R.A.Salvatore

kirjailijan Dritzz-kirjasarjasta ja Caderly-sarjasta. Muut kirjat eivät S. innosta.
Hyvä kirjailija, vaikkakin ehkä hiukan sortuu kliseisiin.
Siis jep...OK

pidän salvatoren tavasta kirjoittaa, ja kirjojen henkilöt ovat 'oikeita'. siis eivät tunnu pinnallisilta jos ymmärsitte mitä tarkoitan. kyllä kirjoissa on kliseitäkin mutta paljon vähemmän kuin esimerkiksi eddingssin kirjoissa. kuulun ehdottomasti salvatoren (ja forgotten realms kirjojen muutenkin) kannattajiin.

Pidän kirjailijasta. Turhaan kaunistelematonta tapaa kirjoittaa ei ole monellakaan kirjailijalla. Toisaalta kirjat nainottuvat ehkä liikaa taisteluihin ja niiden yksityiskohtiin. Erityisesti pidin itse eniten ekasta trilogiasta (mustahaltija?).. siinä missä Drizz on vielä omiensa joukossa ja tulee immeisten joukkoon. Julmaa ja barbaarista.

Kirjoissa ei onneksi seurata liian montaa hahmoa, jotka olisivat eri paikoissa. Ei siis sekoittavaa hyppimistä hahmojen välillä.

Toisaalta en pidä siitä, että kaikki ovat niin hyviä niin hyviä. Sekä moraaliltaan sekä taidoiltaan. Älyttömästi pidin siitä kun Wulfgar ryyppäsi ja oli ulosheittäjänä. Salvatoren suurin ongelma on kuolema. Vihdoista viimein kun Wulfgar saatiin kuolemaan, hän ei sitten pysynytkään kuolleena. Ärsyttävää.

Pidän kaikista Forgotten sarjoista. Päälimmäisinä on Salvatore, koska aloitin harrastuksen hänen kirjojen kanssa. Cunningham (menikö oikein?), varsinkin Drowin tytär (tai jotain).. päähenkilö paha, hienoa! Weiss ja Hackman, kauniinpaa tekstiä ja hahmot kuolevat.. Kenenkäs kirjoittama oli liskomiesten jutut? Gang vai kuka se päähenkilö oli? Se oli kanssa mielenkiintoista.

Köyhät juonet ja kliseiset hahmot. Taistelukuvauksiin on panostettu ja muu jätetty taka-alalle.

Mäkin tykkäsin eniten siitä ensimmäisestä Drizztistä kertovasta trilogiasta, mustat haltiat olivat kiehtovia. Liikaa taistelua, en jaksaisi lukea pelkästä aseiden kalahtelusta. Mutta ei kai sitä sarjaa voi keskenkään jättää, ja kuitenkin pidän hahmoista. Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi, ettei Salvatore pysty tappamaan hahmojaan. Moni päähenkilöistä on ollut kuolemaisillaan tai jo kuollut, mutta niin vaan kampeavat henkiin vielä. Ei sitten kirjoittaisi ollenkaan niitä kuolemaan, jos ei halua tappaa.

Olen lukenut Salvatorelta vain Forgotten Realmsin kirjoja, en yhtään niitä "Lähimetsässä" ja mitä niitä nyt on.

Wulfgarin juoppokausi oli tylsä. Olen kai liikaa hyvien puolella... No ei. Wulfgarin ja Dellyn suhteesta en ilahtunut, onneksi ei tarvitse naisesta enää lukea.

juuh. salvatore on joitain asioita oivaltanut jotenkin niin että kirjoja jaksaa lukea.
risut koskevatkin sitten ainaista taistelunkuvausta.. kyllähän se on hienoa kun drizzt vetäisee sapelinsa esiin ja huitoo ja heiluu niin että lopulta kaikki ovat hiidet, örkit ja pahikset ovat menettäneet silmänsä tai kätensä tai pahimmassa tapauksessa päänsä tai puolet siitä, mutta siihen on jotenkin puutunut nyt kun on lukenut sellaiset kuusitoista kirjaa..noh näin pitkälle en toki olisi sarjaa lukenut jos en olisi siitä lainkaan pitänyt. olen vaan huomannut että alussa saatoin ahmia monta kirjaa peräkkäin, nyt pitää pitää pieni tauko ennen kuin aloittaa seuraavaa :)
ruusut.. mielestäni henkilöhahmot ovat salvatoren kirjoissa hauskoja ja varsin eläviä. kuvaukset ihmisten lisäksi paikoista ovat sellaisia että voi kuvitella hyvin mistä on kysymys. jotenkin sitä tuntuu kuin olisi itse mukana kirjassa. siksi kai lukemiseen voikin mennä huomaamatta useampi tunti ilman että ajankulua huomaa.. tosin vatsankurina ilmoittaa milloin olisi ehkä aika pitää pieni tauko *virnistää*

Kyllähän nuo Forgotten Realmsin kirjat on tullu tähän asti luettua. Pidin eniten Musta haltia -trilogiasta. Taistelukuvauksia voisi olla kyllä vähemmänkin, ainakin nyt kun on lukenut näin pitkälle.

Pidän kuitenkin hahmoista, tosin Drizzt voisi joskus olla vähän vähemmän hyvä ja Wulfgarin ylösnousemuksen jälkeen tuntuu, että se on pääasiassa heilutellu vaan moukaria.

Cadderly -kirjat oli ainakin ihan ok tähän mennessä.

Luin näitä kirjoja aikanaan yläasteella, englantia oppiakseni. Fantsufani olin toki ja Tolkienit, Le Guinit ja sen sellaiset oltiin luettu jo kauan sitten. Muistaakseni ekä näistä S:n kirjoista oli Halflings Gem. Itse päättelin aikanaan, että kirjojen takana täytyy olla useampia kirjailijoita,jotka teolliseen tyyliin tuottivat näitä opuksia. Ne muistuttivat nuorison edelleenkin suosiman AD&D-roolipelin johtajalle kirjoitettuja ns. "valmisseikkailuja".

Luin noi edelliset kommentit läpi ja alkoi vähän naurattaa kun niin moni on sitä Wulfgarin "heräämistä" vastaan.... Mä olen lukenut kaikki salvatoren Forgotten realms-kirjat (paitsi sen uusimman)enkä mä ole löytänyt mitään valittamisen aihetta...Wulfgarin herääminen on hyvin tehty ja sitä seuraakin hieno kerronta kuinka hetket demonin vankina synkentävät Wulfgarin mieltä...Drizz puolestaan taas on lempihahmoni koko kirjallisuuden saralla...Monessa kirjassa on Drizzin "pohdiskeluja" jotka ainakin omakohtaisesti uppoavat... Ainakin omasta mielestäni Drizz on yksi syvällisimmistä hahmoista fantasiakirjallisuuden saralla...

Salvatorella on hyvä juoni ja hyvät kansat. Mutta alkaa tympimään kun kokoajan joku kuolee ja hups! hengisssä! Kääpiökin on kuollut ja heränny henkiin pariin kertaan. Salvatore matkii liikaa Tolkienia. Hänen hahmoissaan on jonkin verran syvyyttä mutta saisivat olla enemmän erilaisia. He kaikki ovat tavallaan fantasian perustyyppejä. Kansat ovat mainiot! mustahaltiat ovat loistavia! Ja kaikki maan alla elävät, myöskin pinnalla olevat ovat kivoja muttei niin kivoja kuin alla olevat.

Itse luen Salvatoren kirjoja ja ne kelpaavat minulle välipaloina. Eihän niistä nyt mitään syvällistä löydy, mutta viihdyttävyyttä löytyy.
Kaikki mahdolliset sankari kliseet kyllä ikävä kyllä löytyvät.

Salvatore tosiaan vaivaa liiallinen sankarien ylivertaisuus syndrooma.
hän ei uskalla päästää irti sankareista vaan aina he jotenkin onnistuvat selviämään, vaikka rinnassa olisi miehenmentävä aukko.
Tuntuu jotenkin typerältä seurata Drizztin ja muiden edesottamuksia kun heidät on nostettu jo melkein puoli-jumalan asemaan.

Salvatoren olisi jo aika kehittyä kirjailijana ja päättä oma osansa Forgotten Realms kirjasarjaa.

Mitähän minä tähän enää lisäisin. Taistelukuvaukset ovat kliseisiä, mutta pidän henkilökuvauksista. Ne ovat mielenkiintoisia ja eläviä. Pikkuhiljaa puuduttaa, mutta pienen tauon jälkeen jaksaa taas lukea.

Salvatore on levy joka on jäänyt soittamaan samaa vanha kohtaa. Mustahaltia ottaa ja tappaa vihollisen, seuraa katumus ja suru voivoi mitä menin tekemään, tapoin vihollisen...

Sitten hyökkää toinen vihollineen, taas kauhea taistelu, tappo ja TAAS angstia aiheesta voi voi tapoin vihollisen.


Ensimmäiset kaksi trilogiaa vielä menivät ja ovat hyllyssäni nytkin, ne ovat ihan ok luettavaa mutta kun sama jatkuu ja jatkuu joka kirjassa samanlaisena.


Ja esimerkiksi tuo pappiskvintetti on taas ihan samaa. Hahmo jolle suodaan ihmeelliset tappaja/taistelukyvyt ja taito angstata vihollisten tappamisesta. Ikävää. En lue enää Salvatorea.