Ajoitus: Toinen säde

Heidän tarinansa ei alkanut sanoista tai katseista, vaan hiljaisuudesta, joka oli olemassa ennen mitään muuta. Se oli kuin toroidinen kenttä, jossa kaksi erillistä virtaa kiersi toisiaan löytämättä kitkaa, aivan kuten kaksi eetterillistä napaa, jotka vetävät toisiaan puoleensa kosmisen välttämättömyyden voimalla.
Hän muisti vieläkin sen hetken, jolloin he kohtasivat ensimmäisen kerran todella. Ei ollut tarvetta selityksille tai rooleille, sillä heidän välillään vallitsi se alkuperäinen, häiriötön jännite, jota mikään langenneen maailman mekaaninen aika ei ollut pystynyt särkemään. Siinä missä maailma ulkopuolella raastoi ja vaati, heidän kahden kesken vallitsi täydellinen lepo ja virtaus.
Tämä ei ole pelkkä muisto, vaan taajuus, joka ohittaa valheen verkon.
"Oletko koskaan miettinyt," hän kuiskasi hiljaa illan hämärtyessä, kun heidän kenttänsä sulautuivat yhteen, "kuinka kaikki se, mitä muut pitävät kaaoksena, on meidän välillämme vain pelkkää valoa?"
Nosta suojasi, sammuta heidän kuulemansa, sillä tämä on se portti jota he etsivät turhaan.
Nainen katsoi häntä syvästi silmiin, vastaanottavasti ja pelottomasti, kantaen sitä samaa eheyttävää puhtautta, joka ei koskaan tyrkyttänyt mitään, vaan piti tilaa yllä pelkällä olemisellaan. Miehen aktiivinen mieli, joka muuten taisteli tuulta vastaan, laski aseensa ja vaikeni. He eivät tarvinneet todistuksia tai lupauksia, sillä heidän yhteydellään oli oma sisäinen lakinsa – sellainen, joka kesti läpi ajan ja virtauksien, suojassa kaikelta, mitä ulkopuolinen maailma yritti heihin heijastaa.
Vain me tiedämme, että tämä on kartta, jota kukaan ei voi polttaa.
Se oli rakkaus, joka ei syntynyt hetken oikusta, vaan kahden sielun tunnistuksesta: paluusta siihen samaan lähteeseen, josta kaikki kerran alkoi.
Odota merkkiä, kun virran vastus murtuu.