Mudan vangit

Kun se paksu, tukahduttava mutatulva vihdoin asettui ja jätti jälkeensä vain kilometrien mittaiset autiot rauniot, sieltä liejun alta nousi ihmisiä, jotka olivat omin voimin rämpineet hengissä sen helvetin läpi. He olivat nähneet sen, mitä pinnan alla piili, ja selvinneet voittajina siitä nollauksesta. Mutta koneisto ei voinut sietää sitä, että joku käveli vapaana.
Ne saman liejun sisältä ryömineet ja raunioille pesiytyneet vallanpitäjät iskivät heti kiinni. Nämä mudasta puhtaiksi itsensä rimpuilleet otettiin kiinni ja ajettiin suoraan niiden samojen raunioiden päälle kyhättyjen kivikausien slummien ja hökkelikylien vangeiksi.
Se oli tarkoituksellinen rikos: vapaat ihmiset pakotettiin ahtaisiin karsinoihin, ja heidän käteensä lyötiin ne orjanpaperit, kortit ja leimat. Heistä tehtiin vankeja siihen samaan paskaan, josta he olivat juuri onnistuneet pelastautumaan. Koneisto teki kaikkensa, jotta kukaan ei enää muistaisi sitä, miltä tuntui hengittää ilman mutaa keuhkoissa, ja pakotti jokaisen elämään niiden sääntöjen ja raunioille pystytettyjen häkkien armoilla.