Haluaisin vilpittömästi tietää, miksi naiset naimisiin mennessään jättävät oman sukunimensä ja lisäävät siihen perään miehen sukunimen?
Eikö suomalaisilla naisilla ole edes nimensä suhteen mitään tyylitajua?
Onko esim. Mäkinen-Järvinen mielestänne kaunis ja tyylikäs nimi?
Eikö suomalaisilla naisilla ole edes nimensä suhteen mitään tyylitajua?
Onko esim. Mäkinen-Järvinen mielestänne kaunis ja tyylikäs nimi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kukin tyylillään, mutta itse en laittaisi pitkää nimeä itselleni..
Mulla itsellä siis OLI vuosia sitten kaveri,jolla on 3lasta jokaisella muksulla oman isänsä sukunimi.
Ulkoovessa luki Leskinen KinnariHaapanen Huotari kerran menin ja möläytin kun niillä oli pieni kissakin on varmaan vielläkin että mikä on kissan isän nimi..
Ystävyys loppui siihen...
myös että vaan haluaa säästää oman nimensä ja sit äijä vaati edes perään omansa..
Tosi huono selitys!
Nyt eletään sentään jo vuotta 2005 eikä 1800-luvulla!
Mun mielestä kaksi tai kolmiosainen sukunimi kertoo tyylittömyydestä ja kuten jostain joskus luin ; päättämättömyydestä, kyseinen henkilö ei osaa tehdä elämässään päätöksiä edes oman nimensä järkevän muodon suhteen.
Ajatelkaa nyt; Ripsa Koskinen-Papunen ja Jenni Dahlmann-Räikkönen!
Voi tsiisus!!!
Kyllä on ihmisillä vähän ongelmia tänä päivänä jos toisten sukunimet ärsyttää..
Mulle on aivan samantekevää minkä nimisiä ihmiset on, tärkeää on vain se, että kohdellaan toisia ihmisiä kunnioittavasti.
Minullakin on "nimihirviö" sukunimenä, toimii vallan hyvin. Virastoihin ja muualle (no vaikkapa kampaamoon) soittaessa, töissä ym. käytän omaa sukunimeä ja kun esim. kirjoitan vaikkapa joulukortteja koko perheen nimissä, niin sukunimenä on mieheni nimi (tyyliin "Virtaset"). Eipä ole kukaan vielä mennyt sekaisin, virastoissakin aina kysytään sukunimi toistamiseen niin sitten sanon kyllä nimihirviöni.
Ja syy siihen, että otin tällaisen hirviön itselleni oli yksinkertaisesti se, etten halunnut luopua omasta rakkaasta sukunimestäni (on osa identiteettiäni; yhtä lailla en koskaan luopuisi etunimestäni), mutta halusin myös että lapsillani ja minulla olisi sama sukunimi...Mies ymmärsi asian ja hänelle olisikin ollut ihan sama, vaikken olisi ottanut hänen sukunimeään ollenkaan.
Kukin taaplatkoon tyylillään ja tehköön kuten parhaaksi näkee, itse tein jo 10 vuotta sittn päätöksen, että jos menen naimisiin otan kaksiosaisen sukunimen. Päättämättömyyttäkö? :)
lapsilla ei voi olla sinun nimeäsi, jos se niin tärkeää on.
ETUNIMET ORKKULI JA SIRKKULI.
Otanko?Enkö ota?Otanko?....Mielestäni on tyhmää pitää virallisena nimenään kaksiosaista sukunimeä jos ei sitä sitten käytä niissä virastoissa ja joulukorteissa.
Että ihmiset osaa olla tyhmiä!
Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut eräästä perheestä (joka ihan oikeasti on olemassa!).
Nainen nimeltään vaikka Suominen meni naimisiin herra Virtasen kanssa. Nainen otti sukunimekseen miehen Virtasen.
Valitettavasti tuli avioero, mutta eipä hätää, nainen löysi uuden rakkaan, nimeltään vaikka Salminen, jonka kanssa meni naimisiin. Nainen piti silti edellisen miehensä sukunimen, otti uuden vaan jatkoksi. Eli naisen sukunimi on Virtanen-Salminen. Eikä siinä vielä kaikki...
Uuden aviomiehen nimi Salminen onkin miehen ex-vaimon sukunimi, jonka mies oli ottanut mennessään eka kertaa naimisiin. Eli nyt tällä naisihmisellä on nimi, joka muodostuu etunimestä (joka muuten on ensimmäisen avioliiton myötä virallsesti käyttöön otettu lempinimi) ja EX-MIEHEN JA AVIOMIEHEN EX-VAIMON sukunimistä. Siinäpä identiteettikriisiä kerrakseen.