Olen syntynyt vuoden 1986 marraskuussa, joten täytän kohta 40. Minulla on aviomies ja peruskouluikäinen lapsi. Olen ammatiltani parturi-kampaaja, työskennellyt myös yrittäjänä ja oman salongin omistajana.
Nuorena olin innokas bilettäjä. Vuosituhannen alku oli bileiden kulta-aikaa. Täytin 18 vuotta vuonna 2004, jolloin olin vielä amiksessa. Hitaudestani johtuen valmistuin parturi-kampaajaksi vasta keväällä 2006, jolloin olin jo 19.
Ensimmäisen oman kampaamoni perustin Imatralle vuonna 2007. Se oli pikkuinen kivijalkaliike syrjäisellä paikalla, mutta asiakkaita kävi lähiseudulta sen verran että pärjäsin.
Aviomieheni tapasin vuonna 2009, työni kautta. Hän kävi asiakkaana parturi-kampaamossani.
Join alkoholia joka viikonloppu. koska se kuului iloisen ja itsenäisen bilettäjän elämään. Kaveripiirissäni oli muita tyttöjä, jotka joivat ja sekoilivat yhtä ahnaasti kuin minä. Meillä oli hauskaa, huusimme ja kiljuimme siideripäissämme kadulla joka viikonloppu.
Kunnes minä menin naimisiin vuonna 2010. Olin 23-vuotias ja valmis aikuistumaan. Hieman häiden jälkeen täytin 24, ja minulla oli jo oma yritys, oma kampaamo.
Lapseni syntyi vuonna 2012, ja Luojan kiitos hän on terve poika. Onnistuin pitämään alkoholinkäytön minimissään raskausaikana, mutta lapsen synnyttyä aloin "ottamaan takaisin" eli juomaan entistä enemmän.
Vuonna 2020 kampaamoni meni kiinni koronakriisin vuoksi. Istuin kotona ja tartuin viinipulloon. Humalatila sai myös emättimeni kosteaksi, joka on minulle mysteeri edelleen. Meillä oli seksiä aviomieheni kanssa ehkä pari kertaa kuukaudessa, koska liitto oli jo pitkä ja lapsemme aina kotona.
Aloin haaveilla vieraista miehistä. Joskus viinipäissäni soittelin puheluita appiukolleni, siis mieheni isälle, ja kikattelin ja flirttailin. Tätä en ole maininnut ennen. Appiulko alkoi kutsua minua "bimboksi" ja "marilyniksi", mutta ei sentään kertonut että olin soitellut hänelle, kun hilpeä nousuhiprakka kotonani oli saanut pikkarini kostumaan ilman syytä.
Alkoholin vuoksi olen ajautunut pettämään, antautunut vieraille miehille kerta toisensa jälkeen, ja katunut. Nyt, syksyllä 2026, olen 39-vuotias perheenäiti ja mietin pitäisikö mennä vaikka AA:han?
Nuorena olin innokas bilettäjä. Vuosituhannen alku oli bileiden kulta-aikaa. Täytin 18 vuotta vuonna 2004, jolloin olin vielä amiksessa. Hitaudestani johtuen valmistuin parturi-kampaajaksi vasta keväällä 2006, jolloin olin jo 19.
Ensimmäisen oman kampaamoni perustin Imatralle vuonna 2007. Se oli pikkuinen kivijalkaliike syrjäisellä paikalla, mutta asiakkaita kävi lähiseudulta sen verran että pärjäsin.
Aviomieheni tapasin vuonna 2009, työni kautta. Hän kävi asiakkaana parturi-kampaamossani.
Join alkoholia joka viikonloppu. koska se kuului iloisen ja itsenäisen bilettäjän elämään. Kaveripiirissäni oli muita tyttöjä, jotka joivat ja sekoilivat yhtä ahnaasti kuin minä. Meillä oli hauskaa, huusimme ja kiljuimme siideripäissämme kadulla joka viikonloppu.
Kunnes minä menin naimisiin vuonna 2010. Olin 23-vuotias ja valmis aikuistumaan. Hieman häiden jälkeen täytin 24, ja minulla oli jo oma yritys, oma kampaamo.
Lapseni syntyi vuonna 2012, ja Luojan kiitos hän on terve poika. Onnistuin pitämään alkoholinkäytön minimissään raskausaikana, mutta lapsen synnyttyä aloin "ottamaan takaisin" eli juomaan entistä enemmän.
Vuonna 2020 kampaamoni meni kiinni koronakriisin vuoksi. Istuin kotona ja tartuin viinipulloon. Humalatila sai myös emättimeni kosteaksi, joka on minulle mysteeri edelleen. Meillä oli seksiä aviomieheni kanssa ehkä pari kertaa kuukaudessa, koska liitto oli jo pitkä ja lapsemme aina kotona.
Aloin haaveilla vieraista miehistä. Joskus viinipäissäni soittelin puheluita appiukolleni, siis mieheni isälle, ja kikattelin ja flirttailin. Tätä en ole maininnut ennen. Appiulko alkoi kutsua minua "bimboksi" ja "marilyniksi", mutta ei sentään kertonut että olin soitellut hänelle, kun hilpeä nousuhiprakka kotonani oli saanut pikkarini kostumaan ilman syytä.
Alkoholin vuoksi olen ajautunut pettämään, antautunut vieraille miehille kerta toisensa jälkeen, ja katunut. Nyt, syksyllä 2026, olen 39-vuotias perheenäiti ja mietin pitäisikö mennä vaikka AA:han?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perheenäiti voi ehdottomasti mennä AA-kokoukseen. Nimettömät Alkoholistit on tarkoitettu kaikille, joilla on halu lopettaa alkoholinkäyttö, sosiaalisesta roolista tai elämäntilanteesta riippumatta.
Tuo että kysyt asiaa kertoo omasta mielestäni häpeästä ja syyllisyydestä.
Mene ihmeessä.
äitini oli menehtyä alkoholiin että kuolemanportilla käynti kosketti häntä niin paljon ettei lähe enään alkoholin parriin. Joku tommonen kokemus voi pistää ajatteleen.
Se on hyvä merkki, kun ihminen alkaa ajattelemaan, että hän haluaa ja tarvitsee apua alkoholiongelmaansa.
Kun ongelman myöntää itselleen, silloin se apukin vasta on mahdollista. Ihmistä, joka ei myönnä alkoholismiaan, ei häntä silloin pysty hoitamaankaan.
Aloittaja voi aivan hyvin mennä AA:han, tai etsiä jonkun muun apukeinon, hoitoa saa muualtakin, jos se AA vaikka ei tunnukaan itselle sopivalta.
Joku mainitsi häpeän, se on ihan ok, se on monilla alkoholisteilla yleinen tunnetila. Moni ongelmainen häpeää omaa elintapaansa, ehkä omaa käytöstäänkin.
Häpeä on kuitenkin tunne, siinä missä muutkin tunteet. Ja jos hävettää, ei se tee ihmisestä yhtään huonompaa. Häpeästä pystyy pääsemään eroon, se ei ole mahdotonta.
Esim. jos saa alkoholiongelmansa hoidettua ja raitistuu, sekin auttaa jo paljon häpeän tuntemiseen. Tunne laantuu ja helpottaa pikkuhiljaa.
Nyt olisi fiksua lopettaa alkoholin käyttö. Käy ihmeessä tutustumassa AA-kerhoon. Jos ei tunnu mukavalta, lopettaminen onnistuu myös ilman AAta. Terveydenhuollostakin voi tarvittaessa saada apua.
Itse pääsin irti alkoholista juuri terveydenhuollon kautta jo hyvin nuorena, vähän päälle 20-vuotiaana. Silti sain nauttia nuoruudesta yllin kyllin. Humalassa en ole ollut yli 30 vuoteen. Ja elämä maittaa!