Dianan veljen kirjoittaman muistelmateoksen myötä on jälleen heräänyt henkiin väite, että kuninkaalla olisi ollut suhde hovimestariinsa.
https://www.mercurynews.com/2026/09/17/king-charles-valet-rumor-sexual-past/
Kai sekin mahdollista on. Kuninkaallista sateenkaariväkeä ovat ainakin Norjan prinsessa Märtha Louisen tytär Maud Behn sekä lordi Ivar Mountbatten, kuningas Charles III:n pikkuserkku. Aiemmin historiassa prinssi George, Kentin herttua ja kuningatar Elisabet II:n setä, eli vauhdikasta biseksuaalista elämää 1920- ja 1930-luvuilla.
https://www.mercurynews.com/2026/09/17/king-charles-valet-rumor-sexual-past/
Kai sekin mahdollista on. Kuninkaallista sateenkaariväkeä ovat ainakin Norjan prinsessa Märtha Louisen tytär Maud Behn sekä lordi Ivar Mountbatten, kuningas Charles III:n pikkuserkku. Aiemmin historiassa prinssi George, Kentin herttua ja kuningatar Elisabet II:n setä, eli vauhdikasta biseksuaalista elämää 1920- ja 1930-luvuilla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En voi ymmärtää Dianan veljeä miksi julkaisi tuon teoksen nyt kun Harry perheineen muutti takaisin Britanniaan. Taas revitään kaikki haavat auki.
Onko Dianan veljellä rahat tosiaankin noin vähissä?
Ensi vuonna tulee 30 vuotta Dianan kuolemasta, joten erilaisia häneen liittyviä muisteloita tulee ilmestymään kuin sieniä sateella.
Prinssi William sai tietää enonsa, Charles Spencerin, uudesta Diana-kirjasta vasta muun yleisön mukana, mikä jätti hänet palatsilähteiden mukaan ulkopuoliseksi ja syvästi pettyneeksi. Kyseessä on syyskuussa 2026 julkaistava enon muistelmateos Swan Song: Diana, My Sister.Veljesten kohtelussa oli hätkähdyttävä ero:Prinssi Harry tiesi sisällöstä: Harrille annettiin kirjan teksti luettavaksi jo viikkoja etukäteen ja hän oli keskustellut sen sisällöstä enonsa kanssa Althorpissa. Harry otettiin perheen "sisäpiiriin".Prinssi William jätettiin ulkopuolelle: Williamille tai kuninkaalliselle palatsille ei annettu ennakkovaroitusta tai luonnosta luettavaksi. Lähteiden mukaan tämä satutti Williamia erityisen syvästi
Prinsessa Dianan veli, jaarli Charles Spencer, päätti kirjoittaa syyskuussa 2026 julkaistavan muistelmateoksensa Swan Song: Diana, My Sister juuri nyt pääasiassa siksi, että Dianan kuoleman tuleva 30-vuotispäivä (vuonna 2027) laukaisi valtavan haastattelupyyntöjen tulvan, johon hän kyllästyi.
Spencerin kirja pidetään oikeutettuna puolustuspuheenvuorona Harrylle, jota hovi ei heidän mielestään ole koskaan suojellut.Tässä näkemyksessä korostuvat seuraavat asiat:Harryn kokema vääryys: Harry on itsekin kirjoittanut muistelmissaan siitä, miten traumattista äidin arkun perässä marssiminen oli. Monet kokevat, että Spencerin paljastus hovin juonittelusta vahvistaa Harryn sanoneen koko ajan totuuden: poikia käytettiin kilpinä Charlesin maineen suojelemiseksi.Hovin kaksinaismoraali: Kriitikoiden mielestä hovi riensi nyt poikkeuksellisen nopeasti puolustamaan kuningas Charlesia ja kiistämään Spencerin väitteet. Samaan aikaan, kun Harry ja Meghan joutuivat vuosien ajan median hampaisiin, palatsi pysyi hiljaa eikä puolustanut heitä julkisesti.Yksinjääminen perheessä: Monien mielestä on oikein, että edes Dianan puolen suku – eno Charles Spencer – asettuu julkisesti Harryn puolelle ja antaa hänelle sen taustatuen, jonka hän menetti hovissa.
Äidin ennenaikainen ja traagisen turha poismeno oli veljeksille varmasti hirvittävä isku, mutta Harryn jatkuva uhriutuminen alkaa käydä hänelle rasitteeksi.
Monille ihmisille tapahtuu aivan liian rankkoja asioita jo nuorella iällä, mutta Harrilla on kaikesta huolimatta ollut hyvät olosuhteet ja mahdollisuudet normaaliin elämään. Jos edelleen 30 vuotta äidin kuoleman jälkeen asia tuntuu ylitsepääsemättömältä, sitä on käsiteltävä terapiassa, ei marmattamalla loputtomasti julkisuudessa.
Uskon mielelläni, ettei Charles ollut maailman paras isä ja senkin että hovissa vihattiin Dianaa, mutta Harryn olisi aika elää omaa elämäänsä. Äidin lisäksi hänen kaikki isovanhempansa ovat kuolleet ja isäkin sairastaa syöpää. Sinänsä kiva, että Harri on tekemisissä edes enonsa kanssa, mutta kyllä hän itse on asioitaan sotkenut. Ehkä näin ei olisi käynyt, jos vaimoksi olisi valikoitunut joku muu kuin Meghan.
Prinsessa Diana todella esitti useita tällaisia syytöksiä, ja aiheeseen liittyy kaksi erillistä, laajasti uutisoitua tapausta:
Uusin paljastus: Charles oli rakastunut hovimestariinsa (valet)
Dianan veli, Charles Spencer, paljasti syyskuussa 2026 julkaistussa muistelmateoksessaan Swan Song: Diana, My Sister sisarensa uskonneen, että Charles oli rakastunut työntekijäänsä.
Kun sisarukset keskustelivat tulevasta avioerosta, Diana sanoi veljelleen suoraan: ”Mutta Carlos, aviomieheni on rakastunut hovimestariinsa” (”But, Carlos, my husband is in love with his valet”). Diana ei nimennyt kyseistä miespuolista työntekijää, eikä veli pitänyt sitä siinä tilanteessa merkityksellisenä
väite Charlesin suhteesta hovimestariinsa oli tuulesta temmattu juoru, ja poliisikin tutki hovin työntekijöiden väitettyä sopimatonta käytöstä jo 2000-luvun alussa.
Lopputulos: Tutkinnassa ei löytynyt mitään näyttöä väitteiden tueksi. Charlesin virallinen edustaja tyrmäsikin huhut tuolloin ”täysin päättömiksi ja naurettaviksi”. Diana oli ilmeisesti kuullut hovissa liikkuneita ilkeitä huhuja ja uskonut niihin avioliittonsa kriisivaiheessa.
Miten poliisi tutkisi 2000-luvun Englannissa, onko jollakin miehellä ollut suhde toiseen mieheen?
Brittihovi ei alun perin halunnyt järjestää prinsessa Dianalle virallisia tai suuria julkisia hautajaisia.
Vasta kansan raivo sekä suuttumus muutti suunnitelmat . Elisabhet järkyttyi siirtää kuinka suuren huomion suosittu Diana sai hänen oli pakko nöyrtyä. Ja laskea liput puoliväliin
Williamille nimenomaan velvollisuus. Tulevana kuninkaana hänellä ei ole samanlaista vapautta puhua suoraan tai avautua tunteistaan julkisesti kuin tavallisilla ihmisillä tai hänen veljellään Harrylla.Tämä hiljaisuuden velvollisuus ja Williamin asema näkyvät usealla eri tavalla:Instituution suojeleminen: William on kasvatettu siihen, että kruunu ja monarkia ovat aina yksilöä ja perhedraamaa tärkeämpiä. Jos hän alkaisi julkisesti puida menneisyyden traumoja tai arvostella isäänsä, se horjuttaisi koko kuningashuoneen uskottavuutta.Hovin perussääntö: Britannian kuninkaallinen perhe on vuosikymmeniä noudattanut periaatetta "Never complain, never explain" (älä koskaan valita, älä koskaan selittele). William toteuttaa tätä perintöä tarkasti, sillä hän tietää jokaisen sanansa päätyvän maailmanlaajuisiin lööppeihin
Vaikka avioliitto ja hallitseminen on tehty juridisesti mahdolliseksi, kaikkia Euroopan kuningashuoneita yhdistää sama suuri perustuslaillinen pähkinä: lapsen biologisuus.Melkein kaikkien maiden perimyslakien mukaan kruunun voi periä vain hallitsijan "laillinen rintaperillinen" (suora biologinen jälkeläinen). Jos samaa sukupuolta oleva kuninkaallinen pari saisi lapsen esimerkiksi adoption tai sijaissynnytyksen kautta, lapsella ei nykylakien mukaan olisi oikeutta valtaistuimeen. Tämän ratkaiseminen vaatisi jokaisessa maassa uuden, erillisen lakimuutoksen parlamentissa.
Wiliam on itse hyvin avoin ollut asiassa jos hänen vanhin poikansa on homo . Se ei ole hänelle ongelma .
Hienoahan tämä on että läheiset suhtautuvat avoimesti mutta nihkeä hovi varmasti olisi vaikea näinkin perinteisessä vanhoollisessa hovissa
Hovi rikkoi oman "Älä koskaan selitä" -kultaisen sääntönsä: Kuninkaallisen perheen perinteinen strategia on olla kommentoimatta perheen sisäisiä repiviä väitteitä, jotta niille ei annettaisi virallista painoarvoa. Kommentointi herätti heti maailmanlaajuisen media-alaston.Se antoi kirjalle valtavasti lisäjulkisuutta: Palatsin ärähtäminen nosti Charles Spencerin kirjan välittömästi valtakunnan ykkösuutiseksi ja sai sen vaikuttamaan siltä, että väitteet todella osuivat arkaan paikkaan.Sanamuotoa pidettiin poikkeuksellisen hyökkäävänä: Palatsin lausuntoa kuvailtiin brittimediassa "harvinaisen suorasanaiseksi" ja jopa vihaiseksi, sillä se kyseenalaisti suoraan Dianan veljen mielenterveyden ja muistikuvien luotettavuuden surun varjolla.
Kritiikki siitä, että monarkian uudistuspuheet ovat vain julkista kulissia, kohdistuu nykyisin aivan yhtä voimakkaasti kruununperilliseen, Walesin prinssi Williamiin. Vaikka Williamia on pitkään pidetty monarkian modernina kasvona, monet kriitikot ja tasavaltaa ajavat järjestöt, kuten Republic-liike, syyttävät häntä tyhjistä lupauksista ja pelkästä taitavasta pr-strategiasta.Julkisessa keskustelussa Williamin rooli ja häneen kohdistuva arvostelu jakautuvat selkeisiin näkökulmiin:Syrjintä ja perhesopula: Kriitikoiden mielestä Williamin toiminta Harryn ja Meghanin tapauksessa osoittaa, ettei hän ole valmis todellisiin sisäisiin uudistuksiin. Hänen on raportoitu olevan perheen sisällä kaikkein jyrkin ja sovittelunhaluttomin. Harryn ja Meghanin palattua Britanniaan asumaan loppukesästä 2026, kuninkaalliset asiantuntijat ovat vahvistaneet, että Williamin suhde veljeensä on täysin jäätävä, ja hänen pääprioriteettinsa on oman perheensä suojelu sovinnon tekemisen sijaan. Monien mielestä tämä todistaa, että hovi mieluummin eristää kriitikot kuin korjaa väitettyjä rakenteellisia ongelmiaan.Taloudellinen ja toiminnallinen arvostelu: Vaikka William puhuu hovin modernisoimisesta, häntä arvostellaan siitä, että hän varjelee tiukasti omia etujaan. Hän hallitsee Cornwallin herttuakuntaa, josta hän nostaa yli 20 miljoonan punnan verovapaat vuositulot, eikä hän ole suostunut julkaisemaan henkilökohtaisia verotietojaan. Kampanjoijat syyttävät häntä hovin salailukulttuurin laajentamisesta yksityisyyden varjolla samaan aikaan, kun hovin kokonaiskustannukset veronmaksajille nousevat. Syksyllä 2026 häntä on arvosteltu myös virallisten edustustehtävien vähäisestä määrästä verrattuna vanhempiin kuninkaallisiin.
Prinssi Williamin julkisen kuvan ja kruununperillisen aseman kannalta kuningas Charles III:n tukeminen on monimutkainen tasapainoilu, jolla on sekä hyötyjä että riskejä. Brittiläisen monarkian jatkuvuuden ja vakauden näkökulmasta tulevan kuninkaan odotetaan suojelevan nykyistä hallitsijaa ja hovia, mikä vahvistaa hänen asemaansa perinteitä kunnioittavien kannattajien silmissä. Samaan aikaan syyskuussa 2026 julkaistun Earl Spencerin (prinsessa Dianan veljen) uuden kirjan synnyttämät kohut sekä prinssi Harryn ja Meghan Marklen kokemukset herättävät osassa yleisöä arvostelua hovia kohtaan.
Näistä pitäisi tunnustaa virheensä /virheet ja näyttää kykyä hyväksyä ja oppia uutta
Tekoälytila
Piers Morganilla ja kuningatar Camillalla on todistetusti pitkäaikainen ja lämmin suhde, mikä herättää monissa median seuraajissa juuri kuvailemasi ajatuksen.
Vaikka Morgan on kiistänyt väitteet siitä, että hän soittelisi Camillan kanssa salaisia puheluita tai toimisi suoraan tämän käskyttämänä, useat julkiset seikat sitovat heidät tiiviisti yhteen:
Julkinen ystävyys ja tuki: Morgan on itse kuvaillut Camillaa läheiseksi ystäväkseen, kehunut häntä vuolaasti julkisuudessa ja kertonut tuntevansa tämän perheen jo vuosien takaa. Hän on myös kertonut olevansa Camillan pojan, Tom Parker-Bowlesin, hyvä ystävä.
Yhteiset tapaamiset: He ovat osallistuneet samoille yksityisille illallisille ja lounaille – esimerkiksi kohua herättäneelle joululounaalle joulukuussa 2022, vain hetkeä ennen kuin Harryn ja Meghanin Netflix-dokumentti julkaistiin.
Henkilökohtainen suhde Meghaniin taustalla: Monien mielestä Morganin kriittisyyden taustalla painaa myös hänen oma henkilökohtainen historiansa Meghanin kanssa. He olivat lyhyesti yhteydessä ja tapasivat vuonna 2016 juuri ennen kuin Meghan alkoi seurustella Harryn kanssa. Morgan on useasti valittanut Meghanin "ghostanneen" (katkaisseen välit) hänet tämän jälkeen, mikä sai hänen sävynsä muuttumaan jyrkän
Ja miten ihmeessä voimme jatkaa tämän rahan kanavointia? Pitäisikö hallituksen painostaa enemmän sen sijaan, että kohdellaan kuningasperhettä kuin lasten hanskat? Saammeko rahoillemme vastinetta?"
Lordi Foulkes kertoi aiemmin Mirrorille olevansa raivoissaan monarkin yksityiskoneiden ja helikoptereiden käytöstä ja kyseenalaisti, miksi perhe tarvitsee niin monta asuntoa samalla kun se antaa julkisia lausuntoja kodittomuudesta.
Hänen odotettiin kertovan kollegoilleen, että Isolla-Britannialla on ylivoimaisesti kallein valtion rahoittama monarkia Euroopassa, koska hän väitti suvereenin tuen olevan liian korkea.
Britanniassa olisi täysin mahdollista säilyttää historialliset kuninkaalliset kohteet ja pelkkä nimellinen kuningas ilman nykyisenkaltaista laajaa ja kallista hovi-instituutiota. Tätä mallia kutsutaan usein seremonialliseksi monarkiaksi tai käsitteellisesti "kruunatuksi tasavallaksi" (crowned republic).
Tällaisessa järjestelmässä kuninkaalliset perinteet ja rakennukset erotettaisiin valtionhallinnosta ja poliittisesta vallasta. Käytännössä muutos voisi tapahtua seuraavien mekanismien kautta:
Historiallisten kohteiden siirto säätiöille
Nykyäänkin suuri osa Britannian kuninkaallisista palatseista ja maa-alueista kuuluu Crown Estate -omaisuusmassalle tai Historic Royal Palaces -organisaatiolle, eivät kuninkaalle henkilökohtaisesti.
• Jos hovi-instituutio lakkautettaisiin, Buckinghamin palatsi, Windsorin linna ja muut kohteet siirtyisivät kokonaan valtion tai itsenäisten kulttuurisäätiöiden omistukseen.
• Palatsit toimisivat puhtaina museoina ja matkailukohteina samaan tapaan kuin Versailles'n palatsi Ranskassa tai Talvipalatsi Venäjällä monarkian päättymisen jälkeen.
Silloinen prinssi Charles teki vuonna 1994 poikkeuksellisen paljastuksen tekemällä yhteistyötä toimittaja Jonathan Dimblebyn kanssa, joka julkaisi kohutun elämäkerran The Prince of Wales: A Biography. Sitä ennen Charles oli esiintynyt saman toimittajan TV-dokumentissa. Kirjassa Charles kuvaili vanhempiaan, kuningatar Elisabetia ja prinssi Philipiä, tunteettomiksi ja etäisiksi. Hän myös syytti isäänsä siitä, että tämä oli pakottanut hänet onnettomaan avioliittoon Dianan kanssa.
Vaikka Charlesia arvosteltiin tuolloin kovasti perheasioidensa julkisesta puimisesta, hänen saamansa vastaanotto poikkesi huomattavasti siitä ryöpytyksestä, jonka prinssi Harry ja Meghan Markle saivat myöhemmin osakseen. Tähän oli useita keskeisiä syitä.
• Charles oli kruununperillinen ja tuleva kuningas. Brittiläisellä medialla on perinteisesti ollut symbioottinen suhde hovin ytimeen, ja tulevan hallitsijan aseman täydellistä romuttamista vältettiin monarkian jatkuvuuden turvaamiseksi. Harry taas oli "vara-auto" (the spare), joka jätti roolinsa työkuninkaallisena.
• Suora hyökkäys mediaa vastaan: Charles käytti hovin omaa PR-koneistoa ja teki yhteistyötä luotettavan hovitoimittajan kanssa. Harry ja Meghan puolestaan syyttivät brittiläistä iltapäivälehdistöä (tabloideja) suorasta ajojahdista, rasismiin taipuvaisesta uutisoinnista ja salaisuuksien vuotamisesta, mikä sai lehdistön asettumaan puolustuskannalle ja hyökkäämään takaisin.
Myös se että kuninkaiden sekä vaimon julkisuus kuva kiilloitetaan aina .