Pyöräilin ja vastaan tuli kaunis tyttö koiransa kanssa. Molemmat katsottiin toisiamme, hänellä ehkä pienoinen hymy suullaan.
Päästyämme ohi käänsin luonnollisesti pääni ja hän teki samoin...katselimme toisiamme kunnes käänsimme yhtäaikaa päämme pois. Pyörä kuitenkin meni vain eteenpäin...ja jatkoin matkaani.
Nyt en saa ko.tilannetta/tyttöä mielestäni. Miksi kaiken pitää aina olla noin vaikeaa?
Päästyämme ohi käänsin luonnollisesti pääni ja hän teki samoin...katselimme toisiamme kunnes käänsimme yhtäaikaa päämme pois. Pyörä kuitenkin meni vain eteenpäin...ja jatkoin matkaani.
Nyt en saa ko.tilannetta/tyttöä mielestäni. Miksi kaiken pitää aina olla noin vaikeaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
asiat ovat toisinaan vaikeita. tässä ei nyt muu kuin toivoa, että tapaat hänet uudestaan, mikä ei ole millään muotoa mahdotonta. sitten vain menet juttusille, oli se kuinka vaikeaa hyvänsä!
onnea! :)
Toi on niin tuttua! :) Mut sullahan on tossa tosi hyvät mahdollisuudet päästä jutteleen. Alat polkeen samaa reittiä tästä lähtien. Saat koirasta helpon keskusteluavauksen ja pääset tutustuun paremmin.
Joo itelläni joskus "kauan" sitten ala-aste ikäisenä tollasta samanlaista "silmäpeliä" ku olin esim. lenkillä...
Kyl sillon ärsytti :/
Tota käy mulle jatkuvasti kun oon pyöräilemässä.. Tosin se kariutuu yleensä siihen, että mulla on niin huono näkö, etten kaukaa näe onko tyttö kaunis vai ei, ja sitten se aloitteen tekeminen on jo myöhäistä kun menen aina niin kovaa vauhtia. Kerran sitten pysähdyin ja menin puhumaan yhdelle neitoselle, jolloin sain kuulla olevani liian naistennielijän ja "sydäntenmurskaajan" näköinen (mitä ihmettä se sitten tarkoittikaan, en tiennytkään, että miehetkin voivat olla liian tyrkkyjä??)... o_O
Mullekkin tuttua.
Näin heinähommissa ollessani ikäseni pojan ilman paitaa.
Se poika oli ihana, tosi ihana.
En saanut silmiäni irti hänestä.
Mutta mitäs siinä tutustumaan kun on heinäpaali kummassakin kädessä,hiestä märkä ja niin epäedukseen kuin mahdollista...