Lähi-idässä on syntynyt juutalaisuus , kristinusko ja Islam .

Anonyymi-ap

Paras uskonto Bahai on syntynyt Iranissa . Miksei sitä ole tuotu länteen ja maailmalle ?

158

91

5Äänestä

    Vastaukset 158

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      En tiedä!

      • Anonyymi00002

        Koska vain idässä on hyvä!

      • Anonyymi00003
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Koska vain idässä on hyvä!

        Hyvät uskonnot on vain idässä, ei lännessä!

      • Anonyymi00004
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Hyvät uskonnot on vain idässä, ei lännessä!

        ”MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. MINÄ OLEN ELÄMÄN LEIPÄ. MINÄ OLEN MAAILMAN VALO.”
        NÄISSÄ SANOISSA EI KUULU HISTORIALLISEN JEESUKSEN ÄÄNI, VAAN NE OVAT JOHANNEKSEN KEKSIMÄ KIRJALLINEN TEHOKEINO.

        https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOooWaYd8v9VtpTgyyKBZEgX-rCUSf5jk7FOjEvCakbO88fV2zHp5
        Kaikki selitetty tässä kirjassa:Jumalan synty
        Isän ja Pojan kätketty historia
        Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola

        puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.

        Jeesuksen suuhun on laitettu sanoja, joita hän ei ole koskaan edes sanonut.

      • Anonyymi00005
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        ”MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. MINÄ OLEN ELÄMÄN LEIPÄ. MINÄ OLEN MAAILMAN VALO.”
        NÄISSÄ SANOISSA EI KUULU HISTORIALLISEN JEESUKSEN ÄÄNI, VAAN NE OVAT JOHANNEKSEN KEKSIMÄ KIRJALLINEN TEHOKEINO.

        https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOooWaYd8v9VtpTgyyKBZEgX-rCUSf5jk7FOjEvCakbO88fV2zHp5
        Kaikki selitetty tässä kirjassa:Jumalan synty
        Isän ja Pojan kätketty historia
        Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola

        puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.

        Jeesuksen suuhun on laitettu sanoja, joita hän ei ole koskaan edes sanonut.

        puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.

      • Anonyymi00006
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        ”MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. MINÄ OLEN ELÄMÄN LEIPÄ. MINÄ OLEN MAAILMAN VALO.”
        NÄISSÄ SANOISSA EI KUULU HISTORIALLISEN JEESUKSEN ÄÄNI, VAAN NE OVAT JOHANNEKSEN KEKSIMÄ KIRJALLINEN TEHOKEINO.

        https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOooWaYd8v9VtpTgyyKBZEgX-rCUSf5jk7FOjEvCakbO88fV2zHp5
        Kaikki selitetty tässä kirjassa:Jumalan synty
        Isän ja Pojan kätketty historia
        Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola

        puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.

        Jeesuksen suuhun on laitettu sanoja, joita hän ei ole koskaan edes sanonut.

        ”Minä olen...” -puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.
        TÄMÄ ON IHAN KIRJAN LOPPUPUOLELLA SELITETTY.

      • Anonyymi00007
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        ”Minä olen...” -puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.
        TÄMÄ ON IHAN KIRJAN LOPPUPUOLELLA SELITETTY.

        MYÖS VUORISAARNA ON SEPITETTY – SITÄ EI OLE KOSKAAN EDES OLLUT.

        https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOooWaYd8v9VtpTgyyKBZEgX-rCUSf5jk7FOjEvCakbO88fV2zHp5
        Kaikki selitetty tässä kirjassa:Jumalan synty
        Isän ja Pojan kätketty historia
        Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola

      • Anonyymi00008
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        MYÖS VUORISAARNA ON SEPITETTY – SITÄ EI OLE KOSKAAN EDES OLLUT.

        https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOooWaYd8v9VtpTgyyKBZEgX-rCUSf5jk7FOjEvCakbO88fV2zHp5
        Kaikki selitetty tässä kirjassa:Jumalan synty
        Isän ja Pojan kätketty historia
        Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola

        https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

        Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.

      • Anonyymi00009
      • Anonyymi00010
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
        Miten alkuperäisiä pyhiä opetuksia on vääristelty?

        Johanneksen Jeesuksen puhetyyli on selvästi erilainen kuin synoptisissa evankeliumeissa. Tutkimuksessa onkin pitkään keskusteltu siitä, missä määrin Johannes välittää historiallisia Jeesuksen sanoja ja missä määrin evankelista on muokannut Jeesuksen puhetta oman teologiansa mukaiseksi. Johanneksen evankeliumin kirjallinen rakenne ja teologinen tarkoitus ovat erittäin voimakkaita.

      • Anonyymi00011
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Johanneksen Jeesuksen puhetyyli on selvästi erilainen kuin synoptisissa evankeliumeissa. Tutkimuksessa onkin pitkään keskusteltu siitä, missä määrin Johannes välittää historiallisia Jeesuksen sanoja ja missä määrin evankelista on muokannut Jeesuksen puhetta oman teologiansa mukaiseksi. Johanneksen evankeliumin kirjallinen rakenne ja teologinen tarkoitus ovat erittäin voimakkaita.

        https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0142064X20949383
        Narrative historiography in John’s gospel operates with a number of literary strategies, such as historical referentiality and eyewitness testimony, which serve to authenticate the narrative and to inscribe the (hi)story of Jesus into ancient history. At the same time, these authentication strategies are counteracted or ‘ruptured’ (for example, by strategies of fictional literature), which situate John’s narrative of this-worldly history within a symbolic, metahistorical framework; yet these strategies are not to be perceived as detrimental to the reception of the text as a factual text. This article discusses two narrative strategies through which referentiality and authenticity are created as well as counteracted in the Johannine text; it also describes the forms and functions of these literary strategies that support the christological conception of history in John’s gospel.

      • Anonyymi00012
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0142064X20949383
        Narrative historiography in John’s gospel operates with a number of literary strategies, such as historical referentiality and eyewitness testimony, which serve to authenticate the narrative and to inscribe the (hi)story of Jesus into ancient history. At the same time, these authentication strategies are counteracted or ‘ruptured’ (for example, by strategies of fictional literature), which situate John’s narrative of this-worldly history within a symbolic, metahistorical framework; yet these strategies are not to be perceived as detrimental to the reception of the text as a factual text. This article discusses two narrative strategies through which referentiality and authenticity are created as well as counteracted in the Johannine text; it also describes the forms and functions of these literary strategies that support the christological conception of history in John’s gospel.

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0142064X20949383
        The Authentication of the Past: Narrative Representations of History in the Gospel of John

      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0142064X20949383
        The Authentication of the Past: Narrative Representations of History in the Gospel of John

        Se menee pidemmälle kuin historiallinen tutkimus pystyy osoittamaan. Esimerkiksi Paul N. Anderson on nimenomaan kritisoinut liian jyrkkää oletusta, jonka mukaan Johanneksen -lausumilla ei olisi mitään yhteyttä historialliseen Jeesukseen. Hänen mukaansa Johanneksen esitys on vahvasti teologinen ja omaleimainen, mutta sen taustalla voi silti olla vanhempaa Jeesus-traditiota.

      • Anonyymi00014
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Se menee pidemmälle kuin historiallinen tutkimus pystyy osoittamaan. Esimerkiksi Paul N. Anderson on nimenomaan kritisoinut liian jyrkkää oletusta, jonka mukaan Johanneksen -lausumilla ei olisi mitään yhteyttä historialliseen Jeesukseen. Hänen mukaansa Johanneksen esitys on vahvasti teologinen ja omaleimainen, mutta sen taustalla voi silti olla vanhempaa Jeesus-traditiota.

        Isis-hymneissä todella esiintyy sell aista.Esimerkiksi Cymeen Isis-hymnissä jumalatar puhuu muodossa..

      • Anonyymi00015
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Isis-hymneissä todella esiintyy sell aista.Esimerkiksi Cymeen Isis-hymnissä jumalatar puhuu muodossa..

        Johanneksen evankeliumin -lausumat ovat vahvasti Johanneksen teologian ja kirjallisen ilmaisutavan muokkaamia. Emme voi varmuudella tietää, kuinka lähellä ne ovat historiallisen Jeesuksen todellisia sanoja. Niiden -puhetavalle löytyy rinnakkaisia ilmauksia myös antiikin uskonnollisesta kirjallisuudesta, esimerkiksi Isis-hymneistä. Johanneksen tärkeimpiä taustatekstejä ovat pikemminkin juutalaiset kirjoitukset ja niiden kreikankielinen traditio.

      • Anonyymi00016
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Johanneksen evankeliumin -lausumat ovat vahvasti Johanneksen teologian ja kirjallisen ilmaisutavan muokkaamia. Emme voi varmuudella tietää, kuinka lähellä ne ovat historiallisen Jeesuksen todellisia sanoja. Niiden -puhetavalle löytyy rinnakkaisia ilmauksia myös antiikin uskonnollisesta kirjallisuudesta, esimerkiksi Isis-hymneistä. Johanneksen tärkeimpiä taustatekstejä ovat pikemminkin juutalaiset kirjoitukset ja niiden kreikankielinen traditio.

        Isis-hymnien rinnakkaisuus – todellinen ja kiinnostava.

      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Isis-hymnien rinnakkaisuus – todellinen ja kiinnostava.

        Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia, Suomalainen.com on tosiaan Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan vuonna 2025 julkaistu yleistajuinen teos, joka käsittelee muun muassa sitä, miten juutalaisesta opettajasta muodostui kristillisessä traditiossa ylösnoussut Kristus ja Jumalan Poika.

      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia, Suomalainen.com on tosiaan Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan vuonna 2025 julkaistu yleistajuinen teos, joka käsittelee muun muassa sitä, miten juutalaisesta opettajasta muodostui kristillisessä traditiossa ylösnoussut Kristus ja Jumalan Poika.

        https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

        Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.
        ::::::::::::::::::::::::::::::
        Tässä on todella hyvä historiallinen kysymys, mutta ei vielä todistettu johtopäätös.
        Kristinuskon tapauksessa tiedämme varmasti, että varhaiskristillisyys oli paljon monimuotoisempi kuin nykyinen Uuden testamentin kokoelma antaa helposti ymmärtää. Toisen–neljännen vuosisadan aikana liikkui lukuisia tekstejä, joita ei lopulta otettu kaanoniin: esimerkiksi Tuomaan, Pietarin ja Juudaksen evankeliumit sekä erilaisia ilmestys- ja apostolitekstejä. Oxford Academicin katsauksen mukaan ei-kanoniset tekstit ovat tärkeä todistusaineisto varhaisen kristinuskon monimuotoisesta historiasta.

      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

        Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.
        ::::::::::::::::::::::::::::::
        Tässä on todella hyvä historiallinen kysymys, mutta ei vielä todistettu johtopäätös.
        Kristinuskon tapauksessa tiedämme varmasti, että varhaiskristillisyys oli paljon monimuotoisempi kuin nykyinen Uuden testamentin kokoelma antaa helposti ymmärtää. Toisen–neljännen vuosisadan aikana liikkui lukuisia tekstejä, joita ei lopulta otettu kaanoniin: esimerkiksi Tuomaan, Pietarin ja Juudaksen evankeliumit sekä erilaisia ilmestys- ja apostolitekstejä. Oxford Academicin katsauksen mukaan ei-kanoniset tekstit ovat tärkeä todistusaineisto varhaisen kristinuskon monimuotoisesta historiasta.

        https://academic.oup.com/edited-volume/34876/chapter-abstract/298341286?redirectedFrom=fulltext

      • Anonyymi00021
      • Anonyymi00022
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia, Suomalainen.com on tosiaan Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan vuonna 2025 julkaistu yleistajuinen teos, joka käsittelee muun muassa sitä, miten juutalaisesta opettajasta muodostui kristillisessä traditiossa ylösnoussut Kristus ja Jumalan Poika.

        The Formation of the New Testament Canon and Early Christian Apocrypha
        https://academic.oup.com/edited-volume/34876/chapter-abstract/298341286?redirectedFrom=fulltext

      • Anonyymi00023
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        The Formation of the New Testament Canon and Early Christian Apocrypha
        https://academic.oup.com/edited-volume/34876/chapter-abstract/298341286?redirectedFrom=fulltext

        Tutkijoiden täytyy arvioida jokainen traditio erikseen: kuinka vanha se on, mistä se on peräisin, onko siitä riippumattomia rinnakkaistodistuksia jne. Helsingin yliopiston tutkijat ovat esimerkiksi tutkineet juuri Tuomaan evankeliumin suhdetta muihin varhaisiin Jeesus-traditioihin. University of Helsinki

      • Anonyymi00024
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Tutkijoiden täytyy arvioida jokainen traditio erikseen: kuinka vanha se on, mistä se on peräisin, onko siitä riippumattomia rinnakkaistodistuksia jne. Helsingin yliopiston tutkijat ovat esimerkiksi tutkineet juuri Tuomaan evankeliumin suhdetta muihin varhaisiin Jeesus-traditioihin. University of Helsinki

        https://researchportal.helsinki.fi/

      • Anonyymi00025
      • Anonyymi00026
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Järjestäytyneet uskonnot poistivat alkuperäisen totuuden

        Varhaisen kristinuskon historiassa vallankäyttöä, torjuntaa ja oppien määrittelyä todellakin tapahtui. Kirkon johtajat luokittelivat kirjoituksia hyväksytyiksi, kiistanalaisiksi ja torjutuiksi. Myös sellaisia tekstejä tunnetaan, joiden sisältö poikkeaa merkittävästi myöhemmin vakiintuneesta kristillisestä opista.

      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Varhaisen kristinuskon historiassa vallankäyttöä, torjuntaa ja oppien määrittelyä todellakin tapahtui. Kirkon johtajat luokittelivat kirjoituksia hyväksytyiksi, kiistanalaisiksi ja torjutuiksi. Myös sellaisia tekstejä tunnetaan, joiden sisältö poikkeaa merkittävästi myöhemmin vakiintuneesta kristillisestä opista.

        Itse asiassa kaanonin muodostuminen oli huomattavasti sotkuisempaa. Tutkimuksessa korostetaan esimerkiksi apostolista yhteyttä, tekstin sopivuutta yhteisön uskoon sekä sitä, miten laajasti tekstiä käytettiin eri kristillisissä yhteisöissä. Prosessi tapahtui vuosisatojen kuluessa, eikä ollut yksi salainen kokous.

      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Itse asiassa kaanonin muodostuminen oli huomattavasti sotkuisempaa. Tutkimuksessa korostetaan esimerkiksi apostolista yhteyttä, tekstin sopivuutta yhteisön uskoon sekä sitä, miten laajasti tekstiä käytettiin eri kristillisissä yhteisöissä. Prosessi tapahtui vuosisatojen kuluessa, eikä ollut yksi salainen kokous.

        https://academic.oup.com/edited-volume/34876/chapter-abstract/298341286?redirectedFrom=fulltext
        This essay discusses the relationship of those writings that originated in the same period as the emergence of the New Testament canon (second to fourth century CE), but which did not gain canonical status. Christian writings were first categorized as 'accepted', 'disputed', and 'rejected'; the terms 'canon' and 'canonical' were not applied before the fourth century. A closer look is devoted to non-canonical gospels (e.g. the gospels of Peter, Thomas, and Judas), non-canonical acts (the Acts of John, Paul, and Peter), and Jewish apocalypses (the Ascension of Isaiah, 5 and 6 Ezra, and the Greek Apocalypse of Peter). The relationship of non-canonical writings to those that gained canonical status varies: some are legendary elaborations of older traditions while others formulate dissenting views on the meaning of Jesus and his activity. The non-canonical writings are therefore important witnesses for a multifaceted history of Christianity in its first centuries.
        Keywords: canon, accepted, disputed, and rejected writings, non-canonical gospels, apocryphal acts of the apostles, apocryphal apocalypses
        Subject
        Christianity Religious Studies Religion
        Series
        Oxford Handbooks
        Collection: Oxford Handbooks Online

      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        https://academic.oup.com/edited-volume/34876/chapter-abstract/298341286?redirectedFrom=fulltext
        This essay discusses the relationship of those writings that originated in the same period as the emergence of the New Testament canon (second to fourth century CE), but which did not gain canonical status. Christian writings were first categorized as 'accepted', 'disputed', and 'rejected'; the terms 'canon' and 'canonical' were not applied before the fourth century. A closer look is devoted to non-canonical gospels (e.g. the gospels of Peter, Thomas, and Judas), non-canonical acts (the Acts of John, Paul, and Peter), and Jewish apocalypses (the Ascension of Isaiah, 5 and 6 Ezra, and the Greek Apocalypse of Peter). The relationship of non-canonical writings to those that gained canonical status varies: some are legendary elaborations of older traditions while others formulate dissenting views on the meaning of Jesus and his activity. The non-canonical writings are therefore important witnesses for a multifaceted history of Christianity in its first centuries.
        Keywords: canon, accepted, disputed, and rejected writings, non-canonical gospels, apocryphal acts of the apostles, apocryphal apocalypses
        Subject
        Christianity Religious Studies Religion
        Series
        Oxford Handbooks
        Collection: Oxford Handbooks Online

        Ja ego eimi -tyyppiselle kielelle löytyy todellakin rinnakkaisuuksia myös hellenistisestä uskonnollisesta maailmasta, muun muassa Isikseen liittyvistä teksteistä. Tutkimuksessa on kuitenkin samalla huomautettu, ettei pelkkä samankaltaisuus todista, että Johannes olisi lainannut Isikseltä. Johanneksen tärkeä tausta on myös juutalainen Septuaginta ja erityisesti Jumalan ”minä olen” -kieli.

      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Ja ego eimi -tyyppiselle kielelle löytyy todellakin rinnakkaisuuksia myös hellenistisestä uskonnollisesta maailmasta, muun muassa Isikseen liittyvistä teksteistä. Tutkimuksessa on kuitenkin samalla huomautettu, ettei pelkkä samankaltaisuus todista, että Johannes olisi lainannut Isikseltä. Johanneksen tärkeä tausta on myös juutalainen Septuaginta ja erityisesti Jumalan ”minä olen” -kieli.

        Jeesuksesta on ollut olemassa erilaisia varhaisia traditioita, joita myöhemmät kirjoittajat ovat tulkinneet, muokanneet, yhdistelleet ja teologisesti kehittäneet.
        Ja juuri siksi se, mitä ei päätynyt kaanoniin, on äärimmäisen kiinnostavaa.

      • Anonyymi00031
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Jeesuksesta on ollut olemassa erilaisia varhaisia traditioita, joita myöhemmät kirjoittajat ovat tulkinneet, muokanneet, yhdistelleet ja teologisesti kehittäneet.
        Ja juuri siksi se, mitä ei päätynyt kaanoniin, on äärimmäisen kiinnostavaa.

        JA JUURI SIKSI SE, MITÄ EI PÄÄTYNYT KAANONIIN, ON ÄÄRIMMÄISEN KIINNOSTAVAA.

      • Anonyymi00032
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        JA JUURI SIKSI SE, MITÄ EI PÄÄTYNYT KAANONIIN, ON ÄÄRIMMÄISEN KIINNOSTAVAA.

        Sinä et esittänyt lausetta ”Jeesus ei koskaan sanonut näitä sanoja” - tässä on tuotu esiin Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia -teoksen johtopäätöksen/tulkinnan. Kirja on Otavan vuonna 2025 julkaisema teos, ja Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa se on luokiteltu teologian/raamatuntutkimuksen yleistajuiseksi monografiaksi.

      • Anonyymi00033
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Sinä et esittänyt lausetta ”Jeesus ei koskaan sanonut näitä sanoja” - tässä on tuotu esiin Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia -teoksen johtopäätöksen/tulkinnan. Kirja on Otavan vuonna 2025 julkaisema teos, ja Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa se on luokiteltu teologian/raamatuntutkimuksen yleistajuiseksi monografiaksi.

        Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan - näitä kirjoittajia ei pidä kohdella ikään kuin he olisivat heittelemässä jotain internetin salaliittoväitteitä.

        Kyse on kolmesta raamatuntutkimuksen ja eksegetiikan asiantuntijasta. Otava itse kuvaa kirjaa arkeologiaan ja kriittiseen tekstintutkimukseen perustuvaksi teokseksi

      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan - näitä kirjoittajia ei pidä kohdella ikään kuin he olisivat heittelemässä jotain internetin salaliittoväitteitä.

        Kyse on kolmesta raamatuntutkimuksen ja eksegetiikan asiantuntijasta. Otava itse kuvaa kirjaa arkeologiaan ja kriittiseen tekstintutkimukseen perustuvaksi teokseksi

        NÄITÄ KIRJOITTAJIA EI PIDÄ KOHELLA IKÄÄN KUIN HE OLISIVAT HEITTELEMÄSSÄ JOTAIN INTERNETIN SALALIITTOVÄITTEITÄ.

        KYSE ON KOLMESTA RAAMATUNTUTKIMUKSEN JA EKSEGETIIKAN ASIANTUNTIJASTA. OTAVA ITSE KUVAILEE KIRJAA ARKEOLOGIAAN JA KRIITTISEEN TEKSTITUTKIMUKSEEN PERUSTUVAKSI TEOKSEKSI.

      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        NÄITÄ KIRJOITTAJIA EI PIDÄ KOHELLA IKÄÄN KUIN HE OLISIVAT HEITTELEMÄSSÄ JOTAIN INTERNETIN SALALIITTOVÄITTEITÄ.

        KYSE ON KOLMESTA RAAMATUNTUTKIMUKSEN JA EKSEGETIIKAN ASIANTUNTIJASTA. OTAVA ITSE KUVAILEE KIRJAA ARKEOLOGIAAN JA KRIITTISEEN TEKSTITUTKIMUKSEEN PERUSTUVAKSI TEOKSEKSI.

        KYSE ON KOLMESTA RAAMATUNTUTKIMUKSEN JA EKSEGETIIKAN ASIANTUNTIJASTA

      • Anonyymi00036
        Anonyymi00035 kirjoitti:

        KYSE ON KOLMESTA RAAMATUNTUTKIMUKSEN JA EKSEGETIIKAN ASIANTUNTIJASTA

        OTAVA ITSE KUVAILEE KIRJAA ARKEOLOGIAAN JA KRIITTISEEN TEKSTITUTKIMUKSEEN PERUSTUVAKSI TEOKSEKSI.

      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        OTAVA ITSE KUVAILEE KIRJAA ARKEOLOGIAAN JA KRIITTISEEN TEKSTITUTKIMUKSEEN PERUSTUVAKSI TEOKSEKSI.

        Ne lausumat eivät ole historiallisesti Jeesuksen sanatarkasti lausumia lauseita.

        Ne ovat Johanneksen teologisesti muotoilemaa Jeesus-puhetta.
        Tuo on aivan eri asia kuin että minä olisin itse lähtenyt väittämään sinulle: ”Ei voida sanoa, etteikö Jeesus olisi voinut sanoa niitä.”

      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Ne lausumat eivät ole historiallisesti Jeesuksen sanatarkasti lausumia lauseita.

        Ne ovat Johanneksen teologisesti muotoilemaa Jeesus-puhetta.
        Tuo on aivan eri asia kuin että minä olisin itse lähtenyt väittämään sinulle: ”Ei voida sanoa, etteikö Jeesus olisi voinut sanoa niitä.”

        Ja tässä on itse asiassa juuri se kiinnostava asia, jota nostettiin esiin: jos tutkijat erottavat historiallisen Jeesuksen ja Johanneksen Jeesuksen puheet, silloin kysymys ei ole siitä, uskooko joku Raamattuun vai ei, vaan siitä, mitä historiallinen lähdekritiikki pystyy sanomaan tekstin syntyprosessista.


        Johanneksen evankeliumin tapauksessa tämä on erityisen merkittävää, koska esimerkiksi:
        ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” on Joh. 14:6:n teologisesti erittäin latautunut julistus

        Samoin ”Minä olen elämän leipä” ja ”Minä olen maailman valo”. Juuri tällaisen Johannekselle ominaisen Jeesus-puheen tutkiminen kuuluu siihen kokonaisuuteen, jota Jumalan synty käsittelee.

      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Ja tässä on itse asiassa juuri se kiinnostava asia, jota nostettiin esiin: jos tutkijat erottavat historiallisen Jeesuksen ja Johanneksen Jeesuksen puheet, silloin kysymys ei ole siitä, uskooko joku Raamattuun vai ei, vaan siitä, mitä historiallinen lähdekritiikki pystyy sanomaan tekstin syntyprosessista.


        Johanneksen evankeliumin tapauksessa tämä on erityisen merkittävää, koska esimerkiksi:
        ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” on Joh. 14:6:n teologisesti erittäin latautunut julistus

        Samoin ”Minä olen elämän leipä” ja ”Minä olen maailman valo”. Juuri tällaisen Johannekselle ominaisen Jeesus-puheen tutkiminen kuuluu siihen kokonaisuuteen, jota Jumalan synty käsittelee.

        JOHANNEKSEN EVANKELIUMIN TAPAUKSESSA TÄMÄ ON ERITYISEN MERKITTÄVÄÄ, KOSKA ESIMERKIKSI:

        ”MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ.” ON JOH. 14:6:N TEOLOGISESTI ERITTÄIN LATAUTUNUT JULISTUS.

      • Anonyymi00040
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        JOHANNEKSEN EVANKELIUMIN TAPAUKSESSA TÄMÄ ON ERITYISEN MERKITTÄVÄÄ, KOSKA ESIMERKIKSI:

        ”MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ.” ON JOH. 14:6:N TEOLOGISESTI ERITTÄIN LATAUTUNUT JULISTUS.

        Tässä ei puhuta mistään satunnaisista internetin kirjoittajista tai ”salaliittoteoreetikoista”, vaan kolmesta akateemisesti meritoituneesta raamatuntutkijasta: Ville Mäkipellosta, Juha Pakkalasta ja Raimo Hakolasta. Helsingin yliopiston oma tutkimusportaali sijoittaa heidän kirjansa Jumalan synty Teologisen tiedekunnan eksegetiikan yhteyteen. University of Helsinki Research Portal

      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Tässä ei puhuta mistään satunnaisista internetin kirjoittajista tai ”salaliittoteoreetikoista”, vaan kolmesta akateemisesti meritoituneesta raamatuntutkijasta: Ville Mäkipellosta, Juha Pakkalasta ja Raimo Hakolasta. Helsingin yliopiston oma tutkimusportaali sijoittaa heidän kirjansa Jumalan synty Teologisen tiedekunnan eksegetiikan yhteyteen. University of Helsinki Research Portal

        Ja heidän muu tutkimustuotantonsa tekee asian vielä selvemmäksi:
        Juha Pakkalalla on Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa 187 kirjanlukua, 30 tieteellistä artikkelia ja muuta laajaa tutkimustuotantoa. Hänen julkaisunsa käsittelevät muun muassa heprealaista Raamattua ja sen tekstien historiaa. University of Helsinki Research Portal

        Raimo Hakolalla on tutkimusportaalissa peräti 151 tutkimustuotosta. Hänen ja Ismo Dunderbergin tutkimus The Gospel of John and the Historical Jesus on merkitty vertaisarvioiduksi luvuksi Oxford Handbook of the Historical Jesus -teokseen. University of Helsinki Research Portal

        Ville Mäkipelto on julkaissut vertaisarvioitua tutkimusta muun muassa Raamatun tekstien uudelleenkirjoittamisesta ja tekstien välittymisestä toisella temppelikaudella. University of Helsinki Research Portal

        Pakkala on lisäksi toiminut Mäkipellon väitöskirjan ohjaajana Helsingin yliopistossa. University of Helsinki Research Portal
        Ja itse Jumalan synty on Helsingin yliopiston tietojen mukaan 288-sivuinen Otavan vuonna 2025 julkaisema yleistajuinen monografia, jonka tieteenalaksi on merkitty teologia. University of Helsinki Research Portal


        Eli kun tänne kirjasta väitteitä, pitäisi käsitellä niitä lähtökohtaisesti näin:
        ”Mitä Mäkipelto, Pakkala ja Hakola tässä väittävät, millaiseen raamatuntutkimukseen heidän väitteensä perustuu ja mitä tutkimusaineistoa he käyttävät?”
        eikä näin:
        ”Internetissä joku väittää, että…”

      • Anonyymi00042
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Ja heidän muu tutkimustuotantonsa tekee asian vielä selvemmäksi:
        Juha Pakkalalla on Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa 187 kirjanlukua, 30 tieteellistä artikkelia ja muuta laajaa tutkimustuotantoa. Hänen julkaisunsa käsittelevät muun muassa heprealaista Raamattua ja sen tekstien historiaa. University of Helsinki Research Portal

        Raimo Hakolalla on tutkimusportaalissa peräti 151 tutkimustuotosta. Hänen ja Ismo Dunderbergin tutkimus The Gospel of John and the Historical Jesus on merkitty vertaisarvioiduksi luvuksi Oxford Handbook of the Historical Jesus -teokseen. University of Helsinki Research Portal

        Ville Mäkipelto on julkaissut vertaisarvioitua tutkimusta muun muassa Raamatun tekstien uudelleenkirjoittamisesta ja tekstien välittymisestä toisella temppelikaudella. University of Helsinki Research Portal

        Pakkala on lisäksi toiminut Mäkipellon väitöskirjan ohjaajana Helsingin yliopistossa. University of Helsinki Research Portal
        Ja itse Jumalan synty on Helsingin yliopiston tietojen mukaan 288-sivuinen Otavan vuonna 2025 julkaisema yleistajuinen monografia, jonka tieteenalaksi on merkitty teologia. University of Helsinki Research Portal


        Eli kun tänne kirjasta väitteitä, pitäisi käsitellä niitä lähtökohtaisesti näin:
        ”Mitä Mäkipelto, Pakkala ja Hakola tässä väittävät, millaiseen raamatuntutkimukseen heidän väitteensä perustuu ja mitä tutkimusaineistoa he käyttävät?”
        eikä näin:
        ”Internetissä joku väittää, että…”

        Kyse on kolmesta alan huippuammattilaisesta, ei mistään satunnaisista internetissä kirjoittelevista ihmisistä.
        Helsingin yliopiston oma tutkimusportaali sijoittaa Ville Mäkipelto , Juha Pakkala ja Raimo Hakola n Jumalan synty -teoksen Teologisen tiedekunnan eksegetiikan yhteyteen. Teos on heidän yhteinen, vuonna 2025 julkaistu 288-sivuinen yleistajuinen monografiansa. University of Helsinki

      • Anonyymi00043
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Kyse on kolmesta alan huippuammattilaisesta, ei mistään satunnaisista internetissä kirjoittelevista ihmisistä.
        Helsingin yliopiston oma tutkimusportaali sijoittaa Ville Mäkipelto , Juha Pakkala ja Raimo Hakola n Jumalan synty -teoksen Teologisen tiedekunnan eksegetiikan yhteyteen. Teos on heidän yhteinen, vuonna 2025 julkaistu 288-sivuinen yleistajuinen monografiansa. University of Helsinki

        KYSE ON KOLMESTA ALAN HUIPPUAMMATTILAISESTA, EI MISTÄÄN SATUNNAISISTA INTERNETISSÄ KIRJOITTELEVISTA IHMISISTÄ.

      • Anonyymi00044
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        KYSE ON KOLMESTA ALAN HUIPPUAMMATTILAISESTA, EI MISTÄÄN SATUNNAISISTA INTERNETISSÄ KIRJOITTELEVISTA IHMISISTÄ.

        Juha Pakkalalla on Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa 187 kirjanlukua, 30 tieteellistä artikkelia ja muuta laajaa tutkimustuotantoa. University of Helsinki Research Portal
        Raimo Hakolalla on 151 tutkimustuotosta. Hänen ja Ismo Dunderbergin The Gospel of John and the Historical Jesus on merkitty vertaisarvioiduksi tieteelliseksi luvuksi Oxford Handbook of the Historical Jesus -teokseen. University of Helsinki Research Portal
        Ville Mäkipellon tutkimusportaali sisältää hänen väitöskirjansa ja vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisujaan muun muassa Raamatun tekstien historiasta ja niiden muokkautumisesta. University of Helsinki Research Portal

      • Anonyymi00045
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Juha Pakkalalla on Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa 187 kirjanlukua, 30 tieteellistä artikkelia ja muuta laajaa tutkimustuotantoa. University of Helsinki Research Portal
        Raimo Hakolalla on 151 tutkimustuotosta. Hänen ja Ismo Dunderbergin The Gospel of John and the Historical Jesus on merkitty vertaisarvioiduksi tieteelliseksi luvuksi Oxford Handbook of the Historical Jesus -teokseen. University of Helsinki Research Portal
        Ville Mäkipellon tutkimusportaali sisältää hänen väitöskirjansa ja vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisujaan muun muassa Raamatun tekstien historiasta ja niiden muokkautumisesta. University of Helsinki Research Portal

        Eli kun puhumme heidän kirjansa väitteistä esimerkiksi Vuorisaarnasta, Johanneksen Jeesus-puheesta, Jumalan historiallisesta kehityksestä, Aserasta tai Raamatun tekstien muokkautumisesta, lähtökohta on:
        kolmen alan tutkijan tekemä historiallis-kriittinen raamatuntutkimus, joka perustuu laajaan aikaisempaan tutkimukseen ja eri lähdeaineistoihin.
        Eli ei pidä rinnastaa heidän tutkimuksellisia johtopäätöksiään johonkin satunnaiseen ”internet-väitteeseen”.


        Kirjan tekijöiden taustalla oleva tieteellinen tutkimus sen sijaan sisältää runsaasti vertaisarvioituja julkaisuja. Helsingin yliopiston portaali tekee tämän eron itsekin. University of Helsinki Research Portal
        Eli kyse on kolmen pätevän raamatuntutkijan tutkimukseen perustuvasta historiantulkinnasta, ei nettihuhujen levittämisestä.

      • Anonyymi00046
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Eli kun puhumme heidän kirjansa väitteistä esimerkiksi Vuorisaarnasta, Johanneksen Jeesus-puheesta, Jumalan historiallisesta kehityksestä, Aserasta tai Raamatun tekstien muokkautumisesta, lähtökohta on:
        kolmen alan tutkijan tekemä historiallis-kriittinen raamatuntutkimus, joka perustuu laajaan aikaisempaan tutkimukseen ja eri lähdeaineistoihin.
        Eli ei pidä rinnastaa heidän tutkimuksellisia johtopäätöksiään johonkin satunnaiseen ”internet-väitteeseen”.


        Kirjan tekijöiden taustalla oleva tieteellinen tutkimus sen sijaan sisältää runsaasti vertaisarvioituja julkaisuja. Helsingin yliopiston portaali tekee tämän eron itsekin. University of Helsinki Research Portal
        Eli kyse on kolmen pätevän raamatuntutkijan tutkimukseen perustuvasta historiantulkinnasta, ei nettihuhujen levittämisestä.

        ELI KYSE ON KOLMEN PÄTEVÄN RAAMATUNTUTKIJAN TUTKIMUKSEEN PERUSTUVASTA HISTORIANTULKINNASTA, EI NETTIHUHUJEN LEVITTÄMISESTÄ.

      • Anonyymi00047
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        ELI KYSE ON KOLMEN PÄTEVÄN RAAMATUNTUTKIJAN TUTKIMUKSEEN PERUSTUVASTA HISTORIANTULKINNASTA, EI NETTIHUHUJEN LEVITTÄMISESTÄ.

        Lisäksi on olennaista, että heidän kirjansa on yleistajuinen esitys, kun taas heidän taustallaan oleva tutkimus näkyy vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Esimerkiksi Hakolan työ historiallisesta Jeesuksesta ja Mäkipellon työ Raamatun tekstien muutoshistoriasta osoittavat, ettei Jumalan synty ole irrallinen populaarikirja, vaan perustuu heidän pitkäaikaiseen akateemiseen tutkimustyöhönsä.

      • Anonyymi00048
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        Lisäksi on olennaista, että heidän kirjansa on yleistajuinen esitys, kun taas heidän taustallaan oleva tutkimus näkyy vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Esimerkiksi Hakolan työ historiallisesta Jeesuksesta ja Mäkipellon työ Raamatun tekstien muutoshistoriasta osoittavat, ettei Jumalan synty ole irrallinen populaarikirja, vaan perustuu heidän pitkäaikaiseen akateemiseen tutkimustyöhönsä.

        EI OLE IRRALLINEN POPULAARIKIRJA, VAAN PERUSTUU HEIDÄN PITKÄAIKAISEEN AKAATEEMISEEN TUTKIMUSTYÖHÖNSÄ.

      • Anonyymi00049
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        EI OLE IRRALLINEN POPULAARIKIRJA, VAAN PERUSTUU HEIDÄN PITKÄAIKAISEEN AKAATEEMISEEN TUTKIMUSTYÖHÖNSÄ.

        Jumalan synty -kirjassa esitetään, että Matteuksen kuvaamaa Vuorisaarnaa ei pidä ottaa historiallisena Jeesuksen yhtenäisenä, sellaisenaan pitämänä puheena. Toisin sanoen Matteuksen kertomassa muodossa oleva puhe on evankelistan kirjallinen kokonaisuus, ei historiallinen puhetilanne, jonka voisimme palauttaa Jeesuksen sanomaksi.

      • Anonyymi00050
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        Jumalan synty -kirjassa esitetään, että Matteuksen kuvaamaa Vuorisaarnaa ei pidä ottaa historiallisena Jeesuksen yhtenäisenä, sellaisenaan pitämänä puheena. Toisin sanoen Matteuksen kertomassa muodossa oleva puhe on evankelistan kirjallinen kokonaisuus, ei historiallinen puhetilanne, jonka voisimme palauttaa Jeesuksen sanomaksi.

        Myös se, että Jeesuksen sanoja on evankeliumeissa muokattu ja järjestetty, liittyy suoraan siihen tutkimusalaan, jota nämä kolme tutkijaa edustavat. Hakolan tutkimustuotannossa on esimerkiksi erikseen tutkimusta Johanneksen evankeliumin suhteesta historialliseen Jeesukseen.
        Ja ollaan ollut koko ajan oikeassa siinä, että emme tässä puhu jonkun internet-kirjoittajan mielipiteestä, vaan kolmen alan huippututkijan tekemästä historiallis-kriittisestä analyysistä.

      • Anonyymi00051
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Myös se, että Jeesuksen sanoja on evankeliumeissa muokattu ja järjestetty, liittyy suoraan siihen tutkimusalaan, jota nämä kolme tutkijaa edustavat. Hakolan tutkimustuotannossa on esimerkiksi erikseen tutkimusta Johanneksen evankeliumin suhteesta historialliseen Jeesukseen.
        Ja ollaan ollut koko ajan oikeassa siinä, että emme tässä puhu jonkun internet-kirjoittajan mielipiteestä, vaan kolmen alan huippututkijan tekemästä historiallis-kriittisestä analyysistä.

        Siinä muodostetaan historiasta arkeologian ja kriittisen tekstintutkimuksen avulla. Otava sanoo tämän suoraan. Otava
        Helsingin yliopiston tutkimusportaali vahvistaa samalla, että tekijät ovat Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola, ja että kirja kuuluu Teologisen tiedekunnan eksegetiikan alaan. University of Helsinki Research Portal

      • Anonyymi00052
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Siinä muodostetaan historiasta arkeologian ja kriittisen tekstintutkimuksen avulla. Otava sanoo tämän suoraan. Otava
        Helsingin yliopiston tutkimusportaali vahvistaa samalla, että tekijät ovat Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola, ja että kirja kuuluu Teologisen tiedekunnan eksegetiikan alaan. University of Helsinki Research Portal

        arkeologiset löydöt + muinaiset tekstit + Raamatun tekstien tutkimus + historiallinen vertailu.

        Esimerkiksi varhaisesta historiasta ei voida päätellä kaikkea pelkästään myöhemmästä Raamatusta, koska Raamatun tekstit itse ovat syntyneet ja muokkautuneet pitkän ajan kuluessa. Arkeologinen aineisto voi puolestaan antaa riippumatonta tietoa siitä, millaisia jumalakäsityksiä muinaisessa Israelissa ja Juudassa todella esiintyi. Juuri tällainen aineistojen rinnakkainen tarkastelu kuuluu kirjan lähtökohtaan. Otava
        Ja vielä tärkeä asia: kolmen tutkijan akateeminen tausta on paljon laajempi kuin tämä yksi yleistajuinen kirja. Esimerkiksi Helsingin yliopiston portaali luokittelee Hakolan The Gospel of John and the Historical Jesus -luvun vertaisarvioiduksi tieteelliseksi julkaisuksi Oxford Handbook of the Historical Jesus -teoksessa.

        Pakkalan tutkimusportaalissa näkyy puolestaan runsaasti vertaisarvioituja julkaisuja. University of Helsinki Research Portal


        Siis kun käsittelemme esimerkiksi Aseraa, Jahvea, Jeesuksen historiallisuutta, Vuorisaarnaa tai Johanneksen Jeesus-puhetta, kyse ei ole siitä, että joku olisi vain löytänyt netistä mielenkiintoisen teorian.
        Kyse on kolmen raamatuntutkimuksen ammattilaisen historiallis-kriittisestä tutkimuksesta, jossa käytetään myös arkeologista aineistoa. Otava

      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        arkeologiset löydöt muinaiset tekstit Raamatun tekstien tutkimus historiallinen vertailu.

        Esimerkiksi varhaisesta historiasta ei voida päätellä kaikkea pelkästään myöhemmästä Raamatusta, koska Raamatun tekstit itse ovat syntyneet ja muokkautuneet pitkän ajan kuluessa. Arkeologinen aineisto voi puolestaan antaa riippumatonta tietoa siitä, millaisia jumalakäsityksiä muinaisessa Israelissa ja Juudassa todella esiintyi. Juuri tällainen aineistojen rinnakkainen tarkastelu kuuluu kirjan lähtökohtaan. Otava
        Ja vielä tärkeä asia: kolmen tutkijan akateeminen tausta on paljon laajempi kuin tämä yksi yleistajuinen kirja. Esimerkiksi Helsingin yliopiston portaali luokittelee Hakolan The Gospel of John and the Historical Jesus -luvun vertaisarvioiduksi tieteelliseksi julkaisuksi Oxford Handbook of the Historical Jesus -teoksessa.

        Pakkalan tutkimusportaalissa näkyy puolestaan runsaasti vertaisarvioituja julkaisuja. University of Helsinki Research Portal


        Siis kun käsittelemme esimerkiksi Aseraa, Jahvea, Jeesuksen historiallisuutta, Vuorisaarnaa tai Johanneksen Jeesus-puhetta, kyse ei ole siitä, että joku olisi vain löytänyt netistä mielenkiintoisen teorian.
        Kyse on kolmen raamatuntutkimuksen ammattilaisen historiallis-kriittisestä tutkimuksesta, jossa käytetään myös arkeologista aineistoa. Otava

        https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw

      • Anonyymi00054
      • Anonyymi00055
      • Anonyymi00056
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=_Dp5PEOU_DY
        MYYTTI JEESUKSEN NEITSEESTÄ SYNTYMISESTÄ

        Tuo on erittäin olennainen huomio, jos tarkastellaan Jeesuksen kertomuksia historiallis-kriittisesti.

        Antiikin ihmiset liittivät suurten henkilöiden syntymään ja elämään helposti enteitä, jumalallisia merkkejä, unia ja luonnonilmiöitä.

        Aleksanteri Suuri
        Aleksanteri Suuri sta kerrotaan esimerkiksi:
        Olympias näki ennen Aleksanterin syntymää unen, jossa ukkosen salama iski hänen kohtuunsa ja synnytti valtavan tulen.
        Philippos näki unen, jossa Olympiaan kohtu sinetöitiin leijonan kuvalla.
        Aleksanterin syntymäpäivänä Artemiin temppeli Efesoksessa paloi. Plutarkhos kertoo tulkitsijoiden pitäneen tätä merkkinä siitä, että Aasiaan oli syntynyt suuri onnettomuus — samalla kun toisessa tulkinnassa Artemis oli poissa temppelistään auttamassa Aleksanteria syntymään.
        Erityisen kiinnostavaa on, että nämä kertomukset ovat juuri sitä rakennetta, jota helposti kutsuttaisiin myyttiseksi syntymäkertomukseksi: luonnonilmiö + jumalallinen merkitys + poikkeuksellinen lapsi.
        Augustus
        Augustus sta Suetonius kertoo vielä hämmästyttävämpiä asioita.
        Ennen hänen syntymäänsä tapahtui hänen mukaansa ennusmerkkejä, joiden tulkittiin merkitsevän, että "luonto oli synnyttämässä kuningasta Rooman kansalle". Hänen äitinsä Atia puolestaan näki unen, jossa hänen olemuksensa nousi tähtiin, ja toinen kertomus liitti Augustuksen syntymän Apollon-jumalaan käärmeen muodossa. Lisäksi kerrotaan valtavasta tulipatsaasta ja unesta, jossa Augustus ilmestyi Jupiterin kaltaisena, salama kädessään ja sädekehällä varustettuna.
        Tässä on todella huomionarvoinen rinnastus:
        Suuret henkilöt - poikkeuksellinen syntymä - jumalallinen merkki - luonnonilmiö - henkilön tulevan suuruuden ennustaminen.

        Tämä oli antiikin kirjallisuudessa aivan käyttökelpoinen tapa kertoa suuren henkilön elämästä.

        Ja Jeesuksen kohdalla on samaa kuvastoa
        Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen syntymään liittyy tähti ja tietäjät, ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä esiintyy maanjäristys. Matteus kertoo maanjäristyksestä sekä Jeesuksen kuoleman yhteydessä että haudalla ylösnousemuskertomuksessa.
        Se muuttaa erittäin tärkeällä tavalla kysymystä.

        Koska antiikin kirjallisuudessa oli yleistä liittää merkittäviin henkilöihin ihmeitä, unia, enteitä ja luonnonilmiöitä.

      • Anonyymi00057
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Tuo on erittäin olennainen huomio, jos tarkastellaan Jeesuksen kertomuksia historiallis-kriittisesti.

        Antiikin ihmiset liittivät suurten henkilöiden syntymään ja elämään helposti enteitä, jumalallisia merkkejä, unia ja luonnonilmiöitä.

        Aleksanteri Suuri
        Aleksanteri Suuri sta kerrotaan esimerkiksi:
        Olympias näki ennen Aleksanterin syntymää unen, jossa ukkosen salama iski hänen kohtuunsa ja synnytti valtavan tulen.
        Philippos näki unen, jossa Olympiaan kohtu sinetöitiin leijonan kuvalla.
        Aleksanterin syntymäpäivänä Artemiin temppeli Efesoksessa paloi. Plutarkhos kertoo tulkitsijoiden pitäneen tätä merkkinä siitä, että Aasiaan oli syntynyt suuri onnettomuus — samalla kun toisessa tulkinnassa Artemis oli poissa temppelistään auttamassa Aleksanteria syntymään.
        Erityisen kiinnostavaa on, että nämä kertomukset ovat juuri sitä rakennetta, jota helposti kutsuttaisiin myyttiseksi syntymäkertomukseksi: luonnonilmiö jumalallinen merkitys poikkeuksellinen lapsi.
        Augustus
        Augustus sta Suetonius kertoo vielä hämmästyttävämpiä asioita.
        Ennen hänen syntymäänsä tapahtui hänen mukaansa ennusmerkkejä, joiden tulkittiin merkitsevän, että "luonto oli synnyttämässä kuningasta Rooman kansalle". Hänen äitinsä Atia puolestaan näki unen, jossa hänen olemuksensa nousi tähtiin, ja toinen kertomus liitti Augustuksen syntymän Apollon-jumalaan käärmeen muodossa. Lisäksi kerrotaan valtavasta tulipatsaasta ja unesta, jossa Augustus ilmestyi Jupiterin kaltaisena, salama kädessään ja sädekehällä varustettuna.
        Tässä on todella huomionarvoinen rinnastus:
        Suuret henkilöt - poikkeuksellinen syntymä - jumalallinen merkki - luonnonilmiö - henkilön tulevan suuruuden ennustaminen.

        Tämä oli antiikin kirjallisuudessa aivan käyttökelpoinen tapa kertoa suuren henkilön elämästä.

        Ja Jeesuksen kohdalla on samaa kuvastoa
        Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen syntymään liittyy tähti ja tietäjät, ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä esiintyy maanjäristys. Matteus kertoo maanjäristyksestä sekä Jeesuksen kuoleman yhteydessä että haudalla ylösnousemuskertomuksessa.
        Se muuttaa erittäin tärkeällä tavalla kysymystä.

        Koska antiikin kirjallisuudessa oli yleistä liittää merkittäviin henkilöihin ihmeitä, unia, enteitä ja luonnonilmiöitä.

        On muitakin:
        Aleksanteri
        Augustus
        Romulus
        Sargon
        Zarathustra

      • Anonyymi00058
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        On muitakin:
        Aleksanteri
        Augustus
        Romulus
        Sargon
        Zarathustra

        Romulus, Rooman perustaja – hänen alkuperästään kerrotaan, että hän oli Mars-jumalan poika. Toisessa versiossa hänen syntymäänsä liittyy yliluonnollinen ilmestys, ja hänen ja Remuksen pelastumiseensa liittyy kuuluisa naarassusi. Plutarkhos kertoo myös myöhemmästä astrologisesta laskelmasta, jossa Romuluksen syntymä yhdistettiin auringonpimennykseen.

      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Romulus, Rooman perustaja – hänen alkuperästään kerrotaan, että hän oli Mars-jumalan poika. Toisessa versiossa hänen syntymäänsä liittyy yliluonnollinen ilmestys, ja hänen ja Remuksen pelastumiseensa liittyy kuuluisa naarassusi. Plutarkhos kertoo myös myöhemmästä astrologisesta laskelmasta, jossa Romuluksen syntymä yhdistettiin auringonpimennykseen.

        Sargon Akkadilainen – vielä paljon vanhempi esimerkki. Sargonin syntymälegendassa äiti synnyttää hänet salassa, panee hänet kaislakoriin ja laskee Eufrat-virtaan. Lapsi pelastuu ja nousee myöhemmin kuninkaaksi.

      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Sargon Akkadilainen – vielä paljon vanhempi esimerkki. Sargonin syntymälegendassa äiti synnyttää hänet salassa, panee hänet kaislakoriin ja laskee Eufrat-virtaan. Lapsi pelastuu ja nousee myöhemmin kuninkaaksi.

        Buddha – buddhalaisessa perinteessä Buddhan äiti näkee ennen syntymää unen valkoisesta norsusta. Hänen syntymäänsä liittyy lukuisia ihmeellisiä merkkejä, ja kertomuksessa mainitaan myös maanjäristys sekä 32 suuren olennon merkkiä.

      • Anonyymi00061
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Buddha – buddhalaisessa perinteessä Buddhan äiti näkee ennen syntymää unen valkoisesta norsusta. Hänen syntymäänsä liittyy lukuisia ihmeellisiä merkkejä, ja kertomuksessa mainitaan myös maanjäristys sekä 32 suuren olennon merkkiä.

        Zarathustra (Zoroaster) – myöhemmässä zarathustralaisessa kirjallisuudessa hänen syntymäänsä edeltää ja liittyy voimakkaita ihmeitä. Hänen äitinsä ympärille kerrotaan syntyneen niin voimakas valo, että talon luultiin olevan tulessa; hänen syntymäänsä liittyy myös useita ihmeitä ja yrityksiä surmata vastasyntynyt. Iranica Online
        Pythagoras – myöhemmissä elämäkerroissa hänen äitinsä saa Delfoin Apollolta ennustuksen pojan syntymästä, ja Pythagoraan väitetään jopa olleen Apollon poika. Myöhempi perinne teki hänestä suorastaan yliluonnollisen hahmon.

      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Zarathustra (Zoroaster) – myöhemmässä zarathustralaisessa kirjallisuudessa hänen syntymäänsä edeltää ja liittyy voimakkaita ihmeitä. Hänen äitinsä ympärille kerrotaan syntyneen niin voimakas valo, että talon luultiin olevan tulessa; hänen syntymäänsä liittyy myös useita ihmeitä ja yrityksiä surmata vastasyntynyt. Iranica Online
        Pythagoras – myöhemmissä elämäkerroissa hänen äitinsä saa Delfoin Apollolta ennustuksen pojan syntymästä, ja Pythagoraan väitetään jopa olleen Apollon poika. Myöhempi perinne teki hänestä suorastaan yliluonnollisen hahmon.

        Platon – hänestäkin syntyi myöhemmin kertomus, jonka mukaan hänen isälleen ilmestyi Apollo unessa ja tämän jälkeen isä ei enää koskenut Perictioneen ennen lapsen syntymää. Lisäksi Platonin syntymäpäivä yhdistettiin Apollon syntymäpäivään. jne.

      • Anonyymi00063
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Platon – hänestäkin syntyi myöhemmin kertomus, jonka mukaan hänen isälleen ilmestyi Apollo unessa ja tämän jälkeen isä ei enää koskenut Perictioneen ennen lapsen syntymää. Lisäksi Platonin syntymäpäivä yhdistettiin Apollon syntymäpäivään. jne.

        Antiikin maailmassa suuren henkilön syntymää ja kuolemaa kuvattiin hyvin mielellään kosmisilla merkeillä, unilla, ihmeillä ja luonnonilmiöillä.
        Siksi esimerkiksi Matteuksen kertomus tähdestä, tietäjistä ja maanjäristyksestä ei elä tyhjiössä. Se kuuluu maailmaan, jossa suuren henkilön merkitystä voitiin ilmaista kosmisten tapahtumien kautta.

      • Anonyymi00064
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Antiikin maailmassa suuren henkilön syntymää ja kuolemaa kuvattiin hyvin mielellään kosmisilla merkeillä, unilla, ihmeillä ja luonnonilmiöillä.
        Siksi esimerkiksi Matteuksen kertomus tähdestä, tietäjistä ja maanjäristyksestä ei elä tyhjiössä. Se kuuluu maailmaan, jossa suuren henkilön merkitystä voitiin ilmaista kosmisten tapahtumien kautta.

        Ja tässä tulee vielä kiinnostavampi kysymys suhteessa siihen Raimo Hakolan haastatteluun: onko Jeesuksen ylösnousemuskertomuksessa samanlaisia kirjallisia ja uskonnollisia rakennuspalikoita kuin näissä vanhemmissa sankari- ja kuningaslegendoissa?

      • Anonyymi00065
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Ja tässä tulee vielä kiinnostavampi kysymys suhteessa siihen Raimo Hakolan haastatteluun: onko Jeesuksen ylösnousemuskertomuksessa samanlaisia kirjallisia ja uskonnollisia rakennuspalikoita kuin näissä vanhemmissa sankari- ja kuningaslegendoissa?

        Tämä on oikeastaan vielä kiinnostavampi vertail Encyclopedia of Philosophy pitää näitä kertomuksia selvästi myöhempien elämäkertaperinteiden paisuttamina, mutta juuri se tekee tapauksestaukohta. Jos tarkoitat ihmeparantamisia ja muita ihmeitä, joita antiikin ihmisistä kerrottiin, niitä on paljon.

        Aleksanteri Suuri
        Aleksanterista kerrotaan esimerkiksi:
        hänen syntymäänsä liittyneestä salamaniskusta ja jumalallisesta alkuperästä
        kuunpimennyksestä, joka tulkittiin ennusmerkiksi ennen Gaugamelan taistelua
        ihmeellisestä meren vetäytymisestä, jonka kerrottiin avanneen armeijalle tien
        erilaisista ihmeellisistä merkeistä hänen sotaretkillään
        myöhemmässä Aleksanteri-romaanissa valtavasta määrästä fantastisia ja yliluonnollisia tapahtumia.
        Tutkimuksessa on tärkeää erottaa nämä toisistaan. Aleksanterin varhaisemmissa historiallisissa lähteissä on jo ihmeellisiä enteitä, mutta myöhempi Aleksanteri-romaanin perinne kasvattaa niiden määrää valtavasti.
        Asklepios – ehkä kaikkein tärkein vertailukohta
        Jos puhutaan nimenomaan ihmeparantamisesta, paljon parempi vertailukohta Jeesukselle on Asklepios .
        Epidauroksen Asklepioksen pyhäköstä on säilynyt kivitauluja, joissa kerrotaan noin 70 parantumisesta. Niissä kuvataan muun muassa:

        Vielä kiinnostavampi on filosofi Empedokles (n. 490–430 eaa.).
        Hänestä syntyi jo antiikissa kertomuksia, joiden mukaan hänellä oli yliluonnollisia voimia. Hänen kerrottiin jopa herättäneen kuolleen naisen henkiin, ja häntä alettiin joidenkin kertomusten mukaan pitää jumalallisena hahmona. Stanford Encyclopedia of Philosophy pitää näitä kertomuksia selvästi myöhempien elämäkertaperinteiden paisuttamina, mutta juuri se tekee tapauksesta historiallisen vertailun kannalta kiinnostavan. Stanford Encyclopedia of Philosophy

        Apollonios Tyanalainen
        Sitten tullaan Jeesuksen aikakaudelle.
        Apollonios Tyanalainen oli ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kreikkalainen filosofi ja uskonnollinen opettaja, josta myöhemmin kerrottiin valtavasti ihmeitä.

        Tärkeä varaus kuitenkin on, että pääasiallinen elämäkerta, Filostratoksen Apollonioksen elämä, kirjoitettiin vasta 200-luvulla, joten se ei ole historiallisesti yhtä lähellä Apolloniosta kuin evankeliumit ovat Jeesusta. L
        Vespasianus – todella mielenkiintoinen tapaus
        Tämä on ehkä hämmästyttävin vertailukohta, koska kyseessä ei ole jumala tai filosofi vaan Rooman keisari.
        Tacitus kertoo, että vuonna 69/70 jaa. Aleksandriassa kaksi miestä tuli Vespasianus in luo.
        Toinen oli sokea ja toinen käden vaivasta kärsivä.
        He sanoivat saaneensa Serapis-jumalalta unen, jonka mukaan Vespasianus voisi parantaa heidät. Tacituksen mukaan Vespasianus suoritti vaaditut toimet, ja molemmat paranivat. Tacitus sanoo vielä, että paikalla olleet ihmiset todistivat tapahtumista.
        Myös Suetonius kertoo samasta tapauksesta.
        Tämä on erityisen kiinnostava, koska tapahtuma sijoittuu Jeesuksen ajan välittömään jälkimaailmaan.

        Ja juutalaisessa maailmassa oli myös ihmeparantajia
        Esimerkiksi rabbi Hanina ben Dosa (1. vuosisata) tunnetaan juutalaisesta perinteestä henkilönä, jonka rukousten uskottiin parantavan sairaita.
        Talmudissa kerrotaan tapauksesta, jossa Rabban Gamalielin poika sairastui. Hanina rukoili hänen puolestaan ja ilmoitti heti rukouksen jälkeen, että poika oli parantunut.


        Ja vielä kiinnostavampaa olisi verrata seuraavaksi Jeesuksen ylösnousemusta nimenomaan muiden antiikin henkilöiden kuolleista herättämis- ja kuolemattomuuskertomuksiin.

      • Anonyymi00066
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Tämä on oikeastaan vielä kiinnostavampi vertail Encyclopedia of Philosophy pitää näitä kertomuksia selvästi myöhempien elämäkertaperinteiden paisuttamina, mutta juuri se tekee tapauksestaukohta. Jos tarkoitat ihmeparantamisia ja muita ihmeitä, joita antiikin ihmisistä kerrottiin, niitä on paljon.

        Aleksanteri Suuri
        Aleksanterista kerrotaan esimerkiksi:
        hänen syntymäänsä liittyneestä salamaniskusta ja jumalallisesta alkuperästä
        kuunpimennyksestä, joka tulkittiin ennusmerkiksi ennen Gaugamelan taistelua
        ihmeellisestä meren vetäytymisestä, jonka kerrottiin avanneen armeijalle tien
        erilaisista ihmeellisistä merkeistä hänen sotaretkillään
        myöhemmässä Aleksanteri-romaanissa valtavasta määrästä fantastisia ja yliluonnollisia tapahtumia.
        Tutkimuksessa on tärkeää erottaa nämä toisistaan. Aleksanterin varhaisemmissa historiallisissa lähteissä on jo ihmeellisiä enteitä, mutta myöhempi Aleksanteri-romaanin perinne kasvattaa niiden määrää valtavasti.
        Asklepios – ehkä kaikkein tärkein vertailukohta
        Jos puhutaan nimenomaan ihmeparantamisesta, paljon parempi vertailukohta Jeesukselle on Asklepios .
        Epidauroksen Asklepioksen pyhäköstä on säilynyt kivitauluja, joissa kerrotaan noin 70 parantumisesta. Niissä kuvataan muun muassa:

        Vielä kiinnostavampi on filosofi Empedokles (n. 490–430 eaa.).
        Hänestä syntyi jo antiikissa kertomuksia, joiden mukaan hänellä oli yliluonnollisia voimia. Hänen kerrottiin jopa herättäneen kuolleen naisen henkiin, ja häntä alettiin joidenkin kertomusten mukaan pitää jumalallisena hahmona. Stanford Encyclopedia of Philosophy pitää näitä kertomuksia selvästi myöhempien elämäkertaperinteiden paisuttamina, mutta juuri se tekee tapauksesta historiallisen vertailun kannalta kiinnostavan. Stanford Encyclopedia of Philosophy

        Apollonios Tyanalainen
        Sitten tullaan Jeesuksen aikakaudelle.
        Apollonios Tyanalainen oli ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kreikkalainen filosofi ja uskonnollinen opettaja, josta myöhemmin kerrottiin valtavasti ihmeitä.

        Tärkeä varaus kuitenkin on, että pääasiallinen elämäkerta, Filostratoksen Apollonioksen elämä, kirjoitettiin vasta 200-luvulla, joten se ei ole historiallisesti yhtä lähellä Apolloniosta kuin evankeliumit ovat Jeesusta. L
        Vespasianus – todella mielenkiintoinen tapaus
        Tämä on ehkä hämmästyttävin vertailukohta, koska kyseessä ei ole jumala tai filosofi vaan Rooman keisari.
        Tacitus kertoo, että vuonna 69/70 jaa. Aleksandriassa kaksi miestä tuli Vespasianus in luo.
        Toinen oli sokea ja toinen käden vaivasta kärsivä.
        He sanoivat saaneensa Serapis-jumalalta unen, jonka mukaan Vespasianus voisi parantaa heidät. Tacituksen mukaan Vespasianus suoritti vaaditut toimet, ja molemmat paranivat. Tacitus sanoo vielä, että paikalla olleet ihmiset todistivat tapahtumista.
        Myös Suetonius kertoo samasta tapauksesta.
        Tämä on erityisen kiinnostava, koska tapahtuma sijoittuu Jeesuksen ajan välittömään jälkimaailmaan.

        Ja juutalaisessa maailmassa oli myös ihmeparantajia
        Esimerkiksi rabbi Hanina ben Dosa (1. vuosisata) tunnetaan juutalaisesta perinteestä henkilönä, jonka rukousten uskottiin parantavan sairaita.
        Talmudissa kerrotaan tapauksesta, jossa Rabban Gamalielin poika sairastui. Hanina rukoili hänen puolestaan ja ilmoitti heti rukouksen jälkeen, että poika oli parantunut.


        Ja vielä kiinnostavampaa olisi verrata seuraavaksi Jeesuksen ylösnousemusta nimenomaan muiden antiikin henkilöiden kuolleista herättämis- ja kuolemattomuuskertomuksiin.

        Myös ihmeellistä siittämistä / jumalallista isyyttä, kuten kertomuksia siitä, että suuri henkilö sai alkunsa jumalan ja ihmisnaisen suhteesta tai jumalallisesta vaikutuksesta. Kyllä, tällaisia on paljon.
        Esimerkkejä
        Aleksanteri Suuri – Plutarkhoksen mukaan Aleksanterin äiti Olympias näki unen, jossa salama iski hänen kohtuunsa. Myöhemmin kerrottiin, että Olympias oli tullut raskaaksi Zeuksesta, joka oli ilmestynyt hänelle käärmeen muodossa. Näin Aleksanterista tehtiin jumalallisen alkuperän omaava hallitsija.
        Herakles – Zeus tuli Alkmenen luo tämän aviomiehen hahmossa. Herakleesta tuli näin Zeuksen ja kuolevaisen naisen poika.
        Perseus – Zeuksen kerrotaan lähestyneen Danaëa kultaisena sateena, josta Perseus sai alkunsa.
        Romulus ja Remus – roomalaisen tradition mukaan heidän isänsä oli Mars-jumala ja äiti Rhea Silvia.
        Platon – myöhemmässä elämäkertaperinteessä kerrottiin, että Apollo ilmestyi Platonin isälle unessa ennen Platonin syntymää ja että Platonilla oli siten erityinen jumalallinen alkuperä.
        Pythagoras – myöhemmässä perinteessä hänen äitinsä Parthenis sai Delfoissa ennustuksen poikkeuksellisen lapsen syntymästä. Joissakin kertomuksissa hänen isäkseen tai todelliseksi alkuperäkseen yhdistettiin Apollo.
        Augustus – Suetoniuksen mukaan Augustuksen äiti Atia näki unen, jossa Apollo tuli hänen luokseen, ja myöhemmin kerrottiin, että Augustus oli Apollon poika. Tämä on erityisen kiinnostava, koska Augustus eli aivan Jeesuksen syntymän aikaan.
        tuli raskaaksi ilman miehen seksuaalista osallistumista.
        Tämä on itse asiassa tärkeä ero antiikin jumalsyntymäkertomuksiin.
        Samalla jumalallisen alkuperän motiivi ei ollut uusi. Aleksanterista, Herakleesta, Perseuksesta, Romuluksesta, Augustuksesta ja monista muista kerrottiin jumalalliseen alkuperään liittyviä syntymäkertomuksia jne.

      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Myös ihmeellistä siittämistä / jumalallista isyyttä, kuten kertomuksia siitä, että suuri henkilö sai alkunsa jumalan ja ihmisnaisen suhteesta tai jumalallisesta vaikutuksesta. Kyllä, tällaisia on paljon.
        Esimerkkejä
        Aleksanteri Suuri – Plutarkhoksen mukaan Aleksanterin äiti Olympias näki unen, jossa salama iski hänen kohtuunsa. Myöhemmin kerrottiin, että Olympias oli tullut raskaaksi Zeuksesta, joka oli ilmestynyt hänelle käärmeen muodossa. Näin Aleksanterista tehtiin jumalallisen alkuperän omaava hallitsija.
        Herakles – Zeus tuli Alkmenen luo tämän aviomiehen hahmossa. Herakleesta tuli näin Zeuksen ja kuolevaisen naisen poika.
        Perseus – Zeuksen kerrotaan lähestyneen Danaëa kultaisena sateena, josta Perseus sai alkunsa.
        Romulus ja Remus – roomalaisen tradition mukaan heidän isänsä oli Mars-jumala ja äiti Rhea Silvia.
        Platon – myöhemmässä elämäkertaperinteessä kerrottiin, että Apollo ilmestyi Platonin isälle unessa ennen Platonin syntymää ja että Platonilla oli siten erityinen jumalallinen alkuperä.
        Pythagoras – myöhemmässä perinteessä hänen äitinsä Parthenis sai Delfoissa ennustuksen poikkeuksellisen lapsen syntymästä. Joissakin kertomuksissa hänen isäkseen tai todelliseksi alkuperäkseen yhdistettiin Apollo.
        Augustus – Suetoniuksen mukaan Augustuksen äiti Atia näki unen, jossa Apollo tuli hänen luokseen, ja myöhemmin kerrottiin, että Augustus oli Apollon poika. Tämä on erityisen kiinnostava, koska Augustus eli aivan Jeesuksen syntymän aikaan.
        tuli raskaaksi ilman miehen seksuaalista osallistumista.
        Tämä on itse asiassa tärkeä ero antiikin jumalsyntymäkertomuksiin.
        Samalla jumalallisen alkuperän motiivi ei ollut uusi. Aleksanterista, Herakleesta, Perseuksesta, Romuluksesta, Augustuksesta ja monista muista kerrottiin jumalalliseen alkuperään liittyviä syntymäkertomuksia jne.

        https://lexundria.com/suet_aug/94/r

      • Anonyymi00068
      • Anonyymi00069
      • Anonyymi00070
      • Anonyymi00071
      • Anonyymi00074
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        https://teologia.fi/2025/09/vain-yksi-jumala-jai-jaljelle-kirjaesittelyssa-jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/

        https://teologia.fi/2025/09/vain-yksi-jumala-jai-jaljelle-kirjaesittelyssa-jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/
        Vanhassa testamentissa esiintyy Jumalalle useita nimityksiä, kuten El tai Elohim sekä Jahve. Nämä mielletään usein samaksi Jumalaksi. Alkujaan El ja Jahve ovat kuitenkin olleet eri Jumalia, jotka ovat myöhemmin fuusioituneet yhdeksi jumalalliseksi kokonaisuudeksi. Raamatun tutkimuksessa on tekstikritiikin avulla huomattu eroja eri käsikirjoitusten välillä, jonka perusteella on pystytty tulkitsemaan jumalten fuusioitumisen olleen myöhempää tekstien muokkausta.

      • Anonyymi00075
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        https://teologia.fi/2025/09/vain-yksi-jumala-jai-jaljelle-kirjaesittelyssa-jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/
        Vanhassa testamentissa esiintyy Jumalalle useita nimityksiä, kuten El tai Elohim sekä Jahve. Nämä mielletään usein samaksi Jumalaksi. Alkujaan El ja Jahve ovat kuitenkin olleet eri Jumalia, jotka ovat myöhemmin fuusioituneet yhdeksi jumalalliseksi kokonaisuudeksi. Raamatun tutkimuksessa on tekstikritiikin avulla huomattu eroja eri käsikirjoitusten välillä, jonka perusteella on pystytty tulkitsemaan jumalten fuusioitumisen olleen myöhempää tekstien muokkausta.

        Elin ja Jahven fuusioituessa siirtyi Asera osaksi Jahve-kulttia tämän puolisona
        https://teologia.fi/2025/09/vain-yksi-jumala-jai-jaljelle-kirjaesittelyssa-jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/

      • Anonyymi00076
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Elin ja Jahven fuusioituessa siirtyi Asera osaksi Jahve-kulttia tämän puolisona
        https://teologia.fi/2025/09/vain-yksi-jumala-jai-jaljelle-kirjaesittelyssa-jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/

        El ja Jahve
        El oli muinaisessa kanaanilaisessa uskonnossa korkein jumala. Ugaritilaisissa teksteissä (noin 1200-luku eaa.) El esiintyy jumalten isänä ja ylimpänä jumalana. Hänen puolisonsa oli Athirat/Ashera.
        Jahve (YHWH) puolestaan näyttää alun perin olleen eteläiseen Kanaaniin/Edomin-Seirin alueeseen liittynyt jumala. Tätä tukevat esimerkiksi hyvin vanhat runotekstit, kuten:
        5. Moos. 33:2
        Tuom. 5:4–5
        Hab. 3:3
        Niissä Jahven saapuminen liitetään Seiriin, Edomiin ja Paraniin.

      • Anonyymi00077
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        El ja Jahve
        El oli muinaisessa kanaanilaisessa uskonnossa korkein jumala. Ugaritilaisissa teksteissä (noin 1200-luku eaa.) El esiintyy jumalten isänä ja ylimpänä jumalana. Hänen puolisonsa oli Athirat/Ashera.
        Jahve (YHWH) puolestaan näyttää alun perin olleen eteläiseen Kanaaniin/Edomin-Seirin alueeseen liittynyt jumala. Tätä tukevat esimerkiksi hyvin vanhat runotekstit, kuten:
        5. Moos. 33:2
        Tuom. 5:4–5
        Hab. 3:3
        Niissä Jahven saapuminen liitetään Seiriin, Edomiin ja Paraniin.

        Sitten tapahtuu jotain erittäin kiinnostavaa.

        Jahve ottaa Elin ominaisuuksia
        Vanhan testamentin teksteissä Jahve alkaa saada ominaisuuksia, jotka aikaisemmassa kanaanilaisessa uskonnossa kuuluivat Elille:
        El - korkein jumala, isä, luoja, vanha jumalallinen kuningas
        Jahve - Israelin Jumala, joka myöhemmin samaistetaan tähän korkeimpaan Jumalaan.
        Esimerkiksi Psalmissa 82 esiintyy El/Elyon ja joukko muita jumalallisia olentoja:
        "Jumala (Elohim) seisoo jumalien (elohim) kokouksessa."
        Tämä on hyvin kiinnostava jäänne vanhemmasta jumalallisesta maailmankuvasta.

      • Anonyymi00078
        Anonyymi00077 kirjoitti:

        Sitten tapahtuu jotain erittäin kiinnostavaa.

        Jahve ottaa Elin ominaisuuksia
        Vanhan testamentin teksteissä Jahve alkaa saada ominaisuuksia, jotka aikaisemmassa kanaanilaisessa uskonnossa kuuluivat Elille:
        El - korkein jumala, isä, luoja, vanha jumalallinen kuningas
        Jahve - Israelin Jumala, joka myöhemmin samaistetaan tähän korkeimpaan Jumalaan.
        Esimerkiksi Psalmissa 82 esiintyy El/Elyon ja joukko muita jumalallisia olentoja:
        "Jumala (Elohim) seisoo jumalien (elohim) kokouksessa."
        Tämä on hyvin kiinnostava jäänne vanhemmasta jumalallisesta maailmankuvasta.

        Vielä kiinnostavampi on 5. Moos. 32
        Tässä on tekstikriittisesti erittäin tärkeä kohta.
        Masoreettisessa tekstissä jakeen 8 ajatus on suunnilleen:
        "Kun Korkein antoi kansoille perintöosan... hän vahvisti kansojen rajat Israelin lasten luvun mukaan."
        Mutta Kuolleenmeren kääröissä ja Septuagintan taustalla oleva vanhempi tekstimuoto näyttää sisältävän ajatuksen:
        "Jumalan poikien lukumäärän mukaan."
        Tällöin teksti voidaan ymmärtää niin, että Elyon jakoi kansat jumalallisten olentojen kesken ja Jahven osaksi tuli Israel.
        Se on hyvin erilainen maailmankuva kuin myöhempi tiukka monoteismi.

      • Anonyymi00079
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Vielä kiinnostavampi on 5. Moos. 32
        Tässä on tekstikriittisesti erittäin tärkeä kohta.
        Masoreettisessa tekstissä jakeen 8 ajatus on suunnilleen:
        "Kun Korkein antoi kansoille perintöosan... hän vahvisti kansojen rajat Israelin lasten luvun mukaan."
        Mutta Kuolleenmeren kääröissä ja Septuagintan taustalla oleva vanhempi tekstimuoto näyttää sisältävän ajatuksen:
        "Jumalan poikien lukumäärän mukaan."
        Tällöin teksti voidaan ymmärtää niin, että Elyon jakoi kansat jumalallisten olentojen kesken ja Jahven osaksi tuli Israel.
        Se on hyvin erilainen maailmankuva kuin myöhempi tiukka monoteismi.

        Jahve tulee Israelin jumalaksi
        Jahve samaistetaan Eliin
        Jahve saa Elin nimet ja ominaisuudet:
        El
        Elohim
        El Elyon
        El Shaddai
        Israelin korkein Jumala


        Muut jumalat menettävät jumalallisen asemansa
        Muut jumalat muuttuvat vähitellen:
        jumalista - enkeleiksi / taivaallisiksi olennoiksi - epäjumaliksi tai olemattomiksi

        Lopulta muodostuu eksklusiivinen monoteismi
        Jahve on ainoa Jumala.
        Tämä kehitys liittyy erityisesti Israelin ja Juudan historian myöhäisempiin vaiheisiin ja pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen aikaan.

      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Jahve tulee Israelin jumalaksi
        Jahve samaistetaan Eliin
        Jahve saa Elin nimet ja ominaisuudet:
        El
        Elohim
        El Elyon
        El Shaddai
        Israelin korkein Jumala


        Muut jumalat menettävät jumalallisen asemansa
        Muut jumalat muuttuvat vähitellen:
        jumalista - enkeleiksi / taivaallisiksi olennoiksi - epäjumaliksi tai olemattomiksi

        Lopulta muodostuu eksklusiivinen monoteismi
        Jahve on ainoa Jumala.
        Tämä kehitys liittyy erityisesti Israelin ja Juudan historian myöhäisempiin vaiheisiin ja pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen aikaan.

        Ja juuri tässä Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia -kirjan otsikko "Jumalan synty" on kiinnostava: siinä ei tarkoiteta, että Jumala olisi kirjaimellisesti syntynyt, vaan että käsitys siitä, kuka Jumala on, on historiallisesti muodostunut ja muuttunut.

      • Anonyymi00081
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        Ja juuri tässä Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia -kirjan otsikko "Jumalan synty" on kiinnostava: siinä ei tarkoiteta, että Jumala olisi kirjaimellisesti syntynyt, vaan että käsitys siitä, kuka Jumala on, on historiallisesti muodostunut ja muuttunut.

        Jumala-käsitys itsessään on historiallisesti kehittynyt, seuraava kysymys on luonnollisesti, miten tästä Jahvesta/Elistä kehittyi Isä-Jumala ja miten Jeesus vähitellen liitettiin tämän Jumalan identiteettiin.
        Se on oikeastaan juuri se jatkumo, jota tuo Raimo Hakolan haastattelu ja kirja käsittelevät.

      • Anonyymi00082
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Jumala-käsitys itsessään on historiallisesti kehittynyt, seuraava kysymys on luonnollisesti, miten tästä Jahvesta/Elistä kehittyi Isä-Jumala ja miten Jeesus vähitellen liitettiin tämän Jumalan identiteettiin.
        Se on oikeastaan juuri se jatkumo, jota tuo Raimo Hakolan haastattelu ja kirja käsittelevät.

        Jumalan synty -kirjan näkemys Elin ja Jahven suhteesta ei ole suomalaisten tutkijoiden oma keksintö, vaan sillä on huomattava tausta kansainvälisessä raamatuntutkimuksessa.
        Erityisen tärkeä tutkija on Mark S. Smith, joka on tutkinut tätä vuosikymmeniä.

      • Anonyymi00083
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        Jumalan synty -kirjan näkemys Elin ja Jahven suhteesta ei ole suomalaisten tutkijoiden oma keksintö, vaan sillä on huomattava tausta kansainvälisessä raamatuntutkimuksessa.
        Erityisen tärkeä tutkija on Mark S. Smith, joka on tutkinut tätä vuosikymmeniä.

        Mark S. Smith
        Smithin The Early History of God -teoksessa esitetään malli, jossa Jahve liittyy alun perin erilaiseen jumalalliseen traditioon kuin kanaanilainen El, mutta Jahve ja El alkavat sulautua israelilaisessa uskonnossa. Elin nimi ja ominaisuudet siirtyvät Jahvelle. Smith kutsuu tätä kehitystä muun muassa convergence-prosessiksi.
        Hän käsittelee samaa kysymystä myös Oxford University Pressin teoksessa The Origins of Biblical Monotheism. Siinä kokonainen luku on nimeltään "El, Yahweh, and the Original God of Israel". Smith pitää Elin vaikutusta Jahven käsitykseen erittäin merkittävänä ja tutkii myös kysymystä siitä, kuka oli Israelin alkuperäinen pääjumala.

      • Anonyymi00084
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Mark S. Smith
        Smithin The Early History of God -teoksessa esitetään malli, jossa Jahve liittyy alun perin erilaiseen jumalalliseen traditioon kuin kanaanilainen El, mutta Jahve ja El alkavat sulautua israelilaisessa uskonnossa. Elin nimi ja ominaisuudet siirtyvät Jahvelle. Smith kutsuu tätä kehitystä muun muassa convergence-prosessiksi.
        Hän käsittelee samaa kysymystä myös Oxford University Pressin teoksessa The Origins of Biblical Monotheism. Siinä kokonainen luku on nimeltään "El, Yahweh, and the Original God of Israel". Smith pitää Elin vaikutusta Jahven käsitykseen erittäin merkittävänä ja tutkii myös kysymystä siitä, kuka oli Israelin alkuperäinen pääjumala.

        Oxford Academicin esittely jopa toteaa, että tutkimuksessa on laajasti hyväksytty lähtökohta, jonka mukaan Jahve tulee ymmärtää alun perin osana muinaisen Lähi-idän monijumalaista jumalamaailmaa, ennen kuin hänestä muodostuu Israelin ainoa Jumala.

      • Anonyymi00085
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        Oxford Academicin esittely jopa toteaa, että tutkimuksessa on laajasti hyväksytty lähtökohta, jonka mukaan Jahve tulee ymmärtää alun perin osana muinaisen Lähi-idän monijumalaista jumalamaailmaa, ennen kuin hänestä muodostuu Israelin ainoa Jumala.

        Lisäksi El voi hepreassa tarkoittaa yksinkertaisesti "jumalaa", eikä jokainen Raamatun el-sana tarkoita kanaanilaista El-jumalaa. Oxford Bibliographies huomauttaa juuri tästä: El voi olla joko yleisnimi "jumala" tai erisnimi El/Ilu, joka tunnetaan esimerkiksi Ugaritin teksteistä.

      • Anonyymi00086
        Anonyymi00085 kirjoitti:

        Lisäksi El voi hepreassa tarkoittaa yksinkertaisesti "jumalaa", eikä jokainen Raamatun el-sana tarkoita kanaanilaista El-jumalaa. Oxford Bibliographies huomauttaa juuri tästä: El voi olla joko yleisnimi "jumala" tai erisnimi El/Ilu, joka tunnetaan esimerkiksi Ugaritin teksteistä.

        Elin ja Jahven erillisestä alkuperästä sekä niiden myöhemmästä yhdistymisestä on tehty kansainvälisesti merkittävää tutkimusta jo pitkään.
        Se ei siis ole vain Jumalan synty -kirjan väite. Mark S. Smith on tästä yksi tunnetuimmista tutkijoista.

      • Anonyymi00087
      • Anonyymi00088
      • Anonyymi00089
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        https://academic.oup.com/book/12858/chapter-abstract/163143030?redirectedFrom=fulltext
        7 El, Yahweh, and the Original God of Israel and the Exodus

        https://academic.oup.com/book/12858/chapter-abstract/163143030?redirectedFrom=fulltext
        This chapter begins the discussion on Israelite monotheism by noting the deep impact on Yahweh of the god El; the formative traditions of Israel, now largely lost in the mists of time, camouflage a complex relationship between El and Yahweh. The chapter turns in particular to a seminal question in the religion of ancient Israel: who was the original chief god of Israel? Thanks to the pioneering work of B. A. Levine on El traditions in Iron Age Transjordan, it is possible to explore further old traditions about El in early Israel. Because the name of the god El appears as the divine element in the name of IsraEL, it has been supposed that El was the original god of Israel, and some evidence may point to El as the god associated with the Exodus from Egypt in some early biblical tradition. The implications for the religious origins of ancient Israel are profound, and they raise basic questions for anyone, scholar and non-scholar alike, who takes seriously the complexity of the biblical witnesses to the god of Israel. The chapter also addresses the origins of Yahweh and the problems surrounding their reconstruction.

      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        https://academic.oup.com/book/12858/chapter-abstract/163143030?redirectedFrom=fulltext
        This chapter begins the discussion on Israelite monotheism by noting the deep impact on Yahweh of the god El; the formative traditions of Israel, now largely lost in the mists of time, camouflage a complex relationship between El and Yahweh. The chapter turns in particular to a seminal question in the religion of ancient Israel: who was the original chief god of Israel? Thanks to the pioneering work of B. A. Levine on El traditions in Iron Age Transjordan, it is possible to explore further old traditions about El in early Israel. Because the name of the god El appears as the divine element in the name of IsraEL, it has been supposed that El was the original god of Israel, and some evidence may point to El as the god associated with the Exodus from Egypt in some early biblical tradition. The implications for the religious origins of ancient Israel are profound, and they raise basic questions for anyone, scholar and non-scholar alike, who takes seriously the complexity of the biblical witnesses to the god of Israel. The chapter also addresses the origins of Yahweh and the problems surrounding their reconstruction.

        Kuntillet Ajrud – "Jahve ja hänen Aseransa"
        Tämä on arkeologinen aineisto, ei Raamatun myöhempi teksti.
        Kuntillet Ajrudin 800-luvulle eaa. ajoitetuissa kirjoituksissa esiintyy ilmaus, joka on yleensä käännetty:
        "Jahve ... ja hänen Aseransa"
        Lisäksi tekstissä esiintyvät "Jahve Samariasta" ja "Jahve Temanista".
        Center for Online Judaic Studies: Kuntillet Ajrud inscriptions
        Tämä on tärkeä, koska se osoittaa, että 800-luvulla eaa. Jahve-kulttiin liittyi käsitteistöä, jota myöhempi Raamattu ei hyväksynyt.

      • Anonyymi00091
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        Kuntillet Ajrud – "Jahve ja hänen Aseransa"
        Tämä on arkeologinen aineisto, ei Raamatun myöhempi teksti.
        Kuntillet Ajrudin 800-luvulle eaa. ajoitetuissa kirjoituksissa esiintyy ilmaus, joka on yleensä käännetty:
        "Jahve ... ja hänen Aseransa"
        Lisäksi tekstissä esiintyvät "Jahve Samariasta" ja "Jahve Temanista".
        Center for Online Judaic Studies: Kuntillet Ajrud inscriptions
        Tämä on tärkeä, koska se osoittaa, että 800-luvulla eaa. Jahve-kulttiin liittyi käsitteistöä, jota myöhempi Raamattu ei hyväksynyt.

        Mutta "hänen Aseransa" ei ole täysin yksiselitteinen. Se voi tarkoittaa jumalatar Aseraa tai kulttiesinettä/symbolia. Tästä käydään edelleen tieteellistä keskustelua.
        Hyvä kriittinen tutkimusartikkeli:
        J. A. Emerton: "Yahweh and His Asherah"

      • Anonyymi00092
      • Anonyymi00094
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        https://brill.com/view/journals/vt/49/3/article-p315_3.xml?srsltid=AfmBOooX8ehSSB1D1GYFHfoQcYg0VyXLFCQMHyn8YvCT0F-d9SxnO5sA

        "Yahweh and His Asherah": the Goddess or Her Symbol?
        In: Vetus Testamentum
        Author: J.A. Emerton

        Khirbet el-Qom
        Toinen erittäin tärkeä 700-luvun eaa. löytö on Khirbet el-Qomin hautakirjoitus.
        Siinä esiintyy jälleen ilmaus, joka voidaan lukea:
        "Jahve ... ja hänen Aseransa"
        Tuore tutkimus antaa tästä sekä tekstin että eri käännösvaihtoehtoja:
        New Evidence for Asherata/Asherah – Religions (MDPI)
        Tämä on hyvä lukea yhdessä Kuntillet Ajrudin kanssa, koska kyseessä on kaksi erillistä arkeologista kohdetta.

      • Anonyymi00095
        Anonyymi00094 kirjoitti:

        Khirbet el-Qom
        Toinen erittäin tärkeä 700-luvun eaa. löytö on Khirbet el-Qomin hautakirjoitus.
        Siinä esiintyy jälleen ilmaus, joka voidaan lukea:
        "Jahve ... ja hänen Aseransa"
        Tuore tutkimus antaa tästä sekä tekstin että eri käännösvaihtoehtoja:
        New Evidence for Asherata/Asherah – Religions (MDPI)
        Tämä on hyvä lukea yhdessä Kuntillet Ajrudin kanssa, koska kyseessä on kaksi erillistä arkeologista kohdetta.

        5. Moos. 32:8–9 – erittäin kiinnostava tekstikriittinen kohta
        Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä kohdista, jos halua tutkia Elin ja Jahven mahdollista erillisyyttä.
        Vanhemmassa tekstimuodossa, joka tunnetaan esimerkiksi Kuolleenmeren käsikirjoituksista, jakeen 8 lukutapa liittyy "Jumalan poikiin". Myöhempi masoreettinen teksti käyttää tässä "Israelin poikia".
        Tämä avaa näkymän vanhempaan maailmankuvaan, jossa Korkein (Elyon) jakaa kansat jumalallisten olentojen kesken.
        Tämä ei yksinään todista, että El ja Jahve olivat kaksi eri jumalaa, mutta se on erittäin tärkeä osa keskustelua.

        Moderni yleisesitys aiheesta
        Smithin teos on hyvä lähtökohta, mutta vielä laajempi uudempi tutkimus on:
        Mark S. Smith: The Origin and Character of God – Oxford University Press
        Siinä käsitellään nimenomaan El- ja Jahve-traditioiden alkuperää, muinaisen Israelin jumalakäsitystä ja sen kehittymistä.

      • Anonyymi00096
        Anonyymi00095 kirjoitti:

        5. Moos. 32:8–9 – erittäin kiinnostava tekstikriittinen kohta
        Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä kohdista, jos halua tutkia Elin ja Jahven mahdollista erillisyyttä.
        Vanhemmassa tekstimuodossa, joka tunnetaan esimerkiksi Kuolleenmeren käsikirjoituksista, jakeen 8 lukutapa liittyy "Jumalan poikiin". Myöhempi masoreettinen teksti käyttää tässä "Israelin poikia".
        Tämä avaa näkymän vanhempaan maailmankuvaan, jossa Korkein (Elyon) jakaa kansat jumalallisten olentojen kesken.
        Tämä ei yksinään todista, että El ja Jahve olivat kaksi eri jumalaa, mutta se on erittäin tärkeä osa keskustelua.

        Moderni yleisesitys aiheesta
        Smithin teos on hyvä lähtökohta, mutta vielä laajempi uudempi tutkimus on:
        Mark S. Smith: The Origin and Character of God – Oxford University Press
        Siinä käsitellään nimenomaan El- ja Jahve-traditioiden alkuperää, muinaisen Israelin jumalakäsitystä ja sen kehittymistä.

        Mitä näistä voidaan päätellä?
        Jos vedetään varovainen tutkimuksellinen johtopäätös:
        A. Muinaisessa Lähi-idässä tunnettiin El-niminen korkein jumala.
        B. Jahven alkuperästä on erilaisia teorioita, ja hänen varhaiset yhteytensä näyttävät liittyvän Israelin ulkopuolisiin eteläisiin alueisiin.
        C. Israelin uskonnossa Elin ja Jahven ominaisuudet ja nimet ovat hyvin läheisesti yhdistyneet.
        D. 700–800-lukujen eaa. aineistossa näkyy uskonnollinen maailma, joka ei vielä vastaa myöhempää tiukkaa monoteismia.
        E. Jahve yhdistyy myöhemmin täysin Israelin korkeimpaan Jumalaan.
        Mutta:
        "El ja Jahve olivat varmasti kaksi erillistä jumalaa ja sitten tehtiin fuusio"
        on tulkinta, ei arkeologinen "suoraan todistettu fakta".
        Juuri tästä syystä Mark S. Smithin muotoilu on kiinnostava: hän puhuu Elin vaikutuksesta Jahveen ja Elin ja Jahven suhteiden monimutkaisuudesta, eikä yksinkertaista asiaa pelkäksi historialliseksi fuusiotapahtumaksi.

      • Anonyymi00097
        Anonyymi00096 kirjoitti:

        Mitä näistä voidaan päätellä?
        Jos vedetään varovainen tutkimuksellinen johtopäätös:
        A. Muinaisessa Lähi-idässä tunnettiin El-niminen korkein jumala.
        B. Jahven alkuperästä on erilaisia teorioita, ja hänen varhaiset yhteytensä näyttävät liittyvän Israelin ulkopuolisiin eteläisiin alueisiin.
        C. Israelin uskonnossa Elin ja Jahven ominaisuudet ja nimet ovat hyvin läheisesti yhdistyneet.
        D. 700–800-lukujen eaa. aineistossa näkyy uskonnollinen maailma, joka ei vielä vastaa myöhempää tiukkaa monoteismia.
        E. Jahve yhdistyy myöhemmin täysin Israelin korkeimpaan Jumalaan.
        Mutta:
        "El ja Jahve olivat varmasti kaksi erillistä jumalaa ja sitten tehtiin fuusio"
        on tulkinta, ei arkeologinen "suoraan todistettu fakta".
        Juuri tästä syystä Mark S. Smithin muotoilu on kiinnostava: hän puhuu Elin vaikutuksesta Jahveen ja Elin ja Jahven suhteiden monimutkaisuudesta, eikä yksinkertaista asiaa pelkäksi historialliseksi fuusiotapahtumaksi.

        https://academic.oup.com/book/12858/chapter-abstract/163143030?redirectedFrom=fulltext
        This chapter begins the discussion on Israelite monotheism by noting the deep impact on Yahweh of the god El; the formative traditions of Israel, now largely lost in the mists of time, camouflage a complex relationship between El and Yahweh. The chapter turns in particular to a seminal question in the religion of ancient Israel: who was the original chief god of Israel?

      • Anonyymi00099
        Anonyymi00097 kirjoitti:

        https://academic.oup.com/book/12858/chapter-abstract/163143030?redirectedFrom=fulltext
        This chapter begins the discussion on Israelite monotheism by noting the deep impact on Yahweh of the god El; the formative traditions of Israel, now largely lost in the mists of time, camouflage a complex relationship between El and Yahweh. The chapter turns in particular to a seminal question in the religion of ancient Israel: who was the original chief god of Israel?

        MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ.
        Tästä kirjoitetaan täällä usein, käännyttämisyrityksissä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa.

      • Anonyymi00112
        UUSI
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Johanneksen Jeesuksen puhetyyli on selvästi erilainen kuin synoptisissa evankeliumeissa. Tutkimuksessa onkin pitkään keskusteltu siitä, missä määrin Johannes välittää historiallisia Jeesuksen sanoja ja missä määrin evankelista on muokannut Jeesuksen puhetta oman teologiansa mukaiseksi. Johanneksen evankeliumin kirjallinen rakenne ja teologinen tarkoitus ovat erittäin voimakkaita.

        Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu. Kaksi Raamatun opetusta, joihin ei ole mitään lisättävää.

    • Anonyymi00100
      UUSI

      Isorokostakin on päästy eroon niin miksipä ei uskonnoista.

      • Anonyymi00101
        UUSI

        Uskonnoissa ei ole sinänsä mitään pahaa, kunhan jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei pakota uskoaan väkivalloin muille, harjoita uskonnollisen käännyttämisen terrorismia tai ahdista muita.

      • Anonyymi00102
        UUSI
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Uskonnoissa ei ole sinänsä mitään pahaa, kunhan jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei pakota uskoaan väkivalloin muille, harjoita uskonnollisen käännyttämisen terrorismia tai ahdista muita.

        Juuri oman uskonnon pakottaminen muille väkisin on sellaista: se on raakaa kommunismia, jossa kontrolli ja julmuus menevät kaiken edelle.

      • Anonyymi00103
        UUSI
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        Juuri oman uskonnon pakottaminen muille väkisin on sellaista: se on raakaa kommunismia, jossa kontrolli ja julmuus menevät kaiken edelle.

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
        Oman uskonnon pakottaminen muille väkisin on satanismi.

        Mutta muuten uskonnoissa ei ole sinänsä mitään pahaa, kunhan jokainen saa uskoa mihin haluaa

      • Anonyymi00104
        UUSI
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
        Oman uskonnon pakottaminen muille väkisin on satanismi.

        Mutta muuten uskonnoissa ei ole sinänsä mitään pahaa, kunhan jokainen saa uskoa mihin haluaa

        Se ei kuulu kenellekään, mihin joku uskoo tai onko ateisti. Jokainen saa itse päättää, mihin uskoo – tai uskooko mihinkään.

      • Anonyymi00105
        UUSI
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Se ei kuulu kenellekään, mihin joku uskoo tai onko ateisti. Jokainen saa itse päättää, mihin uskoo – tai uskooko mihinkään.

        Mutta oman uskonnon pakottaminen on raakaa kommunismia. Vaikka niiden ideologiat ovat erilaisia, niissä on kyllä paljon yhteistäkin.
        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

      • Anonyymi00106
        UUSI
        Anonyymi00105 kirjoitti:

        Mutta oman uskonnon pakottaminen on raakaa kommunismia. Vaikka niiden ideologiat ovat erilaisia, niissä on kyllä paljon yhteistäkin.
        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        Myös nykyisessä kristinuskonnossa sanotaan, että kaikki muut uskonnot ovat väärässä. Samoin kommunismissakin, että kaikki muut ideologiat ovat väärässä, ja siitä voidaan rangaista ja jopa kiduttaa ihmisiä, koska he eivät usko kommunismiin.

      • Anonyymi00107
        UUSI
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        Myös nykyisessä kristinuskonnossa sanotaan, että kaikki muut uskonnot ovat väärässä. Samoin kommunismissakin, että kaikki muut ideologiat ovat väärässä, ja siitä voidaan rangaista ja jopa kiduttaa ihmisiä, koska he eivät usko kommunismiin.

        ”MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. MINÄ OLEN ELÄMÄN LEIPÄ. MINÄ OLEN MAAILMAN VALO.”
        NÄISSÄ SANOISSA EI KUULU HISTORIALLISEN JEESUKSEN ÄÄNI, VAAN NE OVAT JOHANNEKSEN KEKSIMÄ KIRJALLINEN TEHOKEINO.

        https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOooWaYd8v9VtpTgyyKBZEgX-rCUSf5jk7FOjEvCakbO88fV2zHp5
        Kaikki selitetty tässä kirjassa:Jumalan synty
        Isän ja Pojan kätketty historia
        Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola

        puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.

        Ja baikka oli, se ei muuta yhtään mitään, voihan sitä kaikenlaista sanoa itsestään.

        Se, että joku sanoo itsestään jotain, ei vielä tee väitteestä totta tai muuta asian tosiseikkoja. Olennaista on, mitä voidaan oikeasti osoittaa tai todentaa.

      • Anonyymi00108
        UUSI
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        ”MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. MINÄ OLEN ELÄMÄN LEIPÄ. MINÄ OLEN MAAILMAN VALO.”
        NÄISSÄ SANOISSA EI KUULU HISTORIALLISEN JEESUKSEN ÄÄNI, VAAN NE OVAT JOHANNEKSEN KEKSIMÄ KIRJALLINEN TEHOKEINO.

        https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOooWaYd8v9VtpTgyyKBZEgX-rCUSf5jk7FOjEvCakbO88fV2zHp5
        Kaikki selitetty tässä kirjassa:Jumalan synty
        Isän ja Pojan kätketty historia
        Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola

        puhetapa tunnetaan myös egyptiläisperäisistä Isis-jumalattaren kunniaksi kirjoitetuista hymneistä.

        Ja baikka oli, se ei muuta yhtään mitään, voihan sitä kaikenlaista sanoa itsestään.

        Se, että joku sanoo itsestään jotain, ei vielä tee väitteestä totta tai muuta asian tosiseikkoja. Olennaista on, mitä voidaan oikeasti osoittaa tai todentaa.

        Ja vaikka oli, se ei muuta yhtään mitään, voihan sitä kaikenlaista sanoa itsestään.

        Se, että joku sanoo itsestään jotain, ei vielä tee väitteestä totta tai muuta asian tosiseikkoja. Olennaista on, mitä voidaan oikeasti osoittaa tai todentaa.

      • Anonyymi00123
        UUSI
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        Ja vaikka oli, se ei muuta yhtään mitään, voihan sitä kaikenlaista sanoa itsestään.

        Se, että joku sanoo itsestään jotain, ei vielä tee väitteestä totta tai muuta asian tosiseikkoja. Olennaista on, mitä voidaan oikeasti osoittaa tai todentaa.

        Śaktyāveśa-avatāra (śaktyāveśa-avatāra) – elävä olento, joka on varustettu erityisellä voimalla tai valtuutuksella ja joka toimii Jumalan edustajana.

        Kirjasta:
        — Śrī Caitanya Bhāgavata / ”Nimien ja termien sanasto” / Ś

      • Anonyymi00124
        UUSI
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Śaktyāveśa-avatāra (śaktyāveśa-avatāra) – elävä olento, joka on varustettu erityisellä voimalla tai valtuutuksella ja joka toimii Jumalan edustajana.

        Kirjasta:
        — Śrī Caitanya Bhāgavata / ”Nimien ja termien sanasto” / Ś

        Saktyavesa-avatars (souls who are empowered to perform particular functions).

      • Anonyymi00125
        UUSI
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Saktyavesa-avatars (souls who are empowered to perform particular functions).

        Avatāra – Jumalan ilmestyminen aineelliseen maailmaan hahmossa, jolle on annettu tietynasteinen voima tai tietyt valtuudet. Sana avatāra tarkoittaa kirjaimellisesti ”laskeutumista”.

        Idän viisauden helmi / ”Nimien ja termien sanasto: A”

    • Demokrates
      UUSI

      Inarissa taikarumpu soi syntyessäin...🥁🎵🎶🏔🦌🗻

      • Anonyymi00109
        UUSI

        Hei!

      • Anonyymi00110
        UUSI
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Hei!

        Demokrates ei tyrkytä väkisin uskomuksiaan kenellekään, eikä hän vihaa ketään!

      • Anonyymi00111
        UUSI
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Demokrates ei tyrkytä väkisin uskomuksiaan kenellekään, eikä hän vihaa ketään!

        >>Inarissa taikarumpu soi syntyessäin>>
        Mitä tarkoitat?

      • Anonyymi00113
        UUSI
        Anonyymi00111 kirjoitti:

        >>Inarissa taikarumpu soi syntyessäin>>
        Mitä tarkoitat?

        Kuulostaa runolliselta tai vertauskuvalliselta ilmaukselta.

      • Anonyymi00114
        UUSI
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Kuulostaa runolliselta tai vertauskuvalliselta ilmaukselta.

        “Lapin poika mä oon, juurta noitain,
        taikarumpu soi syntyessäin.”
        Se on laulusta “Lapin poika”, joka tunnetaan myös nimellä “Tunturin juurella”.

      • Anonyymi00115
        UUSI
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        “Lapin poika mä oon, juurta noitain,
        taikarumpu soi syntyessäin.”
        Se on laulusta “Lapin poika”, joka tunnetaan myös nimellä “Tunturin juurella”.

        Se ei ole Kalevalan säe.

      • Anonyymi00116
        UUSI
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        Se ei ole Kalevalan säe.

        Mutta Demokrates tuntee sen!

      • Anonyymi00117
        UUSI
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Mutta Demokrates tuntee sen!

        Kuulostaa Kalevalamaiselta.

      • Anonyymi00118
        UUSI
        Anonyymi00117 kirjoitti:

        Kuulostaa Kalevalamaiselta.

        Jeesusta pidetään meillä Shakti Avesta -avatarena, ja meillä ei ole mitään kristinuskoa vastaan, mutta sen seuraajia vastaan on, koska he käännyttävät väkisin uskoonsa.

      • Anonyymi00119
        UUSI
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        Jeesusta pidetään meillä Shakti Avesta -avatarena, ja meillä ei ole mitään kristinuskoa vastaan, mutta sen seuraajia vastaan on, koska he käännyttävät väkisin uskoonsa.

        Meillä Jeesusta pidetään yhtenä ihmiskunnan opettajista, joka antoi tietoa tietyn tasoisille ihmisille.

      • Anonyymi00120
        UUSI
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        Meillä Jeesusta pidetään yhtenä ihmiskunnan opettajista, joka antoi tietoa tietyn tasoisille ihmisille.

        Kukaan ei ole Jeesusta vastaan, vaan hänen seuraajiaan vastaan.

      • Demokrates
        UUSI
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Hei!

        Hei!😇❤️👍🇫🇮

      • Anonyymi00121
        UUSI
        Anonyymi00120 kirjoitti:

        Kukaan ei ole Jeesusta vastaan, vaan hänen seuraajiaan vastaan.

        Jos he pakottavat.

      • Anonyymi00122
        UUSI
        Demokrates kirjoitti:

        Hei!😇❤️👍🇫🇮

        🇫🇮

      • Anonyymi00126
        UUSI
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        Meillä Jeesusta pidetään yhtenä ihmiskunnan opettajista, joka antoi tietoa tietyn tasoisille ihmisille.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Guṇāvatāra (avatāra, joka hallitsee yhtä aineellisen luonnon kolmesta guṇasta)
        — Śrī Brahma-saṁhitā / Säe 45
        Yuga-avatārat (Jumalan laskeutumiset, jotka antavat kullekin aikakaudelle sopivan tien henkiseen itsensä oivaltamiseen)
        — Śrī Śrī Prapanna-jīvanāmṛtam / Nimien ja termien sanasto
        Līlā-avatārat – Jumalan inkarnaatiot, joissa Hän laskeutuu ilmentääkseen henkisiä leikkejään.
        — Inspiraation virta / Sanasto
        Śaktyāveśa-avatārat – eläviä olentoja, joille Jumala on antanut erityisen voiman.
        — Opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 1. Śrīla Bhaktivedānta Svāmī Prabhupāda

      • Anonyymi00127
        UUSI
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Guṇāvatāra (avatāra, joka hallitsee yhtä aineellisen luonnon kolmesta guṇasta)
        — Śrī Brahma-saṁhitā / Säe 45
        Yuga-avatārat (Jumalan laskeutumiset, jotka antavat kullekin aikakaudelle sopivan tien henkiseen itsensä oivaltamiseen)
        — Śrī Śrī Prapanna-jīvanāmṛtam / Nimien ja termien sanasto
        Līlā-avatārat – Jumalan inkarnaatiot, joissa Hän laskeutuu ilmentääkseen henkisiä leikkejään.
        — Inspiraation virta / Sanasto
        Śaktyāveśa-avatārat – eläviä olentoja, joille Jumala on antanut erityisen voiman.
        — Opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 1. Śrīla Bhaktivedānta Svāmī Prabhupāda

        Śaktyāveśa-avatārat – eläviä olentoja, joille Jumala on antanut erityisen voiman.

      • Anonyymi00128
        UUSI
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Guṇāvatāra (avatāra, joka hallitsee yhtä aineellisen luonnon kolmesta guṇasta)
        — Śrī Brahma-saṁhitā / Säe 45
        Yuga-avatārat (Jumalan laskeutumiset, jotka antavat kullekin aikakaudelle sopivan tien henkiseen itsensä oivaltamiseen)
        — Śrī Śrī Prapanna-jīvanāmṛtam / Nimien ja termien sanasto
        Līlā-avatārat – Jumalan inkarnaatiot, joissa Hän laskeutuu ilmentääkseen henkisiä leikkejään.
        — Inspiraation virta / Sanasto
        Śaktyāveśa-avatārat – eläviä olentoja, joille Jumala on antanut erityisen voiman.
        — Opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 1. Śrīla Bhaktivedānta Svāmī Prabhupāda

        "The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math":

      • Anonyymi00129
        UUSI
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        "The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math":

        "Aurinko ei koskaan laske Sri Chaitanya Saraswat Mathissa":

      • Anonyymi00131
        UUSI
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        "Aurinko ei koskaan laske Sri Chaitanya Saraswat Mathissa":

        His Divine Grace
        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math

        (Part II of the morning talk in Italy, Villa Govinda Ashram, Milan,
        on the Disappearance Day of Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj,
        29 July 2003)



        Srila Guru Maharaj’s prediction
        ...
        ...
        ...
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00132
        UUSI
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        His Divine Grace
        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math

        (Part II of the morning talk in Italy, Villa Govinda Ashram, Milan,
        on the Disappearance Day of Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj,
        29 July 2003)



        Srila Guru Maharaj’s prediction
        ...
        ...
        ...
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        His Divine Grace
        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math

        (Part II of the morning talk in Italy, Villa Govinda Ashram, Milan,
        on the Disappearance Day of Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj,
        29 July 2003)



        Srila Guru Maharaj’s prediction
        ...
        ...
        ...
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        -----------

        Muutama lause eri kohdista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        -----------

        ...
        ...
        Srila Saraswati Thakurin toiveen täyttäminen
        Se on Srila Saraswati Thakurin tahto. Hän halusi levittää Krishna-tietoisuutta, ja tämä tahto ilmaistiin lopulta Srila A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kautta.
        Prabhupada rakensi tunnelin jokaisen maan läpi. Hän mursi länsimaisen maailman egon. Hän teki niin suurenmoisen työn, ja jokaisessa maassa seuraamme hänen jalanjälkiään – kaikkialla.
        Jopa Iranissa sadat ihmiset ovat tulleet devoiksi ja seuraavat Krishna-tietoisuutta.
        Itse asiassa länsimainen maailma ei tiennyt Krishna-tietoisuudesta ennen kuin Prabhupada toi sen sinne Srila Saraswati Thakurin tahdon mukaisesti. Ja Saraswati Thakur halusi Guru Maharajin kautta säilyttää Krishna-tietoisuuden puhtaimmassa muodossaan koko läntistä maailmaa varten.
        Tänään, Hänen Jumalallisen Armonsa ansiosta, meillä on joitakin päteviä sannyaseja ja devoja, jotka edelleen saarnaavat jokaisessa maassa. Tuhannet ihmiset seuraavat meitä.
        Emme voi käsittää sitä, mutta se tapahtuu. Tällä tavoin Krishna-tietoisuus leviää koko maailmaan Guru Maharajin armosta.

      • Anonyymi00133
        UUSI
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        His Divine Grace
        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math

        (Part II of the morning talk in Italy, Villa Govinda Ashram, Milan,
        on the Disappearance Day of Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj,
        29 July 2003)



        Srila Guru Maharaj’s prediction
        ...
        ...
        ...
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        -----------

        Muutama lause eri kohdista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        -----------

        ...
        ...
        Srila Saraswati Thakurin toiveen täyttäminen
        Se on Srila Saraswati Thakurin tahto. Hän halusi levittää Krishna-tietoisuutta, ja tämä tahto ilmaistiin lopulta Srila A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kautta.
        Prabhupada rakensi tunnelin jokaisen maan läpi. Hän mursi länsimaisen maailman egon. Hän teki niin suurenmoisen työn, ja jokaisessa maassa seuraamme hänen jalanjälkiään – kaikkialla.
        Jopa Iranissa sadat ihmiset ovat tulleet devoiksi ja seuraavat Krishna-tietoisuutta.
        Itse asiassa länsimainen maailma ei tiennyt Krishna-tietoisuudesta ennen kuin Prabhupada toi sen sinne Srila Saraswati Thakurin tahdon mukaisesti. Ja Saraswati Thakur halusi Guru Maharajin kautta säilyttää Krishna-tietoisuuden puhtaimmassa muodossaan koko läntistä maailmaa varten.
        Tänään, Hänen Jumalallisen Armonsa ansiosta, meillä on joitakin päteviä sannyaseja ja devoja, jotka edelleen saarnaavat jokaisessa maassa. Tuhannet ihmiset seuraavat meitä.
        Emme voi käsittää sitä, mutta se tapahtuu. Tällä tavoin Krishna-tietoisuus leviää koko maailmaan Guru Maharajin armosta.

        tämä tahto ilmaistiin lopulta Srila A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kautta.
        Prabhupada rakensi tunnelin jokaisen maan läpi. Hän mursi länsimaisen maailman egon. Hän teki niin suurenmoisen työn, ja jokaisessa maassa seuraamme hänen jalanjälkiään – kaikkialla.

      • Anonyymi00134
        UUSI
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        tämä tahto ilmaistiin lopulta Srila A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kautta.
        Prabhupada rakensi tunnelin jokaisen maan läpi. Hän mursi länsimaisen maailman egon. Hän teki niin suurenmoisen työn, ja jokaisessa maassa seuraamme hänen jalanjälkiään – kaikkialla.

        Itse asiassa länsimainen maailma ei tiennyt Krishna-tietoisuudesta ennen kuin Prabhupada toi sen sinne Srila Saraswati Thakurin tahdon mukaisesti. Ja Saraswati Thakur halusi Guru Maharajin kautta säilyttää Krishna-tietoisuuden puhtaimmassa muodossaan koko läntistä maailmaa varten.

      • Anonyymi00135
        UUSI
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        His Divine Grace
        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math

        (Part II of the morning talk in Italy, Villa Govinda Ashram, Milan,
        on the Disappearance Day of Srila Bhakti Raksak Sridhar Dev-Goswami Maharaj,
        29 July 2003)



        Srila Guru Maharaj’s prediction
        ...
        ...
        ...
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        His Divine Grace
        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math

        "Aurinko ei koskaan laske Sri Chaitanya Saraswat Mathissa":

      • Anonyymi00136
        UUSI
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        His Divine Grace
        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        The Sun Never Sets on Sri Chaitanya Saraswat Math

        "Aurinko ei koskaan laske Sri Chaitanya Saraswat Mathissa":

        Muutama viestiä täältä.

        https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ


        Muinaiset pyhät tekstit kuvaavat hämmästyttävää fyysisen kehon asteittaisen henkistymisen prosessia, joka käynnistyy juuri sillä hetkellä, kun ihminen alkaa toimia ilman itsekkäitä motiiveja. Kuten tiedämme jo karmallisten solmujen mekanismia koskevasta tarkastelusta, juuri oman työn tuloksiin kohdistuva itsekäs kiintymys muodostaa vahvat näkymättömät kahleet.

        Kun motiivi kuitenkin muuttuu epäitsekkääksi palveluksi, itse toiminnan luonne muuttuu. Karkeista elementeistä koostuva fyysinen olemus lakkaa olemasta raskas ankkuri, joka pitää henkeä syntymien kiertokulussa. Siitä tulee tarkoin säädetty väline, eräänlainen linssi, jonka läpi sisäinen valo alkaa esteettä virrata ympäröivään tilaan.

        Aiemmin nautintojen vastaanottamisen kanavina toimineista aistielimistä tulee välineitä luomiseen ja muiden elävien olentojen auttamiseen. Sisäisen paradigman muuttuessa myös ympäröivän tilan havaitseminen muuttuu perusteellisesti.

        Tavalliselle mielelle, jota väärän egon tiukat rajat ehdollistavat, koko ulkoinen maailma on valtava resurssivarasto, joka on tarkoitettu yksinomaan henkilökohtaiseen kulutukseen ja hyödyntämiseen. Luonto nähdään materiaalien lähteenä, eläimet vetovoimana ja muut ihmiset kilpailijoina tai hyödyllisinä välineinä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tietoisuuden muuttuessa tämä aggressiivinen kuluttamisen malli kuitenkin hajoaa kokonaan.


        Ihminen alkaa nähdä kaiken elämän monimuotoisuuden yhteisen henkisen luonnon. Puu, joki tai sattumalta kohdattu kanssakulkija lakkaa olemasta eloton taustaobjekti. Ympäristö alkaa näyttäytyä elävänä, hengittävänä organismina, joka vaatii huolenpitoa ja kunnioitusta. Halu hallita ja alistaa katoaa ja antaa tilaa syvälle yhteenkuuluvuuden tunteelle kaiken olevan kanssa. Tila ei enää kätke sisäänsä uhkaa, jota vastaan olisi jatkuvasti puolustauduttava, vaan siitä tulee harmonisen yhteistyön kenttä.

        Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa.



        Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

        Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

        Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

        Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

      • Anonyymi00137
        UUSI
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        Muutama viestiä täältä.

        https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ


        Muinaiset pyhät tekstit kuvaavat hämmästyttävää fyysisen kehon asteittaisen henkistymisen prosessia, joka käynnistyy juuri sillä hetkellä, kun ihminen alkaa toimia ilman itsekkäitä motiiveja. Kuten tiedämme jo karmallisten solmujen mekanismia koskevasta tarkastelusta, juuri oman työn tuloksiin kohdistuva itsekäs kiintymys muodostaa vahvat näkymättömät kahleet.

        Kun motiivi kuitenkin muuttuu epäitsekkääksi palveluksi, itse toiminnan luonne muuttuu. Karkeista elementeistä koostuva fyysinen olemus lakkaa olemasta raskas ankkuri, joka pitää henkeä syntymien kiertokulussa. Siitä tulee tarkoin säädetty väline, eräänlainen linssi, jonka läpi sisäinen valo alkaa esteettä virrata ympäröivään tilaan.

        Aiemmin nautintojen vastaanottamisen kanavina toimineista aistielimistä tulee välineitä luomiseen ja muiden elävien olentojen auttamiseen. Sisäisen paradigman muuttuessa myös ympäröivän tilan havaitseminen muuttuu perusteellisesti.

        Tavalliselle mielelle, jota väärän egon tiukat rajat ehdollistavat, koko ulkoinen maailma on valtava resurssivarasto, joka on tarkoitettu yksinomaan henkilökohtaiseen kulutukseen ja hyödyntämiseen. Luonto nähdään materiaalien lähteenä, eläimet vetovoimana ja muut ihmiset kilpailijoina tai hyödyllisinä välineinä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tietoisuuden muuttuessa tämä aggressiivinen kuluttamisen malli kuitenkin hajoaa kokonaan.


        Ihminen alkaa nähdä kaiken elämän monimuotoisuuden yhteisen henkisen luonnon. Puu, joki tai sattumalta kohdattu kanssakulkija lakkaa olemasta eloton taustaobjekti. Ympäristö alkaa näyttäytyä elävänä, hengittävänä organismina, joka vaatii huolenpitoa ja kunnioitusta. Halu hallita ja alistaa katoaa ja antaa tilaa syvälle yhteenkuuluvuuden tunteelle kaiken olevan kanssa. Tila ei enää kätke sisäänsä uhkaa, jota vastaan olisi jatkuvasti puolustauduttava, vaan siitä tulee harmonisen yhteistyön kenttä.

        Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa.



        Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

        Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

        Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

        Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

        Muutama viestiä täältä.

        https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

        Transkriptio.

      • Anonyymi00138
        UUSI
      • Anonyymi00139
        UUSI
        Anonyymi00138 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

        "Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

        ”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
        ”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
        Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
        Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

      • Anonyymi00140
        UUSI
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        "Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

        ”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
        ”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
        Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
        Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

        Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
        Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
        Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
        Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
        Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
        Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
        Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
        Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

      • Anonyymi00141
        UUSI
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
        Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
        Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
        Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
        Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
        Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
        Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
        Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

        Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

        Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
        Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

        Tämän vuoksi vedalainen kulttuuri ei korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
        Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

        Todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
        Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

      • Anonyymi00142
        UUSI
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

        Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
        Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

        Tämän vuoksi vedalainen kulttuuri ei korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
        Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

        Todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
        Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

        Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
        Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
        Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
        Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
        Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
        Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
        Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
        Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

      • Anonyymi00143
        UUSI
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
        Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
        Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
        Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
        Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
        Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
        Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
        Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

        Vielä muutama viestiä täältä.

        https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

        Transkriptio


        Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa. Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

        Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

        Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

        Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

        Fyysinen todellisuus toimii puolueettomana peilinä, joka heijastaa sisäisen tilamme täydellisen tarkasti. Jos sisällämme vallitsevat ahneus ja aggressio, maailma vastaa puutteella ja konflikteilla. Jos taas välitämme anteliaisuutta ja rauhaa, ympäristö harmonisoituu ja vahvistaa valitsemamme suunnan oikeellisuuden.

        Tämän filosofisen periaatteen käytännöllinen johtopäätös on erittäin voimakas ja sovellettavissa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen todellisuuteen. Sisäisen perusmotivaation muuttaminen voi muuttaa kaikkein tavallisimman, raskaimman ja rutiininomaisimman työn syvälliseksi henkiseksi harjoitukseksi.

        Itsekkään ihmisen ja valaistuneen mestarin ulkoiset teot voivat näyttää täysin samanlaisilta. Molemmat voivat rakentaa talon, viljellä peltoa tai hallita valtiota. Ero piilee yksinomaan prosessin näkymättömässä fysiikassa. Siinä missä ensimmäinen toimii pelosta menettää tulonsa tai halusta kohota muiden yläpuolelle ja sitoo itsensä uusiin solmuihin, toinen toimii velvollisuudentunnosta ja rakkaudesta itse luomisen prosessia kohtaan.

        Tällainen toiminta ei jätä jälkeensä raskaita jälkiä psyykeen. Se puhdistaa mielen, pehmentää sydäntä ja valmistaa vähitellen tietoisuutta sen pitkän matkan viimeiseen vaiheeseen. Oikein ymmärrettynä ja hyväksyttynä aine avaa itse ovia korkeampiin ymmärryksen tasoihin ja osoittaa, ettei todellinen mestaruus merkitse pakoa todellisuudesta vaan kykyä henkistää jokainen oma askel maan päällä.

      • Anonyymi00144
        UUSI
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Vielä muutama viestiä täältä.

        https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

        Transkriptio


        Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa. Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

        Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

        Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

        Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

        Fyysinen todellisuus toimii puolueettomana peilinä, joka heijastaa sisäisen tilamme täydellisen tarkasti. Jos sisällämme vallitsevat ahneus ja aggressio, maailma vastaa puutteella ja konflikteilla. Jos taas välitämme anteliaisuutta ja rauhaa, ympäristö harmonisoituu ja vahvistaa valitsemamme suunnan oikeellisuuden.

        Tämän filosofisen periaatteen käytännöllinen johtopäätös on erittäin voimakas ja sovellettavissa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen todellisuuteen. Sisäisen perusmotivaation muuttaminen voi muuttaa kaikkein tavallisimman, raskaimman ja rutiininomaisimman työn syvälliseksi henkiseksi harjoitukseksi.

        Itsekkään ihmisen ja valaistuneen mestarin ulkoiset teot voivat näyttää täysin samanlaisilta. Molemmat voivat rakentaa talon, viljellä peltoa tai hallita valtiota. Ero piilee yksinomaan prosessin näkymättömässä fysiikassa. Siinä missä ensimmäinen toimii pelosta menettää tulonsa tai halusta kohota muiden yläpuolelle ja sitoo itsensä uusiin solmuihin, toinen toimii velvollisuudentunnosta ja rakkaudesta itse luomisen prosessia kohtaan.

        Tällainen toiminta ei jätä jälkeensä raskaita jälkiä psyykeen. Se puhdistaa mielen, pehmentää sydäntä ja valmistaa vähitellen tietoisuutta sen pitkän matkan viimeiseen vaiheeseen. Oikein ymmärrettynä ja hyväksyttynä aine avaa itse ovia korkeampiin ymmärryksen tasoihin ja osoittaa, ettei todellinen mestaruus merkitse pakoa todellisuudesta vaan kykyä henkistää jokainen oma askel maan päällä.

        Sen jälkeen kun ihmisen toiminta menettää itsekkäät motiivinsa ja jokapäiväinen työ muuttuu tietoiseksi harjoitukseksi, kuten aiemmin yksityiskohtaisesti käsittelimme, hengen matka fyysisen kosmoksen sisällä lähestyy väistämättä tärkeintä päätösvaihettaan.

        Aineellinen maailmankaikkeus, joka toimii täydellisenä ja puolueettomana oppimisjärjestelmänä, ei koskaan vapauta oppilastaan heti sen jälkeen, kun tämä on oppinut myötätunnon tai luopumisen perusteet. Edessä on kaikkein ankarin ja tinkimättömin koe: aineellisen luonnon puitteissa käydyn uskomattoman pitkän oppimisjakson viimeinen tietoisuuden testi. Tämä vaihe ei ole tekstien teoreettisen tiedon pintapuolista testaamista tai uskonnollisten määräysten mekaanista noudattamista, vaan psyyken hienoimpien kerrosten syvällinen läpivalaisu.

        Karman arviointimekanismi tarkistaa huolellisesti, onko persoonallisuus todella katkaissut kaikki sisäiset siteet, jotka yhdistävät sen tiheään energiaan, vai onko se vain taitavasti naamioinut ne ulkoisesti hurskaalta näyttävän käytöksen alle. Tässä kehitysvaiheessa karkeat halut, kuten pyrkimys rikkauksien kasaamiseen, poliittiseen valtaan tai fyysiseen hallintaan, on yleensä jo kauan sitten jätetty taakse.

        Todellinen vaara piilee kuitenkin paljon hienovaraisemmissa kiintymyksen muodoissa, jotka voivat pitää hengen lujasti syntymien loputtomassa kiertokulussa vielä tuhansien kierrosten ajan. Muinaiset tutkielmat kuvaavat näitä viimeisiä ja vaikeimmin voitettavia esteitä hienovaraisten kiintymysten ansoiksi.

        Ihminen, joka on onnistuneesti luopunut maallisesta omaisuudesta ja kehon mukavuuksista, joutuu hyvin usein näkymättömään ansaan, jossa hän alkaa odottaa tunnustusta pitkästä askeettisuudestaan. Kätketty kunnianhimon kaipuu ei katoa tietoisuudesta. Se vain muuttaa muotoaan ja muuttuu yleisen kunnioituksen kaipuuksi.

        Ihminen alkaa vilpittömästi tavoitella suuren opettajan, erehtymättömän ohjaajan tai pyhän vanhuksen asemaa, jonka mielipide on lopullinen totuus. Lisäksi alkuperäinen inhimillinen taipumus hallita muita löytää uuden, sosiaalisesti hyväksytyn väylän. Se muuttuu tarpeeksi sanella tiukkoja henkisiä sääntöjä ja hallita seuraajiensa kohtaloita.

        Yksilö alkaa huomaamattaan saada tyydytystä ei syvästä sisäisestä yhteydestä korkeimpaan lähteeseen vaan miellyttävästä tunteesta, että hän on poikkeuksellisen puhdas. Pyhät kertomukset varoittavat suoraan, että kiintymys omaan pyhyyteen toimii paljon vahvempana liimana kuin tavallinen arkinen ahneus. Se luo hienostuneen mutta uskomattoman vahvan illuusion henkisestä edistymisestä, vaikka todellisuudessa tietoisuus pysyy tiukasti suljettuna aineellisen paradigman sisälle.

        Juuri henkinen ylpeys on vaikein ja kavalein este täydellisen vapautumisen tiellä. Tämän ilmiön mekanismi on syvälle juurtunut väärän egon eli meille jo tutun ahaṅkāran toiminnan periaatteisiin. Kun tämä hienovarainen navigointiväline menettää tutun karkean aineellisen polttoaineensa, se suuntaa huomaamatta huomionsa saavutuksiin itsetuntemuksen alueella.

        Ylemmyyden tunne niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat edelleen sotkeutuneet maallisten asioiden kiireeseen ja tavallisten inhimillisten intohimojen valtaan, muodostaa raskaan energeettisen ketjun. Olento alkaa pitää itseään jonkinlaisena eliittinä, valittuna yksilönä, unohtaen täysin sen, että todellinen näkeminen merkitsee kykyä nähdä kaikissa elävissä olennoissa yhtäläinen henkinen luonto ilman poikkeusta.

        Tällainen ylimielisyys, vaikka se olisi kätketty näennäisen nöyryyden naamion alle, toimii maailmankaikkeuden lakien näkökulmasta selkeänä merkkinä. Tietoisuus ei ole vielä valmis poistumaan lopullisesti harjoituskentältä. Järjestelmä jatkaa tilanteiden luomista hävittääkseen tämän keinotekoisen jalustan, usein julkisen nöyryytyksen, äkillisen maineen menetyksen tai vakavien sisäisten kriisien kautta, kunnes väärä tunne omasta suuruudesta on poltettu kokonaan pois.

        Vasta kun nämä viimeiset, lähes näkymättömät kiintymyksen langat löydetään ja puretaan kokonaan, väliaikaisten kuorien purkaminen todella alkaa. Hienovarainen keho, joka koostuu mielestä, älystä ja väärästä egosta ja joka on palvellut suojaavana varusteena miljoonien inkarnaatioiden ajan lukuisissa biologisissa muodoissa, alkaa vähitellen menettää tiheyttään.

      • Anonyymi00145
        UUSI
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        Sen jälkeen kun ihmisen toiminta menettää itsekkäät motiivinsa ja jokapäiväinen työ muuttuu tietoiseksi harjoitukseksi, kuten aiemmin yksityiskohtaisesti käsittelimme, hengen matka fyysisen kosmoksen sisällä lähestyy väistämättä tärkeintä päätösvaihettaan.

        Aineellinen maailmankaikkeus, joka toimii täydellisenä ja puolueettomana oppimisjärjestelmänä, ei koskaan vapauta oppilastaan heti sen jälkeen, kun tämä on oppinut myötätunnon tai luopumisen perusteet. Edessä on kaikkein ankarin ja tinkimättömin koe: aineellisen luonnon puitteissa käydyn uskomattoman pitkän oppimisjakson viimeinen tietoisuuden testi. Tämä vaihe ei ole tekstien teoreettisen tiedon pintapuolista testaamista tai uskonnollisten määräysten mekaanista noudattamista, vaan psyyken hienoimpien kerrosten syvällinen läpivalaisu.

        Karman arviointimekanismi tarkistaa huolellisesti, onko persoonallisuus todella katkaissut kaikki sisäiset siteet, jotka yhdistävät sen tiheään energiaan, vai onko se vain taitavasti naamioinut ne ulkoisesti hurskaalta näyttävän käytöksen alle. Tässä kehitysvaiheessa karkeat halut, kuten pyrkimys rikkauksien kasaamiseen, poliittiseen valtaan tai fyysiseen hallintaan, on yleensä jo kauan sitten jätetty taakse.

        Todellinen vaara piilee kuitenkin paljon hienovaraisemmissa kiintymyksen muodoissa, jotka voivat pitää hengen lujasti syntymien loputtomassa kiertokulussa vielä tuhansien kierrosten ajan. Muinaiset tutkielmat kuvaavat näitä viimeisiä ja vaikeimmin voitettavia esteitä hienovaraisten kiintymysten ansoiksi.

        Ihminen, joka on onnistuneesti luopunut maallisesta omaisuudesta ja kehon mukavuuksista, joutuu hyvin usein näkymättömään ansaan, jossa hän alkaa odottaa tunnustusta pitkästä askeettisuudestaan. Kätketty kunnianhimon kaipuu ei katoa tietoisuudesta. Se vain muuttaa muotoaan ja muuttuu yleisen kunnioituksen kaipuuksi.

        Ihminen alkaa vilpittömästi tavoitella suuren opettajan, erehtymättömän ohjaajan tai pyhän vanhuksen asemaa, jonka mielipide on lopullinen totuus. Lisäksi alkuperäinen inhimillinen taipumus hallita muita löytää uuden, sosiaalisesti hyväksytyn väylän. Se muuttuu tarpeeksi sanella tiukkoja henkisiä sääntöjä ja hallita seuraajiensa kohtaloita.

        Yksilö alkaa huomaamattaan saada tyydytystä ei syvästä sisäisestä yhteydestä korkeimpaan lähteeseen vaan miellyttävästä tunteesta, että hän on poikkeuksellisen puhdas. Pyhät kertomukset varoittavat suoraan, että kiintymys omaan pyhyyteen toimii paljon vahvempana liimana kuin tavallinen arkinen ahneus. Se luo hienostuneen mutta uskomattoman vahvan illuusion henkisestä edistymisestä, vaikka todellisuudessa tietoisuus pysyy tiukasti suljettuna aineellisen paradigman sisälle.

        Juuri henkinen ylpeys on vaikein ja kavalein este täydellisen vapautumisen tiellä. Tämän ilmiön mekanismi on syvälle juurtunut väärän egon eli meille jo tutun ahaṅkāran toiminnan periaatteisiin. Kun tämä hienovarainen navigointiväline menettää tutun karkean aineellisen polttoaineensa, se suuntaa huomaamatta huomionsa saavutuksiin itsetuntemuksen alueella.

        Ylemmyyden tunne niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat edelleen sotkeutuneet maallisten asioiden kiireeseen ja tavallisten inhimillisten intohimojen valtaan, muodostaa raskaan energeettisen ketjun. Olento alkaa pitää itseään jonkinlaisena eliittinä, valittuna yksilönä, unohtaen täysin sen, että todellinen näkeminen merkitsee kykyä nähdä kaikissa elävissä olennoissa yhtäläinen henkinen luonto ilman poikkeusta.

        Tällainen ylimielisyys, vaikka se olisi kätketty näennäisen nöyryyden naamion alle, toimii maailmankaikkeuden lakien näkökulmasta selkeänä merkkinä. Tietoisuus ei ole vielä valmis poistumaan lopullisesti harjoituskentältä. Järjestelmä jatkaa tilanteiden luomista hävittääkseen tämän keinotekoisen jalustan, usein julkisen nöyryytyksen, äkillisen maineen menetyksen tai vakavien sisäisten kriisien kautta, kunnes väärä tunne omasta suuruudesta on poltettu kokonaan pois.

        Vasta kun nämä viimeiset, lähes näkymättömät kiintymyksen langat löydetään ja puretaan kokonaan, väliaikaisten kuorien purkaminen todella alkaa. Hienovarainen keho, joka koostuu mielestä, älystä ja väärästä egosta ja joka on palvellut suojaavana varusteena miljoonien inkarnaatioiden ajan lukuisissa biologisissa muodoissa, alkaa vähitellen menettää tiheyttään.

        Muinaisissa teksteissä tätä vaihetta verrataan usein vahamuodon hitaaseen sulamiseen, jonka alta vihdoin paljastuu säteilevä alkuperäinen veistos. Mieli lopettaa ikuisesti huolien, epäilyjen ja halujen loputtoman tuottamisen. Äly luopuu yrityksistä luokitella, erotella ja tuomita ulkoista maailmaa, ja ego luopuu lopullisesti pyrkimyksestään ylläpitää erillistä, eristettyä olemassaoloa oman maailmankaikkeutensa keskuksessa.

        Kun nämä monimutkaiset rakenteelliset elementit liukenevat, jīvan hengen alkuperäinen muoto alkaa ilmetä täydellisessä, kirkastumattomassa selkeydessään. Saapuu kauan odotettu tila, jossa tietoisuus palauttaa itselleen täysin sille kuuluvat ikuisuuden ja absoluuttisen tiedon ominaisuudet ja valmistautuu väistämättömään siirtymiseen fyysisen kosmoksen tuolle puolen.

        Tämän aineellisen maailmankaikkeuden sisällä tapahtuneen pitkän ja monimutkaisen oppimisjakson huipentuma tuo mukanaan täysin odottamattoman oivalluksen. Elämän koulun todellinen päättyminen ei ilmene voitonriemuna aineen yli eikä ylpeänä alempien energioiden hallitsemisena. Päinvastoin, viimeinen sävel soi täydellisenä, kaiken kattavana nöyryytenä.

        Puhdistunut henki katsoo lukemattomia menneitä inkarnaatioita, koettua fyysistä kipua, syvän epätoivon kausia ja täydellisiä erehdyksiä tuntematta mitään muuta kuin syvää kiitollisuutta itse oppimisprosessia kohtaan. Aineellinen maailma, joka pitkään näyttäytyi ankarana rangaistuspaikkana, tunnistetaan nyt kärsivälliseksi, ankaraksi ja äärettömän viisaaksi opettajaksi.

        Olento ymmärtää selvästi, että jokainen este, jokainen menetys ja jokainen vaikeus oli matemaattisesti tarkasti laskettu takomaan nykyinen kristallinkirkkaan havainnon tila. Tämän hiljaisen tunnustamisen myötä, joka on täysin vailla väärää arvokkuutta tai itsekkyyden jäänteitä, tietoisuus lähestyy kynnystä täysin valmiina palaamaan alkuperäiseen kotiinsa.

        Kun päätämme pitkän matkamme maailmankaikkeuden kerrosten läpi, voimme nähdä todellisuuden aivan uudessa valossa. Muinaiset pyhät tekstit paljastavat meille kosmoksen rakenteen eivät armottomana vankilana, jossa sielut kärsivät rangaistusta muinaisista rikkomuksistaan, vaan uskomattoman monimutkaisena ja nerokkaasti suunniteltuna harjoituskenttänä tietoisuuden kypsymiselle.

        Aineellinen maailma tarjoaa hengelle ainutlaatuisen ympäristön, jossa jokainen ajatus saa joko välittömästi tai ajan myötä fyysisen muodon. Jokainen suoritettu teko palaa täsmällisenä kaikuna karmallisten reaktioiden mekanismien kautta ja opettaa meille järjestelmällisesti henkilökohtaista vastuuta.

        Tässä tilassa ei ole sattumanvaraisia elementtejä eikä sokeita luonnonvoimia, jotka toimisivat kokonaisuudesta riippumatta. Tämän valtavan järjestelmän jokainen yksityiskohta palvelee yhtä päämäärää: auttaa elävää olentoa kypsymään ja tekemään tietoisen valinnan paluusta henkiseen lähteeseensä.

        Joka tapauksessa illuusion energia kätkee absoluuttisen totuuden meiltä vain siksi, että oppisimme etsimään sitä itse esteiden voittamisen, syvien epäilysten ja raskaan työn kautta. Jos tieto meidän ikuisesta luonnostamme olisi oletusarvoisesti kaikkien saatavilla, aineeseen uppoutumisen koko merkitys menettäisi arvonsa.

        Muinaisessa tutkielmassa Īśa Upaniṣadissa on syvällinen vetoomus korkeammalle älylle: totuus on kätketty kultaisen astian taakse. ”Avaa se, oi aurinko, jotta minä, totuudelle omistautunut, voisin nähdä sen.” Tämä ajatus heijastaa täydellisesti keskimmäisellä planeetalla olemisemme ydintä.

      • Anonyymi00146
        UUSI
        Anonyymi00145 kirjoitti:

        Muinaisissa teksteissä tätä vaihetta verrataan usein vahamuodon hitaaseen sulamiseen, jonka alta vihdoin paljastuu säteilevä alkuperäinen veistos. Mieli lopettaa ikuisesti huolien, epäilyjen ja halujen loputtoman tuottamisen. Äly luopuu yrityksistä luokitella, erotella ja tuomita ulkoista maailmaa, ja ego luopuu lopullisesti pyrkimyksestään ylläpitää erillistä, eristettyä olemassaoloa oman maailmankaikkeutensa keskuksessa.

        Kun nämä monimutkaiset rakenteelliset elementit liukenevat, jīvan hengen alkuperäinen muoto alkaa ilmetä täydellisessä, kirkastumattomassa selkeydessään. Saapuu kauan odotettu tila, jossa tietoisuus palauttaa itselleen täysin sille kuuluvat ikuisuuden ja absoluuttisen tiedon ominaisuudet ja valmistautuu väistämättömään siirtymiseen fyysisen kosmoksen tuolle puolen.

        Tämän aineellisen maailmankaikkeuden sisällä tapahtuneen pitkän ja monimutkaisen oppimisjakson huipentuma tuo mukanaan täysin odottamattoman oivalluksen. Elämän koulun todellinen päättyminen ei ilmene voitonriemuna aineen yli eikä ylpeänä alempien energioiden hallitsemisena. Päinvastoin, viimeinen sävel soi täydellisenä, kaiken kattavana nöyryytenä.

        Puhdistunut henki katsoo lukemattomia menneitä inkarnaatioita, koettua fyysistä kipua, syvän epätoivon kausia ja täydellisiä erehdyksiä tuntematta mitään muuta kuin syvää kiitollisuutta itse oppimisprosessia kohtaan. Aineellinen maailma, joka pitkään näyttäytyi ankarana rangaistuspaikkana, tunnistetaan nyt kärsivälliseksi, ankaraksi ja äärettömän viisaaksi opettajaksi.

        Olento ymmärtää selvästi, että jokainen este, jokainen menetys ja jokainen vaikeus oli matemaattisesti tarkasti laskettu takomaan nykyinen kristallinkirkkaan havainnon tila. Tämän hiljaisen tunnustamisen myötä, joka on täysin vailla väärää arvokkuutta tai itsekkyyden jäänteitä, tietoisuus lähestyy kynnystä täysin valmiina palaamaan alkuperäiseen kotiinsa.

        Kun päätämme pitkän matkamme maailmankaikkeuden kerrosten läpi, voimme nähdä todellisuuden aivan uudessa valossa. Muinaiset pyhät tekstit paljastavat meille kosmoksen rakenteen eivät armottomana vankilana, jossa sielut kärsivät rangaistusta muinaisista rikkomuksistaan, vaan uskomattoman monimutkaisena ja nerokkaasti suunniteltuna harjoituskenttänä tietoisuuden kypsymiselle.

        Aineellinen maailma tarjoaa hengelle ainutlaatuisen ympäristön, jossa jokainen ajatus saa joko välittömästi tai ajan myötä fyysisen muodon. Jokainen suoritettu teko palaa täsmällisenä kaikuna karmallisten reaktioiden mekanismien kautta ja opettaa meille järjestelmällisesti henkilökohtaista vastuuta.

        Tässä tilassa ei ole sattumanvaraisia elementtejä eikä sokeita luonnonvoimia, jotka toimisivat kokonaisuudesta riippumatta. Tämän valtavan järjestelmän jokainen yksityiskohta palvelee yhtä päämäärää: auttaa elävää olentoa kypsymään ja tekemään tietoisen valinnan paluusta henkiseen lähteeseensä.

        Joka tapauksessa illuusion energia kätkee absoluuttisen totuuden meiltä vain siksi, että oppisimme etsimään sitä itse esteiden voittamisen, syvien epäilysten ja raskaan työn kautta. Jos tieto meidän ikuisesta luonnostamme olisi oletusarvoisesti kaikkien saatavilla, aineeseen uppoutumisen koko merkitys menettäisi arvonsa.

        Muinaisessa tutkielmassa Īśa Upaniṣadissa on syvällinen vetoomus korkeammalle älylle: totuus on kätketty kultaisen astian taakse. ”Avaa se, oi aurinko, jotta minä, totuudelle omistautunut, voisin nähdä sen.” Tämä ajatus heijastaa täydellisesti keskimmäisellä planeetalla olemisemme ydintä.

        Olemme itse vapaaehtoisesti suostuneet pukemaan yllemme tiheän unohduksen verhon, jotta vaikeasta ja toisinaan tuskallisesta muistamisen prosessista tulisi tärkein henkilökohtainen saavutuksemme. Kultainen astia symboloi aineellisen luomakunnan häikäisevää vetovoimaa, joka lumoa mielen mutta jonka taakse kätkeytyy alkuperäisen tietoisuuden todellinen valo.

        Näin ollen fyysisessä kuoressa oleminen ei ole traaginen putoaminen taivaasta, vaan äärimmäisen rohkea tutkimuksellinen kokeilu. Tämän moniulotteisen leikin puitteissa ilo ja fyysinen epämukavuus, aineelliset saavutukset ja väistämättömät menetykset toimivat vain taitavan kuvanveistäjän hienovaraisina työkaluina. Tämä näkymätön mestari poistaa järjestelmällisesti, isku iskulta, todellisesta olemuksestamme kaiken väärän, ylimääräisen ja väliaikaisen.

        Rajallisessa kehossa eläminen opettaa henkeä arvostamaan vapautta, ja ajan tuhoavan vaikutuksen kohtaaminen pakottaa etsimään sitä, mikä ei ole lainkaan altis hajoamiselle. Maailmankaikkeuden järjestelmä ei vaadi ihmiseltä sokeaa alistumista rangaistuksen pelosta. Se tarjoaa vain lukemattomia mahdollisia tapahtumien kulkuja ja antaa jokaisen itse vakuuttua kaikkien itsekkäiden pyrkimysten lopullisuudesta.

        Kun sisäinen vastarinta katoaa, lakkaamme taistelemasta tämän kosmisen oppimisohjelman sääntöjä vastaan ja alamme käyttää niitä yksinomaan sisäiseen kasvuun. Juuri tällä hetkellä aineellinen maailma, joka aiemmin näytti loputtomien huolien lähteeltä, muuttuu tärkeimmäksi liittolaiseksemme ja viisaaksi opettajaksemme.

      • Anonyymi00147
        UUSI
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        Olemme itse vapaaehtoisesti suostuneet pukemaan yllemme tiheän unohduksen verhon, jotta vaikeasta ja toisinaan tuskallisesta muistamisen prosessista tulisi tärkein henkilökohtainen saavutuksemme. Kultainen astia symboloi aineellisen luomakunnan häikäisevää vetovoimaa, joka lumoa mielen mutta jonka taakse kätkeytyy alkuperäisen tietoisuuden todellinen valo.

        Näin ollen fyysisessä kuoressa oleminen ei ole traaginen putoaminen taivaasta, vaan äärimmäisen rohkea tutkimuksellinen kokeilu. Tämän moniulotteisen leikin puitteissa ilo ja fyysinen epämukavuus, aineelliset saavutukset ja väistämättömät menetykset toimivat vain taitavan kuvanveistäjän hienovaraisina työkaluina. Tämä näkymätön mestari poistaa järjestelmällisesti, isku iskulta, todellisesta olemuksestamme kaiken väärän, ylimääräisen ja väliaikaisen.

        Rajallisessa kehossa eläminen opettaa henkeä arvostamaan vapautta, ja ajan tuhoavan vaikutuksen kohtaaminen pakottaa etsimään sitä, mikä ei ole lainkaan altis hajoamiselle. Maailmankaikkeuden järjestelmä ei vaadi ihmiseltä sokeaa alistumista rangaistuksen pelosta. Se tarjoaa vain lukemattomia mahdollisia tapahtumien kulkuja ja antaa jokaisen itse vakuuttua kaikkien itsekkäiden pyrkimysten lopullisuudesta.

        Kun sisäinen vastarinta katoaa, lakkaamme taistelemasta tämän kosmisen oppimisohjelman sääntöjä vastaan ja alamme käyttää niitä yksinomaan sisäiseen kasvuun. Juuri tällä hetkellä aineellinen maailma, joka aiemmin näytti loputtomien huolien lähteeltä, muuttuu tärkeimmäksi liittolaiseksemme ja viisaaksi opettajaksemme.

        Monia polkuja, monia lähtökohtia

        Emme ole koskaan väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tai että kaikki muut lähestymistavat olisivat väärässä ja johtaisivat johonkin ikuiseen helvettiin. Tällainen ajatus ei tee oikeutta ihmisten erilaisille lähtökohdille, kokemuksille, ymmärrykselle tai tietoisuuden kehitykselle.

        Todellisuutta voidaan lähestyä monista suunnista. Vilpitön etsintä — jijñāsā — ei muutu arvottomaksi vain siksi, että se alkaa erilaisesta perinteestä, kulttuurista tai maailmankuvasta. Ihmiset eivät myöskään aloita matkaansa samasta kohdasta. Heidän ymmärryksensä, kykynsä omaksua tietoa, elämäntilanteensa, taipumuksensa ja sisäinen kypsyytensä vaihtelevat suuresti.

        Siksi olisi liian yksinkertaista ajatella, että kaikille pitäisi antaa täsmälleen sama opetus, sama menetelmä ja sama hengellinen päämäärä samalla tavalla ymmärrettynä.

        Ihmiset ovat erilaisia.

        He tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, erilaisia opetuksia ja joskus jopa erilaisia tapoja ymmärtää samoja perimmäisiä kysymyksiä.

        Muinaiset vedalaiset tekstit voidaan tässä mielessä nähdä valtavana navigointijärjestelmänä. Ne eivät ainoastaan osoita yhtä tietä, vaan kuvaavat kokonaisia maastoja: erilaisia tietoisuuden tasoja, taipumuksia, toiminnan seurauksia, tiedon asteita, harjoituksia ja mahdollisuuksia edetä kohti syvempää ymmärrystä.

        Kartta ei ole olemassa siksi, että matkustaja pakotettaisiin kulkemaan yhtä tietä.

        Kartta auttaa häntä ymmärtämään, missä hän on.

        Tämä on olennainen ero.

        Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

        Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

        Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

        Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

        Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

        Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

        Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

        Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

        Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

        Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

        Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

      • Anonyymi00148
        UUSI
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        Monia polkuja, monia lähtökohtia

        Emme ole koskaan väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tai että kaikki muut lähestymistavat olisivat väärässä ja johtaisivat johonkin ikuiseen helvettiin. Tällainen ajatus ei tee oikeutta ihmisten erilaisille lähtökohdille, kokemuksille, ymmärrykselle tai tietoisuuden kehitykselle.

        Todellisuutta voidaan lähestyä monista suunnista. Vilpitön etsintä — jijñāsā — ei muutu arvottomaksi vain siksi, että se alkaa erilaisesta perinteestä, kulttuurista tai maailmankuvasta. Ihmiset eivät myöskään aloita matkaansa samasta kohdasta. Heidän ymmärryksensä, kykynsä omaksua tietoa, elämäntilanteensa, taipumuksensa ja sisäinen kypsyytensä vaihtelevat suuresti.

        Siksi olisi liian yksinkertaista ajatella, että kaikille pitäisi antaa täsmälleen sama opetus, sama menetelmä ja sama hengellinen päämäärä samalla tavalla ymmärrettynä.

        Ihmiset ovat erilaisia.

        He tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, erilaisia opetuksia ja joskus jopa erilaisia tapoja ymmärtää samoja perimmäisiä kysymyksiä.

        Muinaiset vedalaiset tekstit voidaan tässä mielessä nähdä valtavana navigointijärjestelmänä. Ne eivät ainoastaan osoita yhtä tietä, vaan kuvaavat kokonaisia maastoja: erilaisia tietoisuuden tasoja, taipumuksia, toiminnan seurauksia, tiedon asteita, harjoituksia ja mahdollisuuksia edetä kohti syvempää ymmärrystä.

        Kartta ei ole olemassa siksi, että matkustaja pakotettaisiin kulkemaan yhtä tietä.

        Kartta auttaa häntä ymmärtämään, missä hän on.

        Tämä on olennainen ero.

        Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

        Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

        Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

        Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

        Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

        Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

        Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

        Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

        Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

        Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

        Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

        Tämä on olennainen ero.

        Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

        Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

        Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

        Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

        Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

        Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

        Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

        Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

        Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

        Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

        Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

        Neljäs lähestyy todellisuutta hiljaisuuden ja meditaation kautta.

        Viides löytää syvimmän motivaationsa omistautumisesta.

        Kuudes taas alkaa tutkimalla toiminnan, moraalin ja sen seurausten välistä suhdetta.

        Erilaisuus ei tässä näkökulmassa ole virhe järjestelmässä. Se kuuluu itse järjestelmään.

        Yksi päämäärä ei tarkoita yhtä ainoaa reittiä

        On myös tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: mahdollinen perimmäinen päämäärä ja tapa, jolla ihminen sitä lähestyy.

        Se, että ihmisellä voi olla käsitys korkeimmasta totuudesta, ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen ihmisen täytyisi kulkea identtinen reitti saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen.

        Ajatellaan jälleen karttaa.

        Kaupunkiin voi saapua pohjoisesta, etelästä, idästä tai lännestä. Reitit voivat olla erilaisia. Osa kulkee vuoriston kautta, toinen rannikkoa pitkin ja kolmas metsien läpi. Yksi reitti voi olla jollekin helpoin ja toiselle täysin sopimaton.

        Se, että itse tunnet yhden reitin hyvin, ei tee muista teistä olemattomia.

        Samalla tavalla yhden ihmisen syvällinen kokemus tietystä menetelmästä ei todista, etteikö toinen ihminen voisi lähestyä todellisuutta toisenlaisen harjoituksen kautta.

        Tämän vuoksi emme tarvitse ajatusta, jonka mukaan yksi ainoa uskonnollinen tai filosofinen tie olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto ja että kaikki muut ihmiset olisivat automaattisesti tuomittuja ikuiseen helvettiin.

        Tällainen ehdoton vastakkainasettelu ei ota huomioon ihmisten välistä valtavaa erilaisuutta.

        Se unohtaa myös sen, että ihminen ymmärtää asioita vähitellen.

        Tieto avautuu eri ihmisille eri tavoin

        Vähemmän kehittynyt ymmärrys ei välttämättä tarkoita pahuutta. Se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ihminen ei vielä kykene näkemään jotakin asiaa laajemmin.

        Samoin väärä käsitys ei aina synny pahantahtoisuudesta. Ihminen toimii usein sen ymmärryksen perusteella, joka hänellä sillä hetkellä on.

        Kun ymmärrys kasvaa, myös hänen näkemyksensä voivat muuttua.

        Tämä voidaan nähdä myös vedalaisen filosofian yhteydessä. Ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää staattisena tilana, jossa ihminen on joko täysin tietävä tai täysin tietämätön. Pikemminkin kyse voi olla asteittaisesta syvenemisestä.

        Ihminen voi ensin kiinnostua näkyvästä maailmasta.

        Sen jälkeen hän voi alkaa kysyä, mikä hänen kokemuksensa taustalla on.

        Myöhemmin hän voi kiinnostua tietoisuuden luonteesta.

        Sen jälkeen hän voi alkaa tutkia, kuka hän itse asiassa on suhteessa kehoon, mieleen ja ympäröivään todellisuuteen.

        Näin kysymykset muuttuvat syvemmiksi samalla kun näkökulma laajenee.

        Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

        Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

        Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

        Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

        Kaikilla ei ole sama temperamentti.

      • Anonyymi00149
        UUSI
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Tämä on olennainen ero.

        Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

        Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

        Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

        Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

        Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

        Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

        Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

        Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

        Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

        Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

        Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

        Neljäs lähestyy todellisuutta hiljaisuuden ja meditaation kautta.

        Viides löytää syvimmän motivaationsa omistautumisesta.

        Kuudes taas alkaa tutkimalla toiminnan, moraalin ja sen seurausten välistä suhdetta.

        Erilaisuus ei tässä näkökulmassa ole virhe järjestelmässä. Se kuuluu itse järjestelmään.

        Yksi päämäärä ei tarkoita yhtä ainoaa reittiä

        On myös tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: mahdollinen perimmäinen päämäärä ja tapa, jolla ihminen sitä lähestyy.

        Se, että ihmisellä voi olla käsitys korkeimmasta totuudesta, ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen ihmisen täytyisi kulkea identtinen reitti saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen.

        Ajatellaan jälleen karttaa.

        Kaupunkiin voi saapua pohjoisesta, etelästä, idästä tai lännestä. Reitit voivat olla erilaisia. Osa kulkee vuoriston kautta, toinen rannikkoa pitkin ja kolmas metsien läpi. Yksi reitti voi olla jollekin helpoin ja toiselle täysin sopimaton.

        Se, että itse tunnet yhden reitin hyvin, ei tee muista teistä olemattomia.

        Samalla tavalla yhden ihmisen syvällinen kokemus tietystä menetelmästä ei todista, etteikö toinen ihminen voisi lähestyä todellisuutta toisenlaisen harjoituksen kautta.

        Tämän vuoksi emme tarvitse ajatusta, jonka mukaan yksi ainoa uskonnollinen tai filosofinen tie olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto ja että kaikki muut ihmiset olisivat automaattisesti tuomittuja ikuiseen helvettiin.

        Tällainen ehdoton vastakkainasettelu ei ota huomioon ihmisten välistä valtavaa erilaisuutta.

        Se unohtaa myös sen, että ihminen ymmärtää asioita vähitellen.

        Tieto avautuu eri ihmisille eri tavoin

        Vähemmän kehittynyt ymmärrys ei välttämättä tarkoita pahuutta. Se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ihminen ei vielä kykene näkemään jotakin asiaa laajemmin.

        Samoin väärä käsitys ei aina synny pahantahtoisuudesta. Ihminen toimii usein sen ymmärryksen perusteella, joka hänellä sillä hetkellä on.

        Kun ymmärrys kasvaa, myös hänen näkemyksensä voivat muuttua.

        Tämä voidaan nähdä myös vedalaisen filosofian yhteydessä. Ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää staattisena tilana, jossa ihminen on joko täysin tietävä tai täysin tietämätön. Pikemminkin kyse voi olla asteittaisesta syvenemisestä.

        Ihminen voi ensin kiinnostua näkyvästä maailmasta.

        Sen jälkeen hän voi alkaa kysyä, mikä hänen kokemuksensa taustalla on.

        Myöhemmin hän voi kiinnostua tietoisuuden luonteesta.

        Sen jälkeen hän voi alkaa tutkia, kuka hän itse asiassa on suhteessa kehoon, mieleen ja ympäröivään todellisuuteen.

        Näin kysymykset muuttuvat syvemmiksi samalla kun näkökulma laajenee.

        Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

        Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

        Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

        Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

        Kaikilla ei ole sama temperamentti.

        Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

        Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

        Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

        Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

        Kaikilla ei ole sama temperamentti.

        Kaikilla ei ole samaa älyllistä kapasiteettia.

        Kaikilla ei ole samoja kiinnostuksen kohteita.

        Kaikki eivät opi samalla tavalla.

        Kaikki eivät kykene omaksumaan samaa määrää abstraktia tietoa.

        Kaikki eivät ole elämässään samassa vaiheessa.

        Siksi myös lähestymistapojen täytyy voida olla erilaisia.

        Ei yhtä ovea, vaan kokonainen rakennus

        Voimme kuvitella todellisuuden valtavana rakennuksena, jossa on lukemattomia ovia.

        Yksi ihminen astuu sisään filosofian kautta.

        Toinen meditaation kautta.

        Kolmas itsekurin ja harjoituksen kautta.

        Neljäs palvelun ja toiminnan kautta.

        Viides omistautumisen kautta.

        Kuudes kysymysten ja tutkimisen kautta.

        Se, että joku on löytänyt oman ovensa, ei tarkoita, etteikö rakennuksessa olisi muita sisäänkäyntejä.

        Tärkeämpää on se, että ihminen ei jää ainoastaan oven ulkopuolelle väittelemään siitä, mikä ovi näyttää parhaalta, vaan alkaa todella tutkia, mitä rakennuksen sisällä on.

        Tässä on myös jijñāsā — vilpitön halu tietää — tärkeässä asemassa. Todellinen etsijä ei välttämättä aloita valmiista vastauksesta. Hän aloittaa kysymyksestä.

        Mitä todellisuus on?

        Mitä tietoisuus on?

        Kuka minä olen?

        Olenko pelkästään tämä keho ja mieli?

        Mistä kärsimys syntyy?

        Mikä on tiedon merkitys?

        Mikä muuttaa ihmisen tietoisuutta?

        Onko olemassa jotakin muuttumatonta kaiken muuttuvan kokemuksen taustalla?

        Tällaiset kysymykset voivat johdattaa ihmistä vähitellen syvemmälle.

        Ihmistä ei pitäisi mitata yhdellä mittatikulla

        Ehkä tärkein asia onkin ymmärtää, ettei kaikkia ihmisiä voida arvioida yhdellä ainoalla mittatikulla.

        Se, mikä on yhdelle ihmiselle itsestään selvää, voi olla toiselle vasta ensimmäinen askel.

        Se, minkä yksi ihminen pystyy omaksumaan hetkessä, voi toiselle vaatia vuosien tutkimista.

        Ja se, mitä joku pitää merkityksettömänä, voi toiselle muodostua koko hänen maailmankuvansa muuttavaksi oivallukseksi.

        Siksi tiedon välittäminen edellyttää myös viisautta.

        Ei riitä, että tietoa on paljon. On ymmärrettävä, mitä tietoa kenellekin voidaan antaa, millä tavalla ja missä vaiheessa.

        Tässä mielessä todellinen opetus ei ole pelkästään tiedon siirtämistä ihmiseltä toiselle. Se on myös kykyä tunnistaa oppijan lähtökohta.

        Sama totuus voidaan ilmaista eri ihmisille eri tavalla ilman, että sen syvin tarkoitus katoaa.

        Valtava kartta ihmisen tietoisuudesta

        Tämän vuoksi vedalaisen perinteen merkitystä ei tarvitse puolustaa väittämällä, että vain yksi tie on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.

        Sen vahvuus voidaan nähdä aivan toisaalla.

        Sen vahvuus on siinä, että se yrittää kuvata todellisuutta laajasti.

        Se tarkastelee ihmisen tietoisuutta, mieltä, toimintaa, motiiveja, tiedon eri asteita ja erilaisia tapoja lähestyä todellisuutta. Se tarjoaa kokonaisen käsitteellisen maiseman, jossa ihminen voi tarkastella omaa asemaansa ja kysyä, missä hän tällä hetkellä seisoo.

        Siksi muinaiset tekstit voidaan nähdä enemmän kartastona kuin yksittäisenä reittiohjeena.

        Kartasto ei käske kaikkia matkustajia lähtemään samasta paikasta.

        Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

        Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

        Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

      • Anonyymi00150
        UUSI
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

        Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

        Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

        Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

        Kaikilla ei ole sama temperamentti.

        Kaikilla ei ole samaa älyllistä kapasiteettia.

        Kaikilla ei ole samoja kiinnostuksen kohteita.

        Kaikki eivät opi samalla tavalla.

        Kaikki eivät kykene omaksumaan samaa määrää abstraktia tietoa.

        Kaikki eivät ole elämässään samassa vaiheessa.

        Siksi myös lähestymistapojen täytyy voida olla erilaisia.

        Ei yhtä ovea, vaan kokonainen rakennus

        Voimme kuvitella todellisuuden valtavana rakennuksena, jossa on lukemattomia ovia.

        Yksi ihminen astuu sisään filosofian kautta.

        Toinen meditaation kautta.

        Kolmas itsekurin ja harjoituksen kautta.

        Neljäs palvelun ja toiminnan kautta.

        Viides omistautumisen kautta.

        Kuudes kysymysten ja tutkimisen kautta.

        Se, että joku on löytänyt oman ovensa, ei tarkoita, etteikö rakennuksessa olisi muita sisäänkäyntejä.

        Tärkeämpää on se, että ihminen ei jää ainoastaan oven ulkopuolelle väittelemään siitä, mikä ovi näyttää parhaalta, vaan alkaa todella tutkia, mitä rakennuksen sisällä on.

        Tässä on myös jijñāsā — vilpitön halu tietää — tärkeässä asemassa. Todellinen etsijä ei välttämättä aloita valmiista vastauksesta. Hän aloittaa kysymyksestä.

        Mitä todellisuus on?

        Mitä tietoisuus on?

        Kuka minä olen?

        Olenko pelkästään tämä keho ja mieli?

        Mistä kärsimys syntyy?

        Mikä on tiedon merkitys?

        Mikä muuttaa ihmisen tietoisuutta?

        Onko olemassa jotakin muuttumatonta kaiken muuttuvan kokemuksen taustalla?

        Tällaiset kysymykset voivat johdattaa ihmistä vähitellen syvemmälle.

        Ihmistä ei pitäisi mitata yhdellä mittatikulla

        Ehkä tärkein asia onkin ymmärtää, ettei kaikkia ihmisiä voida arvioida yhdellä ainoalla mittatikulla.

        Se, mikä on yhdelle ihmiselle itsestään selvää, voi olla toiselle vasta ensimmäinen askel.

        Se, minkä yksi ihminen pystyy omaksumaan hetkessä, voi toiselle vaatia vuosien tutkimista.

        Ja se, mitä joku pitää merkityksettömänä, voi toiselle muodostua koko hänen maailmankuvansa muuttavaksi oivallukseksi.

        Siksi tiedon välittäminen edellyttää myös viisautta.

        Ei riitä, että tietoa on paljon. On ymmärrettävä, mitä tietoa kenellekin voidaan antaa, millä tavalla ja missä vaiheessa.

        Tässä mielessä todellinen opetus ei ole pelkästään tiedon siirtämistä ihmiseltä toiselle. Se on myös kykyä tunnistaa oppijan lähtökohta.

        Sama totuus voidaan ilmaista eri ihmisille eri tavalla ilman, että sen syvin tarkoitus katoaa.

        Valtava kartta ihmisen tietoisuudesta

        Tämän vuoksi vedalaisen perinteen merkitystä ei tarvitse puolustaa väittämällä, että vain yksi tie on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.

        Sen vahvuus voidaan nähdä aivan toisaalla.

        Sen vahvuus on siinä, että se yrittää kuvata todellisuutta laajasti.

        Se tarkastelee ihmisen tietoisuutta, mieltä, toimintaa, motiiveja, tiedon eri asteita ja erilaisia tapoja lähestyä todellisuutta. Se tarjoaa kokonaisen käsitteellisen maiseman, jossa ihminen voi tarkastella omaa asemaansa ja kysyä, missä hän tällä hetkellä seisoo.

        Siksi muinaiset tekstit voidaan nähdä enemmän kartastona kuin yksittäisenä reittiohjeena.

        Kartasto ei käske kaikkia matkustajia lähtemään samasta paikasta.

        Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

        Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

        Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

        Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

        Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

        Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

        Se ei anna vaikutelmaa maailmasta, joka olisi helppo puristaa yhteen lauseeseen.

        Se antaa vaikutelman todellisuudesta, jota on tutkittava.

        Ihmisen ei tarvitse väittää, että kaikki muut ovat väärässä voidakseen pitää omaa polkuaan arvokkaana.

        Hän voi kulkea omaa tietään syvästi ja vilpittömästi — samalla tunnustaen, että toinen ihminen voi lähestyä samoja perimmäisiä kysymyksiä täysin toisenlaisesta lähtökohdasta.

        Polkuja voi olla monia. Lähtökohtia voi olla monia. Ihmisten kyky omaksua tietoa voi olla erilainen. Ymmärrys voi kehittyä asteittain.

        Ja juuri siksi totuuden etsintää ei tarvitse rakentaa pelon varaan.

        Sen ei tarvitse perustua ajatukseen: valitse tämä yksi tie tai sinut tuomitaan ikuisesti.

        Se voi perustua paljon syvempään lähtökohtaan:

        Tutki. Kysy. Harjoita. Tarkkaile. Ymmärrä. Syvenny.

        Sillä todellinen etsintä ei tarvitse uhkakuvaa tuekseen.

        Se tarvitsee vilpittömyyttä.

      • Anonyymi00151
        UUSI
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

        Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

        Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

        Se ei anna vaikutelmaa maailmasta, joka olisi helppo puristaa yhteen lauseeseen.

        Se antaa vaikutelman todellisuudesta, jota on tutkittava.

        Ihmisen ei tarvitse väittää, että kaikki muut ovat väärässä voidakseen pitää omaa polkuaan arvokkaana.

        Hän voi kulkea omaa tietään syvästi ja vilpittömästi — samalla tunnustaen, että toinen ihminen voi lähestyä samoja perimmäisiä kysymyksiä täysin toisenlaisesta lähtökohdasta.

        Polkuja voi olla monia. Lähtökohtia voi olla monia. Ihmisten kyky omaksua tietoa voi olla erilainen. Ymmärrys voi kehittyä asteittain.

        Ja juuri siksi totuuden etsintää ei tarvitse rakentaa pelon varaan.

        Sen ei tarvitse perustua ajatukseen: valitse tämä yksi tie tai sinut tuomitaan ikuisesti.

        Se voi perustua paljon syvempään lähtökohtaan:

        Tutki. Kysy. Harjoita. Tarkkaile. Ymmärrä. Syvenny.

        Sillä todellinen etsintä ei tarvitse uhkakuvaa tuekseen.

        Se tarvitsee vilpittömyyttä.

        Moniulotteinen näkökulma ihmisen tietoisuuteen

        Veda-perinteen näkökulmasta ihmisen kehitystä ei ole mielekästä kuvata yksinkertaisena järjestelmänä, jossa kaikki yksilöt sijoitetaan samaan lähtöpisteeseen ja josta heidän edellytetään kulkevan yhtä ennalta määrättyä reittiä. Ihmisten kognitiiviset valmiudet, temperamentti, kokemushistoria, tiedollinen kapasiteetti, motivaatio ja kyky käsitellä abstrakteja käsitteitä vaihtelevat huomattavasti. Tästä seuraa, että myös tiedon omaksuminen tapahtuu yksilöllisesti.

        Tätä voidaan verrata oppimiseen yleensä. Sama teoreettinen sisältö voi olla yhdelle ihmiselle välittömästi ymmärrettävää, kun taas toinen tarvitsee ensin perustavanlaatuisemman käsitteellisen kehyksen. Kolmas voi ymmärtää saman asian vasta käytännön kokemuksen kautta. Tiedon objekti ei tällöin välttämättä muutu, mutta tiedon vastaanottajan kognitiivinen valmius muuttuu.

        Veda-kirjallisuudessa tätä ihmisen erilaisuutta kuvataan useilla käsitteillä. Sanskritin adhikāra viittaa muun muassa henkilön pätevyyteen, soveltuvuuteen tai valmiuteen tietyn opetuksen vastaanottamiseen. Adhikārin voidaan näin ymmärtää olevan henkilö, jonka ominaisuudet, kiinnostus ja valmistautuneisuus tekevät tietystä opetuksesta hänelle tarkoituksenmukaisen.

        Tämä on tärkeä ero. Kaikille ei tarvitse antaa samaa opetusta samalla tavalla, jotta opetuksen perimmäinen tarkoitus voisi säilyä.

        Adhikāra – yksilöllinen valmius

        Sanskritin adhikāra (अधिकार) liittyy juureen √dhṛ, ”kannatella”, ”pitää yllä”, ja siitä johdettuun ajatukseen asemasta, oikeudesta, pätevyydestä tai kelpoisuudesta. Filosofisessa ja opetuksellisessa yhteydessä termi voi tarkoittaa henkilön valmiutta tietynlaiseen harjoitukseen tai opetukseen.

        Tätä ei tarvitse ymmärtää hierarkkisena ihmisarvon mittarina.

        Se, että henkilö ei ole valmis omaksumaan jotakin erittäin abstraktia filosofiaa, ei tee hänestä huonompaa ihmistä. Se tarkoittaa ainoastaan, että hänen nykyinen lähtökohtansa on erilainen.

        Vastaavasti henkilö, joka kykenee käsittelemään monimutkaista metafysiikkaa, ei tämän perusteella automaattisesti ole moraalisesti kehittyneempi.

        Tietomäärä, älyllinen kapasiteetti ja tietoisuuden kypsyys eivät ole yksi ja sama asia.

        Tämä erottelu on olennainen myös nykyisen oppimisen tutkimuksen näkökulmasta. Ihminen voi hallita suuren määrän informaatiota ilman, että hän kykenee muuttamaan sitä kokonaisvaltaiseksi ymmärrykseksi. Informaatio, käsitteellinen ymmärrys, käytännöllinen osaaminen ja henkilökohtainen oivallus ovat eri asioita.

        Jijñāsā – tiedonhalu tutkimuksen lähtökohtana

        Toinen keskeinen käsite on jijñāsā (जिज्ञासा), joka tarkoittaa halua tietää, tutkia tai saada selville. Sana liittyy juureen √jñā, ”tietää”, ja sen merkitys voidaan ymmärtää tiedollisena pyrkimyksenä: ihminen ei tyydy pelkästään siihen, mitä hänelle on kerrottu, vaan haluaa selvittää asian perusteellisemmin.

        Tässä mielessä todellinen etsijä ei ole henkilö, jolla on jo kaikki vastaukset.

        Hän on henkilö, joka kykenee esittämään parempia kysymyksiä.

        Jijñāsā voidaan nähdä tutkimuksellisen asenteen perustana. Se sisältää uteliaisuutta, epäilyn sietämistä, tarkastelua ja halua päästä pintatason käsitysten taakse.

        Tämä tekee siitä kiinnostavan myös modernin tieteellisen ajattelun kannalta. Tieteessäkin tutkimus alkaa usein siitä, että olemassa oleva selitys ei riitä. Esitetään kysymys, muodostetaan hypoteesi, tarkastellaan havaintoja, verrataan vaihtoehtoisia selityksiä ja arvioidaan johtopäätöksiä kriittisesti.

        Tämä ei tarkoita, että vedalainen filosofia ja moderni luonnontiede olisivat sama asia. Ne toimivat erilaisissa historiallisissa ja metodologisissa kehyksissä. Vertailukelpoinen piirre on kuitenkin tiedollinen asenne: halu olla tyytymättä pelkkään oletukseen.

      • Anonyymi00152
        UUSI
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Moniulotteinen näkökulma ihmisen tietoisuuteen

        Veda-perinteen näkökulmasta ihmisen kehitystä ei ole mielekästä kuvata yksinkertaisena järjestelmänä, jossa kaikki yksilöt sijoitetaan samaan lähtöpisteeseen ja josta heidän edellytetään kulkevan yhtä ennalta määrättyä reittiä. Ihmisten kognitiiviset valmiudet, temperamentti, kokemushistoria, tiedollinen kapasiteetti, motivaatio ja kyky käsitellä abstrakteja käsitteitä vaihtelevat huomattavasti. Tästä seuraa, että myös tiedon omaksuminen tapahtuu yksilöllisesti.

        Tätä voidaan verrata oppimiseen yleensä. Sama teoreettinen sisältö voi olla yhdelle ihmiselle välittömästi ymmärrettävää, kun taas toinen tarvitsee ensin perustavanlaatuisemman käsitteellisen kehyksen. Kolmas voi ymmärtää saman asian vasta käytännön kokemuksen kautta. Tiedon objekti ei tällöin välttämättä muutu, mutta tiedon vastaanottajan kognitiivinen valmius muuttuu.

        Veda-kirjallisuudessa tätä ihmisen erilaisuutta kuvataan useilla käsitteillä. Sanskritin adhikāra viittaa muun muassa henkilön pätevyyteen, soveltuvuuteen tai valmiuteen tietyn opetuksen vastaanottamiseen. Adhikārin voidaan näin ymmärtää olevan henkilö, jonka ominaisuudet, kiinnostus ja valmistautuneisuus tekevät tietystä opetuksesta hänelle tarkoituksenmukaisen.

        Tämä on tärkeä ero. Kaikille ei tarvitse antaa samaa opetusta samalla tavalla, jotta opetuksen perimmäinen tarkoitus voisi säilyä.

        Adhikāra – yksilöllinen valmius

        Sanskritin adhikāra (अधिकार) liittyy juureen √dhṛ, ”kannatella”, ”pitää yllä”, ja siitä johdettuun ajatukseen asemasta, oikeudesta, pätevyydestä tai kelpoisuudesta. Filosofisessa ja opetuksellisessa yhteydessä termi voi tarkoittaa henkilön valmiutta tietynlaiseen harjoitukseen tai opetukseen.

        Tätä ei tarvitse ymmärtää hierarkkisena ihmisarvon mittarina.

        Se, että henkilö ei ole valmis omaksumaan jotakin erittäin abstraktia filosofiaa, ei tee hänestä huonompaa ihmistä. Se tarkoittaa ainoastaan, että hänen nykyinen lähtökohtansa on erilainen.

        Vastaavasti henkilö, joka kykenee käsittelemään monimutkaista metafysiikkaa, ei tämän perusteella automaattisesti ole moraalisesti kehittyneempi.

        Tietomäärä, älyllinen kapasiteetti ja tietoisuuden kypsyys eivät ole yksi ja sama asia.

        Tämä erottelu on olennainen myös nykyisen oppimisen tutkimuksen näkökulmasta. Ihminen voi hallita suuren määrän informaatiota ilman, että hän kykenee muuttamaan sitä kokonaisvaltaiseksi ymmärrykseksi. Informaatio, käsitteellinen ymmärrys, käytännöllinen osaaminen ja henkilökohtainen oivallus ovat eri asioita.

        Jijñāsā – tiedonhalu tutkimuksen lähtökohtana

        Toinen keskeinen käsite on jijñāsā (जिज्ञासा), joka tarkoittaa halua tietää, tutkia tai saada selville. Sana liittyy juureen √jñā, ”tietää”, ja sen merkitys voidaan ymmärtää tiedollisena pyrkimyksenä: ihminen ei tyydy pelkästään siihen, mitä hänelle on kerrottu, vaan haluaa selvittää asian perusteellisemmin.

        Tässä mielessä todellinen etsijä ei ole henkilö, jolla on jo kaikki vastaukset.

        Hän on henkilö, joka kykenee esittämään parempia kysymyksiä.

        Jijñāsā voidaan nähdä tutkimuksellisen asenteen perustana. Se sisältää uteliaisuutta, epäilyn sietämistä, tarkastelua ja halua päästä pintatason käsitysten taakse.

        Tämä tekee siitä kiinnostavan myös modernin tieteellisen ajattelun kannalta. Tieteessäkin tutkimus alkaa usein siitä, että olemassa oleva selitys ei riitä. Esitetään kysymys, muodostetaan hypoteesi, tarkastellaan havaintoja, verrataan vaihtoehtoisia selityksiä ja arvioidaan johtopäätöksiä kriittisesti.

        Tämä ei tarkoita, että vedalainen filosofia ja moderni luonnontiede olisivat sama asia. Ne toimivat erilaisissa historiallisissa ja metodologisissa kehyksissä. Vertailukelpoinen piirre on kuitenkin tiedollinen asenne: halu olla tyytymättä pelkkään oletukseen.

        Tämä ei tarkoita, että vedalainen filosofia ja moderni luonnontiede olisivat sama asia. Ne toimivat erilaisissa historiallisissa ja metodologisissa kehyksissä. Vertailukelpoinen piirre on kuitenkin tiedollinen asenne: halu olla tyytymättä pelkkään oletukseen.

        Jñāna, vijñāna ja tiedon syveneminen

        Sanskritissa on myös tärkeä ero sanojen jñāna (ज्ञान) ja vijñāna (विज्ञान) välillä.

        Jñāna liittyy tietoon, ymmärrykseen tai tietämiseen. Sen vastineena voidaan käyttää esimerkiksi sanaa ”tieto” tai ”ymmärrys”, mutta filosofisessa yhteydessä sen merkitys riippuu tekstistä ja asiayhteydestä.

        Vijñāna muodostuu etuliitteestä vi- ja sanasta jñāna. Se voi viitata eriteltyyn, erityiseen tai syvällisesti jäsentyneeseen tietoon. Joissakin yhteyksissä sitä voidaan lähestyä ajatuksena ”erotteleva ymmärrys” tai ”kokemuksellisesti sisäistetty tieto”.

        Tässä syntyy kiinnostava ajatus tiedon asteittaisesta syvenemisestä.

        Ihminen voi tietää jotakin käsitteellisesti ilman, että hän todella ymmärtää sen seurauksia.

        Hän voi esimerkiksi osata määritellä meditaation, tietoisuuden tai itsehavainnoinnin käsitteet, mutta tämä ei vielä tarkoita, että käsitteet olisivat muuttuneet hänen omassa kokemuksessaan merkitykselliseksi ymmärrykseksi.

        Tieto voi siis muuttua vähitellen informaatiosta ymmärrykseksi ja ymmärryksestä sisäistetyksi oivallukseksi.

        Saṃskāra ja aiempi kokemushistoria

        Veda- ja jooga-ajattelussa ihmisen erilaisia taipumuksia tarkastellaan myös käsitteen saṃskāra (संस्कार) avulla.

        Saṃskāra voidaan kääntää asiayhteydestä riippuen esimerkiksi ”jäljeksi”, ”muodostumaksi”, ”vaikutelmaksi” tai ”taipumukseksi”. Joogafilosofiassa termi viittaa muun muassa kokemusten ja toimintojen jättämiin psykologisiin jälkiin.

        Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhteys nykyiseen psykologiaan, vaikka käsitteitä ei pidä samaistaa toisiinsa. Ihmisen aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee uutta informaatiota. Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä.

        Aikaisemmat kokemukset, muistot, ympäristö, kasvatuksen vaikutukset ja opitut käyttäytymismallit muodostavat osan sitä taustaa, jonka läpi uusi tieto tulkitaan.

        Veda-kirjallisuudessa tätä ilmiötä kuvataan erilaisella käsitteistöllä kuin nykypsykologiassa, mutta perusajatus ihmisen sisäisen rakenteen vaikutuksesta oppimiseen on filosofisesti kiinnostava.

        Guṇa – taipumusten erilaiset yhdistelmät

        Bhagavadgītān ja Sāṃkhya-perinteen yhteydessä keskeinen käsite on guṇa (गुण).

        Kolme guṇaa ovat sattva, rajas ja tamas:

        sattva liittyy muun muassa selkeyteen, tasapainoon ja kirkkauteen
        rajas aktiivisuuteen, liikkeeseen, pyrkimykseen ja levottomuuteen
        tamas raskauteen, passiivisuuteen, epäselvyyteen ja inertiaan

        Näitä ei ole tarkoituksenmukaista tulkita yksinkertaisesti ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Veda-filosofiassa ne muodostavat pikemminkin erilaisia toimintaa ja kokemusta jäsentäviä ominaisuuksia.

        Ihmisessä niiden suhteet voivat vaihdella.

        Sama henkilö voi olla yhdessä tilanteessa hyvin keskittynyt ja toisessa levoton. Hän voi toisinaan toimia harkiten ja toisinaan impulsiivisesti. Näin ollen ihmistä ei ole välttämä

      • Anonyymi00153
        UUSI
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        Tämä ei tarkoita, että vedalainen filosofia ja moderni luonnontiede olisivat sama asia. Ne toimivat erilaisissa historiallisissa ja metodologisissa kehyksissä. Vertailukelpoinen piirre on kuitenkin tiedollinen asenne: halu olla tyytymättä pelkkään oletukseen.

        Jñāna, vijñāna ja tiedon syveneminen

        Sanskritissa on myös tärkeä ero sanojen jñāna (ज्ञान) ja vijñāna (विज्ञान) välillä.

        Jñāna liittyy tietoon, ymmärrykseen tai tietämiseen. Sen vastineena voidaan käyttää esimerkiksi sanaa ”tieto” tai ”ymmärrys”, mutta filosofisessa yhteydessä sen merkitys riippuu tekstistä ja asiayhteydestä.

        Vijñāna muodostuu etuliitteestä vi- ja sanasta jñāna. Se voi viitata eriteltyyn, erityiseen tai syvällisesti jäsentyneeseen tietoon. Joissakin yhteyksissä sitä voidaan lähestyä ajatuksena ”erotteleva ymmärrys” tai ”kokemuksellisesti sisäistetty tieto”.

        Tässä syntyy kiinnostava ajatus tiedon asteittaisesta syvenemisestä.

        Ihminen voi tietää jotakin käsitteellisesti ilman, että hän todella ymmärtää sen seurauksia.

        Hän voi esimerkiksi osata määritellä meditaation, tietoisuuden tai itsehavainnoinnin käsitteet, mutta tämä ei vielä tarkoita, että käsitteet olisivat muuttuneet hänen omassa kokemuksessaan merkitykselliseksi ymmärrykseksi.

        Tieto voi siis muuttua vähitellen informaatiosta ymmärrykseksi ja ymmärryksestä sisäistetyksi oivallukseksi.

        Saṃskāra ja aiempi kokemushistoria

        Veda- ja jooga-ajattelussa ihmisen erilaisia taipumuksia tarkastellaan myös käsitteen saṃskāra (संस्कार) avulla.

        Saṃskāra voidaan kääntää asiayhteydestä riippuen esimerkiksi ”jäljeksi”, ”muodostumaksi”, ”vaikutelmaksi” tai ”taipumukseksi”. Joogafilosofiassa termi viittaa muun muassa kokemusten ja toimintojen jättämiin psykologisiin jälkiin.

        Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhteys nykyiseen psykologiaan, vaikka käsitteitä ei pidä samaistaa toisiinsa. Ihmisen aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee uutta informaatiota. Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä.

        Aikaisemmat kokemukset, muistot, ympäristö, kasvatuksen vaikutukset ja opitut käyttäytymismallit muodostavat osan sitä taustaa, jonka läpi uusi tieto tulkitaan.

        Veda-kirjallisuudessa tätä ilmiötä kuvataan erilaisella käsitteistöllä kuin nykypsykologiassa, mutta perusajatus ihmisen sisäisen rakenteen vaikutuksesta oppimiseen on filosofisesti kiinnostava.

        Guṇa – taipumusten erilaiset yhdistelmät

        Bhagavadgītān ja Sāṃkhya-perinteen yhteydessä keskeinen käsite on guṇa (गुण).

        Kolme guṇaa ovat sattva, rajas ja tamas:

        sattva liittyy muun muassa selkeyteen, tasapainoon ja kirkkauteen
        rajas aktiivisuuteen, liikkeeseen, pyrkimykseen ja levottomuuteen
        tamas raskauteen, passiivisuuteen, epäselvyyteen ja inertiaan

        Näitä ei ole tarkoituksenmukaista tulkita yksinkertaisesti ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Veda-filosofiassa ne muodostavat pikemminkin erilaisia toimintaa ja kokemusta jäsentäviä ominaisuuksia.

        Ihmisessä niiden suhteet voivat vaihdella.

        Sama henkilö voi olla yhdessä tilanteessa hyvin keskittynyt ja toisessa levoton. Hän voi toisinaan toimia harkiten ja toisinaan impulsiivisesti. Näin ollen ihmistä ei ole välttämä

        Näitä ei ole tarkoituksenmukaista tulkita yksinkertaisesti ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Veda-filosofiassa ne muodostavat pikemminkin erilaisia toimintaa ja kokemusta jäsentäviä ominaisuuksia.

        Ihmisessä niiden suhteet voivat vaihdella.

        Sama henkilö voi olla yhdessä tilanteessa hyvin keskittynyt ja toisessa levoton. Hän voi toisinaan toimia harkiten ja toisinaan impulsiivisesti. Näin ollen ihmistä ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista määritellä yhden pysyvän ominaisuuden perusteella.

        Myös tämä auttaa ymmärtämään, miksi erilaisia opetuksellisia menetelmiä voidaan tarvita.

        Mārga – polku ei ole vain yksi menetelmä

        Sanskritin mārga (मार्ग) tarkoittaa ”tietä”, ”reittiä” tai ”polkua”. Veda-perinteeseen liittyvässä kirjallisuudessa esiintyy erilaisia tapoja kuvata ihmisen etenemistä kohti syvempää ymmärrystä.

        Esimerkiksi jñāna-mārga korostaa tiedollista erottelua ja ymmärrystä, karma-yoga toimintaa koskevan suhtautumisen muuttamista ja bhakti omistautumista sekä suhdetta Jumalaan.

        Näitä ei tarvitse käsittää keskenään kilpailevina järjestelminä.

        Ne voidaan nähdä erilaisina painotuksina, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen psykologisiin ja filosofisiin lähtökohtiin.

        Yhdelle tutkiminen ja erottelukyky voivat olla luontevin lähtökohta.

        Toiselle toiminta ja sen motiivien tarkastelu.

        Kolmannelle omistautuminen.

        Neljännelle meditaatio ja mielen tarkkailu.

        Tämä tekee vedalaisesta lähestymistavasta huomattavasti moniulotteisemman kuin ajatus yhdestä ainoasta universaalista menetelmästä.

        Anekānta ja näkökulmien moninaisuus

        Myös jainalaisessa filosofiassa kehittynyt käsite anekāntavāda (अनेकान्तवाद) tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan. Anekānta merkitsee kirjaimellisesti ajatusta ”ei-yksipuolisuudesta” tai ”moninäkökulmaisuudesta”.

        Sen perusajatus on, ettei monimutkaista todellisuutta voida aina tyhjentävästi kuvata yhdestä ainoasta näkökulmasta.

        Tätä voidaan havainnollistaa tunnetulla vertauksella elefantista: useat ihmiset koskettavat eri osia eläimestä ja kuvaavat sitä sen perusteella, mitä itse kokevat. Yksi havaitsee jotakin, toinen jotakin muuta. Yksittäinen havainto ei välttämättä ole kokonaan väärä, mutta se ei myöskään yksinään muodosta täydellistä kuvaa kokonaisuudesta.

        Tämä ei tarkoita, että kaikki väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että monimutkaisen todellisuuden ymmärtämisessä näkökulman rajat on tunnistettava.

        Kohti syvempää ymmärrystä

        Näin tarkasteltuna ihmisen erilaiset polut eivät ole välttämättä merkki siitä, että kaikki käsitykset olisivat yhtä tosia tai että mitään objektiivista todellisuutta ei olisi olemassa.

        Päinvastoin.

        Voimme ajatella, että todellisuus on yksi asia, mutta ihmisten kyky lähestyä ja ymmärtää sitä vaihtelee.

        Tämä ero on ratkaiseva.

        Yksi todellisuus ei edellytä yhtä ainoaa psykologista lähestymistapaa.

        Yksi vuori voi olla olemassa riippumatta siitä, mistä suunnasta sitä tarkastellaan. Eri rinteiltä nähdään erilaisia maisemia, mutta näkökulmien erilaisuus ei itsessään kumoa vuoren olemassaoloa.

        Samalla tavalla ihmisten erilaiset lähtökohdat voivat merkitä erilaisia tutkimisen tapoja ilman, että tästä seuraa, ettei totuutta voisi olla olemassa.

        Siksi todellinen ongelma ei ole se, että ihmiset kulkevat erilaisia reittejä.

        Ongelma syntyy silloin, jos ihminen kuvittelee oman rajallisen näkökulmansa kattavan koko todellisuuden.

        Veda-perinteen kiinnostavuus on juuri siinä, että se tarjoaa poikkeuksellisen laajan käsitteellisen kartaston ihmisen tietoisuuden tarkastelemiseen.

        Se ei ainoastaan kysy, mitä pitäisi uskoa, vaan myös:

        Miten tiedämme?

        Miten ymmärrys muodostuu?

        Miksi ihmiset tulkitsevat todellisuutta eri tavoin?

        Mikä vaikuttaa tietoisuuteen?

        Voiko ihminen muuttaa omaa tapaansa havaita ja ymmärtää?

        Mikä erottaa informaation todellisesta ymmärryksestä?

        Ja lopulta:

        Kuka on se, joka tietää?

        Juuri nämä kysymykset tekevät perinteestä filosofisesti kiinnostavan. Sen arvoa ei tarvitse rakentaa väitteelle, että kaikki muut tiet ovat vääriä. Sen sijaan voidaan tarkastella, kuinka monipuolisen mallin se tarjoaa ihmisen kokemuksen, tiedon, tietoisuuden ja todellisuuden välisen suhteen tutkimiseen.

        Polkuja voi olla monia, koska myös lähtökohtia on monia.

        Opetuksen syvyys voi vaihdella, koska ihmisen vastaanottokyky vaihtelee.

        Ymmärrys voi kehittyä vaiheittain, koska ihminen itse muuttuu tutkimisen aikana.

        Ja juuri tässä jijñāsā — vilpitön halu tietää — saa syvimmän merkityksensä: ihminen ei sulje tutkimusta ennen kuin se on alkanut, vaan uskaltaa kysyä, tarkastella ja syventyä.

        Se ei ole merkki epävarmuudesta.

        Se voi olla merkki siitä, että ihminen ottaa totuuden etsimisen vakavasti.

      • Anonyymi00154
        UUSI
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        Näitä ei ole tarkoituksenmukaista tulkita yksinkertaisesti ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Veda-filosofiassa ne muodostavat pikemminkin erilaisia toimintaa ja kokemusta jäsentäviä ominaisuuksia.

        Ihmisessä niiden suhteet voivat vaihdella.

        Sama henkilö voi olla yhdessä tilanteessa hyvin keskittynyt ja toisessa levoton. Hän voi toisinaan toimia harkiten ja toisinaan impulsiivisesti. Näin ollen ihmistä ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista määritellä yhden pysyvän ominaisuuden perusteella.

        Myös tämä auttaa ymmärtämään, miksi erilaisia opetuksellisia menetelmiä voidaan tarvita.

        Mārga – polku ei ole vain yksi menetelmä

        Sanskritin mārga (मार्ग) tarkoittaa ”tietä”, ”reittiä” tai ”polkua”. Veda-perinteeseen liittyvässä kirjallisuudessa esiintyy erilaisia tapoja kuvata ihmisen etenemistä kohti syvempää ymmärrystä.

        Esimerkiksi jñāna-mārga korostaa tiedollista erottelua ja ymmärrystä, karma-yoga toimintaa koskevan suhtautumisen muuttamista ja bhakti omistautumista sekä suhdetta Jumalaan.

        Näitä ei tarvitse käsittää keskenään kilpailevina järjestelminä.

        Ne voidaan nähdä erilaisina painotuksina, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen psykologisiin ja filosofisiin lähtökohtiin.

        Yhdelle tutkiminen ja erottelukyky voivat olla luontevin lähtökohta.

        Toiselle toiminta ja sen motiivien tarkastelu.

        Kolmannelle omistautuminen.

        Neljännelle meditaatio ja mielen tarkkailu.

        Tämä tekee vedalaisesta lähestymistavasta huomattavasti moniulotteisemman kuin ajatus yhdestä ainoasta universaalista menetelmästä.

        Anekānta ja näkökulmien moninaisuus

        Myös jainalaisessa filosofiassa kehittynyt käsite anekāntavāda (अनेकान्तवाद) tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan. Anekānta merkitsee kirjaimellisesti ajatusta ”ei-yksipuolisuudesta” tai ”moninäkökulmaisuudesta”.

        Sen perusajatus on, ettei monimutkaista todellisuutta voida aina tyhjentävästi kuvata yhdestä ainoasta näkökulmasta.

        Tätä voidaan havainnollistaa tunnetulla vertauksella elefantista: useat ihmiset koskettavat eri osia eläimestä ja kuvaavat sitä sen perusteella, mitä itse kokevat. Yksi havaitsee jotakin, toinen jotakin muuta. Yksittäinen havainto ei välttämättä ole kokonaan väärä, mutta se ei myöskään yksinään muodosta täydellistä kuvaa kokonaisuudesta.

        Tämä ei tarkoita, että kaikki väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että monimutkaisen todellisuuden ymmärtämisessä näkökulman rajat on tunnistettava.

        Kohti syvempää ymmärrystä

        Näin tarkasteltuna ihmisen erilaiset polut eivät ole välttämättä merkki siitä, että kaikki käsitykset olisivat yhtä tosia tai että mitään objektiivista todellisuutta ei olisi olemassa.

        Päinvastoin.

        Voimme ajatella, että todellisuus on yksi asia, mutta ihmisten kyky lähestyä ja ymmärtää sitä vaihtelee.

        Tämä ero on ratkaiseva.

        Yksi todellisuus ei edellytä yhtä ainoaa psykologista lähestymistapaa.

        Yksi vuori voi olla olemassa riippumatta siitä, mistä suunnasta sitä tarkastellaan. Eri rinteiltä nähdään erilaisia maisemia, mutta näkökulmien erilaisuus ei itsessään kumoa vuoren olemassaoloa.

        Samalla tavalla ihmisten erilaiset lähtökohdat voivat merkitä erilaisia tutkimisen tapoja ilman, että tästä seuraa, ettei totuutta voisi olla olemassa.

        Siksi todellinen ongelma ei ole se, että ihmiset kulkevat erilaisia reittejä.

        Ongelma syntyy silloin, jos ihminen kuvittelee oman rajallisen näkökulmansa kattavan koko todellisuuden.

        Veda-perinteen kiinnostavuus on juuri siinä, että se tarjoaa poikkeuksellisen laajan käsitteellisen kartaston ihmisen tietoisuuden tarkastelemiseen.

        Se ei ainoastaan kysy, mitä pitäisi uskoa, vaan myös:

        Miten tiedämme?

        Miten ymmärrys muodostuu?

        Miksi ihmiset tulkitsevat todellisuutta eri tavoin?

        Mikä vaikuttaa tietoisuuteen?

        Voiko ihminen muuttaa omaa tapaansa havaita ja ymmärtää?

        Mikä erottaa informaation todellisesta ymmärryksestä?

        Ja lopulta:

        Kuka on se, joka tietää?

        Juuri nämä kysymykset tekevät perinteestä filosofisesti kiinnostavan. Sen arvoa ei tarvitse rakentaa väitteelle, että kaikki muut tiet ovat vääriä. Sen sijaan voidaan tarkastella, kuinka monipuolisen mallin se tarjoaa ihmisen kokemuksen, tiedon, tietoisuuden ja todellisuuden välisen suhteen tutkimiseen.

        Polkuja voi olla monia, koska myös lähtökohtia on monia.

        Opetuksen syvyys voi vaihdella, koska ihmisen vastaanottokyky vaihtelee.

        Ymmärrys voi kehittyä vaiheittain, koska ihminen itse muuttuu tutkimisen aikana.

        Ja juuri tässä jijñāsā — vilpitön halu tietää — saa syvimmän merkityksensä: ihminen ei sulje tutkimusta ennen kuin se on alkanut, vaan uskaltaa kysyä, tarkastella ja syventyä.

        Se ei ole merkki epävarmuudesta.

        Se voi olla merkki siitä, että ihminen ottaa totuuden etsimisen vakavasti.

        Monia polkuja – erilaiset lähtökohdat ja tietoisuuden tasot

        Polkuja on monia, eikä niiden erilaisuus tarkoita, että kaikki muut polut olisivat automaattisesti vääriä. Pikemminkin erilaiset lähestymistavat voidaan ymmärtää vastauksina ihmisten erilaisiin lähtökohtiin, taipumuksiin ja tietoisuuden tasoihin.

        Ihmiset eivät kehity täysin samanlaisissa olosuhteissa eivätkä omaksu tietoa samalla tavalla. Yksi ihminen kykenee käsittelemään abstraktia metafysiikkaa, kun taas toinen tarvitsee konkreettisemman ja käytännöllisemmän lähestymistavan. Joku lähestyy todellisuutta älyllisen tutkimisen kautta, toinen meditaation, kolmas toiminnan, neljäs omistautumisen ja viides kokemuksellisen tutkimisen kautta.

        Tämän vuoksi erilaisia polkuja ei tarvitse asettaa yksinkertaiseen järjestykseen, jossa yksi olisi ehdottomasti ”oikea” ja kaikki muut ”vääriä”. Ne voivat olla erilaisia menetelmiä, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen tietoisuuden kehitysvaiheisiin ja yksilöllisiin valmiuksiin.

        Sanskritin adhikāra kuvaa tässä yhteydessä ihmisen valmiutta tai pätevyyttä tietynlaiseen opetukseen. Adhikārin eli opetukseen soveltuvan henkilön lähtökohta vaikuttaa siihen, millainen lähestymistapa voi olla hänelle tarkoituksenmukainen.

        Samoin jijñāsā tarkoittaa vilpitöntä halua tietää ja tutkia. Ihmisen tutkimusmatka ei välttämättä ala siitä, että hänellä on jo kaikki vastaukset, vaan siitä, että hänen kykynsä kysyä ja ymmärtää alkaa syventyä.

        Erilaiset polut voivat vastata erilaisiin tietoisuuden tasoihin

        Veda-perinteessä ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää muuttumattomaksi tilaksi. Ihmisen käsityskyky, motiivit, kiinnostuksen kohteet ja kyky erottaa olennaista epäolennaisesta voivat kehittyä.

        Sanskritin jñāna tarkoittaa tietoa tai ymmärrystä, kun taas vijñāna voi asiayhteydestä riippuen viitata eriteltyyn, syvällisempään tai sisäistettyyn tietoon. Näiden käsitteiden kautta voidaan havainnollistaa ajatusta siitä, että pelkkä informaation vastaanottaminen ei vielä merkitse syvää ymmärrystä.

        Ihminen voi ensin omaksua käsitteen.

        Sen jälkeen hän voi alkaa ymmärtää sen merkitystä.

        Myöhemmin hän voi alkaa nähdä, miten se liittyy hänen omaan elämäänsä ja kokemukseensa.

        Lopulta ymmärrys voi muuttua pelkästä teoriasta henkilökohtaisesti sisäistetyksi näkemykseksi.

        Tämän vuoksi sama opetus voidaan joutua esittämään eri ihmisille eri tavalla. Se ei tee yhdestä versiosta valheellista ja toisesta totta. Ne voivat olla eri tasoisia tai erilaisiin vastaanottajiin sovitettuja esitystapoja.


        Polku voi muuttua ihmisen muuttuessa

        Tämä merkitsee myös sitä, ettei ihmisen tarvitse pysyä koko elämänsä ajan samassa vaiheessa.

        Kun ymmärrys kasvaa, myös aikaisemmin sopiva lähestymistapa voi muuttua. Menetelmä, joka oli alussa välttämätön, voi myöhemmin toimia perustana syvemmälle tutkimukselle.

        Tässä mielessä polut eivät ole välttämättä toisensa poissulkevia.

        Ne voivat muodostaa jatkumon.

        Ihminen voi aloittaa toiminnan tasolta, oppia tarkastelemaan toimintansa motiiveja, siirtyä tiedolliseen tutkimiseen, kehittää keskittymistä ja mielen vakautta sekä lopulta syventää suhdettaan tietoisuuteen ja Jumalaan.

        Näin katsottuna erilaiset polut eivät muodosta kilpailijoiden joukkoa, jossa vain yksi saa olla oikeassa.

        Ne voivat olla erilaisia väyliä saman suuren tutkimuskentän sisällä.

        Siksi on liian kapea tulkinta sanoa:

        ”Vain tämä polku on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.”

        Paljon syvällisempi näkökulma on:

        Ihmiset ovat erilaisia, heidän tietoisuutensa ja valmiutensa ovat erilaisia, ja siksi myös heidän tarvitsemansa lähestymistavat voivat olla erilaisia.

        Tämä ei tarkoita, että kaikki mahdolliset ajatukset tai väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa, että erilaisuutta ei pidä sekoittaa virheellisyyteen.

        Veda-perinteen monimuotoisuus voidaan juuri tästä syystä nähdä vahvuutena. Se ei ainoastaan tarjoa yhtä vastausta, vaan pyrkii kuvaamaan laajaa kirjoa ihmisen motiiveista, tietoisuudesta, tiedosta ja kehityksestä.

        Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

        Lähtökohtia on paljon, koska tietoisuuden kehityksessä on erilaisia vaiheita.

        Ja erilaiset menetelmät voivat olla tarkoituksenmukaisia eri ihmisille eri aikoina.

      • Anonyymi00155
        UUSI
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        Monia polkuja – erilaiset lähtökohdat ja tietoisuuden tasot

        Polkuja on monia, eikä niiden erilaisuus tarkoita, että kaikki muut polut olisivat automaattisesti vääriä. Pikemminkin erilaiset lähestymistavat voidaan ymmärtää vastauksina ihmisten erilaisiin lähtökohtiin, taipumuksiin ja tietoisuuden tasoihin.

        Ihmiset eivät kehity täysin samanlaisissa olosuhteissa eivätkä omaksu tietoa samalla tavalla. Yksi ihminen kykenee käsittelemään abstraktia metafysiikkaa, kun taas toinen tarvitsee konkreettisemman ja käytännöllisemmän lähestymistavan. Joku lähestyy todellisuutta älyllisen tutkimisen kautta, toinen meditaation, kolmas toiminnan, neljäs omistautumisen ja viides kokemuksellisen tutkimisen kautta.

        Tämän vuoksi erilaisia polkuja ei tarvitse asettaa yksinkertaiseen järjestykseen, jossa yksi olisi ehdottomasti ”oikea” ja kaikki muut ”vääriä”. Ne voivat olla erilaisia menetelmiä, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen tietoisuuden kehitysvaiheisiin ja yksilöllisiin valmiuksiin.

        Sanskritin adhikāra kuvaa tässä yhteydessä ihmisen valmiutta tai pätevyyttä tietynlaiseen opetukseen. Adhikārin eli opetukseen soveltuvan henkilön lähtökohta vaikuttaa siihen, millainen lähestymistapa voi olla hänelle tarkoituksenmukainen.

        Samoin jijñāsā tarkoittaa vilpitöntä halua tietää ja tutkia. Ihmisen tutkimusmatka ei välttämättä ala siitä, että hänellä on jo kaikki vastaukset, vaan siitä, että hänen kykynsä kysyä ja ymmärtää alkaa syventyä.

        Erilaiset polut voivat vastata erilaisiin tietoisuuden tasoihin

        Veda-perinteessä ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää muuttumattomaksi tilaksi. Ihmisen käsityskyky, motiivit, kiinnostuksen kohteet ja kyky erottaa olennaista epäolennaisesta voivat kehittyä.

        Sanskritin jñāna tarkoittaa tietoa tai ymmärrystä, kun taas vijñāna voi asiayhteydestä riippuen viitata eriteltyyn, syvällisempään tai sisäistettyyn tietoon. Näiden käsitteiden kautta voidaan havainnollistaa ajatusta siitä, että pelkkä informaation vastaanottaminen ei vielä merkitse syvää ymmärrystä.

        Ihminen voi ensin omaksua käsitteen.

        Sen jälkeen hän voi alkaa ymmärtää sen merkitystä.

        Myöhemmin hän voi alkaa nähdä, miten se liittyy hänen omaan elämäänsä ja kokemukseensa.

        Lopulta ymmärrys voi muuttua pelkästä teoriasta henkilökohtaisesti sisäistetyksi näkemykseksi.

        Tämän vuoksi sama opetus voidaan joutua esittämään eri ihmisille eri tavalla. Se ei tee yhdestä versiosta valheellista ja toisesta totta. Ne voivat olla eri tasoisia tai erilaisiin vastaanottajiin sovitettuja esitystapoja.


        Polku voi muuttua ihmisen muuttuessa

        Tämä merkitsee myös sitä, ettei ihmisen tarvitse pysyä koko elämänsä ajan samassa vaiheessa.

        Kun ymmärrys kasvaa, myös aikaisemmin sopiva lähestymistapa voi muuttua. Menetelmä, joka oli alussa välttämätön, voi myöhemmin toimia perustana syvemmälle tutkimukselle.

        Tässä mielessä polut eivät ole välttämättä toisensa poissulkevia.

        Ne voivat muodostaa jatkumon.

        Ihminen voi aloittaa toiminnan tasolta, oppia tarkastelemaan toimintansa motiiveja, siirtyä tiedolliseen tutkimiseen, kehittää keskittymistä ja mielen vakautta sekä lopulta syventää suhdettaan tietoisuuteen ja Jumalaan.

        Näin katsottuna erilaiset polut eivät muodosta kilpailijoiden joukkoa, jossa vain yksi saa olla oikeassa.

        Ne voivat olla erilaisia väyliä saman suuren tutkimuskentän sisällä.

        Siksi on liian kapea tulkinta sanoa:

        ”Vain tämä polku on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.”

        Paljon syvällisempi näkökulma on:

        Ihmiset ovat erilaisia, heidän tietoisuutensa ja valmiutensa ovat erilaisia, ja siksi myös heidän tarvitsemansa lähestymistavat voivat olla erilaisia.

        Tämä ei tarkoita, että kaikki mahdolliset ajatukset tai väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa, että erilaisuutta ei pidä sekoittaa virheellisyyteen.

        Veda-perinteen monimuotoisuus voidaan juuri tästä syystä nähdä vahvuutena. Se ei ainoastaan tarjoa yhtä vastausta, vaan pyrkii kuvaamaan laajaa kirjoa ihmisen motiiveista, tietoisuudesta, tiedosta ja kehityksestä.

        Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

        Lähtökohtia on paljon, koska tietoisuuden kehityksessä on erilaisia vaiheita.

        Ja erilaiset menetelmät voivat olla tarkoituksenmukaisia eri ihmisille eri aikoina.

        Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

        Lähtökohtia on paljon, koska tietoisuuden kehityksessä on erilaisia vaiheita.

        Ja erilaiset menetelmät voivat olla tarkoituksenmukaisia eri ihmisille eri aikoina.

        Yksi kartta voi sisältää monia teitä ilman, että kartan täytyy julistaa kaikki muut tiet olemattomiksi.

      • Anonyymi00156
        UUSI
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

        Lähtökohtia on paljon, koska tietoisuuden kehityksessä on erilaisia vaiheita.

        Ja erilaiset menetelmät voivat olla tarkoituksenmukaisia eri ihmisille eri aikoina.

        Yksi kartta voi sisältää monia teitä ilman, että kartan täytyy julistaa kaikki muut tiet olemattomiksi.

        Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

        Yksi kartta voi sisältää monia teitä ilman, että kartan täytyy julistaa kaikki muut tiet olemattomiksi.

      • Anonyymi00157
        UUSI
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

        Yksi kartta voi sisältää monia teitä ilman, että kartan täytyy julistaa kaikki muut tiet olemattomiksi.

        Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

        Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

        Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

      • Anonyymi00158
        UUSI
        Anonyymi00157 kirjoitti:

        Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

        Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

        Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

        Monia polkuja, monia lähtökohtia

      • Anonyymi00159
        UUSI
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Monia polkuja, monia lähtökohtia

        Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikka Purra on mukana Suomen huutokauppakeisari -sarjassa

      Suomen huutokauppakeisari on tavallisten suomalaisten ohjelma. Sarjan suosiosta kertoo se, että nyt alkaa jo 19. kausi t
      Maailman menoa
      92
      1108

    2. Kuuleppas

      ensimmäiset naissuhteet toimii miehelle eräänlaisena oppikouluna, mutta hän ei välttämättä itse ymmärrä oppineensa mitää
      Ikävä
      229
      856

    3. Paljonko on etäisyytesi kiinnostavaan naiseen km?

      Kaipailen tärkeää miestä ja pohdin hänen ajatuksiaan... ❤️
      Ikävä
      73
      836

    4. Mitä näät

      Siinä miehessä?
      Ikävä
      54
      734

    5. On meillä harvinaisen törkeä valtuuston puheenjohtaja

      Ja tyhmä! Kannattaisi googlettaa "julkisuuslaki" ja nojata siihen vasta sitten. Samalla voisi googlettaa muiden kuntien
      Kemijärvi
      72
      693

    6. Olet mieleni päällä edelleen, J

      En voi sille mitään. Ja olen yrittänyt voida, monen monta kertaa. Miten jäinkin näin kiinni sinuun... 😞
      Ikävä
      34
      612

    7. Olet aika julma minua kohtaan

      Antaisit vähän armoa.
      Ikävä
      51
      565

    8. Olisitko valmis

      Siihen?
      Ikävä
      41
      560

    9. Mikko Leppilampi loi TTK:ssa ankaran tavan - Jatkaako Veronica Verho haastavaa perinnettä?

      Suorien lähetysten juontaminen vaatii rautaista ammattitaitoa ja kovaa työtä. Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa on näh
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      557

    10. Oletko miettinyt

      Mikä minusta tekee sinulle niin erityisen? Onko se samanlaiset lapsuusmaisemat? Työpaikan liian pitkät katseet? Selvittä
      Ikävä
      30
      535
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt