Psykoosi

Tässä Jyrki Vartiaisen (psykiatri) sivustolta:

Psykoosi Todellisuudentajun heikkeneminen
Tiivistelmä

Psykoosi on ajatushäiriöitä, jossa todellisuuden ja mielikuvien erottaminen on vaikeutunut. Psykoottinen henkilö luo itselleen uuden todellisuuden.

Monet ympäristötekijät saattavat aiheuttaa äkillisiä ja väliaikaisia psykoottisia häiriöitä. Pitkäaikaisiakin psykooseja esiintyy. Tavallisin pitkäaikainen psykoosi on skitsofrenia. Muita psykooseja ovat harhaluuloisuushäiriöt, mielialahäiriöihin liittyvät psykoosit ja päihteiden käyttöön liittyvät psykoosit.

Psykoosiin liittyvät nk. positiiviset l. produktiiviset oireet ovat aistiharhat, ajatusharhat ja outo käyttäytyminen. Pitkäaikaisissa psykooseissa esiintyy positiivisten oireiden lisäksi nk. negatiivisia oireita kuten aloitekyvyttömyys, tunnelatistuminen, vetäytyminen ja puheen köyhtyminen.

Psykoosiin sairastumista voi edeltää esivaihe, jonka oireina voi olla mielialamuutokset (masennus, ärtyneisyys, epäilevyys), ajattelun häiriöt (oudot ideat, keskittymisvaikeudet) ja näkemysmuutokset (suhtautuminen itseensä, muihin ja maailmaan yleensä). Unihäiriöt, ruokahalun muutokset, ruumiilliset tuntemukset ja vetämättömyys voivat ennakoida psykoosin puhkeamista.

Yksiselitteistä syytä psykooseihin ei yleensä ole. Kuitenkin perinnölliset tekijät ja keskushermoston kehitykseen vaikuttavat tekijät luovat alttiutta psykooseille. Ympäristöstä johtuvien stressitekijöiden ja altistavien tekijöiden yhteisvaikutuksesta voi syntyä psykoosi. Psykoosialttiilla henkilöllä sairastuminen liittyy usein elämän muutosvaiheeseen tai vastoinkäymisiin.

Hoidosta:

Psykoosipotilaan hoidon tavoitteena on auttaa potilasta saamaan oma kaoottinen ja epätodellinen maailmansa jäsentyneeksi ja realistiseksi. Tämän vuoksi hoidon tulee olla selkeää, suunnitelmallista ja kokonaisvaltaista. Perustuen kirjalliseen potilaan kanssa yhdessä tehtyyn hoitosuunnitelmaan, jossa on asetettu potilaan tarpeista lähtevät käytännönläheiset tavoitteet.

Psykoosipotilaan hoidossa vuorovaikutus on tärkeää. Tiedetään psykoosipotilaan ennusteen riippuvan hänen lähiympäristönsä ihmissuhteiden laadusta. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa myös perhe mukaan potilaan hoitoon.

Potilaan perheen voimakas tunnelatautunut kriittisyys potilasta kohtaan alistaa potilasta uudelleen sairastumiseen. Tätä voidaan helpottaa perheen kouluttamisella (ns. psykoedukatiivisesti) tunneilmapiirin hallitsemiseen.

Potilaan tervettä puolta ja paranemista tukee mahdollisimman tavallinen suhtautuminen häneen. On syytä muistaa ettei psykoosi vapauta potilasta kohtuullisista velvoitteista. Avoin toiminen ja potilasta koskevien asioiden salaamattomuus häneltä itseltään.

Lähde: Psykoosin hoito - hoitohenkilökunnan opas. Kristian Wahlbeck, LT, EL; Carita Stenius, ESH; Kustantaja Janssen-Cilag"

Ja kurkkaa myös oheinen linkki: http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=2

Katso googlesta nimellä selviytymis tarinoita psykoosista Suomi 24.siellä on todellista psykoosia nimellä ganjaman.aika lopussa tulee sen tekstit.

Aika paljon vanhentunutta tietoa tässä ketjussa.

Tästä linkistä voi katsoa miten psykoosia ja muita henkisiä kriisejä hoidetaan tehokkaasti Länsi-Lapin sairaanhoitopiirissä. Paranemisprosentit mailman huippua. Dokumentti Avoimen dialogin hoitomallista:

https://www.youtube.com/watch?v=c4aKg7gZZrk&index=2&list=PLyW_uw5DTa0kKm5B9-r7ePiBZgjo5zn36&t=0s

Usein psykoosi ei ole todellinen vaan näitä mt-toimistojen "huolia" potilaista joiden potilas suhde katkennut. Psykoosi kestää niin kauan kuin mt-väki haluaa ja tähtäimessä on ihmisoikeuksien ja ihmisyyden peruuttamaton pois ottaminen potilaalta

Tuolta sitruunakustannuksen sivulta löytyy
tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf sen kun lukaisee saa aika hyvän käsityksen asioista.

https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html

Soittele kuule tuonne iltapäivälehtiin.


Vinkkinä: Saara Aalto, av-palsta, Saara-viha.

Se on oikeasti hyvä kirja.

Peter C. Gøtzsche
Tappava psykiatria ja lääkinnän harha

Esittelyteksti:
Ei ole epäilystäkään, että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tappavat yli puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Gøtzschen mukaan voisimme vähentää nykyistä psyykenlääkkeiden käyttöä 98 %:lla ja samalla parantaa ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lääkityksen lopettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta. Koska vieroitusoireet voivat olla pahoja, lääkitys on usein lopetettava asteittain.

Kirjassaan Gøtzsche murtaa myytit, joita johtavat psykiatrit – usein lääkefirmojen palkkalistoilla olevat – ovat vaalineet vuosikymmenten ajan salatakseen sen tosiasian, että biologinen psykiatria on epäonnistunut. Biologinen psykiatria näkee lääkkeet ratkaisuna käytännössä kaikkiin ongelmiin, mutta potilaat ovat usein eri mieltä. Lääkkeet tehoavat toivotusti vain pieneen osaan potilaista, mikä johtaa usein siihen että turhautuneet psykiatrit tekevät lisää diagnooseja, määräävät lisää lääkkeitä isompina annoksina ja aiheuttavat entistä suurempia vahinkoja potilailleen.

Sitruuna Kustannus julkaisi keväällä 2014 Peter C. Gøtzschen kirjan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus – Näin lääketiede on turmellut terveydenhoidon. Kirja sai valtavan mediahuomion ja professori Gøtzsche vieraili Suomessa syyskuussa 2014 Suomen Psykologiliiton kutsumana. Kirja sai Britannian lääkäriliiton BMA:n kirjallisuuspalkinnon sarjassa Basis of Medicine. Kirjan julkaisun jälkeen keskustelu lääkkeiden tarpeellisuudesta ja lääkeyhtiöiden rumasta pelistä ihmisten hengillä on käynyt kiivaana myös Suomessa."

Lukunäyte:
https://www.sitruunakustannus.fi/uploads/2/4/1/7/24177451/tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf

Katkelmia lukunäytteestä:
Psykoterapia on hyvin laaja käsite. Sitä on monenlaista, koulukuntia on lukuisia
ja tutkimuksia tuhansia. Aluksi selvitän muutaman perustavan asian.
Taustalla vaikuttavilla teorioilla ja sovelletuilla menetelmillä on harvoin
olennaista merkitystä. Tärkeämpää on, että terapeutti on älykäs ja empaattinen
ja osaa luoda hyvän suhteen potilaaseen. Silloin on mahdollista löytää
yhteisymmärrys siitä, mitä ongelmat ovat, mikä ne on aiheuttanut ja mikä olisi
paras keino päästä eteenpäin. Kun arvostamme potilaita ja kohtelemme heitä
järkevinä olentoina, he arvostavat itseään, mikä on ensimmäinen tärkeä askel
kohti paranemista.

Psyykenlääkkeet pitävät potilaat lukittuna potilaan rooliin ja muuttavat
heidän persoonallisuuttaan tavalla, joka usein hankaloittaa paranemisprosessia
ja josta potilaat itse eivät pidä.1–5 Monet potilaat kertovat, että lääkkeet
vievät heiltä tunteet ja he välittävät vähemmän muista, minkä tähden heidän
on vaikeampi oppia pärjäämään elämän vaikeuksissa.
-------
Psykiatrit olettavat usein, että juuri heidän tulisi johtaa monitieteisiä hoitotiimejä,
koska he ovat ainoita, jotka saavat määrätä lääkkeitä. Kun otetaan
huomioon haitat, joita psykiatrit aiheuttavat monilla diagnooseillaan ja lääkkeillään,
heitä ei kuitenkaan yleensä pitäisi valita tällaisten tiimien johtoon.
Psykiatrisia diagnooseja ja lääkkeitä pitäisi välttää niin pitkälle kuin mahdollista
ja päähuomion pitäisi olla potilaan ymmärtämisessä. Psykologeilla on
siitä asiantuntemusta, kun taas harvat psykiatrit opiskelevat nykyään psykoterapiaa.
Pitkällä aikavälillä psyykenlääkkeiden haitat ylittävät niiden hyödyt.