Veljeni päätti pitää minut

Veljeni oli kolmevuotias kun mä synnyin. Veli oli koko ajan odottanut pikkuveikkaa, joten sisko olikin pieni pettymys. Veli oli myös näyttänyt sen avoimesti vanhemmillemme että ei halunnut siskoa.
Veli näki mut ensimmäisen kerran synnytyssairaalassa. Hän oli tuijottanut mua lasin läpi tohkeissaan, ja mä olin näyttänyt hälle kieltä. (tiesin jo heti alusta asti miten veikkaa pitää kohdella). Veli sitten tohkeissaan selitti tätä äidille.
Toisen kerran tavattiin veljen kanssa kun mut tuotiin kotiin. Itkin ja huusin jotain, mitä lie (en nyt just muista). Veljeni hermostui lopulta huutoon ja kysyi äidiltä miksi sisko itkee. Äiti ei osannut vastata, veljellä raksutti hetken päässään ja sitten hän sanoi: sano sille että kyllä me se pidetään. Pieni mies tunsi syyllisyyttä siitä, että oli sanonut ettei sisko kelpaa, ja ilmeisesti pelkäsi että siskolla oli paha mieli sen takia. Yhä tänä päivänä oon kiitollinen veljelleni, että hänen armeliaisuutensa vuoksi sain jäädä meidän perheeseen :D
41176
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

On ne veljet armeliaita ;)

Äänestä

olipa söpö juttu! ja hauskasti kerrottu!! ei tuo olisi välttämättä ollut noin hauska lukuelämys jos olisi kerrottu sillä tavalla töksähtelevästi mitä täällä joskus näkee. kerronta oli tosi ihanaa, sujuvaa ja jotenkin.. öh nyt loppui multa sanavarasto kesken! ;-))

todella oli ilo tuo juttu lukea! kiitos!! :-)

Äänestä
  • Kiva kuulla, kiitti :)

    Äänestä

Mun 2,5 veli yritti myydä mut. Ostajakin oli.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


paxikasikaxi kirjoitti:

Veljeni oli kolmevuotias kun mä synnyin. Veli oli koko ajan odottanut pikkuveikkaa, joten sisko olikin pieni pettymys. Veli oli myös näyttänyt sen avoimesti vanhemmillemme että ei halunnut siskoa.
Veli näki mut ensimmäisen kerran synnytyssairaalassa. Hän oli tuijottanut mua lasin läpi tohkeissaan, ja mä olin näyttänyt hälle kieltä. (tiesin jo heti alusta asti miten veikkaa pitää kohdella). Veli sitten tohkeissaan selitti tätä äidille.
Toisen kerran tavattiin veljen kanssa kun mut tuotiin kotiin. Itkin ja huusin jotain, mitä lie (en nyt just muista). Veljeni hermostui lopulta huutoon ja kysyi äidiltä miksi sisko itkee. Äiti ei osannut vastata, veljellä raksutti hetken päässään ja sitten hän sanoi: sano sille että kyllä me se pidetään. Pieni mies tunsi syyllisyyttä siitä, että oli sanonut ettei sisko kelpaa, ja ilmeisesti pelkäsi että siskolla oli paha mieli sen takia. Yhä tänä päivänä oon kiitollinen veljelleni, että hänen armeliaisuutensa vuoksi sain jäädä meidän perheeseen :D

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu