Demonien karkottaja

Kansanvälinen kirkkosali oli hiirenhiljaa, kun nuori mies astui sisään. Hänellä ei ollut yllään virallista kaapua eikä valtion leimaa paperissaan, vain avoimet kasvot ja silmät, jotka eivät hakee hyväksyntää keneltäkään. Hän oli tullut sanomaan sen, minkä kaikki tiesivät mutta mitä kukaan ei uskaltanut lausua ääneen: että rattaat jauhoivat ihmisiä turhaan, että pelolla hallitseminen oli valhetta ja että inhimillinen elämä oli enemmän kuin koneiston vaatima polttoaine.
Hän ei korottanut ääntään vihasta, vaan puhui suoraan, rauhallisella ja vilpittömällä äänellä, joka leikkasi suoraan penkkirivien läpi.
– Meidän ei tarvitse pelätä, hän sanoi. – Kukaan ei vaadi meiltä tätä verta. Me voimme astua pois kelkasta.
Mutta korokkeella seissyt pastori, mies joka oli vuosikymmenet rakentanut koko elämänsä sen varaan, että säännöt, rangaistukset ja pelko pitivät lauman kasassa, jähmettyi paikoilleen. Hänen kasvoilleen nousi harmahtava kalpeus. Jos nuoren miehen sanat olivat totta, jos koneisto oli pelkkä ihmisten itse rakentama vankila eikä mikään jumalallinen välttämättömyys, silloin koko pastorin elämäntyö, valta ja turva romahtaisivat hetkessä.
Pastori ei kestänyt sitä totuuden painoa. Hänen silmänsä laajenivat paniikista, ja hänen rintansa alkoi nousta ja laskea raskaasti.
Hän nosti käsensä ilmaan, tarttui saarnatuolin reunoihin niin että rystyset valkenivat, ja avasi suunsa. Mutta sieltä ei tullut armoa eikä lohdutusta. Sieltä purskahti ulokoe raivokas, korvia huumaava ulvonta.
– Saataana! pastori karjaisi, ja hänen äänensä vääristyi epäinhimilliseen, riipivään rääkynään. – Perkele on täällä huoneessa! Älkää kuunnelko sitä! Se on valheen isä, se yrittää repiä meidät turmioon!
Hän alkoi hyppiä ja heiluttaa käsiään kuin riivattu, vaahdoten suustaan, repien hiuksiaan ja huutaen demonien nimitä täyttä kurkkua. Seurakunta hätkähti. Ihmiset katsoivat ensin nuorta miestä, joka seisoi tyynenä lattialla, ja sitten korokkeella raivoavaa pastoria, joka kirkui pahuutta minkä ehti.
Pastori teki kaikkensa suojellakseen omaa maailmaansa: hän muutti vilpittömän totuuden silmänräpäyksessä hirviöksi, jotta lauma pelästyisi takaisin paikoilleen, kääntyisi pois ja antaisi koneiston jatkaa jauhamistaan.