3-vuotias poikamme (ainoa lapsi) on erittäin herttainen, kuuliainen ja kiltti lapsi, mutta usein iltaisin ja kyllä muutenkin reagoi asioihin aivan ihmeellisellä tavalla.
Hän alkaa yhtäkkiä lyödä, purrra, potkia ja nipistellä minua. Komentaminen ja kielto vain yllyttää häntä jatkamaan. Rauhallinen puhe ei tehoa, eikä vertaaminen siihen, että mitä jos joku tekisi samoja asioita hänelle. Rakkaiden unilelujen ottaminen pois tai omaan huoneeseen sulkeminen (en tiedä miten muuten häntä ojentaisin) saa hänet sitten kitisemään ja itkemään ja usein illat päättyvätkin niin, että hän itkusta ja kiukusta väsyneenä nukahtaa mihin milloinkin.
Onko muilla samanlaisia ongelmia. Kaipaisin todella hyviä vinkkejä siitä, miten hänen käyttäytymiskierteen saisi katkaistua. Miten häntä voisi rakentavasti "rangaista". En todellakaan tiedä mitä tehdä.....
Hän alkaa yhtäkkiä lyödä, purrra, potkia ja nipistellä minua. Komentaminen ja kielto vain yllyttää häntä jatkamaan. Rauhallinen puhe ei tehoa, eikä vertaaminen siihen, että mitä jos joku tekisi samoja asioita hänelle. Rakkaiden unilelujen ottaminen pois tai omaan huoneeseen sulkeminen (en tiedä miten muuten häntä ojentaisin) saa hänet sitten kitisemään ja itkemään ja usein illat päättyvätkin niin, että hän itkusta ja kiukusta väsyneenä nukahtaa mihin milloinkin.
Onko muilla samanlaisia ongelmia. Kaipaisin todella hyviä vinkkejä siitä, miten hänen käyttäytymiskierteen saisi katkaistua. Miten häntä voisi rakentavasti "rangaista". En todellakaan tiedä mitä tehdä.....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikani on nyt 4 v ja hänellä oli myös tuollaisia kiukkukohtauksia nuorempana. Ohi meillä meni lyönnit ja puremiset vain periksiantamattomalla käskyllä mennä kiltisti omaan huoneeseen siihen asti kuin tulee kiltti poika takaisin. Se kesti aluksi nukahtamiseen asti, mutta ajan myötä aika pieneni ja pieneni. Hellyyden ja sylihoidon saanti sen jälkeen auttoi minua äitinä ja poikaani unohtamaan huonon omantunnon itkun vuoksi. Jotku puhuvat myös ns. sylihoidosta hyvänä ratkaisuna, jota olen myös kokeillut ja todennut ihan hyväksi. Siinä lasta pidetään tiukasti käsistä ja vartalosta kiinni sylissä, mutta nätisti tietenkin, niin kauan että lapsi rauhoittuu. Tärkeää tässä on puhua rauhoittavasti koko kiukunpuuskan ajan ja sanoa sitä että irti pääsee kun rauhooittuu. Hellyys ja läheisyys auttavat tässä, mutta AIKAA se kestää alussa.
nappaat molemmista käsistä ranteista kiinni, tuijotat tiukasti ilmiin ja EI. Pidät ranteista kiinni ja uudestaan EI, minua et nipistele/potki/puristele jne. Käyt vaikka polvilleen lattialle sen lapsen eteen ja nappaat ne ranteet käsiin. Isoilla kirjaimilla puhut, ensin pelkkä EI ja sitten uudestaan EI ja sitten vasta selittelyt.
Joka kerta teet saman jutun, pitäis unohtua aika äkkiä.
Älä tukistele tai läpsi, se on väkivaltaa ja sitähän et halua, et tietenkään.
Nuo rangaistukset on hyviä, mutta ne tehoavat vasta isommille 4v>
Oma huone on turvapaikka, älä sinne laita, kohta ei uskalla nukkua siellä, kun se on rangaistuspaikka.
Illalla olette vähän pidempään ulkona niin saa tarmonsa purettua.
Oma huone on lapseni turvapaikka vaikka olen niin toiminutkin. Nykyisin kun känkkäränkkä iskee juoksee itse omaan huoneeseen ja muilla ei silloin ole sinne asiaa. Se on turvapaikka ja rauhoittumispaikka pojalleni.
Päiväunet? Ja mihin aikaan laitatte lapsen nukkumaan?
Tätä on tapahtunut niin hoidossa ollessa kuin nyt lomalla. Päivähoidossa nukkuu aina päikärit. Iltahommelit aloitamme 19:30 ja pedissä ollaan noin 21:00. Nyt lomalla on ottanut pitkiä päiväunia, eikä mielestäni ole ollut väsy, mutta samaa on tapahtunut myös silloin.
...neuvon antoikin joku nimimerkki tuossa. Estät lastasi puremasta ja lyömästä ottamalla tiukasti käsistä kiinni...vaikka sitten joutuisit pitämään koko yön. Ei ole olemassa oikotietä...vaikka vanhemmat aina luovuttavat kun lapsi itkee...tottakai se itkee mutta tokenee kyllä...ei voi olettaa, että lapselle voi opettaa asioita täysin ilman itkua ja protesteja.
Kolmivuotiaalle on aivan turha selittää tai vedota jos joku tekee hänelle samoin....kolmivuotias elää vielä pitkään pitkään tässä ja nyt eli pitää olla konkreettinen.
Ehkä lapsi näin vain protestoi nukkumaanmenoa....oletko lapsesi kanssa tarpeeksi...syy voi olla myös se tai mikä vaan mutta puremista tai lyömistä ei pidä suvaita minkään ikäiseltä.
Näyttääkin siltä, että pelkäät lapsen protestia ja olet antanut vallan hänelle koska kerrot, että lapsi nukahtaa milloin mihinkin....eli päästät hänet sängystään pois ja lapsi saa hämmentyneenä ja itkuisena mennä ympäriinsä.
Ihan ensimmäiseksi illalla lapselle paljon huomiota, naurua, hyvää oloa sitten sänkyyn ja siellä pysytään , kun temppuilu alkaa otat lapen käsistä kiinni ja katsot silmiin ja sanot ei ja teet sitä niinkauan kunnes lapsesi lopettaa....voit tietysti odottaa, että käytös loppuu itsestään kun lapsi kasvaa mutta siihen saattaa mennä vuosi tai enemmänkin ja tilanne saattaa myös pahentua. Kannattaa siis uhrata muutama ilta omasta mukavuudesta ja luultavasti sitten on rauha maassa.
Ei siis mitään rangaistuksia tarvita vaan autat lastasi rauhoittumaan ja opastat häntä pois väärästä käytöksestä. Onnea matkaan.