YLE Teemalta 29.8 lauantaina tulee ohjelma miltä tuntuu, kun ei pelkää enää kuolemaa

2 ekaa katson, katsoisin vakoojajutunkin, jos silmät
pysyisi auki niin myöhään. Vakoilujutut todellisuudesta on mielenkiintoisia ja miksi ihminen ryhtyy vakoojaksi.
Ymmärrän jos vakoilee isänmaalleen, mutta jos pettää
isänmaansa mitä ihminen silloin ajattelee ?

Sitten kun on kuollut ei tarvitse pelätä enää.
Pitkälliseen vaikeaan sairauteen kuoleminen
pelottaisi. Se on monen kohtalo.
Eutanasia pitäisi olla Suomessa lakiin kirjoitettu oikeus.

Se on 1,5 tunnin ohjelma. Katson.

YLEN ohjelma voi yllättää.

Islantilaissyntyisen Yrsa Roca Fannbergin dokumentti "Maa jalkojan alla" on uskomattoman kaunis kuvaus reykjavikilaisesta vanhainkodista, jossa rakkautta ja läheisyyttä vaalitaan.

Dokumentti on lämmin ja syvästi inhimillinen ja näyttää vanhuuden arkiset rutiinit meditatiivisina hetkinä, joissa toinen ihminen on syvällisesti läsnä.

Tv-lehti arvioi: Käsi kädessä kuolemaan saakka – se on Maa jalkojen alla -dokumentin keskeinen teema. Reykjavikissa sijaitsevassa vanhainkodissa kauhukuvat kärsivistä, hoitoa odottavista riutujista ovat kaukana. Läsnä on lämpöä, valoa, arvokkuutta – ja yllättävää rakkautta.

Vanhainkodissa elää pariskuntia, joiden suhde elämän ehtoopuolella on haurastunut mutta yhä tärkeä, tärkein.

Työryhmä kulkee mukana kuunnellen, ei haastatellen tai kysellen. Tuloksena on aitoja paloja elämästä, joka usein jää näkymättömäksi ja seinien vangiksi, vaikka kyseessä on osa elämänpolkua: viimeisistä metreistä huolimatta edelleen elämänvoimainen nykyhetki.

Olisipa Suomessakin tällaista !

En katso ei kiinnosta.

Alotuksentekijälle:

Se tuntuu just tältä, vi,,tut,,, taaa niin hiivatisti olla vanha ja sairas,

tv:ssä näyttää olevan kuitenki kotiapua ja joku heistä huolehtii
mutt meikäinenki on pakko koitaa selviytyä yksin,
loppuun upuneena, " kuoleman saraana "
joka päivä kysyn luojalta miksi en saa vain kuolla pois,
en jaksa tätä elämää tämmösenä vanhuksena ,
sitä vitu,,,tuk,,, sen,,, määrää ei voi sanoilla edes kuvailla,

-- kyllä ihmisen pitäisi saada kuolla silloin kun on vielä jossaki kunnossa, esm noin seitenkympisenä olis hyvä aika kuolla, silloin on juuri asutumassa vanhuksen saapaisiin,
--- paluuta EI OLE,
huonompaan suuntaaa elämä menee päivä päivälä , vaikka kuinka harrastaisi kuntoilua, ym.
inhottaa katso tuoa TV:tä se on just kuin minusta tehty,

päivääkää en haluaisi enään elää
mutt-ku luoja on päättäny toisin mun pitää kitumalla kuolla teis kuinka monta vuotta vielä
sataan vuoteen olisi vielä kymmen vuotta,
inhotaa ajatuski
toivottavasti kuolen pian tai piakkoin näihin vanhan ihmisen vaivoihin,
joka päivä on minulle maanpääsitä helvettiä,
mistää ei tule mitään,
tavarat tippuu käsistä
mikään ei suju
vihaan tätä omaa vanhan ihmisen elämää,
en tiennyt vielä 75 v minkä helvetin kohtaan kun kahdeksankymmentä vuotta menee umpeen,

tämä on vihan purkaus omaa vanhuuttani kohtaan,
EN hala enään elää, en olla kuoleva vanhus,
vaikka nyt mun on pakko olla, kun pakoonkaa ei pääse,
kuolemaa en pelkää se on paras ystäväni joka tulen kohtaamaan todella mielelläni,
miettikää,,, kuka haluaa tämmösen helvetin elämänsä viimesiksi vuosiksi,
mä haluan vain kuolla,
se olisi suuri helpotus kohdallani,
voi olla omisilleniki, olettaisin,

he dän surunsa olisi sitä että mun piti elää niin vanhaksi, ennekuin kuolema armahti,
-- he olisivat kiitollisia
pääsi pois,
koska kuolema kuuluu elämään, jokaisen kohdalla joskus, toisten vaan pitää elää vanhaksi, se on huono asia ihmiselle,
vanhuus on ihmisen helvetti maanpäällä,

ANTEEKSI PYYDÄN TEILTÄ MUILTA
en vihaa muita vanhuksia, nuttikaa te elämästänne jos se siltä tuntuu,

vihaan vain itseäni, ja omaa vanhuutani !


KUOLEMA ON RAKKUTENI !
siitä ole kirjoittanu runonki joskus ,,,

Taidan muuttaa Islantiin. Oli auvoiset oltavat vanhuksilla
siellä vanhainkodissa. Olin onnellinen heidän puolestaan.
Voi kunpa sellaista olisi meilläkin. Vanhuksille oli aikaan
he saivat suorastaan hellää hoitoa.

Meillä jos vanhus putoaa yöllä sängystä hän saa maata
lattialla aamuun asti pahimmassa tapauksessa.
Ei ole aikaa nostella takaisin sänkyyn,
vaikka takuulla olisi jos van haluttaisiin ajatella
vanhuksen parasta, joka ei itse pysty itseään auttamaan.