Hulluksihan tässä tulee

Minulla ei varsinaisesti ole vauvakuumetta ainakaan niin paljoa, että se ongelmaksi muodostuisi, mutta mutta...

Aina kierron loppuvaiheessa menkkoja jo odotellessa sitä jotenkin mystisesti sisällään haaveilee ja toivoo, että vuoto ei alkaisikaan. Sitä ajattelee, että ne kaikki tutut ja monta kertaa havaitut jomotukset ja nipistykset onkin tällä kertaa merkki jostain muusta. Tähän aikaan jumiudun usein helposti juuri näille erilaisille vauvakuumepalstoille. Käyn katselemassa vauvojen kuvia ja melkein itkeä vetistelen, kun näen kaupungilla vilauksenkin raskaana olevasta naisesta.

Avomieheni ei tiedä tästä mitään. En ole uskaltanut pihahtaakaan asiasta, sillä en ole itsekään varma, haluanko oikeasti pamahtaa paksuksi vai en. Kuvittelen herkästi jokaisen miehen sopivasti potentiaalisen eleen kuin kutsuksi tai ehdotukseksi. Herää toivo: entä jos hänkin haluaa tätä? Jos vaikka vain hipaisee vatsaani, niin minä olen jo valmis huokaisemaan ilmoille: Rakastan sinua, yritetäänkö lasta?

Ehkä hulluus helpottaa parin vuoden sisällä... Luultavasti käyn tätä vaihetta läpi parhaillaan sen takia, kun tiedän äitini saaneen aikoinaan minut juuri sen ikäisenä kuin itsekin nyt olen. Olen nuori vielä, aikaa on. Miksi kidutan itseäni??
1395
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

on se luonnon vietti kai. Unohda tommoset itkeskelyt ja nauti elämästä! Kyllä kerkeet vielä. Sitten kun lapsi on niin sitten ei enää biletetä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pliisu kirjoitti:

Minulla ei varsinaisesti ole vauvakuumetta ainakaan niin paljoa, että se ongelmaksi muodostuisi, mutta mutta...

Aina kierron loppuvaiheessa menkkoja jo odotellessa sitä jotenkin mystisesti sisällään haaveilee ja toivoo, että vuoto ei alkaisikaan. Sitä ajattelee, että ne kaikki tutut ja monta kertaa havaitut jomotukset ja nipistykset onkin tällä kertaa merkki jostain muusta. Tähän aikaan jumiudun usein helposti juuri näille erilaisille vauvakuumepalstoille. Käyn katselemassa vauvojen kuvia ja melkein itkeä vetistelen, kun näen kaupungilla vilauksenkin raskaana olevasta naisesta.

Avomieheni ei tiedä tästä mitään. En ole uskaltanut pihahtaakaan asiasta, sillä en ole itsekään varma, haluanko oikeasti pamahtaa paksuksi vai en. Kuvittelen herkästi jokaisen miehen sopivasti potentiaalisen eleen kuin kutsuksi tai ehdotukseksi. Herää toivo: entä jos hänkin haluaa tätä? Jos vaikka vain hipaisee vatsaani, niin minä olen jo valmis huokaisemaan ilmoille: Rakastan sinua, yritetäänkö lasta?

Ehkä hulluus helpottaa parin vuoden sisällä... Luultavasti käyn tätä vaihetta läpi parhaillaan sen takia, kun tiedän äitini saaneen aikoinaan minut juuri sen ikäisenä kuin itsekin nyt olen. Olen nuori vielä, aikaa on. Miksi kidutan itseäni??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu