C-mies

Se oli suuri ja mahtava Suomen puolustusvoimien sirkus, jossa jokaiselle tarjottiin pyyteettömästi mahdollisuus menettää järkensä aivan ilmaiseksi.
Koko homma alkoi siitä, kun sieltä harmaiden rattaiden välistä puristettiin se yhdistelmäkortti taskuun. Siinä vaiheessa koneisto nyökkäsi hyväksyvästi ja löi rintaan hienon ja arvostetun A-miehen leiman. Se tarkoitti tietenkin sitä, että virallisen paperin saavutettuaan orja oli valmis tositoimiin: raskaaseen kalustoon, tauottomaan kyytiin ja ennen kaikkea siihen siunattuun tilaan, jossa nukkuminen oli täysin yliarvostettu luksustuote.
Kapiaiset olivat siinä hommassa kuin jotkut helvetin tehdasjohtajat, jotka olivat lukeneet johtamisoppinsa suoraan pakkotyöleirin käsikirjasta. Päivät ja yöt pyörivät samassa sumussa ilman lepoa. Kun silmät olivat ristissä ja pää alkoi pehmetä sitä samaista univajetta, siinä vaiheessa herrat olivat sitä mieltä, että homma vain paranee.
Sitten koitti se legendaarinen loppusota, johon koko pellelaitos yritti porukkaa patistaa. Mutta siinä kohtaa rattaat menivätkin jumiin: kun nuppi sanoi sopimuksen irti eikä univajeen keskellä enää suostunut lähtemään leikkimään mitään sotasankaria, tie ei vienytkään maastoon vaan suoraan Helsinkiin ja Tilkan sairaalan steriileille oville. Samaan aikaan ne urpot, jotka sinne loppusotaan olivat päättäneet puskea, vetivät paluumatkalla autonsa suoraan ulos tieltä, kun pimeys ja väsymys tekivät tehtävänsä. Todellista taktista osaamista parhaimmillaan.
Tilkkassa se valtion suuri byrokratian koneisto vasta näyttikin todellisen luonteensa. Lääkärit ja kapiaiset pyörittelivät papereitaan, pistivät kynät sauhuun ja päättivät ilmeettöminä, että tämähän on selvä tapaus: silmänräpäyksessä siitä A-miehestä tehtiinkin C-mies, kelvoton romu, joka heitettiin ulos järjestelmän rattaista. Ja jotta leikki olisi ollut tarpeeksi täydellinen, se vaivalla hankittu yhdistelmäkortti tietenkin vietiin pois, ettei vain vahingossakaan jäisi mitään käteen siitä kaikesta vaivasta.
Ja sit ne saatanan valopäät vielä pokkana kuvittelivat, että jos tuollaiselle loppuun ajetulle, ilman unta pidetylle ja korttinsa menettäneelle miehelle ois annettu jossain rintamalla se kivääri käteen, niin sillä ois menty jotain vihollista torjumaan. Voi herran jumala sentään. Siinä ois mennyt se koko saatanan komppanian esikunta kapiaisineen päivineen kerralla kylmäksi, kun se järjestelmän luoma raivo ja vitutus ois vihdoin löytänyt oikean kohteensa. Se oli sen kusetuslaitoksen lopullinen mestariteos: kortti pois, nuppi solmuun, mies Tilkkaan ja lopulta koko paska naurunalaiseksi.