Ooks koskaan tullu miettineeks

En oikeastaan, kun en tarkalleen tiedä mitä "noilla ihmisillä" tarkoitat.
Jos tarkoitat näitä jotka kirjoittelee ja trollaa täällä läpi vuorokauden, niin epäilen ettei jää mitään hyvää.
Mulla tulee ja on aina tullut heistä mieleen vanhoilla Helsingin ostareilla oleilevat juopot. Täällä vähän sama suuntaus, hakevat seuraa itsensälaisista ja kilpailevat kuka heittää älyttömimmän kommentin.

Noista ostarin juopoista ei ole kuin hoivalaitoksiin kun ovat vielä hetken jatkaneet epäterveellistä elämäänsä. Tänne vuorokauden ympäriinsä kirjoittavilla lienee sama tulevaisuus, koska tuskin ehtivät/välittävät huolehtia itsestään.
Surullista.

Suunnatkaa siis huomionne takaisin asioihin, joista voitte ottaa vastuun: omiin ihmissuhteisiinne, työhönne, harrastuksiinne, tavoitteisiinne ja oman elämänne rakentamiseen. Toisen yksityiselämästä irrottautuminen ei merkitse jonkin kiinnostavan menettämistä. Se merkitsee paluuta omaan elämään ja aikuisen ihmisen vastuuseen.

Mitä jos henkilö toimii tiedonhankinnan ja vaikutusvallan välittäjänä?
Kuviteltu yhteys rakennetaan kolmion kautta
Rakenne on tällainen:

kohdetta koskeva havainto tai oletus → tiedon välittäminen vaikutusvaltaiseksi koetulle taholle → tämän tahon huomio ja hyväksyntä → tunne erityisestä asemasta kohteen elämässä

Henkilö ei siis välttämättä saa yhteyttä kohteeseen. Hän saa huomiota kolmannelta osapuolelta ja tulkitsee sen yhteydeksi kohteeseen. Tämä voi olla psykologisesti palkitsevaa: hän tuntee olevansa tarpeellinen, sisäpiirissä ja ”kiinni” toisessa ihmisessä.

Kun kohde vetää rajan tai kertomus menettää uskottavuuttaan, välittäjä voi kokea asemansa heikkenevän. Silloin pettymys ei kohdistukaan vain menetettyyn kuvitelmaan suhteesta, vaan myös menetettyyn asemaan verkkoympäristössä tai ryhmässään. Tästä voi seurata suuttumusta, entistä voimakkaampaa vihjailua ja uuden ”tiedon” tuottamista oman merkityksen palauttamiseksi.

Se ei oikeuta toimintaa. Päinvastoin se osoittaa, miksi toiminta voi jatkua vielä sen jälkeenkin, kun sen vahingollisuus on tehty selväksi.

Kiinnijäämisen jälkeen ratkaisee vastuunotto
Aito vastuunotto ei ole:
”Tarkoitin vain hyvää, koska olin kiinnostunut sinusta.”
Vaan:
”Minulla ei ollut oikeutta seurata, tulkita tai välittää sinua koskevia tietoja. Ymmärrän, ettei oma kiinnostukseni muodostanut välillemme suhdetta eikä antanut minulle erityisasemaa. Lopetan toiminnan, en pyri vaikuttamaan siihen muiden kautta enkä odota sinulta yhteydenottoa, anteeksiantoa tai läheisyyttä.”

Jos henkilö jatkaa selittämistä omalla ihastumisellaan, pettymyksellään tai hyvillä tarkoituksillaan, hän asettaa edelleen omat tunteensa kohteen rajojen edelle. Silloin hän ei vielä ota vastuuta, vaan yrittää säilyttää kuvittelemansa yhteyden uudella perustelulla.

Omien tunteiden kertominen ei ole harmitonta, jos siihen liitetään toisen tarkkailua, yksityisten tietojen välittämistä tai vihamielisen kertomuksen ylläpitämistä. Ihminen ei voi tehdä itsestään osaa toisen elämää raportoimalla hänestä vaikutusvaltaiseksi kokemilleen tahoille ja kutsua tätä välittämiseksi. Hän ei silloin rakenna yhteyttä kohteeseen vaan asemaa tämän ympärille muodostuneessa kertomuksessa. Jos välitetty tieto päätyy häirintään, kontrollointiin tai vahingoittamiseen, välittäjä ei voi sivuuttaa omaa osuuttaan vetoamalla siihen, ettei itse tehnyt lopullista tekoa.

vaikka kuinka monta kertaa.

Niin.

Känsät kai lähinnä. T

jokainen tavoittelee sitä minkä kokee itselleen ja läheisilleen oikeaksi. Sillähän ei ole merkitystä onko näkemys jokaisen mieleen tai tavoitteiden mukainen.

Esimerkiksi keskustelupalstat ovat mielestäni kohtalaisen turhaa roskaa. Siltikin kirjoittelen täällä toisinaan. Jääkö tästä jotain käteen? Lähinnä vitutus ja elämäntuhlaamisen kitkerä sivumaku suuhun.

Kohde ei välttämättä kuulu osallistujien yhteisöön eikä ole heidän keskuudessaan ”kiusattavana”. Hän on ulkopuolinen ihminen, joka on muutettu verkkoympäristön seurattavaksi, tulkittavaksi ja jaettavaksi ilmiöksi ilman omaa suostumustaan. Täsmällisempiä käsitteitä ovat tällöin verkostomainen häirintä, joukkoistettu tarkkailu tai – jos lain edellytykset täyttyvät – vainoaminen.

Osallistujien ei tarvitse toimia samoista syistä. Yksi voi pyrkiä tietoisesti kontrolloimaan tai vahingoittamaan, toinen hakea johtohahmon hyväksyntää, kolmas innostua sisäpiirin tunteesta ja neljäs pitää toimintaa viihteenä ymmärtämättä tai haluamatta ymmärtää kokonaisuuden seurauksia. Joku voi ottaa kuvan, toinen välittää sen, kolmas rakentaa sille halventavan tulkinnan ja neljäs vihjailla tiedolla fyysisessä ympäristössä.