seitsemäs viikko..
Tiistaihin mennessä pitäis päättää gynekologi sano..
Oon niin sekaisin, en pystyny menemään töihin tänään ku oksetti ni paljon. Päättettiin jo poikaystävän kanssa että lapsi pidetään mut nyt mul on ajatukset alkanu muuttumaan. Pää on täynnä negatiivisia tunteita uutta elämää kohti, ja abortti tuntuis helpotukselta. Lasta kohti tunteet on täysin ambivalentit ja jopa negatiiviset. Ei tunnu oikealta tuoda lasta tähän sekavaan elämäntilanteeseen. Koulu vasta alussa ja parisuhde kiikunkaakun. En tiedä jos nä tunteet johtuu kaikista homoneista ja ikuisesta pahoinvonnista vai onko ne mitä mun sydän oikeasti tuntee? Näen vaan kaiken josta jään paitsi jos tän pienen elämän pidän. Ja pilleri suhun ja beibi pönttöön, kuulostaa niin helpolta. Haluan vaan nukkua ja nukkua että ei tarvitsis olla tässä realiteetissä ja ei tuntea pahoivointia.
Mitä tehdä? Kertokaa jotain positiivistä abortista ja syitä miksi te sen teitte..Pliis
Tiistaihin mennessä pitäis päättää gynekologi sano..
Oon niin sekaisin, en pystyny menemään töihin tänään ku oksetti ni paljon. Päättettiin jo poikaystävän kanssa että lapsi pidetään mut nyt mul on ajatukset alkanu muuttumaan. Pää on täynnä negatiivisia tunteita uutta elämää kohti, ja abortti tuntuis helpotukselta. Lasta kohti tunteet on täysin ambivalentit ja jopa negatiiviset. Ei tunnu oikealta tuoda lasta tähän sekavaan elämäntilanteeseen. Koulu vasta alussa ja parisuhde kiikunkaakun. En tiedä jos nä tunteet johtuu kaikista homoneista ja ikuisesta pahoinvonnista vai onko ne mitä mun sydän oikeasti tuntee? Näen vaan kaiken josta jään paitsi jos tän pienen elämän pidän. Ja pilleri suhun ja beibi pönttöön, kuulostaa niin helpolta. Haluan vaan nukkua ja nukkua että ei tarvitsis olla tässä realiteetissä ja ei tuntea pahoivointia.
Mitä tehdä? Kertokaa jotain positiivistä abortista ja syitä miksi te sen teitte..Pliis
Vastaukset 6
Vanhimmat
Abortti oli minulle ulospääsy "vaikeesta tilanteesta", joka myös johtui sinun kuvailemastasi elämäntilanteesta.
Hain aborttia lääkäriltä, sain lähetteen.
Menin sairaalaan, jossa se suoritettiin, olin jo ehtinyt melkein kolmannen kuun loppuun (abortti tehtiin rask.viikolla 10). Ja se tuntui toisaalta todella pahalta, toisaalta pelkästään helpotukselta. Sillä minullakin oli noita kuvailemiasi tuntemuksia lasta/sikiöä kohtaan->negatiivisia, ei onnellisia yms. joista en osannut hahmottaa niitä ns. rakkauden tuntemuksia lainkaan. En kokenut että rakastin sitä lasta, joten abortti oli ainoa oikea päätös mielestäni...
En halua tehdä lasta, jota en rakasta.
Negatiivisista tunteista lastaan kohtaan ei pidä ottaa liian vakavasti. Niitä tulee ja menee. Täydellisinkään äiti ei tunne vain rakkauden tunteita lastaan kohtaa, vaikka lapsi olisi kuinka ihana. Ei se äitinä oleminen ole mitään kummallista, ihan tavallista elämää se on. Ei tarvitse olla jokin ihme-ihminen ollakseen ihan kelpo äiti. Tärkeintä on se, mitä tekee, ei se mitä tuntemuksia milloinkin tuntee.
monessa lauseessa. Sinä olet jo äiti. Älä nyt ihmeessä tee mitään päätöksiä lapsesi elämästä ja kuolemasta. Lapsesi on nyt sinusta täydellisen riippuvainen. Anna hänen olla. Lapsella taitaa myös olla hyvä isä, vaikka teidän suhteenne olisikin kiikun kaakun.
sinne sun tänne ja niitä positiivisia ja negatiivisia ajatuksia on ihan tasaseen tahtiin yhtäpaljon. Onhan se niin yllätävä ja iso asia saada positiivinen raskaustesti. Mutta kun ajattelet mistä jäät paitsi jos lapsi syntyisi niin oletko ajatellut mistä jäät paitsi jos lapsi ei synnykkään. Itselläni on 7kk tyttö. Raskausviikolla 8 luulin verenvuodon takia keskenmenon tulleen. Tunsin osaksi helpotusta ja osaksi surua. En silloin kokenut olevani vielä kovin valmis äidiksi. Onneksi ei ollutkaan tullut keskenmenoa vaan terve lapsi syntyi ja olen siitä onnellinen. Alussa kaikenlaiset ajatukset ovat kuitenkin ihan normaaleita, niin negatiiviset kuin positiivisetkin.
Raskauteni tosin vasta toisella viikolla. Tunteet sekaisin vaikka lapsi on ns. tekemällä tehty. Yht äkkiä iski vain kamala paniikki. Vuosia oltin oltu ilman ehkäisyä ja oli jotenki ehkä alkanut sopeutua että lasta ei tule. Nyt ahdistaa valtavasti. Tuleva lapsi ällöttää, mieheni joka on onnesta ymmyrkäisenä ällöttää, ällöttää ja ahdistaa että ei saisia juoda alkoholia vaikken muutenkaan sitä kovin usein käytä, ahdistaa että kohta ei saisi päättää enää omista menoista ja vaikka nämä asiat satoja kertoja pohdittuja niin kaikki tuntuu joko ahdistavalta tai ei miltään. Toivottavasti nämä tunteet menevät ohi. Abortti kuulostaa nyt jotenki helpottavalta vaikka aina ennen olen ollut vakaasti sitä vastaan jos ei ole tosi pätevää syytä (äidin/lapsen henki, raiskaus, vaikea vamma). Taitaa olla suurin syy sitoutumisen pelko. Vaikka 9 vuotta ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä niin nyt sitten pitäisi katsella sitä aivan varmasti loppu elämä tai vaihtoehtoisesti huolehtia lapsesta yksin, jota en myöskään kestäisi. Aivan sama olo että haluaisi vain nukkua.
olin vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, enkä tienny tmitä tehdä!Ajattelin kuitenkin lapsen kannalta asioita...vanhempien suhde ei toimi, isä jouksee baarissa joka viikonloppu, ym. Ajattelin, että teen abortin, koska haluan että lapsellani on molemmat vanhemmat, jotka myös rakastavat toisiaan sekä tietysti itse lasta ja ovat valmiita luopumaan omista menoistaan!Keskeytyksen tein sunnuntaina...pelkäsin sitä aivan kauheasti ja eniten sitä mitkä tuntemukset itselleni sen jälkeen tulee, mutta toistaiseksi en ole katunut...