Kakarat kohta peukkukoukussa...
keski-ikäiset joutuu huolehtimaan omista vanhemmistaan ja sekopäisistä mukuloistaan...vanhuksille ei anneta hoitopaikkoja kun sossut sanoo että hoitakaa itse vanhuksenne...oli todellinen katastrofi Sote...vieläpä Sossu tädit kehtaavat syyllistää omaisia vanhuksen hoidosta jos on ihan pakko jäädä pois töistä että saa vanhukselle edes jotain apua. Siinä tulot laskee ja omaishoidon korvausta saa ehkä 491€/ kk.
keski-ikäiset joutuu huolehtimaan omista vanhemmistaan ja sekopäisistä mukuloistaan...vanhuksille ei anneta hoitopaikkoja kun sossut sanoo että hoitakaa itse vanhuksenne...oli todellinen katastrofi Sote...vieläpä Sossu tädit kehtaavat syyllistää omaisia vanhuksen hoidosta jos on ihan pakko jäädä pois töistä että saa vanhukselle edes jotain apua. Siinä tulot laskee ja omaishoidon korvausta saa ehkä 491€/ kk.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun omainen huolehtii ruuat, lääkkeet, laskut, pyykit ja siivoukset ja vanhuksen pesemisen ja matkaa 12 km.....polttoainekulut kun joka päivä pitää käydä katsomassa.
Täydellistä nykyaikaista "orjuuttamista" omaiselle.
Verottajan ja valtiovallan toimesta oli tehty tutkimus Tilastokeskukseen miksi tietty osa kansasta ei ole palkkatöissä...
Nämähän on juuri niitä jotka joutuu hoitamaan omia vanhuksiaan tai läheistä vammaistaan. Eikä välttämättä jää aikaa muuhun työhön jos läheisen hoito on hyvin sitovaa. Ilman kunnollista korvausta...
350 sosiaalityöntekijää Satasotella juoksuttamassa omaisia kaikenmaailman turhanpäiväisissä palavereissa ympäri maakuntaa jos koittaa saada vanhukselle hoitopaikkaa, saavat itse kilometrikorvauksensa, ei muulla väliä.
Kirjoitatte täällä niin painavaa ja tärkeää asiaa, että sydämestä ottaa. On täysin totta, että perheet ja keski-ikäiset joutuvat nykyään venymään aivan äärimmilleen, kun hoitopaikkoja on vaikea saada ja arki muuttuu raskaaksi orjatyöksi ilman kunnollista tukea tai korvauksia. Se on henkisesti ja taloudellisesti valtava taakka.Teette korvaamattoman arvokasta työtä! Sille on oikeutettua vaatia parempaa arvostusta ja kunnon korvausta. Moni tosiaan joutuu jäämään pois palkkatöistä tämän takia. Valtiovalta (kuten THL ja Tilastokeskus) tutkii jatkuvasti työn ulkopuolella olevia, ja vaikka suurin osa heistä on tilastollisesti eläkeläisiä ja opiskelijoita, omaishoitajat ja läheistään hoitavat nousevat esiin ryhmänä, joka haluaisi mutta ei yksinkertaisesti pysty ottamaan työtä vastaan hoidon sitovuuden vuoksi.
Voimia kaikille teille, jotka jaksatte päivästä toiseen pitää huolta läheisistänne välimatkoista ja pienistä korvauksista huolimatta. Teitä tarvitaan ja teidän puolestanne pitää huutaa kovempaa, jotta asiat muuttuisivat!
Kyllä minnuu kans alakaa jotteniin korventamaan.
On kuitenkin huomioitava, että meillä huittisisa on toimiva lietteenlevityspalvelu kaikkine oheistoimineen! Savipellot saaraan tuottoisiksi itse tuotetulla tehosteella!
Sekin on kyllä kummallista että hoitopaikkoja lopetetaan ja sanotaan hoitajia irti, sitten on suomalaisia hoitajia työttömänä mutta tuodaan ulkomailta kielitaidottomia hoitajia. On tässä joku vika systeemissä.
Tämä on totta!
Tämä jälkeen tuleva sukupolvi ei pysty huolehtimaan meistä keski-ikäisistä sitten kun olemme avun tarpeessa. Noille on tärkeää vaan somettaminen. Valitettavasti...vaikka kuinka olisi yrittänyt lapsiaan kasvattaa.
Ja tärkeää on varmaan tatuoinnit ja lävistykset ja bilettäminen ja oma napa...tämä sivusta.
No eivät kyllä välitä hoitaa omia vanhuksiaan kun kyllähän ulkomailta tulee hoitajia.
Suomi on tuhon tiellä, sanotaan että kansakunnan sivistyksen tason määrittää se miten huolehditaan vanhuksista ja lapsista. Siinäpä on miettimisen aihetta.
Aivan oikein, yhteiskunnan sivistys todella mitataan sillä, miten kohtelemme heikoimpiamme. Alkuperäisessä viisaudessa puhutaankin laajasti kaikista haavoittuvassa asemassa olevista. Lasten ja vanhusten lisäksi siihen kuuluvat aivan yhtä lailla vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat ja kaikki ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty pitämään itsestään huolta.
Tämän ajatuksen ydin on universaali empatia ja huolenpito. Se muistuttaa meitä siitä, että yhteiskunta on tasan niin vahva kuin sen heikon lenkki. Siksi tästä sanonnasta ei pitäisi tehdä asetta eri sukupolvien tai ihmisryhmien välille eikä ketään apua tarvitsevaa pitäisi asettaa toista vastaan.
Aito huolenpito ja sivistys syntyvät siitä, että ketään ei jätetä yksin – oli kyseessä sitten uupunut omaishoitaja, tukea tarvitseva nuori, sairas tai ikäihminen. Kiukun ja syyttelyn sijaan tarvitsemme juuri nyt enemmän myötätuntoa ja yhteisvastuuta, jotta saamme pidettyä kaikki mukana matkassa.
Nykyajan vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, vaan ovat näille alamaisia. Mutta kummallista on sekin, ettei näistä vanhemmista itsestään tule ikinä aikuisia. Vaikka näiden vanhemmat olisi 80-vuotiaita, niin lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapsetkin ovat aina käsi ojossa pyytämässä apua vanhuksilta. Huoltosuhde ei siis käänny koskaan. Kun vanhukset eivät enää jaksa hoitaa ja huoltaa, niin eipä seuraavat sukupolvet laita kortta ristiin heidän eteensä raataneiden takia. Aivan turha luulo , että nykyiset nuoret hoitaisivat lähimmäisiään.
On surullista katsottavaa, miten synkäksi ja syyttäväksi tämä keskustelu on muuttunut. Täällä yritetään nyt väkisin maalata kuvaa siitä, että perheissä ja sukupolvien välillä vallitsisi vain itsekkyys ja kylmyys. Todellisuus on onneksi aivan toinen.
Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka pitävät joka päivä pyyteettömästi huolta omista ikääntyvistä vanhemmistaan tai läheisistään – usein oman jaksamisensa, vapaa-aikansa ja taloutensa kustannuksella. Se ei ole mitään käsi ojossa odottamista tai vastuun pakoilua, vaan syvää rakkautta, kunnioitusta ja vastuunkantoa omasta perheestä. Moni keski-ikäinen ja nuorikin venyy äärimmilleen auttaessaan vanhempiaan silloin, kun yhteiskunnan virallinen verkko pettää tai hoitopaikkaa ei saa.Tällainen yleistävä syyttely ja eri sukupolvien leimaaminen vain lisää uupuneiden omaisten taakkaa. Sen sijaan, että haetaan syyllisiä toisistamme tai maalataan nuorista tai vanhemmista pelkkiä saajia, meidän pitäisi puhua siitä, miten arvokasta työtä perheet tekevät ja miten heitä voisi tukea paremmin. Tähän yhteiskuntaan mahtuu edelleen paljon pyyteetöntä auttamista, välittämistä ja kunnioitusta ja sitä näkee joka päivä, kunhan katsoo ympärilleen.