Eikö sinulla tunnu missään

Nykyään ei ole romanttisessa mielessä tunne-elämää, olen tottunut siihen.

En koe olevani haluttu, mutta tunteita silti on paljonkin. Ei voi sanoa, että olisi siltä osin mitenkään laimeaa, tylsää tai tasapaksua.

Normaalia rataa menee. Enpä tiedä olisiko se mitenkään toivottuakaan sinänsä tuntea olevansa haluttu. Miehethän haluaa melkein mitä ja ketä vain. 🤷‍♀️

Kyllä minun tunne-elämässä jotain liikahtelee, oikeastaan aika useinkin päivän aikana. Tunnemaailma on vaan tosi ”tylppä”. Varsinaista iloa en koe lainkaan, lämpöä ja välittämistä kyllä ja jonkinlaista odotusta ja toivoa. Ja myös vetovoimaa ja sen sellaista.

Vaiko onko niin, että jokin pirskahdus iloa pilkistää pilviverhon läpi ja saat kokea olevasi haluttu?


Outo kysymys siis jos omassa elämässä ei oo yhtäkään miestä jota itse haluaisi niin miksi pitäis niistä muisen misten höpinöistä ym. jutuista välittää. Vaikutat Ap jotenkin ehkä vähän tyhmältä jos et tuon vertaa tajua ihan itsekin.

Huomionhalu naisella on sitten tietysti eri asia eikä välttämättä hyvä sellainen. Nimittäin naiset joilla on ihan hirveä tarve saada miesten ihailua osakseen jatkuvasti ovat yleensä narsisteja. Sellaisen ihmisen kanssa ei elämä ole todellakaan helppoa siis sille miehelle.

Ihmettelen miksi Ap mies oot nyt noin kiinnostunu naisen tunteista viesteihisi siitähän tässä on ilmeisesti kyse.

Ensinnäkin tämä on anonyymipalsta kukaan ei tiedä kuka kirjoittaa ja kenelle joten mitä hiton väliä noista viesteistä siis muutoinkaan?? Tuntemattomilta tuntemattomille kirjoittelua ei mitään muuta!!!

Minulla on paljon suhteita. Paljon juttelen ympäri maailmaa. Somen kauttakin. Seksiä on vain yhden kanssa. Mutta ei olla vakituisesti. Ns. Hoidetaan toisiamme elämä on oikein hyvin. Tällä hetkellä

Päiviä ja elämää ei määritä huomionhakuisuus. Iloa tuottaa aivan muut asiat.

Joo,tasa paksua elämää.
Eipä toi haittaa mitään,joskus haluaa jutella ja se siitä.
Välillä uimaan ja taidenäyttelyyn.

Mun tunteet on niin vahvoja, että jos ne näkyisivät ulospäin ilmein, elein ja käytöksen muodossa niin se ois liian rankkaa itselle ja muille. Tarvin paljon tilaa että saan tasattua niitä ja oltua toimimatta niistä käsin. Täytyy aina ottaa aikalisä, että järki saapuu aina ensin päähän ennen kun näytän ulospäin mitään. Taannoin kyllä purskahdin itkuun hänen edessään. Olin vaan niin onnellinen että muurit romahti hänen hellien ja rakastavien kosketusten ja katseiden voimasta. Se oli yksi kauneimmista hetkistä mitä meillä on näiden kolmen vuoden aikana ollut.

En koe mitään positiivistaa siinä, että "olen haluttu". Sillä ei ole kertkikkieen mitään väliä, jos joku minusta ei haluttava haluaa jotakin. Menee pikemmin pakkasen puolelle, jos sen täytyy niitä haluamisiaan mulle tyrkyttää.

Eipä tässä nyt ole pirskahdellut iloa mistään pitkiin aikoihin.
Oliskin, edes vähän jotain iloa ja valoa näkynyt välillä.
Ehkä sit olisi vaikka jaksanut......

Läheisyyden nälkä, tarve tulla hyväksytyksi. Inhimillisiä tarpeita. Ei näennäisesti vahva ihminen tunnusta heikkouttaan, kun kylpee huomioissa.