Hain tänään apteekista ensimmäiset mielialalääkkeeni. Edelleenkään en itse osaa suhtautua tähän asiaan. Pidän itseäni luovuttajana, kun en jaksanut taistella itseäni vastaan. Kiva oli myös ilmoittaa töihin sairaslomasta, jota ystävällinen tohtori-setä kirjoitti pari viikkoa. Kysyivät vielä, että mikä vaivaa. Pamautin asian niinku se on. Saa nähdä saanko seuraavaa pätkäsopimusta. Syyllisen omantunnon sain siitäkin puhelusta.
Tästäkö se alamäki alkaa?
muumi
3441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli nuo lääkkeet sulla on siksi että jaksaisit paremmin ponnistella eteenpäin. Vähä vähältä sun voimat palaa ja jaksat suuntautua muihinkin asioihin etkä luisu takaisin kuiluun. Nyt ota tämä mahdollisuutena: sulle on tarjottu apua ja nyt alkaa tosi vastuu. Ei kukaan odota että pärjäisit ilman tukea, mutta nyt sulla on lääkkeet vähän auttamassa ja on aika pistää rattaat pyörimään.
Helppoa se ei ole se ylämäkeen kiipeäminen mutta sieltä ylempää näkee kauemmas ja on taas enemmän suuntia mitä lähteä polkemaan :)
Et Sinä mitään ole luovuttanut, vaan olet kunnioittanut itseäsi niin, että olet hakenut apua!
Ei ne mielialalääkkeet välttämättä koko ikää Sun elämääsi kuulu! Itse olen ollut ilman yli puoli vuotta, mutta on kiva tietää että niitä kaapissa vielä on, jos sattuu maailma taas painamaan päälle!
Nauti tervehtymisestä ja anna itsellesi aikaa -
ja ennenkaikkea; ole itsellesi armollinen!!!
Lepää, kuuntele sisintäsi, äläkä pelkää! Sinä selviät tuosta kyllä!
moni syö ja kärsii masennuksesta. se on jo hyvin jos pystyt olemaan kotona kaikki ei pysty.