Pinnalle? Vai ottaisit kädestä kiinni ,hymyilisit ivallisesti ja sanoisit "Miehet ei tarvitse apua, sääliä tai tunteita", ja työntäisit syvään mereen.
Viimein, kun otan maskin pois, ja lopetan esittämästä, kykenevää ja karismaattista, huomaat, että en kokenut itseäni hyväksi, tai ihmiseksi, jos en tehnyt kaikkea täysillä, jos en ollut kaikista hyvännäköinen ja jos en yrittänyt olla se kykenevä ja karismaattinen versio minusta.
Jota en todellakaan ole, ja älä sano mitään niin pinnallista, että tarvitset miehellisen ja turvallisen miehen, jonkun joka ei ole näin hauras. Koska tiedät varsin hyvin, kuinka vahva oon ja minkälaisia kokemuksia oon käynyt läpi. En vaan koskaan saa olla se heikko ja hauras ihminen, joka sisimissäni olen.
Et tiedäkään, kuinka monta kertaa olen alkanut itkemään julkisella paikalla, ihan vain siitä, että mulle oltiin tylyjä tai joku koki, että tein jotain väärin, vaikka en halunnut. Rakastat vain kykeneväistä,narsistista minää, joka ei näytä heikkouksia kenellekkään.
Mutta entäs se erittäin rakastava, herkkä ja voimakastunteinen epävakaa? Se joka tarttis eniten lempeyttä ja sitä, että olisit läsnä. Se joka murenee pienestäkin ilkeästä katseesta ja itkee tunteja, kun pelkää, että rakkaimmalle on sattunut jotain??
Elämä ei oo niin helppoa, ja on ongelmia joita toivoisin, että mulla ei olis. Toivoisin, että voisin olla lempeämpi,herkempi ja antaa enemmän itsestäni. Mutta aina kun mä yritän, mä haavoitan mun läheisiä mun psykooseilla, ja mielen oikuilla. Mä oon aina liikaa, pakkomielteinen hullu, stalkkeri jopa.
Vaikka kaikki mitä tarttisin rauhottamaan tän epävakaan mielen juoksun, ois joku joka ymmärtää, joku joka pitää mua kädestä , ja sanoo et nyt ei oo hätää.
Ja kuka sen päättää kenet minä juuri koen sellaiseksi, onko viehätysvoimaa, koenko turvalliseksi ja näenkö sut rakastamisen arvoisena?? Kaikki nuo ovat tärkeitä asioita, joista en voi luopua.
Mä en oo feikki, mä en valehtele tunteitani, mä en muodosta mitään valheiden varaan! Siksi sinä lumosit minut ulkonäöllä ja persoonalla, koskettavalla.
Tiesin "toi on mun ihminen", "mun pitää päästä ton kaa suhteeseen, tiedän et voin rakastaa häntä mun täydessä potentiaalissa". Mä oon pohjimmiltani itsekäs, enkä aina ymmärrä tai nää muiden tarpeita.
Kykenen kuitenkin ennustamaan, ja näkemään asioita. Ja mä näen onko ihmiset niitten oikeiden kumppanien kanssa, rakastaako niiden kumppanit niitä, sopiiko ne yhteen ja muuta.
Mä tiedostan miten sydämelle käy, kun karu yksinäisyys hiipii ja repii sen palasiksi. Ja mä tiedostan mikä on kaikille parhaaksi, millä tavoin saatais kaikista onnellisin ja parhain loppu.
Siksi oon omituinen, toimin tavoilla joita ei voi ymmärtää, koska ennakoin. En oo ennalta-arvattava, tai oikealla tiedolla ehkä kyllä, mutta harvalla on se tieto. Ja he joilla on pyrkii käyttään sitä väärin, vaikeuttaan mun elämää...
Vaik se ois niin helppoa. Kun vaan rakentais jotain pysyvää, oikean ihmisen kaa, ei tarttis pelätä yksinäisyytä ja sitä ,että ei riitä.
Mutta minä sen tiedän, olen vaikea, olen vaativa, omistan kummalliset vaatimukset, ja haluan ,että kumppanini on aidosti herkkä ihminen, jota sydän voi rakastaa.
Koen että suurin osa ihmisistä elää jossain harhassa, unessa. Ei suhteet toimi ilman viehätysvoimaa ja voimakasta rakkautta, se on normaalien ihmisten oljenkorsi.
Ja tavallaan myös ymmärrän, kaikki ei voi saada mitä haluaa, ja silloin oikeasti lohdullista uskoa tuollaiseen, mutta minun kohdallani: olen pässi, joka puskee läpi seinien, kunnes saa haluamansa, tietenkin sillä oletuksella, että haluama haluaa myös minua, tai olen hänen arvoisensa...
Se on niin monimutkaista.
Viimein, kun otan maskin pois, ja lopetan esittämästä, kykenevää ja karismaattista, huomaat, että en kokenut itseäni hyväksi, tai ihmiseksi, jos en tehnyt kaikkea täysillä, jos en ollut kaikista hyvännäköinen ja jos en yrittänyt olla se kykenevä ja karismaattinen versio minusta.
Jota en todellakaan ole, ja älä sano mitään niin pinnallista, että tarvitset miehellisen ja turvallisen miehen, jonkun joka ei ole näin hauras. Koska tiedät varsin hyvin, kuinka vahva oon ja minkälaisia kokemuksia oon käynyt läpi. En vaan koskaan saa olla se heikko ja hauras ihminen, joka sisimissäni olen.
Et tiedäkään, kuinka monta kertaa olen alkanut itkemään julkisella paikalla, ihan vain siitä, että mulle oltiin tylyjä tai joku koki, että tein jotain väärin, vaikka en halunnut. Rakastat vain kykeneväistä,narsistista minää, joka ei näytä heikkouksia kenellekkään.
Mutta entäs se erittäin rakastava, herkkä ja voimakastunteinen epävakaa? Se joka tarttis eniten lempeyttä ja sitä, että olisit läsnä. Se joka murenee pienestäkin ilkeästä katseesta ja itkee tunteja, kun pelkää, että rakkaimmalle on sattunut jotain??
Elämä ei oo niin helppoa, ja on ongelmia joita toivoisin, että mulla ei olis. Toivoisin, että voisin olla lempeämpi,herkempi ja antaa enemmän itsestäni. Mutta aina kun mä yritän, mä haavoitan mun läheisiä mun psykooseilla, ja mielen oikuilla. Mä oon aina liikaa, pakkomielteinen hullu, stalkkeri jopa.
Vaikka kaikki mitä tarttisin rauhottamaan tän epävakaan mielen juoksun, ois joku joka ymmärtää, joku joka pitää mua kädestä , ja sanoo et nyt ei oo hätää.
Ja kuka sen päättää kenet minä juuri koen sellaiseksi, onko viehätysvoimaa, koenko turvalliseksi ja näenkö sut rakastamisen arvoisena?? Kaikki nuo ovat tärkeitä asioita, joista en voi luopua.
Mä en oo feikki, mä en valehtele tunteitani, mä en muodosta mitään valheiden varaan! Siksi sinä lumosit minut ulkonäöllä ja persoonalla, koskettavalla.
Tiesin "toi on mun ihminen", "mun pitää päästä ton kaa suhteeseen, tiedän et voin rakastaa häntä mun täydessä potentiaalissa". Mä oon pohjimmiltani itsekäs, enkä aina ymmärrä tai nää muiden tarpeita.
Kykenen kuitenkin ennustamaan, ja näkemään asioita. Ja mä näen onko ihmiset niitten oikeiden kumppanien kanssa, rakastaako niiden kumppanit niitä, sopiiko ne yhteen ja muuta.
Mä tiedostan miten sydämelle käy, kun karu yksinäisyys hiipii ja repii sen palasiksi. Ja mä tiedostan mikä on kaikille parhaaksi, millä tavoin saatais kaikista onnellisin ja parhain loppu.
Siksi oon omituinen, toimin tavoilla joita ei voi ymmärtää, koska ennakoin. En oo ennalta-arvattava, tai oikealla tiedolla ehkä kyllä, mutta harvalla on se tieto. Ja he joilla on pyrkii käyttään sitä väärin, vaikeuttaan mun elämää...
Vaik se ois niin helppoa. Kun vaan rakentais jotain pysyvää, oikean ihmisen kaa, ei tarttis pelätä yksinäisyytä ja sitä ,että ei riitä.
Mutta minä sen tiedän, olen vaikea, olen vaativa, omistan kummalliset vaatimukset, ja haluan ,että kumppanini on aidosti herkkä ihminen, jota sydän voi rakastaa.
Koen että suurin osa ihmisistä elää jossain harhassa, unessa. Ei suhteet toimi ilman viehätysvoimaa ja voimakasta rakkautta, se on normaalien ihmisten oljenkorsi.
Ja tavallaan myös ymmärrän, kaikki ei voi saada mitä haluaa, ja silloin oikeasti lohdullista uskoa tuollaiseen, mutta minun kohdallani: olen pässi, joka puskee läpi seinien, kunnes saa haluamansa, tietenkin sillä oletuksella, että haluama haluaa myös minua, tai olen hänen arvoisensa...
Se on niin monimutkaista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Saat sinä herkkä olla
"Pinnalle? Vai ottaisit kädestä kiinni ,hymyilisit ivallisesti ja sanoisit "Miehet ei tarvitse apua, sääliä tai tunteita", ja työntäisit syvään mereen. " Muttei sentään kai psy koottisen teatraalinen kuten aapeepalstasetä. Kunhan avustan tässä..