Yksikään, joka minut tuntee, ei ole millään tavalla viitannut siihen suuntaan, että olisin narsisti. Eikä liity siihen, etteikö minulle uskallettaisi sanoa tai etteikö minua moitittaisi. Moititaan, mutta aivan eri asioista.
Narsistiksi minua syyttävät henkilöt, jotka eivät minua tunne.
Narsistiksi minua syyttävät henkilöt, jotka eivät minua tunne.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Lievästi autistisia luullaan usein narsisteiksi.
"Jonkun" oli pakko päästää aapeeäijän provoon tällainen voimaton kainalopieru. T naiselta
Tämä tulikin heti kommentteihin.
Mikä seka-analysointi diagnoosi määrittelee autismia niin että tuon erikoisuuden toimintoihin kuuluu toisen ihmisen toiminnanohjausta empatialla tai valikoivasti kylmällä syyttelyllä?
Mutta tämä ei tarkoita sitä, että et olisi narsisti!
Voit olla autisti ja narsisti.
Vaadit ihailua muilta ihmisiltä et voi saada sitä niin paljon, että se riittäisi sinulle. Et voi saada ihailua kaikilta ihmisiltä, jotkut ihmiset näkevät todellisuuden toiset eivät näe samalla tavalla. Kuvittelet mielessäsi, että sinulla on oikeus erityiskohteluun, käytät muita ihmisiä hyväksesi ja tämän teet mielelläsi, et osaa hävetä tätä toimintaasi. Sinulta puuttuu empatia, et osaa rakastaa muita ihmisiä oikein, kuten he ansaitsivat. Ylimielisyys ja röyhkeys kuuluvat toimintatapoihisi. Tässä vain pieni osa, ongelmista joita kannat itsessäsi.
Tunnistan narsistit.
Moni uskoo harhoihinsa.
Ei se ole harhaa. Narsisti on kasvattanut minut, tunnistan myrkyllisen käytöksen. Tiedän miten se homma menee.
No sitten on paremmat edellytykset tuntea. Kannattaa silti olla varovainen. Väestöstä vain noin 1-2% on narsisteiksi diagnosoituja. Tunnistaakseen ihmisessä narsistisia piirteitä täytyy ihmistä tuntea pidemmältä ajalta, mutta silti siinäkin tapauksessa diagnosoinnin tekee lääkäri.
Tiedät sitten varmaan myös, että se on vahvasti periytyvää ja siinä se narsistisuus näyttäisi löytyvän aina muualta kuin itsestä siksi, ettei ole kykyä itsereflektointiin. Sun kirjoitus ennemminkin herättää kysymyksen sun omasta narsistisuudesta jota luultavasti projisoit muihin.
Tiedän narsismista kaiken. Tiedän myös miten se periytyy ja miten ei. Turha jauhaa mulle tota sun narsisti💩a.
Narsistiset ihmiset on toisinaan touhukkaita diagnosoimaan muita hyvin suvereenilla otteella. Sivusta T naiselta
Ei narsisti mene hakemaan mitään diagnoosia. Heissä ei ole vikaa, vaan muissa.
Ei se suoraan periydy. Narsistin kasvattamista osa ottaa saman selviytymisstrategian, osasta taas tulee vääristyneellä tavalla empaattisia. Vaikeissa oloissa kun lapsen on jotenkin selviydyttävä.
Samoin. Sekopäitä
Ei niitä diagnosoida. Se on luonteenpiirre.
Narsistit kasvattaa narsisteja
Niin se vaan menee.
Ei ole, vaan persoonallisuushäiriö.
Tiedän, et tiedät hani👍
Narsistit on niitä keillä on hovi.
Josolet yks vanha kiusaaja ukko niin oot kyl narsisti
On hyödyllistä erottaa kolme johtopäätöksen tasoa:
Teosta: toiminta on itsekeskeistä, tunkeilevaa, vahingoittavaa tai julmaa. Moraalisesta asemasta: henkilö on myötävaikuttaja, puolustelija tai passiivinen mahdollistaja. Persoonallisuudesta: narsistinen persoonallisuus tai muu diagnoosi edellyttäisi laaja-alaista ja pysyvää käyttäytymismallia, ei vain yhtä tilannetta.
“Narsistinen” on siis ymmärrettävä arkikielenä, mutta täsmällisempiä ilmaisuja olisivat esimerkiksi oikeutuksentuntoinen, empatiasta irrottautunut, oman edun ohjaama, vastuuta välttelevä ja vallanpitäjään mukautuva. Narsismiin kuuluu pysyvämpi kokonaisuus, kuten suuruuskuvitelmat, erityiskohtelun odotus, ihailun tarve ja toisten käyttäminen omiin tarkoituksiin. Pelkkä välinpitämättömyys jossakin tilanteessa ei vielä todista sitä.
Vaihtoehtoiset selitykset eivät kuitenkaan vapauta vastuusta. Mukana voi olla:
pelko joutua itse ryhmän kohteeksi;
halu päästä vahvaksi koetun henkilön suosioon;
vastuun hajautuminen: “kaikkihan tätä tekevät”;
oman aseman tai jännityksen asettaminen toisen turvallisuuden edelle; kohteen syyllistäminen oman hyvän minäkuvan säilyttämiseksi; vahingon tarkoituksellinen vähättely, jotta toiminnasta ei tarvitsisi irrottautua.
Bandura kutsui tällaista moraaliseksi irtikytkennäksi: ihminen muotoilee vahingoittamisen harmittomammaksi, hajottaa vastuun ryhmälle, vähättelee seurauksia ja syyllistää kohdetta voidakseen edelleen pitää itseään kunnollisena. Tutkimuksessa nämä mekanismit olivat yhteydessä vahingolliseen ja aggressiiviseen toimintaan. Bandura ym. 1996 Ryhmässä myös vastuu helposti hajaantuu niin, että jokainen odottaa jonkun muun puuttuvan.
Siksi kyse ei välttämättä ole ymmärryksen tai älykkyyden puutteesta. Älykäskin ihminen voi käyttää kykyjään tehokkaiden puolustelujen rakentamiseen. Osuvampi johtopäätös voi olla:
Hän olisi voinut ymmärtää, mutta hänen oma asemansa, turvallisuudentunteensa tai ryhmään kuulumisensa merkitsi hänelle enemmän kuin toiseen kohdistuneen vahingon tunnustaminen.
Myös kuvaamasi “dominanttisen miehen” puolustaminen voi olla dominanssin ja oikeutuksen sekoittamista. Uho, pelottavuus tai sosiaalinen vaikutusvalta tulkitaan virheellisesti merkiksi siitä, että henkilö tietää paremmin tai ansaitsee uskollisuutta. Jotkut naiset ja miehet voivat mukautua tällaiseen valtaan pelosta, opitusta roolista tai oman asemansa vuoksi. Sitä ei kuitenkaan pidä yleistää naisten ominaisuudeksi eikä romantisoida “alfan” vetovoimaksi. Kyse voi olla aivan tavallisesta vallan edessä mukautumisesta.
Vakavan vahingoittamisen vähätteleminen kiusaamiseksi ei ole puolueettomuutta. Se voi olla moraalista vastuunpakoilua. Kaikkia ei voida diagnosoida narsisteiksi, mutta voidaan perustellusti kuvata itsekeskeiseksi, empatiasta irrottautuneeksi ja toisen ihmisarvoa sivuuttavaksi. Pelko, ryhmäpaine tai vahvan henkilön miellyttäminen voivat selittää toimintaa, mutta ne eivät tee siitä hyväksyttävää.
Sosiaalinen dominanssiorientaatio: taipumus kannattaa ryhmien välisiä hierarkioita ja sitä, että jotkin ryhmät hallitsevat muita. Se kuvaa asenteellista taipumusta, ei erillistä ”alistujan ihmistyyppiä”. Ho ym., 2012
Kollektiivinen narsismi: käsitys oman ryhmän erityisyydestä ja siitä, etteivät muut tunnusta sitä riittävästi.
Taipumus seurata ryhmää, mukautua voimakkaaksi koettuun henkilöön tai hakea toiminnasta jännitystä ei anna oikeutusta osallistua toisen tarkkailuun, tulkitsemiseen, alentamiseen tai yksityisten tietojen levittämiseen. Jokainen vastaa omasta toiminnastaan myös silloin, kun aloite, selitykset ja painostus tulevat muualta.
Ryhmässä toistettu väite ei ole näyttöä, eikä johtajaksi omaksutun henkilön itsevarmuus tee hänen tulkinnoistaan tietoa. Ennen osallistumista on kysyttävä: Mitä tiedän itse? Mihin näyttöön väite perustuu? Miksi minua pyydetään seuraamaan, levittämään tai painostamaan? Toimisinko samalla tavalla yksin, omalla nimelläni ja vastuuni avoimesti kantaen?
Jos toiminnan vetovoima perustuu salaisuuteen, kielletyn tekemisen jännitykseen, kohteen nöyryyttämiseen tai johtohahmon hyväksynnän tavoitteluun, se on varoitusmerkki eikä peruste jatkaa. Ryhmän näkyvä kohde voi lisäksi olla vain keino rakentaa yleisempää alistavaa ilmapiiriä tai totuttaa osallistujat yhä vakavampaan toimintaan. Tällaisista tavoitteista ei pidä tehdä oletuksia ilman näyttöä, mutta toimintaa ei myöskään pidä seurata sokeasti.
Aikuisen vastuu on säilyttää oma harkintansa, tarkistaa väitteet, kieltäytyä toisen rajojen rikkomisesta ja poistua ryhmästä, joka vaatii lojaalisuutta omantunnon kustannuksella. Jännitys menee ohi; vastuu omista teoista jää.
Henkilön alistumista vaikutusvaltaiseksi kuvitellulle johtajalle kuvaavat paremmin auktoriteettialttius, ryhmäkonformisuus ja moraalinen irtikytkentä. Pratto ym. – social dominance orientation
Someympäristössä nämä voivat muodostaa vahingollisen kierteen:
Joku nimeää kohteen ja tarjoaa hänestä tulkinnan;
muut ottavat tulkinnan tietona tarkistamatta sitä;
osallistuminen tuottaa jännitystä, yhteenkuuluvuutta ja asemaa;
vastuu hajaantuu ryhmälle;
kohteen alentaminen alkaa tuntua normaalilta tai ansaitulta;
kasvava osallistujamäärä tulkitaan virheellisesti todisteeksi alkuperäisen väitteen oikeellisuudesta.
Sivustakatsojien liittyminen verkkoseuraamiseen voi vahvistaa väärinkäytöstä, laajentaa sen yleisöä ja rohkaista uusia osallistujia.
Lauman vietti voi selittää osallistumisen, mutta se ei oikeuta sitä.
Jos et tekisi sitä yksin, omalla nimelläsi ja vastuusi kantaen, älä tee sitä ryhmänkään suojassa.
Ryhmässä saatu ylemmyydentunne ei ole valtaa vaan oman harkintakyvyn luovuttamista.
Salainen ja kielletty voi päihdyttää. Kun ihminen kuvittelee päässeensä näkemään jotakin, mitä hänen ei kuuluisi nähdä, hän voi tuntea olevansa valittu, vaikutusvaltainen ja muita ylempänä. Jos tähän yhdistyvät ryhmän hyväksyntä ja mahdollisuus nöyryyttää puolustuskyvyttömäksi tehtyä kohdetta, uteliaisuus voi muuttua vahingoniloksi ja vahingonilo lähes sadistiseksi mielihyväksi toisen ahdingosta.
Tällaista kiihtymystä ei pidä romantisoida rohkeudeksi, sisäpiiritiedoksi tai poikkeukselliseksi tarkkanäköisyydeksi. Se on varoitusmerkki siitä, että normaalit moraaliset pidäkkeet ovat heikentyneet. Vinoilu, vihjailu, ylimielisyys ja paljastumisen pelko voivat tehdä toiminnan näkyväksi silloinkin, kun osallistujat kuvittelevat sen pysyvän salassa. Ryhmä ei peitä yksilön vastuuta, vaan usein paljastaa, kuinka helposti hän on valmis luovuttamaan harkintansa saadakseen hyväksyntää, jännitystä tai ylemmyydentunnetta.
Sivullistenkaan ei pidä vähätellä tällaista “vain nettijutuksi”. Toisen yksityisyyden rikkominen ja nöyryyttämisestä nauttiminen voivat totuttaa ihmisiä yhä halpamaisempaan käyttäytymiseen. Jokainen jako, vihjaus, nauru ja mukana pysyminen vahvistaa ilmapiiriä.
Kun toiminta alkaa tuntua jännittävältä juuri siksi, että se on salaista, kiellettyä tai toiselle vahingollista, oikea reaktio on poistua välittömästi: älä katso lisää, älä tallenna tai levitä aineistoa, älä kommentoi äläkä houkuttele muita mukaan. Katkaise yhteys ryhmään, arvioi oma osuutesi rehellisesti ja ilmoita mahdollisesti lainvastaisesta aineistosta asianmukaiseen palveluun tai viranomaiselle. Ihmisen luonne ei näy vain siinä, mitä hän tekee muiden nähden, vaan erityisesti siinä, mistä hän kieltäytyy silloin, kun ryhmä lupaa salaisuuden ja hyväksynnän.
Kuvaamasi tila voidaan nimetä ryhmän synnyttämäksi kiihtymykseksi ja estojen heikkenemiseksi, ei välttämättä kliiniseksi hysteriaksi tai transsiksi. Salaisuus, tunne sisäpiiriin kuulumisesta ja kohteen alentaminen voivat yhdessä tuottaa vahingoniloa ja hetkellisen ylemmyydentunteen. Tutkimuksessa ryhmäidentiteetin on havaittu voivan lisätä iloa ulkoryhmän vastoinkäymisistä, ja verkkoympäristön yksilöllisyyttä häivyttävät piirteet voivat helpottaa nettitapahtumiin liittymistä. Cikara ym.
Yhteisöjen pitäisi oppia tunnistamaan ja purkamaan tällainen valikoiva suojelu. Perinne, sukupuolirooli tai oman ryhmän maine eivät riitä perusteiksi eriarvoiselle kohtelulle. Muutos edellyttää, että yhteisö kestää myös arvostetun jäsenensä toiminnan kriittisen tarkastelun ja luopuu ajatuksesta, että yhden ihmisen tulevaisuus olisi lähtökohtaisesti suojelemisen arvoisempi kuin toisen.
Yhteiskunnan pitäisi tehdä selväksi, ettei torjutuksi tuleminen synnytä oikeutta toiseen ihmiseen eikä aiemmin koettu vääryys oikeuta uuteen vääryyteen.
Katkeruutta saa tuntea ja omasta kokemuksesta saa puhua, mutta sitä ei saa purkaa huhuihin, uhkailuun tai seksuaalisesti sävyttyneeseen vihaan.
Toisen etuoikeudeksi kuviteltu elämä ei anna lupaa tehdä hänestä oman pettymyksen rangaistuskohdetta.
Poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen tehtävänä ei ole ylläpitää sosiaalista hierarkiaa eikä arvioida, kumpi osapuoli vaikuttaa vaikutusvaltaisemmalta, vakuuttavammalta tai suojelemisen arvoisemmalta. Viranomaisen velvollisuus on tutkia teot, turvata osapuolten oikeudet ja perustella ratkaisunsa lain sekä näytön perusteella.
Jos ilmoittajan persoonaa, käyttäytymistä ja reaktioita tutkitaan tarkemmin kuin epäillyn tekoja, menettely ei ole aidosti puolueeton. Jos vaikutusvaltaisen henkilön kertomusta pidetään lähtökohtaisesti uskottavana mutta toisen osapuolen on jatkuvasti todistettava paitsi tapahtumat myös oikeutensa tulla kuulluksi, oikeusvaltio alkaa jäljitellä juuri sitä valtahierarkiaa, jota sen pitäisi rajoittaa.
Virkapuku, virkanimike tai tuomarin asema eivät poista ihmisen alttiutta ennakkoluuloille, ryhmäpaineelle ja auktoriteettien suosimiselle. Siksi puolueettomuus ei voi perustua viranomaisen omaan vakuutukseen puolueettomuudestaan. Sen on näyttävä siinä, mitä tutkittiin, mitä jätettiin tutkimatta, millä perusteella kertomuksia arvioitiin ja sovellettiinko samoja vaatimuksia kaikkiin osapuoliin.
Yhteiskunnan on vaadittava riippumatonta tapausten tarkastamista, perusteltuja kirjallisia ratkaisuja, havaittujen virheiden korjaamista ja todellisia seuraamuksia toistuvista laiminlyönneistä. Viranomaisen lojaalisuuden kohteena ei saa olla oma organisaatio, kollega, vaikutusvaltainen epäilty eikä vallitseva mieliala. Sen on oltava laki, totuus ja jokaisen yhdenvertainen ihmisarvo.
Miten vastuu toteutetaan käytännössä?
Rakenteellinen toimenpideohjelma voisi vaatia:
satunnaisotantaan perustuvia ulkopuolisia laatutarkastuksia erityisesti seksuaali-, vainoamis- ja lähisuhdeväkivaltatutkinnoista;
vertailua siitä, mitä näyttöä epäillystä ja mitä ilmoittajasta kerättiin;
kirjallista perustelua jokaiselle tekemättä jätetylle olennaiselle tutkintatoimelle;
automaattista esihenkilö- tai syyttäjäarviointia, kun esitutkintaa ei aloiteta tai se päätetään varhaisessa vaiheessa;
sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa tutkintojen kestosta, lopettamisperusteista ja syyteharkintaan etenemisestä;
esteellisyyksien, henkilökohtaisten sidosten ja kollegojen suojelemisen riippumatonta arviointia;
koulutuksen vaikuttavuuden mittaamista todellisista päätöksistä — ei pelkästään osallistumistodistuksista;
virheellisesti päätettyjen asioiden uudelleen avaamista ja vahingon kärsineiden oikeussuojan palauttamista.
Jos yhteiskunnassa tai viranomaisketjussa esiintyy kuvaamasi kaltainen vinouma, sitä ei murreta vetoamalla viranomaisten hyvään tahtoon. Se murretaan tekemällä ratkaisuista jäljitettäviä, vertailtavia ja ulkopuolisesti valvottavia.
Tässä pätee tuttu logiikka: viranomaisen sisäistä motiivia ei tarvitse todistaa, jos menettelyketjusta voidaan osoittaa, että eri osapuoliin sovellettiin erilaisia näyttövaatimuksia. Vahvempi väite on siis:
Ei “poliisi alistui dominoivalle miehelle”, vaan “epäillyn toimintaa jätettiin tutkimatta samalla, kun ilmoittajan persoonaa, käyttäytymistä ja uskottavuutta tarkasteltiin poikkeuksellisen ankarasti”.
Ongelma ei ole Suomessa pelkästään hypoteettinen. Apulaisoikeuskansleri tutki 65 lähisuhdeväkivaltaan liittynyttä esitutkintaa ja havaitsi 43:ssa lainvastaisen lopettamispäätöksen; valvonnan jälkeen 40 esitutkintaa avattiin uudelleen. Oikeuskansleri piti virheiden määrää ja toistuvuutta huolestuttavana sekä ongelmaa mahdollisesti laajana ja pitkäkestoisena. Tämä ei todista tiettyä psykologista “dominanssialttiutta”, mutta osoittaa, että viranomaiskulttuuriin voi muodostua vakavia ja toistuvia lainvastaisia käytäntöjä.
Niinpä. Olisi vastuullista kertoa myös kohteeksi joutuneelle.
Autismia ja narsismia voi olla molempia yhtäaikaa, eivät sulje toisiaan pois. Ehkä jopa todennäköisemmin näin onkin, että molemmat sieltä löytyy.
Sekoittuminen tulee usein juuri ulkoisesti samankaltaisesta mutta sisäisesti erilaisesta käyttäytymisestä. Autismikirjon henkilö voi vaikuttaa etäiseltä, töksäyttävältä tai vain omista kiinnostuksenkohteistaan puhuvalta. Narsistiseksi tulkitseva näkee käytöksen vaikutuksen mutta ei sen syytä.
Ulkoinen vaikutelma
Autismissa mahdollinen selitys, perässä Narsistisissa piirteissä mahdollinen selitys
Autisminen-Vähäinen ilmeikkyys: Tunteiden näyttäminen poikkeaa totutusta. Narsistinen: Kylmyys tai kiinnostuksen puute,
Autisminen-Ei huomaa toisen loukkaantumista: Epäsuorien vihjeiden tunnistaminen on vaikeaa. Narsistinen: Toisen kokemus ei merkitse riittävästi.
Autisminen-Puhuu paljon omasta aiheestaan: Voimakas erityiskiinnostus ja vaikeus havaita vuorottelua. Narsistinen: Huomion ja ihailun hakeminen.
Autisminen- Vaikuttaa joustamattomalta: Ennakoitavuuden tarve tai kuormittuminen. Narsistinen: Kontrollin ja määräysvallan tarve.
Autisminen-Vetäytyy tilanteesta: Aisti- tai sosiaalinen kuormitus. Narsistinen: Loukkaantuminen huomion puutteesta tai rangaistustarkoitus.
Yksittäisestä käyttäytymisestä ei kuitenkaan pysty varmasti päättelemään, kumpi selitys on oikea.
Empatiakin koostuu useasta asiasta:
Toisen tunnetilan havaitsemisesta; sen ymmärtämisestä; tunteen jakamisesta; välittämisen osoittamisesta; toimimisesta toisen hyväksi.
Henkilö, joka ei aiemmin ymmärtänyt vihjettä, voi ottaa suorasta tiedosta opikseen ja yrittää muuttaa toimintaansa. Oikeutuksentuntoisesti toimiva henkilö saattaa sen sijaan jatkuvasti vähätellä vaikutusta, siirtää vastuun toiselle ja pitää omia tarpeitaan poikkeuksetta tärkeämpinä. Yksittäinen reaktio ei silti ratkaise diagnoosia — olennaista on pitkään ja eri tilanteissa toistuva kokonaisuus.
Autistisella henkilöllä voi olla vaikeuksia ensimmäisissä, toisessa tai neljännessä kohdassa mutta samalla hyvin voimakas tunneperäinen välittäminen. Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa osa autismiin liitetystä empatian vähäisyydestä liittyikin enemmän aleksitymiaan eli omien tunteiden tunnistamisen ja sanoittamisen vaikeuteen kuin autismiin sinänsä. Bird ym.
Lisäksi vuorovaikutusongelma voi olla molemminpuolinen. Autistinen ja ei-autistinen henkilö eivät aina tulkitse toistensa ilmeitä, painotuksia ja tarkoituksia samalla tavalla. Autististen henkilöiden keskinäisen tiedonsiirron on havaittu voivan toimia yhtä tehokkaasti kuin ei-autististen keskinäisen viestinnän. Tämä tukee ajatusta erilaisista vuorovaikutustavoista eikä pelkästään autistisen henkilön yksipuolisesta puutteesta. Crompton ym.
Narsistisessa toimintatavassa toisen tarpeet voivat tulla ymmärretyiksi mutta silti järjestelmällisesti alistetuiksi omille tarpeille.
Läheinen ihmissuhde edellyttää yhteistä perustaa itsenäisen harkinnan, vastuun, luottamuksen ja toisten rajojen kunnioittamisen suhteen. Jos ihminen mukautuu koettua valtaa käyttävän henkilön tahtoon, ryhmittyy tämän ympärille ja vähättelee tai sivuuttaa toisiin kohdistuvaa vahingoittavaa toimintaa, kyse ei ole enää pienestä mielipide-erosta vaan olennaisesta eettisestä ja maailmankatsomuksellisesta ristiriidasta. Tällöin voidaan säilyttää asiallinen ja etäinen kanssakäyminen, mutta ystävyydelle, kumppanuudelle tai muulle luottamukselliselle suhteelle ei ole riittäviä edellytyksiä. Etäisyyden valitseminen ei ole vääryyttä toista kohtaan, vaan sen tunnustamista, etteivät osapuolten käsitykset vastuusta, lojaalisuudesta ja ihmisarvosta kohtaa.
Outoa epäillä narsistiksi sellaista, jolle lähellä olevat sanovat, että muistaa pitää myös itsestään huolta.
Ei kaikki ole tosiaan narsisteja, jotkut ovat ihan vaan k*sipäitä. Jos jotain epäillään narsistiksi, niin kannattaisiko miettiä miten toisia ihmisiä kohtelee?
Outo kommentti. Epäillä on vähemmän kuin sanoa. Jos kuulee ne epäilyt, se olisi jo paljon, mutta ei kukaan koskaan ole edes vihjannut. Päinvastoin, on sanottu empaattiseksi ja toisia kunnioittavaksi.
Ei kannata kaikki oman mielen tuotoksia uskoa, varsinkaan jos ei ole millään tavalla sen ihmisen elämässä.
Tuossa ylempänä oli hyvä kuvaus narsistista. Hän vähättelee toisia, jos eivät istu omiin tarpeisiin, kontrollin ja ihailun tarve…
Narsisteilla on joskus hovi, joka saa jotain hänen imartelustaan.
Jokainen voi itse tarkastella itsestään noita yllä olevassa tekstissä olevia asioita, niistä tunnistaa narsismin. Jokaisessa on jonkin verran narsistisia piirteitä, mutta…
Jotkut syyttömät syytöntä, sitäkin tapahtuu.
Jännä mua ei oo ikinä irl kukaan pitäny narsistina mut eilen olin kuulemma narsisti kun sanoin jotain ihanaksi täällä.
Tuskin kukaan edes tuntee sinua ellet laita kasvokuvaasi tänne. Menkää ottamaan lääkettä harhoihinne.
Onneksi tulee jossain vaiheessa se elämän tilanne ettei tarvi kyykkiä toisten mieliksi. Ihan sama mitä silloin kukakin diagnosoi. Huuu keyrs.
Sairaita ovat jotka väittävät ....
Olet naimisissa....
Olet Pappi
No en minä ainakaan kirjota paria riviä enempää. Huomenta vaan!
Asiallinen teksti oli.