Minulla on 10-vuotiaat kaksoispojat. Pojat pelaavat jalkapalloa.Pojat ovat aina pelanneet samassa joukkueessa, kunnes sitten tänä vuonna tehtiin joukkueen pojista ns. tasokkaampi ryhmä ja sitten se hiukan "heikompi ryhmä." Toinen pojista pääsi siihen "tasokkaampaan" ryhmään, kun taas toinen ei siihen päässytkään. Poika joka pääsi tasokkaaseen ryhmään, on tosi tyytyväinen saadessaan pelata siellä, ja kettuilee tietysti veljelleen tästä asiasta. poika joka ei päässytkään "tasokkaaseen" ryhmään, ei enää mene mielellään harjoituksiin, koska siellä ei kuulemma tehdä mitää "kunnolla". Olen puhunut molempien joukkueiden valmentajien kanssa. Tasokkaamman joukkueen valmentaja sanoi että: katsotaan sitten ensi keväänä miten poika on edistynyt. heikomman joukkueen valmentaja oli ilman muuta valmis nostamaan pojan tasokkaampaan ryhmään. pitäisikö minun kysyä pojalta josko hän tahtoisi kenties vaihtaa seuraa, ennen kuin hän kokonaan kyllästyy pelaamaan?
tappelevat veljekset
Jarkko36
51204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika kyynistä että tuon ikäisillä viljellään tuollaista voitonnälkää ja ihmisten ryhmittelemistä "tasoihin"...
Itse vaihtaisin seuraa, jos vain mahdollista. Tämänkaltainen tappaa helposti mielenkiinnon koko lajiin, kun poika itsekin alkaa ajatella itseään huonona.
Olisi pitänyt miettiä tuota asiaa kunnolla ennen kuin suostutte moiseen. Seuran vaihto olisi ehkä ollut silloin paikallaan; nyt asetelma on jo ehtinyt mennä siihen että toinen pitää itseään/"tietää" olevansa parempi veljeään ja toinen taas tuntee itsensä huonommaksi ja pelimotivaatio kärsii.
Aika kummaa valmentajilta, jos toinen ilman muuta siirtäisi veljen tasokkaampaan ryhmään ja toinen ei suostu. Pitäisi heidänkin osata puhaltaa yhteen hiileen, aikuisten ihmisten. Onnistuisiko, jos puhuisitte asiasta ilman lapsia niin, että kummankin ryhmän valmentajat olisivat läsnä ja perustelisivat kantansa? Toisaalta on ymmärrettävää, ettei kaikkia sinne "parempaan porukkaan" voi ottaa, jos kerran näin halutaan joukkueet jakaa.
Jalkapallossa paremman veljen kannalta on tietysti tosi epäreilua, jos hän ei sitten saakaan jäädä porukkaan, johon on omin ansioinsa päässyt. Vaikea tilanne, kertakaikkiaan.
Yksi mahdollisuus olisi tietysti myös se, että puhuisitte lasten kanssa kunnolla asiasta. Paremmalle pelaajalle iskostettaisiin, ettei ole mikään häpeällinen asia pelata toisessakaan joukkueessa, ja hitusen heikommalle että omin ansioin ja kovasti treenaamalla hänkin voi päästä veljen kanssa samaan joukkueeseen. Tai sitten ei, koska kaikki eivät voi olla yhtä hyviä kaikessa, vaikka olisivatkin kaksosia.
Seuran vaihtoa en miettisi, koska lapsen pitää kuitenkin oppia sietämään pettymyksiä ja kaksosen sitäkin, ettei olla aina kaikissa asioissa yhtä hyviä. Pilkkaa ei silti tarvitse sietää. Olen itsekin kaksonen ja pärjäsimme siskon kanssa aika eri asioissa aina. Joskus harmitti, mutta siitäkin selviää.
Ää, nyt puhun vähän ristiin itseni kanssa :-)
En tosiaankaan miettisi seuran vaihtoa, mutta jos lapsen motivaatio on oikeasti pian nolla, miten olisi harrastuksen vaihto? Jotain ihan muuta tälle "heikommalle" pojalle. Olisi hänkin sitten omassa asiassaan mestari, ei tarvitsisi kilpailla veljen kanssa.
..sinun pitää opettaa toiselle pojallesi, että lopettaa toisen mollaamisen. Jokaisella ovat omat vahvuutensa ja ei kai valmentajan tarvitse ottaa toista vain sen takia, että toinen on päässyt joukkueseen.
Tämänkaltaisissa harrastuksisa on aina pettymysten vaara...senhän tietää jo aloittaessaan , että kaikki ei mene niin kuin vanhemmat tai lapsi itse haluaa...jokainen vanhempi on tietysti sitä mieltä, että juuri oma lapsi on lahjakas ansaitsee paikan...valmentaja ei voi kuitenkaan tehdä päätöksiä jokaisen vanhemman eduksi.
Miksi on niin tärkeää, että toinenkin lapsi pelaa jalkapalloa..jos ei ole motivaatiota niin anna lopettaa.
Itselläni on jo viisitoistavuotiaat kaksospojat. Kilpailutilanteisiin ovat hekin joutuneet monesti. Kun alakynteen jäänyt kaksonen tarvitsee rohkaisua, kannattaisi muistuttaa häntä asioista, joissa hän on parempi kuin toinen. Muistutus siitä, että maailma on epäoikeudenmukainen on aina paikallaan. Omat kaksoseni jakaantuivat yläasteella omiksi yksilöikseen ja emme edes ajattele heitä kaksosina, tässä usein tehdään virhe, kun pidetään kaksosia yhtenä. Eri seuraisuus voisi olla ratkaisu, jos se ei hankaloita liikaa perheen arkea, kun täytyy tasaisesti jakautua kummankin peleihin. Lapset voivat olla todella julmia toisilleen, siksi samanikäisten kanssa on hankalempaa, kun ei voi sanoa, että toinen nuorempi tai pienempi. Tunneälyä voisi kehittää, niin oppisivat tietämään, miltä se tuntuu, kun toinen kiusaa.