Aamuisin kun menee peilin eteen sitä näyttää väsyneeltä, mitä vanhemmaksi tulee sitä pidempään päivän mittaan jää näyttämään yhtä väsyneeltä... ei se mitään, vanheneminen on luonnollista, kukaan ei siltä välty. On tietty kauneusleikkauksia, kiristyksiä ym. poppakonsteja, naiset voivat meikillään asioita peittää.
Miten otat henkisesti vastaan vääjäämättömän, haluaisitko olla nuoremman näköinen, pakenetko omaa vanhenemista nuorempiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin, vai hyväksytkö kaiken ja olet oma itsesi.
Toiseksi, miten pidät itsestäsi huolta, kuntoiletko, elätkö ja syötkö terveellisesti, vai oletko heittänyt pyyhkeen kehään?
Onks nämä ilkeitä aiheita puhua, kolmekymppisenä näitä ei vielä ajattele, mutta puolivälissä kohti seuraavaa vuosikymmentä kummasti näitäkin joutuu mietiskelemään. Onko aihe arka?
Miten otat henkisesti vastaan vääjäämättömän, haluaisitko olla nuoremman näköinen, pakenetko omaa vanhenemista nuorempiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin, vai hyväksytkö kaiken ja olet oma itsesi.
Toiseksi, miten pidät itsestäsi huolta, kuntoiletko, elätkö ja syötkö terveellisesti, vai oletko heittänyt pyyhkeen kehään?
Onks nämä ilkeitä aiheita puhua, kolmekymppisenä näitä ei vielä ajattele, mutta puolivälissä kohti seuraavaa vuosikymmentä kummasti näitäkin joutuu mietiskelemään. Onko aihe arka?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Aihe on ihan hyvä! Kyllähän sitä vanhenee ja viisastuu (??), tää on joku fraasi.
Olen 41 ja ikä tuntuu ihan sopivalta. Nuori
en enää haluaisi olla, silloin oli epävarmempi ja piti monia pikkujuttuja paljon
suurempina kuin ovatkaan. Täytyy kyllä myöntää,
että useimmiten jokainen ikä on tähän mennessä
tuntunut tosi hyvältä, silloin kun on sitä elänyt.
Ikuinen nuoruus tuntuu tylsältä idealta!
Tosin peiliin katsoessa huomaa, että elämä on
mennyt eteenpäin. Aina tässä naisen elämässä olen tainnut jotain fyysisiä epäkohtiä löytää,
mutta kukapa meistä täydellinen olisi.
Nyt ovat silmäpussit suurentuneet, sieltä se ikä näkyy. Kroppa on hyvässä kunnossa, tulee fillaroitua työmatkat lähes päivittäin (20min/suunta), autoa en omista, jumpassa sillointällöin. Kyllä sitä liikkumista kuitenkin tarttee, aika huono olo tulee, jollei liiku.
Syön aika lailla mitä mieli tekee, uskon periaatteeseen: se on terveellistä, mikä maistuu hyvältä.
Kauneusleikkaukseen en kyllä menisi. Ainoo, mitä
itsessäni haluisin fyysisesti muuttaa, on noi
mainitut silmäpussit. Mutta niin paljon en haluu,
että johonkin leikkaukseen menisin. Sairaalaan tai leikkaukseen en vapaaehtoisesti mene.
Arvostan muissakin ihmisissä itsestä huolta pitäneistä, en niinkään nuorta tai minkäänlaista ulkonäköä. Vastakkaisessa sukupuolessa viehättää olemus (jossa mies itse viihtyy), asenne, puheet, silmien pilke, tuoksu. Ikä ei tosiaan ole eka kriteeri. Toiset on kypsempiä jo nuoremmalla iällä, toiset ei koskaan.
On ihanaa saada kehuja mieheltä tai nähdä, kuulla, kuinka joku tykkää minusta kehona
- toivottavasti kuitenkin myös kokonaisuutena. Kyllä sitä tarttee, pakko myöntää.
Olen itse kuitenkin aika luonnollinen oma itseni.
Vanhenemisessa ehkä eniten epäilyttää kaikenlaiset kehon krempat, mutta turha niistä on etukäteen huolehtia. Ehkei niitä tulekaan.
Aina tuntuu myös tosi hyvältä nähdä itseä vanhempia ihmisiä, jotka ovat positiivisia, elämäniloisia, näyttävät tyytyväisiltäkin.
Kyllä niitä vanhuksia on näkynyt, joista on tullut mietittyä, että tuollainen olisi mukava olla itsekin jossain vaiheessa.
Se on tärkeää itse hyväksyä asiat... jotenkin vain nämä 4 vuotta 41-> 45:een on muutos ollut suuri. Itse olen aina pitänyt hömpsänä ihmisiä jotka eivät halua vanhentua, mutta pikkuisen voisi näyttää nuoremmaltakin omakuva täytyy myöntää. Ehkä tässä on nyt juuri se, että aina olen ollut nuorekas ja paljon nuorempana mieletty ja nyt yhtäkkiä huomaakin kuvasta näyttävältä 40 -ikäiseltä. Kait tässä vielä pitää pyrkiä ihmissuhdemarkkinoille kun edes on jotenkin nuorekas... ja lopettaa tämä sinkkuelämä Hmmm... tai minkä se koira karvoilleen mahtaa.
Mulla on ikäkriisi....
Minun kohdallani asia on ainakin ihan päinvastoin: nuorena sitä piti ulkonäköä jotenkin mukamas tärkeänäkin asiana, nyt 46-vuotiaana sillä ei tunnu olevan minkään maan merkitystä.
Tärkeämpää on, että itsellä on hyvä olo sekä fyysisesti että psyykkisesti: liikunta auttaa näihin molempiin. Ikä tuo mukanaan itsetuntoa olla justiinsa oma itsensä ja näyttää siltä kuin huvittaa - rohkeutta elää itselleen eikä muiden iloksi.
Uskon myös että kun on sisäisesti asiat terveessä tärkeysjärjestyksessä, se välittyy myös ulospäin.
veit sanat suustani, Loistava.polku.
Yli nelikymppisenä on aikaa itselle. Saa olla oma itsensä.
viestejäsi ja vaikutat sangen tervejärkiseltä ihmiseltä näiden palstahörhöjen joukossa.
Mutta jos ikää on vasta 46, se kaamein on edessä: kropan estrogeenituotannon romahtaminen ja siitä seuraavat fyysiset ja psyykkiset ongelmat. Geeli auttaa fyysisiin ongelmiin (nivelvaivoja lukuunottamatta), mutta ei psyykkisiin: syyllisyydentunteeseen, unettomuuteen, keskittymiskyvyn puutteeseen, alemmuudentunteeseen, paniikkihäiriöön... Joka mimmillä se ei ole näin vaikeata, mutta verrokkiryhmässä meitä koetellaan todella kovasti. Täytyy ottaa alkoholistien mantra, meillä estrogeenivammaisilla se vain on: Tänään en tapa itseäni...
Kuulema 60-kymppisinä meistä jälleen tulee optimistisia, kirkassilmaisia hällä väliä -mummeleita. Voi vitsi, siihen on niin kauan!
Olen siis tarkkaillut Loistavaa.polkua ja piti osoittaa viesti hänelle (ei mitään sunmaidiakaan vastaan), mutta höselsin väärin.
Oikeinhan tuo sun viestisi meni...
Vai odottelet innolla 6:tta kymmentä :-)))
Minua lohduttaa se, että vaikka tuolla aikaisemmin myönnän ikäkriisini, niin ihmiselämän koko kuvan hahmottaminen koko ajan enemmän ja enemmän. Sitä alkaa ymmärtämäään kokonaisvaltaisemmin asioita, miksi olemme olemassa, miksi ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy tietyssä iässä, suorastaan hymy suunpielessä seuraa nuorempien touhuja. Niin varmaan joku vanhempi mun kirjoituksiakin :-)
Tässä iässä ei romahda vielä mikään.Olen pitkä-ikäistä sukua....
vanhenemisen merkeistä, mutta oli se aikka järkkyä, kun ensi kertaa yli kymmenen vuotta sitten huomasin harmaita hiuksia ohimolla. Olen hyvin tummatukkainen ja harmaat näkyy... Nyt olen 43v, enkä peitä harmaata hiuskiehkuraani, kun se mielestäni sopii minulle.
Meikkaaminen ja kaikki ylimääräinen sälä ulkonäön eteen ei kuulu elämääni. Olen tyytyväinen itseeni näin kuin olen. Liikakiloja ei ole, kesäisin rusketun helposti ja liikuntaa saan koiraani ulkoiluttaessani.
Valokuvia nykyisestä itsestäni vierastan, enkä paljoa peiliin katsele.
Minusta on mukavaa vanheta.
Ei siis kyllä erityisesti viehätä se rappeutuminen, mutta kun sitä ei voi erottaa eikä oikeesti korjatakkaan edes sillä veitsellä, niin se on hyväksyttävä sellaisena sivutuotteena.
Ihanaa kun ei tartte kouhkata kaikenmaailman hömpötysten perässä eikä tartte jatkuvasti yritää olla parempi kun onkaan.
On aikaa pitää itsestä huolta ja keskittyä olennaiseen. Niihin asioihin joita pitää tärkeänä eikä niihin joita trendit ja ympäristö muodikkaina pitävät.
Meikkaan vähän ja pidän kauniita vaatteita. Vartalo ja mieli pysyy kunnossa liikunnalla. Säännöllinen 7 tunnin yöyni pitää pirteänä.
Niitä kauneusleikkauksia enempää kuin sitä että miksi 50-vuotiaan pitäisi näyttää 25-vuotiaalta en kyllä ymmärrä. Kyllä naaman pitää sopia kokonaisuuteen josta osa on ikä. Sitäpaitsi jos joku ilkkuu iästäni, sanon että "kuule, minä olen kyllä ollut sinun ikäisesi, mutta sinä et et voi olla varma oletko koskaan minun ikäiseni". Yleensä suu menee suppuun tässä kohtaa.
kerrallaan.. :)))
Rappeudu...
Hirvee sana muuten...
Mehän vasta ikäännymme...
Minulla on 97.v mummu...........
Olenko ikuinen riesa???
Mielessäni ennen nuorempana ajattelin, ettei minun tarvitse näyttää päivääkään nuoremmalle kuin olen ja että näissä lukemissa saa keskittyä oleelliseen eikä ulkokuoren kohentamiseen. Mutta kuinkas on käynyt kun ekat harmaat on löytynyt ja silmänympärysiho alkaa näyttää silkkipaperille... Yksittäiset harmaat on nypitty kiireesti pois (ei voi jatkaa kovin kauan tai ei oo kohta minkään väristä tukkaa, heh), rasvapurkkirivistö kasvaa ja kuivahierontahanska sauhuaa... eli pakko myöntää, että jonkinlainen vimma tässä on iskenyt menetetyn nuoruuden perään. Olen pettynyt itseeni, kun en pystynytkään olemaan tämän pinnallisuuden yläpuolella. Armoa annan itselleni sillä ajatuksella, että paineet ulkonäköä kohtaan on nykyään ihan mahdottomat - täytyy olla tosi vahva ja hyvällä itsetunnolla varustettu, ettei lähde mukaan tähän rulettiin. Tulipa mieleeni sekin aika, kun Halonen valittiin presidentiksi. Työpaikallani oli yllättävän monen "aikuisen" mielipide se, että hän ei ole tarpeeksi edustava ! Toivon, että löydän vielä senkin vahvuuden itsestäni, että jätän ryppyrasvat ostamatta mutta kuitenkin pidän kunnostani ja mielenterveydestäni hyvää huolta. Luin muuten just jostain, että siitä tietää tulleensa vanhaksi kun kaikki vakuuttavat, että näytät ikäistäsi nuoremmalle.
ei oo mitään hätää!.. ;))
Kukaan ei, valehtele vasten kasvoja...
Pinnallisuudesta eroon pääseminen, edellyttää
henkistä kasvua ihmisenä...
Nimenomaan henkisen kasvun paikka tässä olisikin. Reilut kymmenen vuotta sitten kun lapset syntyi, ei juuri ollut aikaa eikä kiinnostusta omaan ulkonäköön. Kauppaan ja kylään lähtiessä riitti kun vetäisi hiukset ponnarille ja vaihtoi puseron, jossa ei ollut vauvan oksennusta. Nyt kun lapset on toisella kymmenellä on taas joutilasta aikaa pysähtyä peilin eteen. Henkinen kasvu kuulostaa jotenkin upealle ja saavuttamisen arvoiselle asialle - mutta miten sitä voisi edistää ? Pitäisikö osallistua hiljentymisretriitteihin tai joihinkin vastaaviin ? Taidan kysellä tosi tyhmiä, mutta olen aika rankkojakin vaihteita elämässäni käynyt mutten tunne niistäkään niin paljoa kypsyneeni, etteikö nämä ikääntymisen ulkoiset merkit aiheuttaisi lievää paniikkia.
Minun täytyy siis olla vanha, sillä monet ovat kertoneet minun näyttävän paljon nuoremmalta kuin olenkaan. He eivät onneksi näe vaatteiden alle, siellä on jos jonkinlaista roikkuvaa ja hyllyvää ja ruttua ja selluliittikuoppaa ... Ehkä vielä 10 vuotta sitten murehdin sellaisia asioita, mutten enää. Luultavasti kuitenkin taas jossain vaiheessa...
Aikoinaan eräs työkaverini 50 muisti joka päivä kahvitauolla mainita, että nyt tytöt syödään rypyt täyteen. (eikä muuten ollut rypyn ryppyä)
Omasta mielestäni en ole turhamainen, käytän meikkiä todella harvoin. Töihin menen yleensä meikkaamattomana, ripsiväri ja aamurasvaus riittävät hyvin. Tarpeen tullen meikillä onneksi voi vielä tehdä suht. koht paljon ihmeitä, kiitos sille joka keksi valokynän. Ja onhan se paljon geeneistä kiinni, toiset saavat nauru- ja ilmerypyt jo nuorena ja toisilla niitä ei ole vielä 5-kymppisenäkään. Äitini oli 50-vuotiaana vielä heleäihoinen ja rypytön, mutta nykyään sairastelu on alkanut näkymään kasvoista.
Kauneusleikkauksista en voi sanoa olenko puolesta vaiko vastaan, sen tietää sitten 5-10 vuoden sisällä, kun asia on ajankohtaisempi. Roikkuvat luomet, jos ne haittaisivat näköä ja työntekoa niin ehkä leikkauttaisin pois, mutta vatsanahkojen kiristys on mielestäni turhaa. Minulla se on niin kausittaista, kuinka paljon rasvailen itseäni.Laatutuotteisiin olen panostanut nyt muutaman vuoden, erityisesti Christian Diorin 60/80 sarja on suosikkini, en tiedä onko apua tai ennaltaehkäisevää vaikutusta, mutta onpa ainakin kokeiltu ja käytetty.
Mummini paasasi meille tytöille jo silloin vuosikymmeniä sitten, että muistakaa tytöt, kuiva iho rypistyy ja saman neuvon olen antanut myös omalle tyttärelleni.
Paljon profiileissakin korostetaan tuota nuorekkuutta. Joten kyllä se aika arka paikka monille on. Etenkin noi juuri alle 40 vee (37-39) käyttää kovin usein itestään adjektiivia, että "olen nuorekas" ikäisekseni. :-)
Itselläni oli aika paha 30-v-kriisi: löysin ne ekat harmaat 28-vuotiaana. Tummatukka kun olen, niin ne tuntuivat loistavan kilometrin päähän hiuksista.
Ja - no en tosiaankaan mikään kaunotar ole - minulla on kriisiä tästä vanhenemisesta, sillä värjään tukkaani. Nyt siitä varmaan on jo noin 30 % harmaata, ja en kestä sitä ihan vielä.
Olen nyt 40 täytettyäni pohtinut, että missähän vaiheessa alan kestää.
En minä nyt muuten niin kovasti ole ikää surrut. Tai suren oikeastaan rehellisesti sanottuna sitä kyllä, että en ole lapsia saanut. Olisin niin kovasti halunnut, mutta en ole osannut huijata miehiltä(ni) siemeniä ja kukaan ei ole isäksi vapaaehtoisesti halunnut.
Toisaalta, niin kauan kuin on terve, ei ole hätää. Sitten kun kroppa rupeaa oireilemaan, niin sitten varmaan rupeaa todella tuo ikä tuntumaan.
Näkö on mennyt jo vähän - viimeisen vuoden aikana minulta on kadonneet ne kaikkein piemimmät kirjaimset siitä näkötestitaulusta. Se rasittaa. Joudun jossain vaiheessa hommaamaan lukulasit. (No en tätäkään nyt tosissani sure; siskoni ei ole toisella silmällä nähnyt kuin sen suurimman koko ikänsä.)
profiilikuvan mukaan arvioin
Aurora-tädin iäksi 26 vuotta.
Kiitos ja ylistys. Halleluja. Tosin pahasti pieleen meni arvauksesi. Yritin ravintolaan muistaakseni kuutisen vuotta sitten ja silloin kysyttiin paperit, sen koommin en ole yrittänyt, mutta luulisin nykyään pääseväni sisälle,ilman sen suurempia todisteluja........ terkuin täti.
näin vanhana sovinistina tässä vaan tuumailen..
Tottahan se on jos on aikansa istunut hiekkalaatikolla ja katellut sen kunniaksi puntsipumia niin voihan sitä jotenkin luulla olevansa kypsymätön kun kattelee nykymenoa.
Itsensä rakastamisesta kai kaikki lähtee... siis seuraileppa miten nuoriso osa arvostaa itseään?
Eli jos jokin idea tulee mitä haluat hommailla niin meet sitten hommaileen sitä.
Kuule toi vanhenemisen näkyminen on kaikilla eessä, myös meillä miehillä. Sille ei voi tosin mitään mutta itsestään huolehtimalla (siis olemalla itsekeskeinenkin joskus) saa ihan hyvin pidettyä itsensä siinä lookissa kun nyt voi pitää :)
Alat nyt ottaan yhteyisiä vanhoihin kamuihis ja etsiin uusia ja kulkeen kaikkialla ja mee vaikka eri kauppaan kuin tavallisesti jos et muuta saa aikaiseksi..
Tärkeintä on oppia rakastaan itseään, sen myöten alkaa rakastaan muitakin ja muut sua!
ja nimmaria en todellakaan laita ;)
ja kuva kaiketi imuroitu jostain netistä. Luulen että ihan feikkiä koko tyyppi mutta mitäs sitten??
Tänne saa kirjoittaa kuka tahansa ja mitä tahansa. Sitäpaitsi vasta viikko sitten kaikki toivottivat aurooran erittäin tervetulleeksi keskustelemaan syvällisemmistä asioista :)))))
No, se todistaa nuorekkuutesi.
Poke luuli sinua alle 18-vuotiaaksi 6 vuotta sitten, eli kuva-arvioni
26 vuodesta ei ole niin väärä.
Tuo täti-nimitys oli provoa, älä ota sitä
käyttöön vielä ! (ehkä 2020 ?)
Onhan se hauskaa
kun kanssaihmiset pitävät nuorempana kuin
mitä kronologinen ikä on. Minua hieman jopa
hävetti kun abitytöt flirttailivat palatessani
laivalla työmatkalta Tukholmasta viime talvena. Kunpa vain tietäisivät, että 40 v. täyttyy 3 vuoden päästä. Sileän ja heleän ihon lienen
perinyt isoäidiltäni. Kuntoilu ja geenit
ovat pitäneet painon 75 kilossa vaikka
olen 188 cm. pitkä. Tule jo keski-ikä, odotan
innolla !
Toi on minun mielestä viisaasti kirjoitettu.Varsinkin loppussa (TODELLA TÄRKEÄ) oleva lause:Tärkeintä oppia rakastamaan itseään,sen .....
Viisas mies ei voi muuta sanoa
Vanheneminen on erittäin luonnollista. Ikä tuo mukanaan huomattavasti enemmän positiivista kun negatiivista. Pienet kolotukset sieltä täältä, juurihoidot, rypyt, liikavarpaat, suonikohjut jne kuuluu olennaisesti pakettiin. Ei, vielä en ole päässyt noista kaikista nauttimaan ;))Tässä iässä täytyy viimeistään pitää itsestä huolta: vähentää hiilihydraatteja, lisätä liikuntaa, syödä omega-3 ja pellavasiemenrouhetta ;)) Tarkoituksena ei ole pitää itseä nuorempana, vaan viivyttää aineenvaihduntasairauksia.
Mä arvostan kyllä omaa kiihkeää (kuvainnollisesti) nuoruutta ja kaikkea sen sisältämää, mutta näin nelikymppisenä sitä vasta osaa elämästä nauttia. On sinut itsensä ja ympäröivän maailmansa kanssa. Voi ottaa asiat rauhallisesti. Voi tehdä mitä huvittaa ajattelematta muiden suhtautumista. Voi lähteä esimurrosikäisen tyttärensä kanssa Ankkarockiin sunnuntaina kattomaan lempparibändiä Nightwishiä JA seuraavaksi kutoa villasukkaa keinutuolissa kissa sylissä ja kuunnella Katri-Helenaa. Voi olla oma itsensä. Kertakaikkisen nautinnollista!
Taitaa olla "naisten aihe"?
Mies olen ja samalla tavalla sitä asioita ajettelee, ainakin minä ajattelen. Täällä vain suurin osa vastaajista on naisia...
"Aamuisin kun menee peilin eteen sitä näyttää väsyneeltä, mitä vanhemmaksi tulee sitä pidempään päivän mittaan jää näyttämään yhtä väsyneeltä... "
Nuku enemmän, hyvä ihminen!
Vanhukset tarvitsevat enemmän unta ;)
Oon tässä vähän ootellut sitä "vanhemman miehen charmia", mut ei saatana, finnejä vaan pukkaa. Lieköhän se tosiaan toi rock, mikä pidentää murrosikää...
Nuoremman näköinen en enää haluaisi olla, nytkin luullaan kolmevitoseksi :( Nuorison kanssa jutustelu (käyn joskus ns. nuarisopaarissa livemusaa kuuntelemassa) sujuu luonnostaan jo (ex-)ammatillisen substanssin puolesta. Pikkulikat jätän rauhaan, aikuinen nainen on enemmän minun makuuni. (terveisiä :)
Fillaroinnilla täytyy koittaa pitää polvet kunnossa ja vähän polttaa rasvaakin. Ei auta luovuttaa vielä tässä vaiheessa. Viime kesänä tuli laihdutettua 15 kiloa, josta on 10 kiloa jäänyt pysyvästi pois. Sitä vaan voi paremmin, kun ylipaino on vain lievää.
Koko ajan vähän enemmän pitää liikkua ja kiinnittää huomiota syömiseen, jos haluaa välttää lässähtämistä. Siinä sitä onkin puuhaa loppuelämäksi...