Mieleni jurraa ihan juntturaan ja Haapavesi pöhettyy!

Mieleni jurraa ihan tuokkosen, eikä vain tuokkosen verran, vaan ihan saatsemoitsettoman lujasti ja niin ku tillin tallin töttöröö!

Kaikki alkoi korona-ajan sulkeutumasta jolloin mieleni meni pahimmoilleen rullalle. Apua ei saanut mistään. Päässä keitti ja heitti minkä kerkes ja mielen lintuset katosivat maille halmettumille. Eikä paluuta niillä ole tiedossakaan. Ei edes heittämiin. Kello keitti sivuveitereilleen ja mieleni heitti aivon solmustot aivan vinkuraan.

Haapavedellä tässä on soudettu ja houvattu, mutta mieli keikkuu yhä rullemmalla! Mielenterveyttämispalveluita on ajettu huolettomallisesti alaviistoon ja Pohe keskittää kaikkea toiminnan muotoja Ouluun aivan, ku se olisi koko lähitienoon keskinapa! Tätä en ymmärrä. Haapavetiset kattoo asian sivusuun!

Mieli on kahentunut ja välillä heittänyt vaaksaraa siihen malliin, että en tiedä, kumpi putoaa ennemmin, omena vai kampela. Ei aivosto enää vain toimitse siihen laskentoon. Samaan aikaan kun asioitsee ja ravitsee itseä esimerkiksi tuhannen taalan paikassa, tai keittää keitot heivipäissään matikanläksyjä ajatellen, niin huomaa, että kouluista on jo aikaa ja järki on jättänyt sata kakskyt viis. Eli aikoja sitten. Ja mikään ei rullaa silleen niin ku jyystöön.

Tätähän kysyttiin jo alituilleen viisi vuotta sitten kun viimeksi pääsin terapeutille avaamaan sisäisimpiä tuntoja. Mutta mistä tähän on tultu ja minne mennään. Sitä en tiedä. Mieleni on jo ihan sikkaralla. Niin sikkaralla ja Haapavesi pöhettyy minkä kerkeää. Mieli jurraa ihan juntturaan ja kaksi seiloria vain kaivottaa kapituilleen hapsis, että en tiedä nauraakko vai itkeä. Ihan tuutissa ollaan :(((