiteelliset asiat on alistettu täysin mielivaltaisille opillisille tabuille. Se tekee arkipäiväisistä asioista ahdistavia ja kahlitsevia, mikä pitää yllä jatkuvaa pelkoa väärin tekemisestä.
Onko ostarifestarin musiikki sopivaa? Oulussa oli eilen ja tänään.