Oletko onnistunu vai epäonnistunu äitinä / mummina ?

Olen epäonnistunu,
harmittaa
ne varmaan vihaa mua,,,,

Olen onnistunut ja kiitollinen. Ovat itseensä ja saavutettuihin olosuhteisiinsa tyytyväisiä, niin minäkin. Se riittää.
Eivät hauku yhteiskunnan päätöksiä. Käyvät töissä, jota ovat tarmokkaasti hakeneet, kukaan ei ole kutsunut. Selviytyvät muutoksista, ovatpa ne sitten itsensä tai jonkun muun aiheuttamia. Eivät marise vaan tarttuvat toimeen. Pystyvät vaikeuksien jälkeen taas kohtalaisen tasapainoiseen elämään. Kasvattavat lapsiaan parhaansa mukaan. Mitä muuta voisin odottaa?

Kysymys kuuluuki,

miksi suurin osa suomaen vanhuksista on unohdetty yksin selviämään vahuudestaan vaivoineen,

onko syynä epäonnistuminen vanhempana,

vai onko kouluissa unohtunu yhteikuntaoppi,
joka sodan jälisen sukupolville kuitenki oli esm. " kunniotia isiä ja äitejä jotta menestyisit ja kauan eläisit maanpäällä "

oli mutaki konkreettista opetusta kuinka vanhuksista pidetään huolta kun tulevat vanhoiski perheissään,,,

ONKO mitään mieltä miettiä nyt onko onnistunut vai ei ?
Elä elämäsi loppuun kevein sydämin. Olet tehnyt sen minkä teit,
turha syytellä itseään tässä vaiheessa, kun mennyttä ei voi
muuttaa.

"Minä,minä, minä..." ja valta hallita muita ihmisiä, pieniä ihmistaimia, joiden saamia henkisiä haavoja ei nähdä, niistä edes piitata.

en usko että kyse on epäonnistumisesta
pitäisi olla vain kunnolla hilloa

jos rahaa olisi ja perhe
ja älyä ja ideoita

voisi kehittää perheyhtiön,
johon koulutetut kakarat naisivat koulutettuja puolisoita
eläisivät harmoniassa ilman että tapellaan lusikkojen jaosta

ja yhtiö toimisi kuin iso mafiaperhe, mukavia juhlia ja tuottavaa työtä
Kavereinaan

Tämä on vaikeaa kun Suomessa on tämä yhdenvertaisuus
eli veronimentä, se jakaa osaajien rahat kasvottomille
mutta SAMALLA KAIKKI HAJOAA lähiöiden kaksioihin kauaksi
toisistaan yksinäisyyteen, jauhelihaa ja rippijuhlia jne

sitten lopuksi on köyhä pirulainen yksin

Liberio Barney Bellomo Genovese
https://www.instagram.com/p/C0SSuhUPAMj/

on pysytellyt poikkeuksellisen matalalla julkisella profiililla välttäen korkean profiilin pröystäilyjä

Genovesen perhe on rikkain ja vaikutusvaltaisin, arvioitu koko 250–300 valittua uomo d'onore kooltaan

Matalan profiilin perhe on tiukkakurinen ja keskittyy perinteeseen, soluttautumiseen, rakennusalan operaatioihin ja hiljaiseen, kurinalaiseen taloustoimintaan eikä näyttäviin temppuihin, jotka herättävät liittovaltion huomiota mafiaa vastaan

Tää onnistumisen tunne vaihtelee tilanteen, asioiden mukaan. Nyt kun mun tyttäret ovat itsekin äitejä - niin huomaan heidän vertaavan mua itseensä ja omiin kasvatustapoihinsa ja lapsiinsa. Mutt vertaaminen ei oo relevanttia, jokaiselle oma polku vanhemmuuteen, oma elämä ja sen ilot & surut.
Tietyiltä osin tunnen epäonnistumisia, pettymyksiä, syyllisyyttäkin, sekä äitinä että mummuna: mutt päivä kerrassaan. Kohta, jossain vaiheessa minua ei enää ole ja suku on jatkunut. Sitten minä olen enää muistoissaan ja muistikuvissaan.
Lapsien kautta ei pysty elämään, mutt heidän kanssaan kyllä. Toisinaan tunnen olevani joillekinheistä wanhakääkkä rasite, toisinaan minusta on apua heille lapsiperhe- arjessaan. Minun vuoroni on kuitenkin pysytellä sivussa, taustalla, olla läsnä ja tavoitettavissa, mahdollisuuksien mukaan.

Ainakin tällä hetkellä olen heistä onnellinen, aina ei tietenkään niin ole ollut, mutt tää on vaan elämää: ei sen enempää. Tietenkin toivoisin, että olisivat enemmän elämässäni mukana, mutt hyväksyn sen että heillä on omat kiireensä. Ei väkisin, ellei luonnostaan tule tarvetta Äitiä / mummua muistaa.