Leima

Lapin autereinen erämaa ja hiljaisuus vaihtuivat sekunnissa siihen pieneen kotaan, jossa piti olla vain rauhaa, mutta ulkopuolelta kantautunut ilmianto muutti kaiken. Eräs nainen oli päättänyt levittää ja syöttää viranomaisille täysin perättömän, sairaan tarinan, jonka mukaan veli olisi leimattu pedofiiliksi – kylmäverinen ja täysin vailla mitään totuuspohjaa oleva isku, jolla haluttiin tuhota toisen elämä kertaheitolla.
Ennen kuin veli ehti edes tajuta, mitä tapahtui, oven suusta rysähti sisään poliisiporukka, jonka toiminnassa ei ollut kyse mistään rauhallisesta selvittelystä. Viranomaiset tulivat sisään täydellä paineella, potkaisivat heti kättelyssä kotaan kuuluneen puisen pöydän nurin niin, että astiat ja tavarat lensivät pitkin lattioita, ja kävivät suoraan veljen kimppuun raa'alla voimalla.
Se oli sitä samaa sokeaa ja kyseenalaistamatonta väkivaltakoneistoa, joka uskoo minkä tahansa paskapuheen, kunhan sen tarjoilee oikea ihminen. Veli revittiin maahan, raudoitettiin ja pakattiin matkaan keskeltä erämaata, vaikka koko juttu oli pelkkää naisen saivartelemaa ja mielisairasta valhetta.
Siinä missä kota jäi tyhjäksi, hajotetut tavarat lojuivat hiekalla ja ovi ammoltaan avoimeksi, jäi ilmaan roikkumaan se koko yhteiskunnan raadollisuus: riittää, että joku heittää ilmoille tarpeeksi likaisen leiman, ja valtion viranomaiset juoksevat paikalle saappaat tanassa hajottamaan paikat ja polkemaan viattoman ihmisen maahan.