Miten kieltäytyä kummiudesta? Onko kellään kokemuksia tuosta kiusallisesta tilanteesta?
Minut on pyydetty kaukaisen sukulaisemme lapsen kummiksi, enkä oikein käsitä miksi, koska emme ole pitäneet tähän perheeseen koskaan mitään yhteyttä. Tuntuu jotenkin epätoivoiselta yritykseltä yhdistää sukulaiset keskenään näin.
Miten etiketin mukaan tällaisessa tilanteessa menetellään? Tuntui jo nololta pyytää harkinta-aikaa ja tiedän näin jo suututtaneen toisen osapuolen. En vaan mitenkään koe kunniana tätä kummitarjousta, enemmänkin olen kauhuissani kun mietin tulevia velvollisuusvierailuja sukulaisillani. Kaikki hyvät neuvot ja kanssakärsijäin tarinat ovat tervetulleita!
Minut on pyydetty kaukaisen sukulaisemme lapsen kummiksi, enkä oikein käsitä miksi, koska emme ole pitäneet tähän perheeseen koskaan mitään yhteyttä. Tuntuu jotenkin epätoivoiselta yritykseltä yhdistää sukulaiset keskenään näin.
Miten etiketin mukaan tällaisessa tilanteessa menetellään? Tuntui jo nololta pyytää harkinta-aikaa ja tiedän näin jo suututtaneen toisen osapuolen. En vaan mitenkään koe kunniana tätä kummitarjousta, enemmänkin olen kauhuissani kun mietin tulevia velvollisuusvierailuja sukulaisillani. Kaikki hyvät neuvot ja kanssakärsijäin tarinat ovat tervetulleita!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ja mitä pidempään mietit, sitä vihaisempia toisessa päässä ollaan. Paras keino lienee selittää jotakin omasta elämäntilanteesta (ette pääsisi käymään, olisitte kehnoja kummeja ja kun minulla on aina flunssakin -tyyliin) verukkeeksi. Eipä minuakaan liiemmin kiinnostanut kummintehtävä, varsinkin kun omakin on tulollaan, mutta otin sen silti vastaan. On kunnia tulla pyydetyksi ja suuri loukkaus, jos kummiehdokkaat jättävät homman väliin.
Saattaahan olla, että pyytävät sinua kummiksi juuri kaukaisuutesi ansiosta. Jollei muita ole, lienet helppo kummi, joka lähettää kaksi pakettia vuodessa ja kortin nimipäivänä. Ei tarvitse jatkuvasti olla paikalla...ehkä kummilapsiehdokkaan perhe ajatteleekin näin.
Tiedä sitten. Koin vain empatiaa sinua kohtaan. =)
Kieltäydy kohteliaasti. Älä missään nimessä ala kummiksi jos ei ole todellista kiinnostusta lasta kohtaan. Ajan saatossa kummius "unohtuu" ja lapsi siinä vain kärsii huonosta kummista- kokemusta on!
kummiudesta ei saisi kieltäytyä... Mutta ainahan etikettejä ei kannata noudattaa. Jospa vain sanoisit, että et mielestäsi ole sopiva kummiksi, koska teillä on tuota välimatkaa niin paljon, joten et pysty niitä kummin tehtäviäsi hoitamaan ja koet siitä huonoa omaa tuntoa. Jos kyse on tosiaan ihmisistä, joiden kanssa et juurikaan ole tekemisissä, niin anna heidän loukkaantua, jos eivät ymmärrä asiaa. Se on sitten heidän ongelmansa. Kaikkia ei voi aina miellyttää.
Entäs jos sanot, että olet eronnut kirkosta? Silloin et voi rueta kummiksi.
Mä olen jo monta vuotta valistanut tuttavia, etten mä rupea koskaan kummiksi. Eihän se oo kuin rahan menoa. Eipä kukaan oo koskaan kysynytkään. Jos tulisi kysymään, niin sanoisin suoraan, että en rupea.