Lohtu Murhemieliselle ja Väsyneelle

Rakkaat ystävät, tulkaa tähän hetkeen ja antakaa levätä. Me tiedämme, että elämä ei ole aina kevyttä kantaa, ja joskus päivät painavat rinnassa raskaampina kuin jaksaisimme yksin kantaa. Murhemielisen on helppo kääntyä sisäänpäin ja tuntea, että tie on pimeä ja kylmä, eikä loppua näy. Mutta kukaan teistä ei ole yksin kulkemassa sitä taakkaa.
Jos sydän on rikki ja kaipaa lohtua, muistakaa armo ja se, että heikkous ei ole häpeä. Sitä varten meillä on toisemme, että voimme jakaa sen painon, joka muuten musertaisi alleen. Laskekaa nyt varjot pois harteiltanne, antakaa huolten hellittää otettaan ja sallijkaa valon ja lämmön koskettaa sitä kohtaa, joka on kipeä. Te olette arvokkaita ja rakastettuja juuri sellaisina kuin olette, rikkinäisine ja väsyneine sydäminenne. Ottakaa vastaan rauha, joka kantaa yli vaikeiden aikojen, ja sallikaa itsellenne lupa hengittää vapaasti.