Olen aiemminkin kirjoitellut tästä, mutta asian vieläkin vaivatessa ja tarkempaa tietoa lisätessäni niin tässä sitä taas.
Eli tilanne on nyt sellainen että olen kovin ihastunut erääseen kaveriini. Aika uusi kaveri se on, vaikka ollaan oltu samassa koulussakin jo monta vuotta. Ilman hänen "aloitetta" tuskin kavereita olisimmekaan. Taustalla on jopa pientä koulukiusaamista (tai ärsyttämistä vain) ja nimittelyä, mutta eipä se mieltäni juuri enää paina. Olen ollut kyseisen kaverin kanssa nyt viimeisen puolen vuoden ajan aika tiiviisti tekemisissä (chattailua pääasiassa ja koulu) ja olen huomannut, että se on meistä aina hän joka aloittaa keskustelut. Itse kun olen ujommanpuoleinen muutenkin. Joskus jopa haukkuu minua (on oikeastaan tehnyt sitä aina ja on hänelle tyypillistä muutenkin), mutta on myös sanonut komeaksi (kun puhuttiin mahdollisuuksistani saada likkafrendi). Ulkonäköni se arvostelee kanssa usein, jos vaikka oon muuttanu sitä niin se antaa heti mielipiteensä siitä (negatiivisia sekä vain huomautuksia). Huomiota hän tuntuu selvästi ainakin hakevan. Joskus taas vaikuttaa siltä että se yrittäs esittää "vaikeasti tavoiteltavaa" jättämällä vastaamatta viesteihini jms.
Mietin/toivon tässä nyt lähinnä sitä että kaveri olisi bi, sillä umpihomo hän tuskin on kun puhuu paljon tytöistä ja sillä on tyttöystävänkin. No olen tietysti esittänyt olevani kiinnostunut tytöistä, vaikka välillä ehkä hieman ontuvasti. Välillä vaikuttaa kun hän yrittäisi Testata minua, näyttämällä kuvia vähäpukeisista pimuista jms., vaikka luultavasti arvaa että en siitä niin innostu. Se hakeutuu seuraani usein (kuten olen aiemminkin maininnut), kyselee paljon ja aloittaa keskustelut, vaikka ei mitään kamalan tärkeää sanottavaa aina olekaan. Ja helvetin utelias se tuntuu olevan, esim. kerran kun en suostunut kertomaan kenen kanssa juttelin. Sen katsekin tuntuu vievän jalat alta, siinä on "jotain", vaikka ei se paljoa minua vilkuile.
Ehkä on ihan turhaa kuvitella että ihastus olis molemminpuolista, kumminkin aivan tavallista käyttäytymistä, mutta minkäs mahdan ihastumisilleni? En kumminkaan uskalla sille suoraa kertoa, mutta silti tuntuis että jotenkin pitäisi paljastaa se. Oi kun olisi helppompaa jos olisin ihastunut tyttöön tai mieluiten en keneenkään!
Toivottavasti jaksoitte lukea sekä ymmärsitte mitä epäselvän selittelyni. Olisi kiva kuulla mielipiteitänne ja jos jollain vaikka olisi samanlainen tilanne.
Eli tilanne on nyt sellainen että olen kovin ihastunut erääseen kaveriini. Aika uusi kaveri se on, vaikka ollaan oltu samassa koulussakin jo monta vuotta. Ilman hänen "aloitetta" tuskin kavereita olisimmekaan. Taustalla on jopa pientä koulukiusaamista (tai ärsyttämistä vain) ja nimittelyä, mutta eipä se mieltäni juuri enää paina. Olen ollut kyseisen kaverin kanssa nyt viimeisen puolen vuoden ajan aika tiiviisti tekemisissä (chattailua pääasiassa ja koulu) ja olen huomannut, että se on meistä aina hän joka aloittaa keskustelut. Itse kun olen ujommanpuoleinen muutenkin. Joskus jopa haukkuu minua (on oikeastaan tehnyt sitä aina ja on hänelle tyypillistä muutenkin), mutta on myös sanonut komeaksi (kun puhuttiin mahdollisuuksistani saada likkafrendi). Ulkonäköni se arvostelee kanssa usein, jos vaikka oon muuttanu sitä niin se antaa heti mielipiteensä siitä (negatiivisia sekä vain huomautuksia). Huomiota hän tuntuu selvästi ainakin hakevan. Joskus taas vaikuttaa siltä että se yrittäs esittää "vaikeasti tavoiteltavaa" jättämällä vastaamatta viesteihini jms.
Mietin/toivon tässä nyt lähinnä sitä että kaveri olisi bi, sillä umpihomo hän tuskin on kun puhuu paljon tytöistä ja sillä on tyttöystävänkin. No olen tietysti esittänyt olevani kiinnostunut tytöistä, vaikka välillä ehkä hieman ontuvasti. Välillä vaikuttaa kun hän yrittäisi Testata minua, näyttämällä kuvia vähäpukeisista pimuista jms., vaikka luultavasti arvaa että en siitä niin innostu. Se hakeutuu seuraani usein (kuten olen aiemminkin maininnut), kyselee paljon ja aloittaa keskustelut, vaikka ei mitään kamalan tärkeää sanottavaa aina olekaan. Ja helvetin utelias se tuntuu olevan, esim. kerran kun en suostunut kertomaan kenen kanssa juttelin. Sen katsekin tuntuu vievän jalat alta, siinä on "jotain", vaikka ei se paljoa minua vilkuile.
Ehkä on ihan turhaa kuvitella että ihastus olis molemminpuolista, kumminkin aivan tavallista käyttäytymistä, mutta minkäs mahdan ihastumisilleni? En kumminkaan uskalla sille suoraa kertoa, mutta silti tuntuis että jotenkin pitäisi paljastaa se. Oi kun olisi helppompaa jos olisin ihastunut tyttöön tai mieluiten en keneenkään!
Toivottavasti jaksoitte lukea sekä ymmärsitte mitä epäselvän selittelyni. Olisi kiva kuulla mielipiteitänne ja jos jollain vaikka olisi samanlainen tilanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
no onhan noi jalat alta ihastumiset tosi mahtavia mutta harvemmin niistä mitään seuraa luulen minä.itse olen kokenut 2 kertaa(toinen tällä hetkellä)15v.aikana ja molemmalla kerralla kundit on osoittautunut 100%heteroiksi.elämä on epäreilua..oot vielä sen verran nuori että en suosittelis vielä kertomaan tollasta asiaa ainakaan jos haluat jatkaa kaveruutta,anna asioiden kulkea omalla painollaan eteenpäin ja nauti ihastuksesta!!eihän sitä tietenkään tiedä vaikka teistä tuliski pari vielä joskus mutta kerro vasta sitten kun olet varma ettei kaveruus lopu siihen ja eiköhän se sun homous valkene hänelle muutenkin ajan myötä!
kaikkihan on mahdollista. :) itse olen nykyään onnnellisesti naimisissa entisen koulukiusaajani kanssa.
olis kiva nyt saada jonkinlaisia vastauksia, kiitos!
homoilta mielipidettä, heillä varmaan on parempaa kokemusta siitä miten käyttäytyä yms. Tämä palsta nyt lähinnä on seuranhakuun, jos et ole huomannut=)
Juu, huomattu on. Tämän palstan nimeksi sopisikin paremmin (pervot)naistentanssit :DDD
no minä en nyt keksi muuta ratkaisua kuin kysyminen. tunnustele vaikka ensin että miten se kaveri suhtautuu homouteen jne.