Kotikuntamme tenho
kutsuu vetten äärellä,
missä laine kantaa päivän
hopeaa hiljaisella selällä.
Rannat tuntevat askeleet,
tuuli nimet kuiskailee,
metsän vihreä syli suojaa,
ilta taivaan purppuroi.
Täällä sydän löytää toisen,
täällä koti hengittää,
veden ääni, maan lämpö —
luokseen aina kutsuva.
kutsuu vetten äärellä,
missä laine kantaa päivän
hopeaa hiljaisella selällä.
Rannat tuntevat askeleet,
tuuli nimet kuiskailee,
metsän vihreä syli suojaa,
ilta taivaan purppuroi.
Täällä sydän löytää toisen,
täällä koti hengittää,
veden ääni, maan lämpö —
luokseen aina kutsuva.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haapaveden venhevät
Ah tuuli tuuloo
Oivalliset aatteet
niin ne luuloo
Heli leijaa ja halitulilei
Onnen kaiken ne tuli ja vei
Sun veissula vapsun Haapavedellä
Moni kulki takana edellä
Ah sun ja voi relee
Tarvittais komsaa komsii selee
Tää on kuin runomatin säveltämä! Upea runo!
Tohon voi lisätä vaan että
Päiväni valo
ja yöni ilo!
Voi kesältä jäi joitakin muistoja. Vaikka että
Kuun kajo ja laineen loiske on mielessä.
Kotikunta luo tenhoa taikaa
Jalka lähtee mukaan tahtiin tähän
Ootas hetki, varros aikaa vähän!
Runomaatista se on ulos tullut toden totta!
Sanovat muut siitä mitä tai ei, että jotta.