Keltaisten takkien jumalat ja Oulun pikkumaiset narrit

Siellä ne istuvat Oulun rauhanyhdistyksen penkeillä tai kahviossa, niin saatanan tärkeitä ja itseriittoisia pukumiehiä ja keltaisten takkien sankareita, että luulevat suoraan olevansa taivaan isän henkilökohtaisia sijaisia maanpäällä.
​He kuvittelevat tosissaan omistavansa ne portit. Kuvittelevat, että kun he tuijottavat kyynisesti sieltä kahvikupin reunan takaa tai tulevat siihen tyrkyttämään omaa katsastustaan, heillä olisi joku jumalallinen mandaatti päättää, kuka saa hengittää ja kuka joutuu helvettiin. Ne ovat pelkkiä seurakunnan pikkupomoja, elämänsä mittaisen vallankäytön sokaisemia kyyliä, joiden koko olemassaolo perustuu siihen, että he saavat leikkiä tuomaria ja pitää muita kurissa.
​He ovat niin sokeita sille omalle tekopyhyydelleen, että jos heiltä ottaisi pois sen virallisen lestadiolaisen suojakilven ja ne saatanan tekopyhät hymyt,jäljelle jäisi vain pelkkiä säälittäviä, vallanhimoisia luusereita, jotka eivät osaisi elää päivääkään ilman, että joku muu on heidän mielestään syntinen. Ne eivät ole mitään Jumalan lapsia; ne ovat pelkkiä hengellisiä pikkunatsikauppiaita, jotka myyvät omia sääntöjään ikuisen elämän nimissä ja laskuttavat sisäänpääsystä ihmisten vapaudella.