Kylän laitamilla, romukasojen ja rikkinäisten traktorien keskellä asui Matti, jota kaikki pitivät vajavaisena. Matti ei ymmärtänyt koronkorkoja, ei politiikkaa eikä sitä, miten pörssikurssit heilahtelivat. Mutta Matti katseli taivaalle silloin, kun muut katsoivat vain omiin puhelimiinsa ja kalentereihinsa.
Sivistyneet kaupunkilaiset ja hienostuneet epäuskoiset kävelivät usein hänen mökkinsä ohi, naureskelivat halveksivasti ja pudistelivat päitään. Heidän mielestään Matti oli pelkkä naurettava pilkku tässä modernissa, tehokkaassa maailmassa, jossa ihmisen arvo mitattiin sillä, kuinka monta virallista paperia ja saavutusta hänellä oli taskussaan.
Eräänä harmaana aamuna taivas ei kuitenkaan auennutkaan normaalisti.
Horisontissa välähti ensin jotain sellaista, joka teki päivästä kertaheitolla kirkkaamman kuin tuhat aurinkoa. Matti seisoi rapulla, nosti katseensa ylös ja huokaisi. Sitten maa alkoi huojua, ja ilma repesi rikki. Kaukana, siellä missä epäuskoisten valtavat kaupungit ja kiiltävät lasipalatsit kohosivat, taivaanranta muuttui mustaksi, pyörteileväksi sienen muotoiseksi pilveksi.
Atomipommit paukkuivat. Koneisto, jota ihmiset olivat rakentaneet ja jolla he olivat ylpeilleet, pirstoutui hetkessä ydinpölyksi ja radioaktiiviseksi tuhkaksi.
Epäuskoisten hieno maailma kaatui sekunneissa. Ne samat ihmiset, jotka olivat juuri hymyilleet ylemmyydentuntoisesti ja pitäneet itseään luomakunnan kruunuina, juoksivat nyt kaduilla sokeina ja kauhusta mykkinä. Heidän hienot autonsa suli asfalttiin, heidän pankkitilinsä ja tittelinsä muuttuivat arvottomaksi savuksi, ja heidän ylpeytensä murskaantui siihen samaan maahan, jota he olivat luulleet hallitsevansa ikuisesti.
Matti seisoi edelleen puukirkkonsa tai mökkinsä portaikolla. Hän ei pelännyt, sillä hän oli tiennyt koko ajan, mihin se heidän kylmä, ihmisten itse rakentamansa helvetti johtaisi. Kun viimeisetkin pilvenpiirtäjät romahtivat ja hienostelijoiden ylemmyydentunto hukutettiin ydintulen helvettiin, vajavainen mies käänsi selkänsä pauhulle, meni sisään tupaan ja sulki oven rauhaan, jota mikään pommi ei voinut enää tavoittaa.
Sivistyneet kaupunkilaiset ja hienostuneet epäuskoiset kävelivät usein hänen mökkinsä ohi, naureskelivat halveksivasti ja pudistelivat päitään. Heidän mielestään Matti oli pelkkä naurettava pilkku tässä modernissa, tehokkaassa maailmassa, jossa ihmisen arvo mitattiin sillä, kuinka monta virallista paperia ja saavutusta hänellä oli taskussaan.
Eräänä harmaana aamuna taivas ei kuitenkaan auennutkaan normaalisti.
Horisontissa välähti ensin jotain sellaista, joka teki päivästä kertaheitolla kirkkaamman kuin tuhat aurinkoa. Matti seisoi rapulla, nosti katseensa ylös ja huokaisi. Sitten maa alkoi huojua, ja ilma repesi rikki. Kaukana, siellä missä epäuskoisten valtavat kaupungit ja kiiltävät lasipalatsit kohosivat, taivaanranta muuttui mustaksi, pyörteileväksi sienen muotoiseksi pilveksi.
Atomipommit paukkuivat. Koneisto, jota ihmiset olivat rakentaneet ja jolla he olivat ylpeilleet, pirstoutui hetkessä ydinpölyksi ja radioaktiiviseksi tuhkaksi.
Epäuskoisten hieno maailma kaatui sekunneissa. Ne samat ihmiset, jotka olivat juuri hymyilleet ylemmyydentuntoisesti ja pitäneet itseään luomakunnan kruunuina, juoksivat nyt kaduilla sokeina ja kauhusta mykkinä. Heidän hienot autonsa suli asfalttiin, heidän pankkitilinsä ja tittelinsä muuttuivat arvottomaksi savuksi, ja heidän ylpeytensä murskaantui siihen samaan maahan, jota he olivat luulleet hallitsevansa ikuisesti.
Matti seisoi edelleen puukirkkonsa tai mökkinsä portaikolla. Hän ei pelännyt, sillä hän oli tiennyt koko ajan, mihin se heidän kylmä, ihmisten itse rakentamansa helvetti johtaisi. Kun viimeisetkin pilvenpiirtäjät romahtivat ja hienostelijoiden ylemmyydentunto hukutettiin ydintulen helvettiin, vajavainen mies käänsi selkänsä pauhulle, meni sisään tupaan ja sulki oven rauhaan, jota mikään pommi ei voinut enää tavoittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei autot sula, vaan nousevat metallituhkana taivaalle ja sataen sieltä alas muun tuhkan mukana. Reunoilla on lämmin, mutta ei niin lämmin, että metalli sulaa.
Alkuaineet kuumuudessaan hajoavat kuten Raamattu tiesi ydinkaavan.
koska ne ovet menevät kiinni