Tällä palstalla ollaan hirveän viisaita, mutta kumpi on tärkeämpi, kokemus vai teoria.
Miksi kukaan ei kerro kokemuksistaan tai edistymisestään?
Miksi kukaan ei kerro kokemuksistaan tai edistymisestään?
Kokemus vai teoria?
tyhmeliini
171011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mitä iloa teoriasta on, jos ei siitä ole mitään käytännön hyötyä?
Buddhan mukaan harjoittajan ei tule vertailla. Ei pidä ajatella, että olen parempi kuin tuo toinen. Ei pidä ajatella, että olen huonompi kuin tuo toinen. Eikä pidä ajatella myöskään, että olen yhtä edistynyt kuin tuo toinen.
Mahdollista edistymistään kannattaa tarkkailla vain suhteessa omaan itseensä. Sen verran voin sanoa, että oman kokemukseni mukaan meditaatio ja harjoittaminen tosissaan kannattaa.
Jos minä nyt ryhtyisin meditoimaan ja pikku hiljaa omaksumaan buddhalaisen maailmankatsomuksen, niin aivan yksinkö minun pitää käsitellä kaikki eteen tulevat kokemukset. Eikö niistä todella voi kertoa kenellekään?
Buddhalaisuudessa on tietääkseni opettaja-oppilassuhteita. Miten ne toimivat? Mistä oppilas ja opettaja keskustelevat?
Jos meditaaatio on sinua muuttanut, niin mikä on muuttunut? Kuinka nopeasti muut ihmiset huomasivat muutoksen? Ihmettelivätkö erilaista mielentilaasi ja käyttäytymistäsi?
On erilaisia ihmisiä ja heille sopivat eri metodit. Jotkut haluavat harjoittaa yksin,jotkut ryhmässä tai ystävän kanssa, jolloin kokemuksita keskustelu saattaa kuulua asiaan.
Kokemuksista voi kertoa ja niistä voi keskustella mutta harkiten. Kokemukset ovat meditaation "sivutuote" eikä niihin tulisi takertua, ne ovat mielen leikkiä ja ohimeneviä.Niistä voi oppia mutta niiden takia ei tulisi meditoida.
Jos kokemuksia kertoo ja kuulee voi syntyä hämmennystä "miksi minä en koe niin" "miksi minulle tulee tällaisia mutta hänelle ei" ym.
Huonoista kokemuksta voi ja kannattaa jutella jonkun enemmän meditoineen kanssa mutta hyvät kokemukset olisi ehkä paras jakaa ilona ja tekoina jotta ei hankaloittaisi omaa tai muiden harjoittamista.
Ryhmä tai ystävä joka tekee samaa harjoitusta voi olla todella hyödyllinen ja rikastuttava.
Ryhmässä on hyvä tarkkailla itseään ja mielentilojaan sekä harjoituksen "tuloksia". Ryhmässä oleminen ja toimiminen on myös yksi harjoituksen muoto. Ryhmän tuki ja esimerkki auttaa kun meditaatio on "hankalaa" ja kun on "mukavampi"vaihe niin voi auttaa muita, mutta ryhmä pitää maan pinnalla ettei ylpisty.
Oppilas ja opettaja suhde toimii kuten koulussa ;) mutta on syvempi. Oppilaan tulisi ensin tarkastella ja tutkia opettajan opetuksia ja tyyliä. Tämä siksi että, jotta opetuksista voisi saada kaiken irti, tulisi oppilaan luottaa opettajaan täysin. Myös opettaja tarkkailee oppilasta saadakseen selville millaiset opetukset hyödyttävät oppilasta parhaiten ja pystyykö tämä ottamaan opetuksia vastaan. Tähän voi mennä vuosia. Jos opettaja tuntuu tarkastelun jälkeen luotettavalta ja kysymyksiin on saanut hyödyttäviä vastauksia on oppilas- opeetaja suhde syntynyt.
Opettaja opettaa, oppilas yrittää tajuta ja kun oppilas kysyy niin opettaja vastaa ja oppilas yrittää toimia opettajan ohjeiden ja esimerkin mukaan -niin keskustellaan ;)
Olen meditoinut monta vuotta, joten pieniä muutoksia on tapahtunut paljon ja tapahtuu koko ajan.
Hyödyllisin muutos taisi takavuosina olla se, että päätin lopettaa erään ihmisen vihaamisen. Se oli vaikeaa ja yritin sitä neljä kuukautta ennen kuin onnistui. Ilman meditaatiota ja asenteiden muuttamista se ei olisi onnistunut. Totta mooses hän sen huomasi! Nykyään välimme ovat ystävälliset. Se jälkeen olen ottanut harjoitukseksi sen, etten aloita vihaamaan yhtään ketään, tarkistan mielentilani joka ilta.
Mitä noin yleensä sanoisin, että elämä ei tunnu enää tuskaiselta kun takertuminen erilaisiin asioihin on vähentynyt. Valoisamman olemuksen näkee jopa valokuvista - näytän nyt nuoremmalta ja iloisemmalta kuin 10 vuotta sitten näpätyissä kuvissa. Saamani palaute on kyllä ollut lähes yksinomaan positiivista.
että kerroit kokemuksistasi ja muuttumisestasi. Tätä hain.
Itse en ole lukenut mitään ihmeellisiä opuksia tai istunut ryhmissä, maksanut euroja kursseista tai yhtään mitään muutakaan.
Sen sijaan olen istunut luonnossa, ollut luonnollinen, mietiskellyt, pohdiskellut ja pähkäillyt itsekseni tunteitani, ajatuksiani, käsityksiäni, luulojani, tekojani ja ollut hiljaa.
Siinä on teoriaa tarpeeksi ja loistavaa on ollut lopulta olla olematta muuta kuin itse luonto ja siihen täydellisesti sulautuva hiljainen kummajainen. Kokemus on ollut minulle teoriaa tärkeämpi, mutta vaatinut pysähtymisen aikanaan.
Veit sanat suustani polku hyvä = ) Itse olen kokenut pysähtymisen kautta asioita samalla tavoin kuin sinäkin.
Omaamme Buddhalta saamamme kuvaannoilliset työkalut, joilla voimme muovailla vain itseämme, "itseämme". Vertailuista muihin ei seuraa myönteistä kehitystä kohdallamme, yleistäminen on turhaa :)
Laitanpa tähän vielä hienon, sisällyksekkään runon, jolla raskaan menetyksen eilen kokenut ystävä - myös Polulla kulkeva - minua tänään muisti (kiitos hänelle):
>>>Tämä ruumis ei ole minä, minä en ole kiinni tässä ruumiissa.
Elämäni on rajatonta.
En ole koskaan syntynyt enkä kuollut.
Suunnaton valtameri ja taivas eri aurinkokuntineen.
Kaikki ilmentyvät tietoisuudesta.
Aikojen alusta lähtien olen ollut vapaa.
Syntymä ja kuolema ovat vain ovia,
joiden kautta astumme sisään ja ulos.
Syntymä ja kuolema ovat piilosilla keskenään.
Joten hymyile minulle,
tartu käteeni ja vilkuta hyvästiksi.
Tapaamme viimeistään huomenna.
Tapaamme aina uudelleen todellisessa alkulähteessämme.
Elämän monimuotoisilla poluilla.>>>>
(Thich Nhat Hanh)
Runoa lukiessani koin suuren sisällisen oivalluksen. Tuli aivan valtava tunne tai pikemminkin ymmärrys siitä, miten minuus tai itse käsittyy buddhalaisuuden näkökulmasta.
Tätä elämä juuri on, loppumatonta syntymistä ja kuolemaa, juuri niinkuin esim. keväisin luonto herää eloon kuollakseen taas talven tullen elämän kiertokulussa. Näin myös me ihmiset teemme, mutta minä tai itse on ja on aina oleva. Kehot ovat vain minän kulkuvälineitä samsarassa.
>>>Tuli aivan valtava tunne tai pikemminkin ymmärrys siitä, miten minuus tai itse käsittyy buddhalaisuuden näkökulmasta.>>>
Hienoa. Informoinkin ystävää, joka lähetti ko. runon minulle =) Kiitos hänelle.
"Olen saapunut, olen kotona.
Tässä ja nyt.
Olen vahva, olen vapaa.
Asun äärettömyydessä."
- Thich Nhat Hanh
pidetään kiinni(paradoksaalista)siitä, ettei meillä ole mitään teoriaa.
B:ssä on väljempi viitekehys. Teoria on jossain taustalla, siitä luovutaan samalla kun sitä noudatetaan hyvinkin tarkasti.Mutta tämä menee zenin puolelle.
zen buddhalaisuudelle voisi perustaa oman sivuston,mutta epäilen että se olisi tyhjä ja ihmeellinen tai sitten siellä olisi tarinoita ihmisten hillittömästä elämästä ja nautinnoista.
Johtaako zen epäsiveelliseen elämään?
epäsiveellisestä en tiedä,mitähän se on?mutta elämään se varmasti johtaa.
On niin mielenkiintoinen kysymys että tahtoisin tietää mitä tarkoitat? Oliko tuo vitsi?