Mihin mun sielu jää

Palaa pois kuin paskanliekki.

Variksena lentelee pitkin kylän raittia.

Kärpäsenä naapurin makuuhuoneen katossa kattelen ja ihmettelen heidän touhujaan 🤠

Arto Paasilinnan kirjan mukaan fiksujen ja hyvälahjaisten ihmisten henki jää viipyilemään maan päälle ja voi vaellella täällä näkymättömänä hahmona ja siirtyä silmän räpäyksessä vaikka maasta toiseen.
Se pääsee paikkoihin joihin ei elävänä päässyt, kuten ihmisten makuuhuoneisiin, naisten saunoihin ja pukuhuoneisiin, eli voi elää varsin mielenkiintoista elämää kuolemansa jälkeenkin.
Mutta tyhmän ja heikkolahjaisen ihmisen henki taas haihtuu avaruuden äärettömyyteen heti kuoleman jälkeen kuin pieru saharaan.
Sellaista se on elo kuolon jälkeen.
Ajatella...

Tärkeintä on, että elää ihmisiksi eikä kummittele kuoltuaan.

Kyllä se sielu jää reunatielle.

Ei mitään sielua ole olemassakaan, se on leipäpappien turhia höpötyksiä, koko juttu.
Kun kuolet, kemia lakkaa toimimasta kehossa ja ihminen kantaa pakaroissa myrkkyä mukanaan joka hajoittaa ruummiin. Hajoaminen alkaa välittömästi kun lämpö laskee ja jäykkyys tulee.

Täällä ajassa ilman jäykkää ei olisi elämää. 🤠

Olin tänään kärpäsenä kattelemassa naapurin saunareissua. Eipä siitä paljon kerrottavaa ole 🤠

Mä tulin juuri Zuklaajunasta!

Minä oon nähnyt suklaisen patukan.