Väkivaltaa

Anonyymi-ap

Eikö Bhāgavata Purāṇan pesijä-kohtaus (10.41), jossa Krishna tappaa pesijän vain koska tämä ei anna hänelle kuninkaan vaatteita ole ristiriidassa Krishnan luonteen kanssa, jonka ei pitäisi pakottaa ketään bhaktakseen.

On myös huomattavaa, ettei pesijä ole itse vaarallinen. Hän vain kieltäytyy pyynnöstä, joten väkivaltaa ei olisi tarvittu. Kuinka tällainen on selitettävissä?

275

121

    Vastaukset 275

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001
      UUSI

      Entä bhakti ja vapaaehtoisuus?
      Tässä päädytään kysymyksen ytimeen.
      Bhāgavatan näkökulmasta bhakti ei ole sama asia kuin fyysinen alistuminen.
      Tämän episodin pesijä ei muutu bhaktaksi. Krishna ei sano:
      "Nyt kun olen tappanut sinut, sinun on rakastettava minua."

      • Anonyymi00002
        UUSI

        Suosittelen aloittajaa palvomaan Shivaa, jos ei tykkää Krishnasta!


      • Anonyymi00003
        UUSI
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Suosittelen aloittajaa palvomaan Shivaa, jos ei tykkää Krishnasta!

        Pesijä ei ollut neutraali sivullinen
        Tässä Jīva Gosvāmī menee kaikkein pisimmälle.
        Hän tulkitsee pesijän Kaṁsan uskolliseksi palvelijaksi, jolla on "demoninen" luonne. Hänen kommentaarinsa mukaan pesijän ongelma ei ollut yksinkertaisesti se, ettei hän halunnut luovuttaa työnantajansa vaatteita. Hän asettuu tietoisesti Krishnaa vastaan ja kerskuu suhteestaan Kaṁsaan.


      • Anonyymi00004
        UUSI
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Pesijä ei ollut neutraali sivullinen
        Tässä Jīva Gosvāmī menee kaikkein pisimmälle.
        Hän tulkitsee pesijän Kaṁsan uskolliseksi palvelijaksi, jolla on "demoninen" luonne. Hänen kommentaarinsa mukaan pesijän ongelma ei ollut yksinkertaisesti se, ettei hän halunnut luovuttaa työnantajansa vaatteita. Hän asettuu tietoisesti Krishnaa vastaan ja kerskuu suhteestaan Kaṁsaan.

        Tämä on tärkeä hermeneuttinen siirto.
        Pesijän puheessa on nimittäin erikoinen piirre: hän ei sano vain
        "Anteeksi, nämä eivät ole minun vaatteitani annettavaksi."
        Hän vetoaa Kaṁsan valtaan ja sanoo käytännössä:
        "Kuningas tappaa teidät."


      • Anonyymi00005
        UUSI
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Tämä on tärkeä hermeneuttinen siirto.
        Pesijän puheessa on nimittäin erikoinen piirre: hän ei sano vain
        "Anteeksi, nämä eivät ole minun vaatteitani annettavaksi."
        Hän vetoaa Kaṁsan valtaan ja sanoo käytännössä:
        "Kuningas tappaa teidät."

        Jīvan lukutavassa pesijä siis samaistuu Kaṁsan kuninkaalliseen valtaan ja käyttää sitä uhkaamaan itse Bhagavānia.
        Silloin kertomuksen vastakkainasettelu ei ole:
        Krishna vs. mies, joka ei halua antaa vaatteita
        vaan:
        Krishna vs. Kaṁsan vallan ylimielinen edustaja.
        Tämä on huomattavasti vahvempi teologinen selitys.


      • Anonyymi00006
        UUSI
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Jīvan lukutavassa pesijä siis samaistuu Kaṁsan kuninkaalliseen valtaan ja käyttää sitä uhkaamaan itse Bhagavānia.
        Silloin kertomuksen vastakkainasettelu ei ole:
        Krishna vs. mies, joka ei halua antaa vaatteita
        vaan:
        Krishna vs. Kaṁsan vallan ylimielinen edustaja.
        Tämä on huomattavasti vahvempi teologinen selitys.

        Krishnan syntymän jälkeen Kamsa alkoi lähettää demoneita etsimään ja tappamaan hänet. Yksi tunnetuimmista oli Pūtana, joka tuli Gokulaan tappamaan vauva-Krishnan.


      • Anonyymi00007
        UUSI
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Krishnan syntymän jälkeen Kamsa alkoi lähettää demoneita etsimään ja tappamaan hänet. Yksi tunnetuimmista oli Pūtana, joka tuli Gokulaan tappamaan vauva-Krishnan.

        Śrīdhara Svāmīn kommentaari on tässä hyvin kiinnostava.
        Hän huomauttaa, ettei Krishna tarvinnut vaatteita lainkaan. Bhagavān voisi hänen mukaansa tuottaa rajattomasti erinomaisia vaatteita. Pyyntö oli siis eräänlainen tilaisuus nähdä, miten pesijä suhtautuisi häneen.


      • Anonyymi00008
        UUSI
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Śrīdhara Svāmīn kommentaari on tässä hyvin kiinnostava.
        Hän huomauttaa, ettei Krishna tarvinnut vaatteita lainkaan. Bhagavān voisi hänen mukaansa tuottaa rajattomasti erinomaisia vaatteita. Pyyntö oli siis eräänlainen tilaisuus nähdä, miten pesijä suhtautuisi häneen.

        Krishna ei tappanut pesijää saadakseen tarvitsemansa vaatteen.
        Jos vaatteiden saaminen olisi ollut päämäärä, hänen toimintansa olisi outoa: miksi tappaa mies, jonka hallussa olevat vaatteet sitten kuitenkin otetaan?
        Śrīdhara lukee tapahtuman pikemminkin osaksi Kaṁsan vallan kukistamista.


      • Anonyymi00009
        UUSI
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Krishna ei tappanut pesijää saadakseen tarvitsemansa vaatteen.
        Jos vaatteiden saaminen olisi ollut päämäärä, hänen toimintansa olisi outoa: miksi tappaa mies, jonka hallussa olevat vaatteet sitten kuitenkin otetaan?
        Śrīdhara lukee tapahtuman pikemminkin osaksi Kaṁsan vallan kukistamista.

        Krishna ei siis tappamisen jälkeen rakenna itselleen rikkautta tai valtaa. Hän käyttää Kaṁsan hovin vaatteita Vrajan paimenpoikien koristamiseen.
        Jīva Gosvāmī tulkitsee tätä vielä pidemmälle: Kaṁsan vaatteet olivat osa Kaṁsan kunniaa, ja Krishna kääntää ne nyt oman seurueensa kunniaksi.


      • Anonyymi00010
        UUSI
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Krishna ei siis tappamisen jälkeen rakenna itselleen rikkautta tai valtaa. Hän käyttää Kaṁsan hovin vaatteita Vrajan paimenpoikien koristamiseen.
        Jīva Gosvāmī tulkitsee tätä vielä pidemmälle: Kaṁsan vaatteet olivat osa Kaṁsan kunniaa, ja Krishna kääntää ne nyt oman seurueensa kunniaksi.

        Näin episodi liittyy suurempaan teemaan:
        Kaṁsan maailman valta on kääntymässä ylösalaisin.


      • Anonyymi00011
        UUSI
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Näin episodi liittyy suurempaan teemaan:
        Kaṁsan maailman valta on kääntymässä ylösalaisin.

        En suosittele aloittajaa palvomaan Krishnaa!


      • Anonyymi00012
        UUSI
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        En suosittele aloittajaa palvomaan Krishnaa!

        Krishna ottaa Kaṁsan kunniaan kuuluvat vaatteet, käyttää niitä omassa līlāssaan ja osoittaa näin, että Kaṁsan valta on jo menettänyt todellisen auktoriteettinsa.


      • Anonyymi00013
        UUSI
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Krishna ottaa Kaṁsan kunniaan kuuluvat vaatteet, käyttää niitä omassa līlāssaan ja osoittaa näin, että Kaṁsan valta on jo menettänyt todellisen auktoriteettinsa.

        Ymmärrän, että luet nämä kertomukset kirjaimellisesti. Mutta silloin yksi asia kannattaa ottaa huomioon: teksteissä ei ole aina tarkoitus, että jokainen hahmo, ase, tapahtuma tai teko ymmärretään vain historiallisena tapahtumana. Niillä on myös symbolinen merkitys.


      • Anonyymi00014
        UUSI
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Ymmärrän, että luet nämä kertomukset kirjaimellisesti. Mutta silloin yksi asia kannattaa ottaa huomioon: teksteissä ei ole aina tarkoitus, että jokainen hahmo, ase, tapahtuma tai teko ymmärretään vain historiallisena tapahtumana. Niillä on myös symbolinen merkitys.

        Esimerkiksi 'demoni' ei tarkoita vain jotakin hirviötä, joka täytyy tappaa. Se voi kuvata myös ihmisen vihaa, ahneutta, ylimielisyyttä, himoa tai muuta tietoisuutta hallitsevaa voimaa. Krishnan voitto demonista voi silloin tarkoittaa myös näiden voimien voittamista.


      • Anonyymi00015
        UUSI
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Esimerkiksi 'demoni' ei tarkoita vain jotakin hirviötä, joka täytyy tappaa. Se voi kuvata myös ihmisen vihaa, ahneutta, ylimielisyyttä, himoa tai muuta tietoisuutta hallitsevaa voimaa. Krishnan voitto demonista voi silloin tarkoittaa myös näiden voimien voittamista.

        Siksi jos otat kertomuksen kirjaimellisesti, se on yksi mahdollinen lukutapa, mutta se ei vielä tarkoita, että olet ymmärtänyt, mitä kertomus yrittää opettaa.


      • Anonyymi00017
        UUSI
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Siksi jos otat kertomuksen kirjaimellisesti, se on yksi mahdollinen lukutapa, mutta se ei vielä tarkoita, että olet ymmärtänyt, mitä kertomus yrittää opettaa.

        On ihan mahdollista, että aloittajalle ateismi on parempi vaihtoehto. Sitä päätöstä ei tarvitse perustella sillä, että kaikkien uskontojen pitäisi olla täydellisiä tai täysin väkivallattomia.


      • Anonyymi00018
        UUSI
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        On ihan mahdollista, että aloittajalle ateismi on parempi vaihtoehto. Sitä päätöstä ei tarvitse perustella sillä, että kaikkien uskontojen pitäisi olla täydellisiä tai täysin väkivallattomia.

        Kaikissa maailman uskonnollisissa teksteissä esiintyy väkivaltaa, kannattaa muistaa, että myös uskontojen tulkinnat eroavat toisistaan ja että monissa teksteissä on sekä kirjaimellista että symbolista kerrontaa.


      • Anonyymi00019
        UUSI
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Kaikissa maailman uskonnollisissa teksteissä esiintyy väkivaltaa, kannattaa muistaa, että myös uskontojen tulkinnat eroavat toisistaan ja että monissa teksteissä on sekä kirjaimellista että symbolista kerrontaa.

        kaikilla Krishnan surmaamilla vihamielisilläkin olennoilla on vapautukseen johtava kohtalo.


      • Anonyymi00020
        UUSI
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        kaikilla Krishnan surmaamilla vihamielisilläkin olennoilla on vapautukseen johtava kohtalo.

        Putanā on tästä erityisen voimakas esimerkki. Hän tulee tappamaan Krishnan ja antaa hänelle myrkytettyä rintamaitoa. Krishna kuitenkin imee hänen elämänvoimansa pois, ja Bhāgavata kertoo myöhemmin, että Putanā saavuttaa Krishnan läheisen äidillisen aseman henkimaailmassa. Ajatus on hämmästyttävä: Krishna ei vastaa pahaan ikuisella kidutuksella, vaan muuttaa jopa vihamielisen kohtaamisen lopulta vapautuksen tieksi.


      • Anonyymi00021
        UUSI
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Putanā on tästä erityisen voimakas esimerkki. Hän tulee tappamaan Krishnan ja antaa hänelle myrkytettyä rintamaitoa. Krishna kuitenkin imee hänen elämänvoimansa pois, ja Bhāgavata kertoo myöhemmin, että Putanā saavuttaa Krishnan läheisen äidillisen aseman henkimaailmassa. Ajatus on hämmästyttävä: Krishna ei vastaa pahaan ikuisella kidutuksella, vaan muuttaa jopa vihamielisen kohtaamisen lopulta vapautuksen tieksi.

        Yksi asia, joka kannattaa ottaa huomioon ennen kuin päätät, että Krishnan kertomukset kuvaavat, on se, mitä hänen vihollisilleen tapahtuu kuoleman jälkeen.


      • Anonyymi00022
        UUSI
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Yksi asia, joka kannattaa ottaa huomioon ennen kuin päätät, että Krishnan kertomukset kuvaavat, on se, mitä hänen vihollisilleen tapahtuu kuoleman jälkeen.

        Krishna tappaa esimerkiksi Putanān, joka tulee hänen luokseen tarkoituksenaan tappaa hänet ja antaa hänelle myrkytettyä maitoa. Silti Bhāgavata Purāṇa kertoo, että Putanā saa Krishnalta vapautuksen ja jopa äidilliseen palveluun liittyvän aseman. Tämä on hyvin erilainen ajatus kuin 'Krishna tappaa vihollisensa ja lähettää heidät ikuiseen helvettiin'.


      • Anonyymi00023
        UUSI
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Krishna tappaa esimerkiksi Putanān, joka tulee hänen luokseen tarkoituksenaan tappaa hänet ja antaa hänelle myrkytettyä maitoa. Silti Bhāgavata Purāṇa kertoo, että Putanā saa Krishnalta vapautuksen ja jopa äidilliseen palveluun liittyvän aseman. Tämä on hyvin erilainen ajatus kuin 'Krishna tappaa vihollisensa ja lähettää heidät ikuiseen helvettiin'.

        Krishna-kertomuksissa ihan kaikki sellaiset olennot, jotka kohtaavat hänet vihamielisesti, j atulevat tappamaan häntä, saavat vapautuksen. Siksi kuolema Krishnan kädestä ei perinteisessä teologiassa tarkoita samaa asiaa kuin tavallisen ihmisen tappaminen.


      • Anonyymi00024
        UUSI
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Krishna-kertomuksissa ihan kaikki sellaiset olennot, jotka kohtaavat hänet vihamielisesti, j atulevat tappamaan häntä, saavat vapautuksen. Siksi kuolema Krishnan kädestä ei perinteisessä teologiassa tarkoita samaa asiaa kuin tavallisen ihmisen tappaminen.

        Siksi Krishnan kädestä kuoleminen ei merkitse samaa kuin tavallisen ihmisen tappaminen. Krishna ei tapa vihollisiaan lähettääkseen heidät ikuiseen helvettiin, vaan vihamielinen kohtaaminen hänen kanssaan voi lopulta johtaa vapautukseen.


      • Anonyymi00025
        UUSI
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Siksi Krishnan kädestä kuoleminen ei merkitse samaa kuin tavallisen ihmisen tappaminen. Krishna ei tapa vihollisiaan lähettääkseen heidät ikuiseen helvettiin, vaan vihamielinen kohtaaminen hänen kanssaan voi lopulta johtaa vapautukseen.

        Tämä ei tietenkään yksin ratkaise kysymystä siitä, miltä itse väkivallanteot näyttävät moraalisesti. Mutta se on tärkeä osa sitä, miten Krishna-kertomukset itse ymmärtävät nämä tapahtumat.


      • Anonyymi00026
        UUSI
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Tämä ei tietenkään yksin ratkaise kysymystä siitä, miltä itse väkivallanteot näyttävät moraalisesti. Mutta se on tärkeä osa sitä, miten Krishna-kertomukset itse ymmärtävät nämä tapahtumat.

        Krishna ei siis ole tässä ajattelussa jumala, joka etsii ihmisiä rangaistakseen heitä ikuisesti. Päinvastoin hänen kanssaan joutuminen kosketuksiin johtaa vapautukseen jopa silloin, kun olento lähestyy häntä vihamielisesti, ja jopa halua tappa hänet!


      • Anonyymi00027
        UUSI
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Krishna ei siis ole tässä ajattelussa jumala, joka etsii ihmisiä rangaistakseen heitä ikuisesti. Päinvastoin hänen kanssaan joutuminen kosketuksiin johtaa vapautukseen jopa silloin, kun olento lähestyy häntä vihamielisesti, ja jopa halua tappa hänet!

        Jos Krishna olisi vain väkivaltainen ja kostava jumala, Putanān kohtalo olisi outo. Hänen vihamielisyytensä ei lopulta estä Krishnaa antamasta hänelle vapautusta.


      • Anonyymi00028
        UUSI
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Tämä ei tietenkään yksin ratkaise kysymystä siitä, miltä itse väkivallanteot näyttävät moraalisesti. Mutta se on tärkeä osa sitä, miten Krishna-kertomukset itse ymmärtävät nämä tapahtumat.

        Tavallinen ihminen voi joutua harjoittamaan hengellistä tietä miljoonien elämien ajan eikä silti saavuttaa vapautusta. Mutta jos Krishna tappaa jonkun, tämä saavuttaa vapautuksen välittömästi ja jopa sellaisen hengellisen aseman, jonka saavuttamiseen muilta voisi kulua lukemattomia elämiä.


      • Anonyymi00029
        UUSI
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Tämä ei tietenkään yksin ratkaise kysymystä siitä, miltä itse väkivallanteot näyttävät moraalisesti. Mutta se on tärkeä osa sitä, miten Krishna-kertomukset itse ymmärtävät nämä tapahtumat.

        Jos asia todella toimii näin, niin minullekin sellainen armo kelpaisi. Ensin Krishna tappaa minut ja sitten vapauttaa minut kokonaan jälleensyntymisen kierrosta — aika erilainen kohtalo kuin ikuinen helvetti.


      • Anonyymi00030
        UUSI
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Jos asia todella toimii näin, niin minullekin sellainen armo kelpaisi. Ensin Krishna tappaa minut ja sitten vapauttaa minut kokonaan jälleensyntymisen kierrosta — aika erilainen kohtalo kuin ikuinen helvetti.

        Siksi Krishnan väkivaltakohtauksia ei voi ymmärtää samalla tavalla kuin tavallisen ihmisen tekemää tappamista. Krishna-kertomusten teologisessa maailmassa hänen kanssaan joutuminen kosketuksiin AINA johtaa viholliselle vapautukseen.


      • Anonyymi00031
        UUSI
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Siksi Krishnan väkivaltakohtauksia ei voi ymmärtää samalla tavalla kuin tavallisen ihmisen tekemää tappamista. Krishna-kertomusten teologisessa maailmassa hänen kanssaan joutuminen kosketuksiin AINA johtaa viholliselle vapautukseen.

        Tässä on oikeastaan aika poikkeuksellinen ajatus: niitä, jotka tulevat tappamaan Krishnan, ei lähetetä ikuisesti kidutettaviksi. Päinvastoin heidän kuolemansa johtaa vapautukseen ja jopa sellaiseen hengelliseen asemaan, jonka saavuttamiseen tavalliselta ihmiseltä voisi kulua lukemattomia elämiä.


      • Anonyymi00032
        UUSI
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Tässä on oikeastaan aika poikkeuksellinen ajatus: niitä, jotka tulevat tappamaan Krishnan, ei lähetetä ikuisesti kidutettaviksi. Päinvastoin heidän kuolemansa johtaa vapautukseen ja jopa sellaiseen hengelliseen asemaan, jonka saavuttamiseen tavalliselta ihmiseltä voisi kulua lukemattomia elämiä.

        Eli vaikka he tulevat Krishnaa tappamaan, heidän lopullinen kohtalonsa on erittäin hyvä. Putanā on tästä yksi tunnetuimmista esimerkeistä.


      • Anonyymi00033
        UUSI
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Eli vaikka he tulevat Krishnaa tappamaan, heidän lopullinen kohtalonsa on erittäin hyvä. Putanā on tästä yksi tunnetuimmista esimerkeistä.

        MITÄ JAHVE TEKISI, JOS JOKU TULISI HÄNET TAPPAMAAN? ANTAISKO VAPAUTUKSEN?


      • Anonyymi00034
        UUSI
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Eli vaikka he tulevat Krishnaa tappamaan, heidän lopullinen kohtalonsa on erittäin hyvä. Putanā on tästä yksi tunnetuimmista esimerkeistä.

        Krishna ei riistä heiltä mahdollisuutta vapautukseen, vaan hänen kosketuksensa päinvastoin antaa sen heille välittömästi.


      • Anonyymi00035
        UUSI
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Krishna ei riistä heiltä mahdollisuutta vapautukseen, vaan hänen kosketuksensa päinvastoin antaa sen heille välittömästi.

        Kyllä se minullekin kelpaisi, se vapautus heti, vaikka en halua tehdä
        hänelle pahaa!


      • Anonyymi00036
        UUSI
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Eli vaikka he tulevat Krishnaa tappamaan, heidän lopullinen kohtalonsa on erittäin hyvä. Putanā on tästä yksi tunnetuimmista esimerkeistä.

        Vapautusta on viisi erilaista lajia, kakki ei saa samaa vapautuksen lajia.


      • Anonyymi00038
        UUSI

        Siksi Krishnan tappamien olentojen kohtaloa ei voi verrata tavalliseen murhaan: Krishna ei tämän teologian mukaan riistä heiltä mahdollisuutta vapautukseen, vaan hänen kosketuksensa voi päinvastoin antaa sen heille välittömästi.
        Aika erikoinen jumala: vihollinenkin päätyy hänen kauttaan vapautukseen. Siinä mielessä heidän kohtalonsa on lopulta todella hyvä.


      • Anonyymi00039
        UUSI
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Siksi Krishnan tappamien olentojen kohtaloa ei voi verrata tavalliseen murhaan: Krishna ei tämän teologian mukaan riistä heiltä mahdollisuutta vapautukseen, vaan hänen kosketuksensa voi päinvastoin antaa sen heille välittömästi.
        Aika erikoinen jumala: vihollinenkin päätyy hänen kauttaan vapautukseen. Siinä mielessä heidän kohtalonsa on lopulta todella hyvä.

        Ja kaiken lisäksi, en ymmärtää sellaista melua kuolemasta. Sitä ei edes ole olemassa.


      • Anonyymi00040
        UUSI
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Ja kaiken lisäksi, en ymmärtää sellaista melua kuolemasta. Sitä ei edes ole olemassa.

        Kuolema on yksi elämän siirtymätiloista. Toisin kuin laajalle levinnyt uskomus, jonka mukaan kuolema on kaiken loppu, se on itse asiassa elämän jatkumo.


      • Anonyymi00041
        UUSI
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Kuolema on yksi elämän siirtymätiloista. Toisin kuin laajalle levinnyt uskomus, jonka mukaan kuolema on kaiken loppu, se on itse asiassa elämän jatkumo.

        Kuolema on ovi, pelkäättekö ovea?


      • Anonyymi00042
        UUSI
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Kuolema on ovi, pelkäättekö ovea?

        Tähän aiheeseen sisältyy käsite ”Mitä on kuolema?”. Yhtä tärkeää kuin kuoleman lait, mitkä ovat kehosta toiseen siirtymisen lait? Minkä parametrien mukaan kaikki määräytyy?


      • Anonyymi00043
        UUSI
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Tähän aiheeseen sisältyy käsite ”Mitä on kuolema?”. Yhtä tärkeää kuin kuoleman lait, mitkä ovat kehosta toiseen siirtymisen lait? Minkä parametrien mukaan kaikki määräytyy?

        Hindu näkee elämän katoavuuden
        Anonyymi-ap
        2023-08-10 15:06:40
        Ilmoita

        Näkee objektiivisesti alusta loppuun.
        Hänellä on taitoa jättäytyä sivuun kaikesta.

        Kuluttaa voimaa äärimmäisen vähän.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/17966942/hindu-nakee-elaman-katoavuuden


      • Anonyymi00044
        UUSI
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Hindu näkee elämän katoavuuden
        Anonyymi-ap
        2023-08-10 15:06:40
        Ilmoita

        Näkee objektiivisesti alusta loppuun.
        Hänellä on taitoa jättäytyä sivuun kaikesta.

        Kuluttaa voimaa äärimmäisen vähän.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/17966942/hindu-nakee-elaman-katoavuuden

        Ja kaiken lisäksi, en ymmärtää sellaista melua kuolemasta. Sitä ei edes ole olemassa.

        Aineellinen maailma, jossa elämme, on eräänlainen koulu, jolla on hyvin tarkka tarkoitus.

        Tämä koulu vie jokaisen kaikkien tarvittavien luokkien läpi - viimeiseen kokeeseen ja koulutuksen onnistuneeseen loppuun saattamiseen.


        Joskus teemme samoja virheitä, mutta lopulta opimme läksymme, teemme oikeat johtopäätökset ja jatkamme eteenpäin.

        Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen


      • Anonyymi00045
        UUSI
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Ja kaiken lisäksi, en ymmärtää sellaista melua kuolemasta. Sitä ei edes ole olemassa.

        Aineellinen maailma, jossa elämme, on eräänlainen koulu, jolla on hyvin tarkka tarkoitus.

        Tämä koulu vie jokaisen kaikkien tarvittavien luokkien läpi - viimeiseen kokeeseen ja koulutuksen onnistuneeseen loppuun saattamiseen.


        Joskus teemme samoja virheitä, mutta lopulta opimme läksymme, teemme oikeat johtopäätökset ja jatkamme eteenpäin.

        Vedat: portaalit kosmiseen viisauteen

        Kuolemaan suhtaudutaan täysin rauhallisesti. Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa


      • Anonyymi00046
        UUSI
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Kuolemaan suhtaudutaan täysin rauhallisesti. Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa

        kuolema on se, joka avaa meille todelliset mahdollisuutemme.


      • Anonyymi00047
        UUSI
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        kuolema on se, joka avaa meille todelliset mahdollisuutemme.

        Henkisesti kehittynyt ihminen ei myöskään pelkää ruumiillista kuolemaa, sillä hän pelkää enemmän henkistä kuolemaa


      • Anonyymi00048
        UUSI
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        Henkisesti kehittynyt ihminen ei myöskään pelkää ruumiillista kuolemaa, sillä hän pelkää enemmän henkistä kuolemaa

        Mikään ei ole pelottavampaa kuin menettää usko omaan polkuunsa. Tämä johtaa jo fyysistä kuolemaa vakavampiin seurauksiin, sillä se pakottaa sielun syntymän ja kuoleman loputtomaan kiertokulkuun - samsaraan.


      • Anonyymi00049
        UUSI
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Mikään ei ole pelottavampaa kuin menettää usko omaan polkuunsa. Tämä johtaa jo fyysistä kuolemaa vakavampiin seurauksiin, sillä se pakottaa sielun syntymän ja kuoleman loputtomaan kiertokulkuun - samsaraan.

        Ja kaiken lisäksi, en ymmärtää sellaista melua kuolemasta. Sitä ei edes ole olemassa.

        Ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.


      • Anonyymi00050
        UUSI
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        Ja kaiken lisäksi, en ymmärtää sellaista melua kuolemasta. Sitä ei edes ole olemassa.

        Ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.

        Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.


      • Anonyymi00051
        UUSI
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

        EI MITÄÄN SELLAISTA.

        EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

        Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

        Ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.


      • Anonyymi00052
        UUSI
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

        EI MITÄÄN SELLAISTA.

        EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

        Pelko lähestyy sitä, joka pelkää. Rohkeus karkottaa pelon.

        Ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.


      • Anonyymi00053
        UUSI
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Jos itse tietäisin että kuolisin minuutin kuluttua, olisin ihan rauhallinen!
        Tervetuloa!


      • Anonyymi00054
        UUSI
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Jos itse tietäisin että kuolisin minuutin kuluttua, olisin ihan rauhallinen!
        Tervetuloa!

        Demonit pelkäävät kuolemaa, muut kovin harvoin!


      • Anonyymi00055
        UUSI
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Demonit pelkäävät kuolemaa, muut kovin harvoin!

        Kuolemaan suhtaudutaan täysin rauhallisesti. Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa, vaan kuolema kohdataan rauhallisin mielin, sellaisena kuin se tulee.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.


      • Anonyymi00056
        UUSI
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Kuolemaan suhtaudutaan täysin rauhallisesti. Ei tehdä siitä mitään suurta meteliä, ei paniikkia eikä hysteriaa, vaan kuolema kohdataan rauhallisin mielin, sellaisena kuin se tulee.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

        Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

        Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

        Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.


      • Anonyymi00057
        UUSI
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

        Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

        Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

        Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

        Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

        Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

        Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.


      • Anonyymi00058
        UUSI
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

        Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

        Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

        Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

        Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

        Piste.

        Ei ole mitään muuta mistä pelastua.


      • Anonyymi00059
        UUSI
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

        Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

        Piste.

        Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

        Kuolema prosessina on erittäin kivulias, mutta kuolisinko nyt tai vuosikymmenien kuluttua,se olisi sedelleen tuskallista!


      • Anonyymi00060
        UUSI
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Kuolema prosessina on erittäin kivulias, mutta kuolisinko nyt tai vuosikymmenien kuluttua,se olisi sedelleen tuskallista!

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

        EI MITÄÄN SELLAISTA.

        EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


      • Anonyymi00061
        UUSI
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

        EI MITÄÄN SELLAISTA.

        EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

        Ihminen ei ole tämä ruumis vaan ikuinen sielu. Sielu synny eikä kuole; kuolema on vain kehon vaihtaminen.

        Siksi sodat, sairaudet ja yhteiskunnalliset mullistukset eivät ole meille lainkaan lopullisia katastrofeja, vaan aineellisen maailman luonnollista vaihtelua.

        Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.


        Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.


      • Anonyymi00062
        UUSI
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Ihminen ei ole tämä ruumis vaan ikuinen sielu. Sielu synny eikä kuole; kuolema on vain kehon vaihtaminen.

        Siksi sodat, sairaudet ja yhteiskunnalliset mullistukset eivät ole meille lainkaan lopullisia katastrofeja, vaan aineellisen maailman luonnollista vaihtelua.

        Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.


        Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

        Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.


      • Anonyymi00063
        UUSI
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

        Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.


      • Anonyymi00064
        UUSI
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Pelko ei enää ohjaa elämäämme, ei enää.

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Meille kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus.

        Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.


      • Anonyymi00065
        UUSI
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Meille kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus.

        Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.

        Vaishnavan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
        Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

        Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

        Ei mikään yksittäinen tapaus.

        Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.


      • Anonyymi00066
        UUSI
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Vaishnavan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
        Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

        Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

        Ei mikään yksittäinen tapaus.

        Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

        Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.


      • Anonyymi00067
        UUSI
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

        Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.


        Henkinen elämä ei ala pelosta, vaan rakkaudesta.

        Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen. Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.


      • Anonyymi00068
        UUSI
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.


        Henkinen elämä ei ala pelosta, vaan rakkaudesta.

        Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen. Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

        Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.


      • Anonyymi00069
        UUSI
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

        Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.


      • Anonyymi00070
        UUSI
        Anonyymi00069 kirjoitti:

        Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.

        Pelottomuus on seurausta oivalluksesta.

        Siksi rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.


      • Anonyymi00072
        UUSI

        Jos haluat etsiä vikoja Krishnasta, löydät, ehkä sinulle sopisi parempi ateismi, sanon sen ystävyydellä.


      • Anonyymi00073
        UUSI

        Meille kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä.


      • Anonyymi00074
        UUSI
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        Meille kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä.

        Kun Krishna laskeutuu maailmaan, jotkut eivät ole samaa mieltä.

        Vastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.


      • Anonyymi00075
        UUSI
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Kun Krishna laskeutuu maailmaan, jotkut eivät ole samaa mieltä.

        Vastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.

        Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.


      • Anonyymi00076
        UUSI
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.

        Antiteesi, teesin vastakohtana.

        Tämä on itse asiassa hyvä, että näin on.

        Itse asiassa on juuri tarkoitus, että olisi vastarintaa.


      • Anonyymi00077
        UUSI
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Antiteesi, teesin vastakohtana.

        Tämä on itse asiassa hyvä, että näin on.

        Itse asiassa on juuri tarkoitus, että olisi vastarintaa.

        Jos vastarinta poistetaan, alamme pysyä paikoillaan (emme kehity).


      • Anonyymi00078
        UUSI
        Anonyymi00077 kirjoitti:

        Jos vastarinta poistetaan, alamme pysyä paikoillaan (emme kehity).

        Śrīdhara Mahārājan -tekstissä “Absoluuttinen harmonia”, jossa hän selittää, että vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.


      • Anonyymi00079
        UUSI
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Śrīdhara Mahārājan -tekstissä “Absoluuttinen harmonia”, jossa hän selittää, että vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

        Koska itse Absoluutti nauttii monimuotoisuudesta.

        Absoluutti nauttii eri näkökulmista.


      • Anonyymi00080
        UUSI
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Koska itse Absoluutti nauttii monimuotoisuudesta.

        Absoluutti nauttii eri näkökulmista.

        Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

        eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.


      • Anonyymi00081
        UUSI
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

        eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

        Eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa omien bhaktojen kanssa, ja Jumala itse nauttii näistä keskusteluista.


      • Anonyymi00082
        UUSI
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa omien bhaktojen kanssa, ja Jumala itse nauttii näistä keskusteluista.

        Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.


      • Anonyymi00083
        UUSI
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.

        Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.


      • Anonyymi00084
        UUSI
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.

        Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi".


      • Anonyymi00085
        UUSI
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi".

        On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.


      • Anonyymi00086
        UUSI
        Anonyymi00085 kirjoitti:

        On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.

        Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.


      • Anonyymi00087
        UUSI
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.

        Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Häneen.

        Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumentteja.


      • Anonyymi00088
        UUSI
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Häneen.

        Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumentteja.

        Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
        Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.


      • Anonyymi00089
        UUSI
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
        Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

        Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

        Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.


      • Anonyymi00090
        UUSI
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

        Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        Sinulla ei saa olla muita jumalia.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun jos et haluaa.


      • Anonyymi00091
        UUSI
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        Sinulla ei saa olla muita jumalia.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun jos et haluaa.

        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

        2. Moos. 34:14:
        "Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

        Jesaja 43:10–11:
        "Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

        Jesaja 44:6:
        "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

        Jesaja 45:5:
        "Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

        *******************


        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun.


      • Anonyymi00092
        UUSI
        Anonyymi00091 kirjoitti:

        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

        2. Moos. 34:14:
        "Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

        Jesaja 43:10–11:
        "Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

        Jesaja 44:6:
        "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

        Jesaja 45:5:
        "Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

        *******************


        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun.

        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


        _________________


        Rakkautta ei voi pakottaa.


      • Anonyymi00093
        UUSI
        Anonyymi00092 kirjoitti:

        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


        _________________


        Rakkautta ei voi pakottaa.

        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.


      • Anonyymi00094
        UUSI
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.

        Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


        "Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."


      • Anonyymi00095
        UUSI
        Anonyymi00094 kirjoitti:

        Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


        "Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

        Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.


      • Anonyymi00097
        UUSI

        Unohtaminen on

        vapaa tahdon seuraus

        sielun oma halu kokea


        Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

        Krishna kunnioittaa sielun valintaa.


      • Anonyymi00098
        UUSI
        Anonyymi00097 kirjoitti:

        Unohtaminen on

        vapaa tahdon seuraus

        sielun oma halu kokea


        Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

        Krishna kunnioittaa sielun valintaa.

        Jumala ei pakota ketään uskomaan

        Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

        Pakotettu usko ei ole rakkautta


      • Anonyymi00099
        UUSI
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        Jumala ei pakota ketään uskomaan

        Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

        Pakotettu usko ei ole rakkautta

        “Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


        Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

        Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

        Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

        Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.


      • Anonyymi00100
        UUSI
        Anonyymi00099 kirjoitti:

        “Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


        Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

        Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

        Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

        Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

        Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

        Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

        Hän ei koskaan hylkää sielua

        Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

        Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


        pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

        Jumala on samaan aikaan:

        unohtamisen mahdollistaja

        muistamisen herättäjä

        riippuen sielun suunnasta.


      • Anonyymi00101
        UUSI
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

        Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

        Hän ei koskaan hylkää sielua

        Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

        Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


        pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

        Jumala on samaan aikaan:

        unohtamisen mahdollistaja

        muistamisen herättäjä

        riippuen sielun suunnasta.

        Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

        Hän ei koskaan hylkää sielua

        Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

        Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


      • Anonyymi00102
        UUSI
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

        Hän ei koskaan hylkää sielua

        Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

        Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:

        Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

        Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

        Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

        Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

        Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

        Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

        Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.


      • Anonyymi00103
        UUSI
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

        Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

        Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

        Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

        Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

        Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

        Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00104
        UUSI
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Henkimaailma ei ole passiivinen tai staattinen tila, jossa oltaisiin vain olemassa ilman toimintaa, vaan elävä ja vuorovaikutteinen todellisuus. Siellä on toimintaa, suhteita ja jopa filosofista pohdintaa, eikä henkisyys tarkoita pelkkää hiljaista ylistämistä tai paikallaan olemista, vaan toisenlaista olemisen ja toiminnan tasoa.

        Vastakkainasettelu ja erilaiset näkökulmat eivät ole virheitä tai ongelmia, vaan ne ovat olennainen osa todellisuuden dynamiikkaa. Maailmassa on aina teesi ja antiteesi, ja juuri näiden välinen jännite synnyttää liikettä, kehitystä ja ymmärrystä. Ilman vastarintaa ei olisi kasvua eikä kehitystä.

        Myös korkeampi todellisuus, Absoluutti eli Krishna, ei kärsi vastakkaisista näkemyksistä tai vastarinnasta, vaan päinvastoin nauttii siitä monimuotoisuudesta, joka niiden kautta ilmenee. Tätä kutsutaan līlāksi, jumalalliseksi leikiksi, jossa erilaiset tilanteet, näkökulmat ja jopa ristiriidat ovat osa kokonaisuutta, eivät sen uhka.


      • Anonyymi00105
        UUSI
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Henkimaailma ei ole passiivinen tai staattinen tila, jossa oltaisiin vain olemassa ilman toimintaa, vaan elävä ja vuorovaikutteinen todellisuus. Siellä on toimintaa, suhteita ja jopa filosofista pohdintaa, eikä henkisyys tarkoita pelkkää hiljaista ylistämistä tai paikallaan olemista, vaan toisenlaista olemisen ja toiminnan tasoa.

        Vastakkainasettelu ja erilaiset näkökulmat eivät ole virheitä tai ongelmia, vaan ne ovat olennainen osa todellisuuden dynamiikkaa. Maailmassa on aina teesi ja antiteesi, ja juuri näiden välinen jännite synnyttää liikettä, kehitystä ja ymmärrystä. Ilman vastarintaa ei olisi kasvua eikä kehitystä.

        Myös korkeampi todellisuus, Absoluutti eli Krishna, ei kärsi vastakkaisista näkemyksistä tai vastarinnasta, vaan päinvastoin nauttii siitä monimuotoisuudesta, joka niiden kautta ilmenee. Tätä kutsutaan līlāksi, jumalalliseksi leikiksi, jossa erilaiset tilanteet, näkökulmat ja jopa ristiriidat ovat osa kokonaisuutta, eivät sen uhka.

        Samaan kokonaisuuteen sisältyy ajatus, että myös henkimaailmassa voi olla erilaista vuorovaikutusta ja keskustelua, jopa sellaisia näkökulmia, jotka maallisesta perspektiivistä näyttävät ateistisilta tai Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavilta. Näitä ei kuitenkaan nähdä lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun kenttää.

        Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

        Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

        Lopulta tämän ajattelutavan ydin on siinä, että todellisuus ei ole yksinkertainen, suljettu järjestelmä, vaan monimuotoinen ja elävä kokonaisuus, jossa erilaiset näkökulmat, jännitteet ja jopa vastakohdat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota kuvataan jumalallisena leikkinä.


      • Anonyymi00106
        UUSI
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Henkimaailma ei ole passiivinen tai staattinen tila, jossa oltaisiin vain olemassa ilman toimintaa, vaan elävä ja vuorovaikutteinen todellisuus. Siellä on toimintaa, suhteita ja jopa filosofista pohdintaa, eikä henkisyys tarkoita pelkkää hiljaista ylistämistä tai paikallaan olemista, vaan toisenlaista olemisen ja toiminnan tasoa.

        Vastakkainasettelu ja erilaiset näkökulmat eivät ole virheitä tai ongelmia, vaan ne ovat olennainen osa todellisuuden dynamiikkaa. Maailmassa on aina teesi ja antiteesi, ja juuri näiden välinen jännite synnyttää liikettä, kehitystä ja ymmärrystä. Ilman vastarintaa ei olisi kasvua eikä kehitystä.

        Myös korkeampi todellisuus, Absoluutti eli Krishna, ei kärsi vastakkaisista näkemyksistä tai vastarinnasta, vaan päinvastoin nauttii siitä monimuotoisuudesta, joka niiden kautta ilmenee. Tätä kutsutaan līlāksi, jumalalliseksi leikiksi, jossa erilaiset tilanteet, näkökulmat ja jopa ristiriidat ovat osa kokonaisuutta, eivät sen uhka.

        Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

        Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
        Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.


      • Anonyymi00107
        UUSI
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

        Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
        Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.

        Jopa Jumalan kieltäminen voisi jollain tavalla sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

        Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.


      • Anonyymi00108
        UUSI
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        Jopa Jumalan kieltäminen voisi jollain tavalla sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

        Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.

        Līlā (jumalallinen leikki)

        Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
        monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

        Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.


      • Anonyymi00109
        UUSI
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        Līlā (jumalallinen leikki)

        Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
        monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

        Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.

        Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

        Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.


      • Anonyymi00110
        UUSI
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

        Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.

        Maailma nähdään tietoisuuden kouluna ja leikkikenttänä, jossa ihminen voi älyn kautta valita suunnan kohti syvempää henkistä todellisuutta, ja jossa myös vastakohdat ja ristiriidat kuuluvat kokonaisuuteen.


      • Anonyymi00111
        UUSI
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Maailma nähdään tietoisuuden kouluna ja leikkikenttänä, jossa ihminen voi älyn kautta valita suunnan kohti syvempää henkistä todellisuutta, ja jossa myös vastakohdat ja ristiriidat kuuluvat kokonaisuuteen.

        Maailma nähdään yhtenä suurena tietoisuuden järjestelmänä, jossa ihminen ei ole erillinen yksikkö vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Ihminen ymmärretään mikrokosmoksena, pienenä versiona koko universumista, jossa samat perusperiaatteet heijastuvat eri mittakaavassa. Kaikki, mitä kosmoksessa on, nähdään jollain tavalla läsnä myös ihmisessä, mutta tiivistyneenä ja tietoisuuden kautta koettuna.

        Elämä etenee eri tasojen kautta, joissa kasvit edustavat perustavaa elämänvoimaa, eläimet kehittyneempää havainnointia ja ihminen erityistä tasoa, jossa mukaan tulee äly ja kyky valita. Tämä valinnan kyky on keskeinen, koska ihminen voi suunnata omaa tietoisuuttaan joko aineelliseen suuntaan tai kohti syvempää, henkiseksi kutsuttua todellisuutta. Äly ei ole vain ajattelun väline, vaan suuntaava voima, joka määrittää, mihin suuntaan ihminen kehittyy.


      • Anonyymi00112
        UUSI
        Anonyymi00111 kirjoitti:

        Maailma nähdään yhtenä suurena tietoisuuden järjestelmänä, jossa ihminen ei ole erillinen yksikkö vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Ihminen ymmärretään mikrokosmoksena, pienenä versiona koko universumista, jossa samat perusperiaatteet heijastuvat eri mittakaavassa. Kaikki, mitä kosmoksessa on, nähdään jollain tavalla läsnä myös ihmisessä, mutta tiivistyneenä ja tietoisuuden kautta koettuna.

        Elämä etenee eri tasojen kautta, joissa kasvit edustavat perustavaa elämänvoimaa, eläimet kehittyneempää havainnointia ja ihminen erityistä tasoa, jossa mukaan tulee äly ja kyky valita. Tämä valinnan kyky on keskeinen, koska ihminen voi suunnata omaa tietoisuuttaan joko aineelliseen suuntaan tai kohti syvempää, henkiseksi kutsuttua todellisuutta. Äly ei ole vain ajattelun väline, vaan suuntaava voima, joka määrittää, mihin suuntaan ihminen kehittyy.

        Aineellinen maailma ei ole koko todellisuus, vaan sen taustalla on syvempi olemassaolon taso, jota voidaan kutsua henkiseksi ulottuvuudeksi. Ihmisen tietoisuus voi puhdistua ja muuttua niin, että hän alkaa havaita tämän syvemmän tason ja ymmärtää, että näkyvä maailma on vain osa kokonaisuutta.

        Tähän liittyy myös ajatus, että todellisuus ei ole jäykkä tai pelkästään mekaaninen, vaan elävä ja vuorovaikutteinen. Vastakkainasettelu, erilaiset näkökulmat ja jopa ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, joka synnyttää liikettä ja kehitystä. Ilman jännitettä ei olisi kasvua, ja siksi myös vastustus ja erilaisuus kuuluvat järjestelmään.


      • Anonyymi00113
        UUSI
        Anonyymi00112 kirjoitti:

        Aineellinen maailma ei ole koko todellisuus, vaan sen taustalla on syvempi olemassaolon taso, jota voidaan kutsua henkiseksi ulottuvuudeksi. Ihmisen tietoisuus voi puhdistua ja muuttua niin, että hän alkaa havaita tämän syvemmän tason ja ymmärtää, että näkyvä maailma on vain osa kokonaisuutta.

        Tähän liittyy myös ajatus, että todellisuus ei ole jäykkä tai pelkästään mekaaninen, vaan elävä ja vuorovaikutteinen. Vastakkainasettelu, erilaiset näkökulmat ja jopa ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, joka synnyttää liikettä ja kehitystä. Ilman jännitettä ei olisi kasvua, ja siksi myös vastustus ja erilaisuus kuuluvat järjestelmään.

        Korkeimmassa merkityksessä tätä kokonaisuutta hallitsee tai personoi Jumala, joka ei pakota ketään uskomaan tai toimimaan tietyllä tavalla, vaan suhteet häneen perustuvat vapauteen. Tässä vapaudessa myös epäusko, epäily ja jopa vastustus voivat esiintyä, eivät lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen kenttää. Tätä elävää, dynaamista ja monimuotoista todellisuutta kuvataan usein käsitteellä leikki, jossa erilaiset tilanteet ja näkökulmat ovat osa kokonaisuutta.


      • Anonyymi00114
        UUSI
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Korkeimmassa merkityksessä tätä kokonaisuutta hallitsee tai personoi Jumala, joka ei pakota ketään uskomaan tai toimimaan tietyllä tavalla, vaan suhteet häneen perustuvat vapauteen. Tässä vapaudessa myös epäusko, epäily ja jopa vastustus voivat esiintyä, eivät lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen kenttää. Tätä elävää, dynaamista ja monimuotoista todellisuutta kuvataan usein käsitteellä leikki, jossa erilaiset tilanteet ja näkökulmat ovat osa kokonaisuutta.

        Ihmisen erityisyys tässä rakenteessa on älyssä ja valinnanvapaudessa, sillä hän voi suuntautua joko alaspäin kohti aineellista sitoutumista tai ylöspäin kohti henkistä ymmärrystä. Tämä suunta määrittää sen, miten tietoisuus kehittyy.

        Tämän rakenteen läpäisee ajatus siitä, että maailma ei ole staattinen, vaan dynaaminen ja vuorovaikutteinen. Vastakohdat ja jännitteet eivät ole virheitä vaan osa järjestelmää, joka mahdollistaa liikkeen ja kehityksen.


      • Anonyymi00115
        UUSI
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        Ihmisen erityisyys tässä rakenteessa on älyssä ja valinnanvapaudessa, sillä hän voi suuntautua joko alaspäin kohti aineellista sitoutumista tai ylöspäin kohti henkistä ymmärrystä. Tämä suunta määrittää sen, miten tietoisuus kehittyy.

        Tämän rakenteen läpäisee ajatus siitä, että maailma ei ole staattinen, vaan dynaaminen ja vuorovaikutteinen. Vastakohdat ja jännitteet eivät ole virheitä vaan osa järjestelmää, joka mahdollistaa liikkeen ja kehityksen.

        Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.


      • Anonyymi00116
        UUSI
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.

        Kristinusko (sensuroinnin jälkeen)

        Usko tai joudut ikuiseen helvettiin

        Tälle mallille on tyypillistä:

        Jumalaan uskominen esitetään velvollisuutena

        Epäuskoa seuraa uhka (esim. ikuinen rangaistus)

        Pelko toimii motivaationa

        Vapaa tahto on näennäinen: valinta tehdään rangaistuksen alla

        Teologisesti tämä tarkoittaa:

        Jumala nähdään tuomarina

        Suhde Jumalaan perustuu alisteisuuteen, ei rakkauteen

        Usko syntyy usein pakosta, ei sisäisestä oivalluksesta


      • Anonyymi00117
        UUSI
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Kristinusko (sensuroinnin jälkeen)

        Usko tai joudut ikuiseen helvettiin

        Tälle mallille on tyypillistä:

        Jumalaan uskominen esitetään velvollisuutena

        Epäuskoa seuraa uhka (esim. ikuinen rangaistus)

        Pelko toimii motivaationa

        Vapaa tahto on näennäinen: valinta tehdään rangaistuksen alla

        Teologisesti tämä tarkoittaa:

        Jumala nähdään tuomarina

        Suhde Jumalaan perustuu alisteisuuteen, ei rakkauteen

        Usko syntyy usein pakosta, ei sisäisestä oivalluksesta

        Emme pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.



        Pakko tuhoaa rakkauden

        Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
        Rakkaus ei voi syntyä, jos:

        vaihtoehtona on rangaistus

        motiivina on pelko

        Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.


      • Anonyymi00118
        UUSI
        Anonyymi00117 kirjoitti:

        Emme pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.



        Pakko tuhoaa rakkauden

        Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
        Rakkaus ei voi syntyä, jos:

        vaihtoehtona on rangaistus

        motiivina on pelko

        Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.

        Jumala ei tarvitse pelottelua

        Krishna on:

        täydellinen ja omavarainen

        ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

        Hän vetää puoleensa:

        kauneudella

        armolla

        ilolla

        Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
        ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.


      • Anonyymi00119
        UUSI
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        Jumala ei tarvitse pelottelua

        Krishna on:

        täydellinen ja omavarainen

        ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

        Hän vetää puoleensa:

        kauneudella

        armolla

        ilolla

        Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
        ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.

        Rangaistus ei ole hengellinen kasvu
        Gaudiya:

        kärsimys ei ole Jumalan kosto

        vaan karman luonnollinen seuraus

        Jumala ei sano:

        “Uskot tai rankaisen”

        vaan todellisuus toimii niin, että:

        teot muovaavat tietoisuutta

        tietoisuus muovaa kokemusta


        Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opasta


      • Anonyymi00120
        UUSI
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        Rangaistus ei ole hengellinen kasvu
        Gaudiya:

        kärsimys ei ole Jumalan kosto

        vaan karman luonnollinen seuraus

        Jumala ei sano:

        “Uskot tai rankaisen”

        vaan todellisuus toimii niin, että:

        teot muovaavat tietoisuutta

        tietoisuus muovaa kokemusta


        Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opasta

        Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opastaja.


      • Anonyymi00121
        UUSI
        Anonyymi00120 kirjoitti:

        Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opastaja.

        Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



        Pelko (rangaistuksen välttäminen)

        Hyöty (palkkion saaminen)

        Rakkaus (puhdas bhakti)

        Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.


      • Anonyymi00122
        UUSI
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



        Pelko (rangaistuksen välttäminen)

        Hyöty (palkkion saaminen)

        Rakkaus (puhdas bhakti)

        Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.

        Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
        se ei ole vielä suhde Jumalaan –
        se on suhde pelkoon.

        Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
        koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.


      • Anonyymi00123
        UUSI
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
        se ei ole vielä suhde Jumalaan –
        se on suhde pelkoon.

        Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
        koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.

        Historiallisia esimerkkejä pakottavasta uskonnollisuudesta

        Pakottava uskonnollinen malli ei ole poikkeus historiassa, vaan toistuva ilmiö, kun uskonto yhdistyy valtaan ja kontrolliin.

        Tyypillisiä piirteitä:

        “Oikea oppi” määritellään ulkoisesti

        Poikkeaminen tulkitaan uhkana

        Pelko toimii järjestyksen välineenä

        Historiallisesti tämä on näkynyt mm.:

        uskonsotina

        pakkokäännytyksinä

        harhaoppisyytöksinä

        yhteisöllisen häpeän ja rangaistusten käytössä




        Gaudiya-vaishnavismin mukaan nämä ilmiöt eivät synny Jumalasta vaan:

        ihmisen ahankārasta (ego)

        halusta hallita toisten tietoisuutta

        Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.


      • Anonyymi00124
        UUSI
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Historiallisia esimerkkejä pakottavasta uskonnollisuudesta

        Pakottava uskonnollinen malli ei ole poikkeus historiassa, vaan toistuva ilmiö, kun uskonto yhdistyy valtaan ja kontrolliin.

        Tyypillisiä piirteitä:

        “Oikea oppi” määritellään ulkoisesti

        Poikkeaminen tulkitaan uhkana

        Pelko toimii järjestyksen välineenä

        Historiallisesti tämä on näkynyt mm.:

        uskonsotina

        pakkokäännytyksinä

        harhaoppisyytöksinä

        yhteisöllisen häpeän ja rangaistusten käytössä




        Gaudiya-vaishnavismin mukaan nämä ilmiöt eivät synny Jumalasta vaan:

        ihmisen ahankārasta (ego)

        halusta hallita toisten tietoisuutta

        Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.

        Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.


      • Anonyymi00125
        UUSI
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.

        Miksi pelkoon perustuva teologia syntyy? (psykologinen analyysi)

        Pelkoon perustuva uskonnollisuus syntyy usein kolmesta syystä:

        Turvattomuus

        Kun ihmiset kokevat maailmankaikkeuden kaoottiseksi:

        he kaipaavat absoluuttista varmuutta

        pelottava Jumala tarjoaa “järjestyksen”, vaikka hinnalla



        Kontrollin tarve

        Pelko on tehokas keino:

        ohjata käyttäytymistä

        estää kyseenalaistamista

        Uhkaukset korvaavat sisäisen oivalluksen.



        Ego naamioituna moraaliksi

        Kun ihminen samaistuu “oikeassa olemiseen”:

        eri mieltä oleva koetaan vaaralliseksi

        Jumalasta tehdään rangaistuksen lähde

        Gaudiya-ajattelussa tämä on rajoittunutta tietoisuutta (tamo-guṇa), ei hengellistä kypsyyttä.


      • Anonyymi00126
        UUSI
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        Miksi pelkoon perustuva teologia syntyy? (psykologinen analyysi)

        Pelkoon perustuva uskonnollisuus syntyy usein kolmesta syystä:

        Turvattomuus

        Kun ihmiset kokevat maailmankaikkeuden kaoottiseksi:

        he kaipaavat absoluuttista varmuutta

        pelottava Jumala tarjoaa “järjestyksen”, vaikka hinnalla



        Kontrollin tarve

        Pelko on tehokas keino:

        ohjata käyttäytymistä

        estää kyseenalaistamista

        Uhkaukset korvaavat sisäisen oivalluksen.



        Ego naamioituna moraaliksi

        Kun ihminen samaistuu “oikeassa olemiseen”:

        eri mieltä oleva koetaan vaaralliseksi

        Jumalasta tehdään rangaistuksen lähde

        Gaudiya-ajattelussa tämä on rajoittunutta tietoisuutta (tamo-guṇa), ei hengellistä kypsyyttä.

        Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



        Tästä seuraa loogisesti:

        Pakko tuhoaa rakkauden

        Pelko estää luottamuksen

        Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon



        Krishna ei sano:

        “Uskot tai kärsit”

        vaan todellisuus toimii näin:

        tietoisuus → teot → seuraukset

        Jumala todistaa ja tukee, ei pakota


      • Anonyymi00127
        UUSI
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



        Tästä seuraa loogisesti:

        Pakko tuhoaa rakkauden

        Pelko estää luottamuksen

        Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon



        Krishna ei sano:

        “Uskot tai kärsit”

        vaan todellisuus toimii näin:

        tietoisuus → teot → seuraukset

        Jumala todistaa ja tukee, ei pakota

        Miksi ei ole ikuista helvettiä

        Koska:

        sielu on ikuinen ja muuttumaton

        kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

        mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan


      • Anonyymi00128
        UUSI
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Miksi ei ole ikuista helvettiä

        Koska:

        sielu on ikuinen ja muuttumaton

        kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

        mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan

        Pelko
        – “Teen näin, etten joudu kärsimään”

        Hyöty
        – “Teen näin saadakseni palkinnon”

        Rakkaus (bhakti)
        – “Teen näin, koska rakastan”

        Vain kolmas vapauttaa sielun.


      • Anonyymi00129
        UUSI
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        Pelko
        – “Teen näin, etten joudu kärsimään”

        Hyöty
        – “Teen näin saadakseni palkinnon”

        Rakkaus (bhakti)
        – “Teen näin, koska rakastan”

        Vain kolmas vapauttaa sielun.

        Miksi Jumala sallii myös unohtamisen

        Tämä on Gaudiya-vaishnavismin kaunein ja vaikein kohta.

        Krishna:

        antaa vapauden unohtaa Hänet

        koska ilman vapautta ei ole rakkautta

        Unohtaminen ei ole rangaistus,
        vaan itsenäisyyden kokeilu.



        Silti:

        Paramātmā pysyy sydämessä

        muistamisen mahdollisuus ei koskaan katoa

        pienikin kosketus bhaktiin voi herättää kaiken uudelleen

        Pakottava uskonnollisuus sanoo:

        “Uskot tai kärsit.”

        Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

        “Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



        Krishna ei tarvitse pelkoa,
        ei uhkaa,
        ei pakkoa.

        Hän odottaa,
        koska vain vapaa rakkaus on todellista.


      • Anonyymi00130
        UUSI
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        Miksi Jumala sallii myös unohtamisen

        Tämä on Gaudiya-vaishnavismin kaunein ja vaikein kohta.

        Krishna:

        antaa vapauden unohtaa Hänet

        koska ilman vapautta ei ole rakkautta

        Unohtaminen ei ole rangaistus,
        vaan itsenäisyyden kokeilu.



        Silti:

        Paramātmā pysyy sydämessä

        muistamisen mahdollisuus ei koskaan katoa

        pienikin kosketus bhaktiin voi herättää kaiken uudelleen

        Pakottava uskonnollisuus sanoo:

        “Uskot tai kärsit.”

        Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

        “Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



        Krishna ei tarvitse pelkoa,
        ei uhkaa,
        ei pakkoa.

        Hän odottaa,
        koska vain vapaa rakkaus on todellista.

        Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
        Gaudiya-vaishnavismin mukaan todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

        Tästä seuraa loogisesti:

        vapaa tahto on todellinen

        unohtaminen on sallittua

        rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

        ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

        Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

        Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

        “Uskot oikein -pelastut
        Et usko - kärsit ikuisesti”

        Tämän mallin perusoletukset:

        Jumala vaatii uskoa

        Pelko on hyväksyttävä motivaattori

        Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

        Epäusko on moraalinen rikos


      • Anonyymi00131
        UUSI
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
        Gaudiya-vaishnavismin mukaan todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

        Tästä seuraa loogisesti:

        vapaa tahto on todellinen

        unohtaminen on sallittua

        rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

        ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

        Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

        Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

        “Uskot oikein -pelastut
        Et usko - kärsit ikuisesti”

        Tämän mallin perusoletukset:

        Jumala vaatii uskoa

        Pelko on hyväksyttävä motivaattori

        Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

        Epäusko on moraalinen rikos

        Muttaa tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

        Pakko mitätöi vapaan tahdon

        Pelko ei synnytä rakkautta

        Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

        Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

        Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.


      • Anonyymi00132
        UUSI
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        Muttaa tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

        Pakko mitätöi vapaan tahdon

        Pelko ei synnytä rakkautta

        Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

        Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

        Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.

        Pakko mitätöi vapaan tahdon

        Pelko ei synnytä rakkautta

        Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

        Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

        Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.



        Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.


      • Anonyymi00133
        UUSI
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        Pakko mitätöi vapaan tahdon

        Pelko ei synnytä rakkautta

        Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

        Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

        Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.



        Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

        Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

        Vallan tarve

        Pelko on tehokkain keino:

        estää kysymykset

        säilyttää hierarkia



        Ego + moraali

        “Olen oikeassa” muuttuu muotoon:

        “Jumala on puolellani”
        mutta tämä on ahankāra, ei hengellisyys.


        Tästä seuraa:

        Usko ei ole velvollisuus

        Epäusko ei ole rikos

        Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



        Krishna on:

        Paramātmā (sisäinen todistaja)

        bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

        täysin vetovoimainen, ei pakottava


      • Anonyymi00134
        UUSI
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

        Vallan tarve

        Pelko on tehokkain keino:

        estää kysymykset

        säilyttää hierarkia



        Ego moraali

        “Olen oikeassa” muuttuu muotoon:

        “Jumala on puolellani”
        mutta tämä on ahankāra, ei hengellisyys.


        Tästä seuraa:

        Usko ei ole velvollisuus

        Epäusko ei ole rikos

        Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



        Krishna on:

        Paramātmā (sisäinen todistaja)

        bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

        täysin vetovoimainen, ei pakottava

        Tästä seuraa:

        Usko ei ole velvollisuus

        Epäusko ei ole rikos

        Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



        Krishna on:

        Paramātmā (sisäinen todistaja)

        bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

        täysin vetovoimainen, ei pakottava


      • Anonyymi00135
        UUSI
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        Tästä seuraa:

        Usko ei ole velvollisuus

        Epäusko ei ole rikos

        Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



        Krishna on:

        Paramātmā (sisäinen todistaja)

        bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

        täysin vetovoimainen, ei pakottava

        Jos haluat etsiä Krishnasta vikoja, niitä varmasti löydät. Ehkä sinulle sopisi paremmin ateismi – sanon tämän kuitenkin ystävyydellä.


      • Anonyymi00136
        UUSI
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        Jos haluat etsiä Krishnasta vikoja, niitä varmasti löydät. Ehkä sinulle sopisi paremmin ateismi – sanon tämän kuitenkin ystävyydellä.

        Bhrigu Muni meni ensin isänsä asuinpaikkaan, Brahmalokaan. Kolme pääjumaluutta hallitsevat kolmea aineellista gunaa: hyvyyttä, intohimoa ja tietämättömyyttä. Tietäjien aikomuksen mukaan ...Bhrigun oli määrä selvittää, kumpi näistä kolmesta omistaa täysin hyvyyden ominaisuuden.

        Haluten testata, kuinka hyväntahtoinen Herra Brahma oli, Bhrigu Muni ei tarkoituksella kunnioittanut isäänsä kumarruksella eikä rukouksella. (Kun tervehtii isäänsä tai henkistä opettajaansa, hänen tulisi kumartaa heille kunnioittavasti ja lausua rukouksia.)

        Mutta Bhrigu Muni ei tahallaan tervehtinyt Herra Brahmaa nähdäkseen, miten [hän] reagoisi tällaiseen laiminlyöntiin. Herra Brahma suuttui poikansa röyhkeydestä ja teki tyytymättömyytensä selväksi.

        ...
        Brahma vaati suuren älykkyytensä avulla vielä tukahduttaa vihansa.

        Tämä tarkoitti sitä, että vaikka intohimon guna hallitsi lordi Brahmaa, hänellä oli tarpeeksi voimaa hillitä sitä. Lordi Brahman vihaa ja hänen kykyään tukahduttaa tuo viha verrataan tuleen ja veteen. Veden elementti syntyy tulen elementistä, kun aineellinen kosmos luodaan, mutta vesi voi sammuttaa tulen. Vaikka Herra Brahma suuttui intohimon gunan vaikutuksesta, hän pystyi silti vastustamaan sitä, koska Bhrigu Muni oli hänen poikansa. ...


      • Anonyymi00137
        UUSI
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        Bhrigu Muni meni ensin isänsä asuinpaikkaan, Brahmalokaan. Kolme pääjumaluutta hallitsevat kolmea aineellista gunaa: hyvyyttä, intohimoa ja tietämättömyyttä. Tietäjien aikomuksen mukaan ...Bhrigun oli määrä selvittää, kumpi näistä kolmesta omistaa täysin hyvyyden ominaisuuden.

        Haluten testata, kuinka hyväntahtoinen Herra Brahma oli, Bhrigu Muni ei tarkoituksella kunnioittanut isäänsä kumarruksella eikä rukouksella. (Kun tervehtii isäänsä tai henkistä opettajaansa, hänen tulisi kumartaa heille kunnioittavasti ja lausua rukouksia.)

        Mutta Bhrigu Muni ei tahallaan tervehtinyt Herra Brahmaa nähdäkseen, miten [hän] reagoisi tällaiseen laiminlyöntiin. Herra Brahma suuttui poikansa röyhkeydestä ja teki tyytymättömyytensä selväksi.

        ...
        Brahma vaati suuren älykkyytensä avulla vielä tukahduttaa vihansa.

        Tämä tarkoitti sitä, että vaikka intohimon guna hallitsi lordi Brahmaa, hänellä oli tarpeeksi voimaa hillitä sitä. Lordi Brahman vihaa ja hänen kykyään tukahduttaa tuo viha verrataan tuleen ja veteen. Veden elementti syntyy tulen elementistä, kun aineellinen kosmos luodaan, mutta vesi voi sammuttaa tulen. Vaikka Herra Brahma suuttui intohimon gunan vaikutuksesta, hän pystyi silti vastustamaan sitä, koska Bhrigu Muni oli hänen poikansa. ...

        Koettuaan Herran Brahmaa, Bhrigu Muni meni suoraan Kailasa-vuorelle, veljensä Shivan asuinpaikalle. Nähdessään tietäjän Herra Shiva tuli hyvin iloiseksi ja nousi syleilemään häntä. Mutta kun Herra Shiva lähestyi tietäjää, tämä vetäytyi.


        ...Lyhyesti: Bhrigu loukkasi Herra Shivaa ja hän suuttui.

        Sanotaan, että loukkauksen voi aiheuttaa teko, ajatus tai sana.

        Lordi Brahma loukkaantui henkisesti tietäjän toimesta.

        Mutta Lordi Shivaa hän loukkasi sanoilla.... Lordi Shivaa hallitsee tietämättömyyden guna, ja kun hän kuuli tietäjän röyhkeät sanat, hän....Onneksi lordi Shivan puoliso Parvati oli lähellä. Hän on Lordi Shivan tavoin kolmen gunan yhdistelmä, ja siksi häntä kutsutaan Trigunamayiksi. Välttääkseen ongelmat, hän herätti hyvyyden Lordi Shivassa. ...Parvati onnistui hellästi puhumalla taivuttelemaan Shivaa...


      • Anonyymi00138
        UUSI
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        Koettuaan Herran Brahmaa, Bhrigu Muni meni suoraan Kailasa-vuorelle, veljensä Shivan asuinpaikalle. Nähdessään tietäjän Herra Shiva tuli hyvin iloiseksi ja nousi syleilemään häntä. Mutta kun Herra Shiva lähestyi tietäjää, tämä vetäytyi.


        ...Lyhyesti: Bhrigu loukkasi Herra Shivaa ja hän suuttui.

        Sanotaan, että loukkauksen voi aiheuttaa teko, ajatus tai sana.

        Lordi Brahma loukkaantui henkisesti tietäjän toimesta.

        Mutta Lordi Shivaa hän loukkasi sanoilla.... Lordi Shivaa hallitsee tietämättömyyden guna, ja kun hän kuuli tietäjän röyhkeät sanat, hän....Onneksi lordi Shivan puoliso Parvati oli lähellä. Hän on Lordi Shivan tavoin kolmen gunan yhdistelmä, ja siksi häntä kutsutaan Trigunamayiksi. Välttääkseen ongelmat, hän herätti hyvyyden Lordi Shivassa. ...Parvati onnistui hellästi puhumalla taivuttelemaan Shivaa...

        Bhrigu Muni pelastui Lord Shivan vihalta ja meni Shwetadvipa-planeetalle. Siellä hän näki Herra Vishnun...Hänen vieressään oli hänen puolisonsa....

        Sitten Bhrigu Muni syyllistyi tahallaan vakavimpaan syntiin loukkaamalla Herra Vishnua teollaan.

        Ensimmäisen loukkauksen Bhrigu Muni teki henkisesti, toisen sanoin ja kolmannen teoin.

        Jokainen peräkkäinen loukkaus on edellistä raskaampi.

        Sanoilla tehty loukkaus on raskaampi kuin mielessä tehty loukkaus, mutta kaikkein raskain on teoilla tehty loukkaus.

        Bhrigu Muni teki suurimman synnin potkaisemalla Herraa rintaan vaurauden jumalattaren edessä.

        Herra Vishnu on Kaikkivaltias. Hän ei suuttunut Bhrigu Munille tämän teosta, sillä Bhrigu Muni oli suuri brahman.

        Brahman ansaitsee anteeksiannon, vaikka hän olisi hyvin syyllinen, ja Herra Vishnu vahvisti tämän käytöksellään.

        Sanotaan kuitenkin, että sen jälkeen vaurauden jumalatar Lakshmi ei ole enää suosinut brahmaneja, ja siksi brahmanit ovat yleensä hyvin köyhiä.


      • Anonyymi00139
        UUSI
        Anonyymi00138 kirjoitti:

        Bhrigu Muni pelastui Lord Shivan vihalta ja meni Shwetadvipa-planeetalle. Siellä hän näki Herra Vishnun...Hänen vieressään oli hänen puolisonsa....

        Sitten Bhrigu Muni syyllistyi tahallaan vakavimpaan syntiin loukkaamalla Herra Vishnua teollaan.

        Ensimmäisen loukkauksen Bhrigu Muni teki henkisesti, toisen sanoin ja kolmannen teoin.

        Jokainen peräkkäinen loukkaus on edellistä raskaampi.

        Sanoilla tehty loukkaus on raskaampi kuin mielessä tehty loukkaus, mutta kaikkein raskain on teoilla tehty loukkaus.

        Bhrigu Muni teki suurimman synnin potkaisemalla Herraa rintaan vaurauden jumalattaren edessä.

        Herra Vishnu on Kaikkivaltias. Hän ei suuttunut Bhrigu Munille tämän teosta, sillä Bhrigu Muni oli suuri brahman.

        Brahman ansaitsee anteeksiannon, vaikka hän olisi hyvin syyllinen, ja Herra Vishnu vahvisti tämän käytöksellään.

        Sanotaan kuitenkin, että sen jälkeen vaurauden jumalatar Lakshmi ei ole enää suosinut brahmaneja, ja siksi brahmanit ovat yleensä hyvin köyhiä.

        Potkaisemalla Herraa rintaan Bhrigu Muni aiheutti Hänelle varmasti vakavan loukkauksen, mutta Herra Vishnu on niin jalo, ettei Hän edes kiinnittänyt siihen huomiota.

        Kali-yugassa elävät oletetut brahmanit ovat hyvin ylpeitä siitä, että suuri brahmani Bhrigu Muni kosketti jalallaan Herran Vishnun rintaan. Tämä potku oli kuitenkin suurin loukkaus, vaikka Herra Vishnu ei suurisydämisyydessään kiinnittänyt siihen suurta huomiota.


        Sen sijaan, että olisi suuttunut tai kiroillut Bhrigu Munia, Herra Vishnu nousi välittömästi puolisonsa, vaurauden jumalattarensa kanssa ja tervehti brahmania kunnioittavasti.


        - 'Kunnianarvoisa brahman', Hän sanoi, 'tulemisesi on minulle suurin kunnia. Tee Minulle se palvelus, että istut hetkeksi viereeni näille tyynyille. Olen niin pahoillani, etten voinut toivottaa sinua asianmukaisesti tervetulleeksi. Olen hyvin syyllinen edessäsi ja pyydän anteeksiantoasi. Olet niin puhdassydäminen, niin suuri, että jalkasi pessyt vesi voi puhdistaa jopa pyhiinvaelluspaikat. Siksi pyydän sinua puhdistamaan myös Vaikunthi-planeetan, jossa asun kumppaneideni kanssa.


      • Anonyymi00140
        UUSI
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        Potkaisemalla Herraa rintaan Bhrigu Muni aiheutti Hänelle varmasti vakavan loukkauksen, mutta Herra Vishnu on niin jalo, ettei Hän edes kiinnittänyt siihen huomiota.

        Kali-yugassa elävät oletetut brahmanit ovat hyvin ylpeitä siitä, että suuri brahmani Bhrigu Muni kosketti jalallaan Herran Vishnun rintaan. Tämä potku oli kuitenkin suurin loukkaus, vaikka Herra Vishnu ei suurisydämisyydessään kiinnittänyt siihen suurta huomiota.


        Sen sijaan, että olisi suuttunut tai kiroillut Bhrigu Munia, Herra Vishnu nousi välittömästi puolisonsa, vaurauden jumalattarensa kanssa ja tervehti brahmania kunnioittavasti.


        - 'Kunnianarvoisa brahman', Hän sanoi, 'tulemisesi on minulle suurin kunnia. Tee Minulle se palvelus, että istut hetkeksi viereeni näille tyynyille. Olen niin pahoillani, etten voinut toivottaa sinua asianmukaisesti tervetulleeksi. Olen hyvin syyllinen edessäsi ja pyydän anteeksiantoasi. Olet niin puhdassydäminen, niin suuri, että jalkasi pessyt vesi voi puhdistaa jopa pyhiinvaelluspaikat. Siksi pyydän sinua puhdistamaan myös Vaikunthi-planeetan, jossa asun kumppaneideni kanssa.

        Oi suuri tietäjä, kunnioitan sinua kuin isää, ja tiedän, että jalkasi ovat hennot kuin lootuksen terälehdet ja rintani kova kuin kivi. Pelkään, että tämä isku on aiheuttanut sinulle suurta tuskaa. Anna Minun lievittää sitä.” Lordi Vishnu alkoi hieroa tietäjän jalkoja. Samalla Hän jatkoi puhettaan puhuttelemalla Bhrigu Munia:


      • Anonyymi00141
        UUSI
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Oi suuri tietäjä, kunnioitan sinua kuin isää, ja tiedän, että jalkasi ovat hennot kuin lootuksen terälehdet ja rintani kova kuin kivi. Pelkään, että tämä isku on aiheuttanut sinulle suurta tuskaa. Anna Minun lievittää sitä.” Lordi Vishnu alkoi hieroa tietäjän jalkoja. Samalla Hän jatkoi puhettaan puhuttelemalla Bhrigu Munia:

        Oi suuri tietäjä, kunnioitan sinua kuin isää, ja tiedän, että jalkasi ovat hennot kuin lootuksen terälehdet ja rintani kova kuin kivi. Pelkään, että tämä isku on aiheuttanut sinulle suurta tuskaa. Anna Minun lievittää sitä.” Lordi Vishnu alkoi hieroa tietäjän jalkoja. Samalla Hän jatkoi puhettaan puhuttelemalla Bhrig Munia:
        - Nyt olen varma, että vaurauden jumalatar Lakshmi pysyy siellä onnellisena ikuisesti. -

        Lakshmi on myös nimeltään Chanchala. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hän halua pysyä pitkään yhdessä paikassa. Siksi näemme rikkaan perheen menevän vararikkoon muutaman sukupolven jälkeen, kun taas köyhä perhe päinvastoin rikastuu. Lakshmi, vaurauden Jumalatar, on aineellisessa maailmassa Chanchala, kun taas Vaikunthan planeetoilla hän asuu aina Herran....luona....

        ....
        Bhrigu Muni oli kuitenkin hyvin tietoinen sekä omasta että Herran asemasta ja hämmästyi Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden käytöstä.

        ....Hän ei kyennyt lausumaan sanaakaan, vaan seisoi hiljaa Herran edessä.


      • Anonyymi00142
        UUSI
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Oi suuri tietäjä, kunnioitan sinua kuin isää, ja tiedän, että jalkasi ovat hennot kuin lootuksen terälehdet ja rintani kova kuin kivi. Pelkään, että tämä isku on aiheuttanut sinulle suurta tuskaa. Anna Minun lievittää sitä.” Lordi Vishnu alkoi hieroa tietäjän jalkoja. Samalla Hän jatkoi puhettaan puhuttelemalla Bhrig Munia:
        - Nyt olen varma, että vaurauden jumalatar Lakshmi pysyy siellä onnellisena ikuisesti. -

        Lakshmi on myös nimeltään Chanchala. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hän halua pysyä pitkään yhdessä paikassa. Siksi näemme rikkaan perheen menevän vararikkoon muutaman sukupolven jälkeen, kun taas köyhä perhe päinvastoin rikastuu. Lakshmi, vaurauden Jumalatar, on aineellisessa maailmassa Chanchala, kun taas Vaikunthan planeetoilla hän asuu aina Herran....luona....

        ....
        Bhrigu Muni oli kuitenkin hyvin tietoinen sekä omasta että Herran asemasta ja hämmästyi Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden käytöstä.

        ....Hän ei kyennyt lausumaan sanaakaan, vaan seisoi hiljaa Herran edessä.

        Koeteltuaan Herra Brahmaa, Herra Shivaa ja Herra Vishnua Bhrigu palasi Saraswati-joen rannalla istuvien suurten tietäjien luo ja kertoi kaiken tapahtuneen. Kuunneltuaan häntä tarkasti tietäjät päättelivät, että kolmesta pääjumaluudesta lordi Vishnu oli epäilemättä suurin, mahtavin.

        Srimad-Bhagavatamissa näitä suuria tietäjiä kutsutaan ....Tämä on nimi, joka annetaan tietäjille, jotka käyvät keskusteluja Absoluuttisesta Totuudesta, mutta eivät ole vielä päässeet lopulliseen johtopäätökseen.

        Yleensä sanaa brahma-vadi käytetään viittaamaan impersonalisteihin tai sitten niihin, jotka tutkivat Vedoja . Näin ollen on selvää, että kaikki Saraswati-joen rannalle kokoontuneet tietäjät olivat opiskelleet huolellisesti Veda-aiheisia kirjoituksia, mutta eivät olleet vielä päässeet lopulliseen johtopäätökseen siitä, kuka on Jumaluuden Korkein Persoonallisuus.


      • Anonyymi00143
        UUSI
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        Koeteltuaan Herra Brahmaa, Herra Shivaa ja Herra Vishnua Bhrigu palasi Saraswati-joen rannalla istuvien suurten tietäjien luo ja kertoi kaiken tapahtuneen. Kuunneltuaan häntä tarkasti tietäjät päättelivät, että kolmesta pääjumaluudesta lordi Vishnu oli epäilemättä suurin, mahtavin.

        Srimad-Bhagavatamissa näitä suuria tietäjiä kutsutaan ....Tämä on nimi, joka annetaan tietäjille, jotka käyvät keskusteluja Absoluuttisesta Totuudesta, mutta eivät ole vielä päässeet lopulliseen johtopäätökseen.

        Yleensä sanaa brahma-vadi käytetään viittaamaan impersonalisteihin tai sitten niihin, jotka tutkivat Vedoja . Näin ollen on selvää, että kaikki Saraswati-joen rannalle kokoontuneet tietäjät olivat opiskelleet huolellisesti Veda-aiheisia kirjoituksia, mutta eivät olleet vielä päässeet lopulliseen johtopäätökseen siitä, kuka on Jumaluuden Korkein Persoonallisuus.

        Tietäjät päättelivät, että noudattamalla Vaishnava-dharman periaatteita voi saavuttaa todellisen täydellisyyden. Mutta jos ihminen noudattaa minkä tahansa uskonnon sääntöjä oivaltamatta Jumalan korkeinta persoonallisuutta, Vishnua, kaikki hänen työnsä ovat turhia. Uskonnollisia sääntöjä noudattamalla ihminen saavuttaa täydellisen tiedon ja menettää kiinnostuksensa aineelliseen toimintaan. Täydellisen tiedon saavuttaminen tarkoittaa itsensä ja Korkeimman sielun oivaltamista.

        Korkein Sielu ja yksilön sielu ovat laadullisesti samanlaisia, mutta määrällisesti ne eroavat toisistaan. Tämä on täydellistä tietoa.

        Sen oivaltaminen, että ”minä en ole materiaa, minä olen henki”, ei tarkoita täydellisen tiedon saavuttamista. Todellinen ...on palvelua, bhaktia.

        Herra Krishna vahvistaa tämän Bhagavad-gitassa....


      • Anonyymi00144
        UUSI
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Tietäjät päättelivät, että noudattamalla Vaishnava-dharman periaatteita voi saavuttaa todellisen täydellisyyden. Mutta jos ihminen noudattaa minkä tahansa uskonnon sääntöjä oivaltamatta Jumalan korkeinta persoonallisuutta, Vishnua, kaikki hänen työnsä ovat turhia. Uskonnollisia sääntöjä noudattamalla ihminen saavuttaa täydellisen tiedon ja menettää kiinnostuksensa aineelliseen toimintaan. Täydellisen tiedon saavuttaminen tarkoittaa itsensä ja Korkeimman sielun oivaltamista.

        Korkein Sielu ja yksilön sielu ovat laadullisesti samanlaisia, mutta määrällisesti ne eroavat toisistaan. Tämä on täydellistä tietoa.

        Sen oivaltaminen, että ”minä en ole materiaa, minä olen henki”, ei tarkoita täydellisen tiedon saavuttamista. Todellinen ...on palvelua, bhaktia.

        Herra Krishna vahvistaa tämän Bhagavad-gitassa....

        MITÄ JAHVE TEKISI, JOS JOKU TEKISI HÄNELLE SAMAA?


      • UUSI
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        Jumala ei pakota ketään uskomaan

        Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

        Pakotettu usko ei ole rakkautta

        Siksi juuri ihmettelin AP:ssa, että miksi Krishna suuttui niin tappavasti pesijälle jos ei ole pakko uskoa.


      • Anonyymi00145
        UUSI
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Tietäjät päättelivät, että noudattamalla Vaishnava-dharman periaatteita voi saavuttaa todellisen täydellisyyden. Mutta jos ihminen noudattaa minkä tahansa uskonnon sääntöjä oivaltamatta Jumalan korkeinta persoonallisuutta, Vishnua, kaikki hänen työnsä ovat turhia. Uskonnollisia sääntöjä noudattamalla ihminen saavuttaa täydellisen tiedon ja menettää kiinnostuksensa aineelliseen toimintaan. Täydellisen tiedon saavuttaminen tarkoittaa itsensä ja Korkeimman sielun oivaltamista.

        Korkein Sielu ja yksilön sielu ovat laadullisesti samanlaisia, mutta määrällisesti ne eroavat toisistaan. Tämä on täydellistä tietoa.

        Sen oivaltaminen, että ”minä en ole materiaa, minä olen henki”, ei tarkoita täydellisen tiedon saavuttamista. Todellinen ...on palvelua, bhaktia.

        Herra Krishna vahvistaa tämän Bhagavad-gitassa....

        https://sitharsastrology.com/blog/the-story-of-sage-bhrigu


      • Anonyymi00149
        UUSI
        Pureksija kirjoitti:

        Siksi juuri ihmettelin AP:ssa, että miksi Krishna suuttui niin tappavasti pesijälle jos ei ole pakko uskoa.

        Kyse ei ollut uskosta, koska pesijä ei edes tiennyt, että Krishna on Jumala.


      • Anonyymi00150
        UUSI
        Pureksija kirjoitti:

        Siksi juuri ihmettelin AP:ssa, että miksi Krishna suuttui niin tappavasti pesijälle jos ei ole pakko uskoa.

        Krishnasta tulee Vishnu, kun hän tappaa demoneja!


      • Anonyymi00151
        UUSI
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Krishnasta tulee Vishnu, kun hän tappaa demoneja!

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------


        Līlā filosofisena kategoriana


      • Anonyymi00152
        UUSI
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------


        Līlā filosofisena kategoriana

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana


      • Anonyymi00153
        UUSI
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys

        1. Demoni Pūtanā edustaa väärää gurua, joka opettaa, kuinka saavuttaa bhukti (maalliset nautinnot) ja mukti (vapautuminen aineellisesta maailmasta). Bhuktia ja muktia tavoittelevat bhaktat ovat Pūtanān kaltaisia. Suojellakseen yleviä bhaktojaan lapsi Kṛṣṇa surmaa Pūtanān, jotta heidän vielä vahvistumaton kiintymyksensä Häneen säilyisi vaaralta suojattuna.


        2. Kṛṣṇan särkemät kärryt symboloivat vanhojen ja uusien huonojen tapojen, huolimattomuuden ja ylpeyden taakkaa. Kun muistelemme, kuinka pieni Kṛṣṇa särki kärryt, vapaudumme näistä synneistä.


        3. Pyörremyrskydemoni Tṛṇāvarta ilmentää omasta oppineisuudesta syntyvää ylpeyttä sekä siitä johtuvaa taipumusta saivarteluun ja kuivaan logiikkaan. Se ilmentää myös pyrkimystä vapautumiseen ja seurustelua sellaisten ihmisten kanssa, joilla on edellä mainitut paheet (tähän ryhmään kuuluvat kaikki ateistit). Pieni Kṛṣṇa nähdessään bhaktojensa rakkauden surmaa myötätunnosta demoni Tṛṇāvartan ja poistaa kaikki esteet, jotka haittaavat heidän bhakti-palvelustaan.


      • Anonyymi00154
        UUSI
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys

        1. Demoni Pūtanā edustaa väärää gurua, joka opettaa, kuinka saavuttaa bhukti (maalliset nautinnot) ja mukti (vapautuminen aineellisesta maailmasta). Bhuktia ja muktia tavoittelevat bhaktat ovat Pūtanān kaltaisia. Suojellakseen yleviä bhaktojaan lapsi Kṛṣṇa surmaa Pūtanān, jotta heidän vielä vahvistumaton kiintymyksensä Häneen säilyisi vaaralta suojattuna.


        2. Kṛṣṇan särkemät kärryt symboloivat vanhojen ja uusien huonojen tapojen, huolimattomuuden ja ylpeyden taakkaa. Kun muistelemme, kuinka pieni Kṛṣṇa särki kärryt, vapaudumme näistä synneistä.


        3. Pyörremyrskydemoni Tṛṇāvarta ilmentää omasta oppineisuudesta syntyvää ylpeyttä sekä siitä johtuvaa taipumusta saivarteluun ja kuivaan logiikkaan. Se ilmentää myös pyrkimystä vapautumiseen ja seurustelua sellaisten ihmisten kanssa, joilla on edellä mainitut paheet (tähän ryhmään kuuluvat kaikki ateistit). Pieni Kṛṣṇa nähdessään bhaktojensa rakkauden surmaa myötätunnosta demoni Tṛṇāvartan ja poistaa kaikki esteet, jotka haittaavat heidän bhakti-palvelustaan.

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys

        4. Kṛṣṇan kaatamat kaksi yāmala-arjuna-puuta symboloivat rikkautensa ja ylhäisen syntyperänsä aiheuttamaa ylpeyttä. Tällaisen ylpeyden seurauksia ovat väkivalta, irstailu, juopumus, kyvyttömyys hallita omaa puhetta, häpeämättömyys ja armottomuus. Kaataessaan yāmala-arjuna-puut Kṛṣṇa antaa meille armossaan mahdollisuuden päästä eroon näistä synneistä.


        5. Vatsāsura on ahneuden ja siitä johtuvien syntisten tekojen elävä ruumiillistuma. Kṛṣṇan armosta tästäkin paheesta on mahdollista vapautua.


        6. Bakāsura personoi petosta, tekopyhyyttä ja kavaluutta. Niin kauan kuin emme pääse eroon näistä synneistä, emme voi saavuttaa puhdasta bhaktia.


        7. Aghāsura edustaa pahantahtoisuutta ja julmuutta....
        ...


      • Anonyymi00155
        UUSI
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys

        4. Kṛṣṇan kaatamat kaksi yāmala-arjuna-puuta symboloivat rikkautensa ja ylhäisen syntyperänsä aiheuttamaa ylpeyttä. Tällaisen ylpeyden seurauksia ovat väkivalta, irstailu, juopumus, kyvyttömyys hallita omaa puhetta, häpeämättömyys ja armottomuus. Kaataessaan yāmala-arjuna-puut Kṛṣṇa antaa meille armossaan mahdollisuuden päästä eroon näistä synneistä.


        5. Vatsāsura on ahneuden ja siitä johtuvien syntisten tekojen elävä ruumiillistuma. Kṛṣṇan armosta tästäkin paheesta on mahdollista vapautua.


        6. Bakāsura personoi petosta, tekopyhyyttä ja kavaluutta. Niin kauan kuin emme pääse eroon näistä synneistä, emme voi saavuttaa puhdasta bhaktia.


        7. Aghāsura edustaa pahantahtoisuutta ja julmuutta....
        ...

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys


        8. Kṛṣṇan illuusioon suistama Brahmā symboloi intellektualismista ja luopumuksen (jñānan) hengestä syntyvää skeptisyyttä sekä itsekästä toimintaa, jolla tavoitellaan maallisia hedelmiä ja aistinautintoja (karma). Hän edustaa kyvyttömyyttä arvostaa Kṛṣṇan kauneutta ja viehättävyyttä niiden ansaitsemalla tavalla, koska huomio on kiinnittynyt Hänen sellaisiin ominaisuuksiinsa kuin suuruus ja mahti.


        9. Dhenukāsura on räikeän tietämättömyyden ruumiillistuma henkisissä kysymyksissä. Se johtuu riippuvuudesta materialistisesta ajattelusta, henkisen intuition puutteesta ja tyhmyydestä, joka on täydellinen vastakohta oman todellisen henkisen luontonsa ymmärtämiselle.


        10. Käärme Kāliya symboloi ylimielisyyttä, viekkautta, huonoa kohtelua muita kohtaan ja sydämettömyyttä....
        ...

        11. Metsäpalo symboloi erimielisyyksiä ja riitoja muiden arvovaltaisten vedalaisten henkisten koulukuntien kanssa,...
        ...
        ...
        halveksimista sekä kaikenlaisia konflikteja.


      • Anonyymi00156
        UUSI
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys


        8. Kṛṣṇan illuusioon suistama Brahmā symboloi intellektualismista ja luopumuksen (jñānan) hengestä syntyvää skeptisyyttä sekä itsekästä toimintaa, jolla tavoitellaan maallisia hedelmiä ja aistinautintoja (karma). Hän edustaa kyvyttömyyttä arvostaa Kṛṣṇan kauneutta ja viehättävyyttä niiden ansaitsemalla tavalla, koska huomio on kiinnittynyt Hänen sellaisiin ominaisuuksiinsa kuin suuruus ja mahti.


        9. Dhenukāsura on räikeän tietämättömyyden ruumiillistuma henkisissä kysymyksissä. Se johtuu riippuvuudesta materialistisesta ajattelusta, henkisen intuition puutteesta ja tyhmyydestä, joka on täydellinen vastakohta oman todellisen henkisen luontonsa ymmärtämiselle.


        10. Käärme Kāliya symboloi ylimielisyyttä, viekkautta, huonoa kohtelua muita kohtaan ja sydämettömyyttä....
        ...

        11. Metsäpalo symboloi erimielisyyksiä ja riitoja muiden arvovaltaisten vedalaisten henkisten koulukuntien kanssa,...
        ...
        ...
        halveksimista sekä kaikenlaisia konflikteja.

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys

        12. Pralambāsura ilmentää himoa, ahneutta sekä pyrkimystä kunnianosoituksiin ja korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan. Kaikki tämä on myös vahingollista henkiselle elämälle.

        ...
        ...
        ...


        ...
        ...

        16. Varuṇa on juopumuksen ruumiillistuma. Jotkut ajattelevat, että viiniä nauttimalla voi kokea suurempaa henkistä autuutta. Nämä käsitykset ovat virheellisiä, ja niistä on luovuttava.
        ...
        ...


        20. Keśī edustaa symbolisesti illuusiota, jonka vaikutuksesta ihminen pitää itseään suurena bhaktana tai ācāryana. Omassa itsessämme on voitettava ylpeys ja pyrkimys hallita ympärillämme olevia ihmisiä.


        21. Vyomāsura edustaa varkaita ja näennäisvaiṣṇavoja.


      • Anonyymi00157
        UUSI
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...

        Kṛṣṇan voittamien demonien allegorinen merkitys

        12. Pralambāsura ilmentää himoa, ahneutta sekä pyrkimystä kunnianosoituksiin ja korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan. Kaikki tämä on myös vahingollista henkiselle elämälle.

        ...
        ...
        ...


        ...
        ...

        16. Varuṇa on juopumuksen ruumiillistuma. Jotkut ajattelevat, että viiniä nauttimalla voi kokea suurempaa henkistä autuutta. Nämä käsitykset ovat virheellisiä, ja niistä on luovuttava.
        ...
        ...


        20. Keśī edustaa symbolisesti illuusiota, jonka vaikutuksesta ihminen pitää itseään suurena bhaktana tai ācāryana. Omassa itsessämme on voitettava ylpeys ja pyrkimys hallita ympärillämme olevia ihmisiä.


        21. Vyomāsura edustaa varkaita ja näennäisvaiṣṇavoja.

        Vastakkainasettelu on līlān harmonian osa


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:

        ”Vastakkainasettelu vahvistaa harmonian kauneutta ja tuo siihen oman panoksensa. Vastakkainasettelulla on merkityksensä ja hyötynsä. Se kuuluu alkuperäiseen järjestykseen. Positiivisen ja negatiivisen, epäsuoran ja suoran vastakkainasettelu. Se on välttämätöntä: teesi – antiteesi – synteesi. Se on välttämätön osa edistystä. Meidän tulee ymmärtää: tällainen on līlā.


        Kun Jeesus vähän ennen ristiinnaulitsemistaan rukoili puutarhassa, Juudas lähestyi häntä kirjanoppineiden ja pappien kanssa kavaltaakseen hänet. Hänen oli määrä suudella Messiasta ja antaa siten merkki siitä, kenet pitäisi vangita. Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’”


      • Anonyymi00158
        UUSI
        Anonyymi00157 kirjoitti:

        Vastakkainasettelu on līlān harmonian osa


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:

        ”Vastakkainasettelu vahvistaa harmonian kauneutta ja tuo siihen oman panoksensa. Vastakkainasettelulla on merkityksensä ja hyötynsä. Se kuuluu alkuperäiseen järjestykseen. Positiivisen ja negatiivisen, epäsuoran ja suoran vastakkainasettelu. Se on välttämätöntä: teesi – antiteesi – synteesi. Se on välttämätön osa edistystä. Meidän tulee ymmärtää: tällainen on līlā.


        Kun Jeesus vähän ennen ristiinnaulitsemistaan rukoili puutarhassa, Juudas lähestyi häntä kirjanoppineiden ja pappien kanssa kavaltaakseen hänet. Hänen oli määrä suudella Messiasta ja antaa siten merkki siitä, kenet pitäisi vangita. Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’”

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        ”Vastakkainasettelu vahvistaa harmonian kauneutta ja tuo siihen oman panoksensa. Vastakkainasettelulla on merkityksensä ja hyötynsä. Se kuuluu alkuperäiseen järjestykseen. Positiivisen ja negatiivisen, epäsuoran ja suoran vastakkainasettelu. Se on välttämätöntä: teesi – antiteesi – synteesi. Se on välttämätön osa edistystä. Meidän tulee ymmärtää: tällainen on līlā.


        Kun Jeesus vähän ennen ristiinnaulitsemistaan rukoili puutarhassa, Juudas lähestyi häntä kirjanoppineiden ja pappien kanssa kavaltaakseen hänet. Hänen oli määrä suudella Messiasta ja antaa siten merkki siitä, kenet pitäisi vangita. Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’
        Viimeisellä ehtoollisella Jeesus ennusti: ’Yksi teistä kavaltaa minut.’ Juudas oli läsnä, ja Kristus katsoi hänen suuntaansa. Myöhemmin, kun Juudas tuli sotilaiden ja kirjanoppineiden kanssa Getsemanen puutarhaan vangitakseen Jeesuksen, tämä katsoi jälleen häntä ja ajatteli itsekseen: ’Sinä halusit ansaita minulla hieman rahaa, mutta minä käytän sinua koko ikuisuuden. Sinä vastustat minua ikuisesti. Tiesin, että olet kavaltaja, mutta en paljastanut sinua. Hyväksyin sinut silti seuraajieni joukkoon täysin tietoisena siitä, että tulisin käyttämään sinua omiin tarkoituksiini.’ Tätä Jeesuksen katse ilmaisi.
        Juudas tuli järjiltään. Hän heitti hopearahapussin pois, juoksi sotilaiden luo ja huudahti: ’Olen tehnyt kauheimmista kauheimmän synnin. En kestä tätä!’ Juudaksen voimat pettivät, hänen henkensä murtui.


        Jiujitsussa, kun toinen vastustaja hyökkää toisen kimppuun ja tämä väistää yllättäen, hyökkääjä kaatuu kasvot suoraan maahan. Juudas joutui suunnilleen tällaiseen asemaan. Jeesus vastasi hänen kavallukseensa rakkaudella.


        Se oli sellaista rakkautta, joka riisui Juudaksen aseista ja ajoi hänet hulluuden partaalle: ’Olen kohdellut häntä niin alhaisesti ja katalasti, mutta hänen minuun kohdistuvassa katseessaan en näe kostonhalua vaan ainoastaan rajatonta kiitollisuutta.’



        Se, jolla on täydellinen näkemys ja joka ottaa kaiken huomioon, näkee, kuinka jokainen atomi edistää Kṛṣṇan līlāja suoraan tai epäsuorasti. ...
        ...


      • Anonyymi00159
        UUSI
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        ”Vastakkainasettelu vahvistaa harmonian kauneutta ja tuo siihen oman panoksensa. Vastakkainasettelulla on merkityksensä ja hyötynsä. Se kuuluu alkuperäiseen järjestykseen. Positiivisen ja negatiivisen, epäsuoran ja suoran vastakkainasettelu. Se on välttämätöntä: teesi – antiteesi – synteesi. Se on välttämätön osa edistystä. Meidän tulee ymmärtää: tällainen on līlā.


        Kun Jeesus vähän ennen ristiinnaulitsemistaan rukoili puutarhassa, Juudas lähestyi häntä kirjanoppineiden ja pappien kanssa kavaltaakseen hänet. Hänen oli määrä suudella Messiasta ja antaa siten merkki siitä, kenet pitäisi vangita. Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’
        Viimeisellä ehtoollisella Jeesus ennusti: ’Yksi teistä kavaltaa minut.’ Juudas oli läsnä, ja Kristus katsoi hänen suuntaansa. Myöhemmin, kun Juudas tuli sotilaiden ja kirjanoppineiden kanssa Getsemanen puutarhaan vangitakseen Jeesuksen, tämä katsoi jälleen häntä ja ajatteli itsekseen: ’Sinä halusit ansaita minulla hieman rahaa, mutta minä käytän sinua koko ikuisuuden. Sinä vastustat minua ikuisesti. Tiesin, että olet kavaltaja, mutta en paljastanut sinua. Hyväksyin sinut silti seuraajieni joukkoon täysin tietoisena siitä, että tulisin käyttämään sinua omiin tarkoituksiini.’ Tätä Jeesuksen katse ilmaisi.
        Juudas tuli järjiltään. Hän heitti hopearahapussin pois, juoksi sotilaiden luo ja huudahti: ’Olen tehnyt kauheimmista kauheimmän synnin. En kestä tätä!’ Juudaksen voimat pettivät, hänen henkensä murtui.


        Jiujitsussa, kun toinen vastustaja hyökkää toisen kimppuun ja tämä väistää yllättäen, hyökkääjä kaatuu kasvot suoraan maahan. Juudas joutui suunnilleen tällaiseen asemaan. Jeesus vastasi hänen kavallukseensa rakkaudella.


        Se oli sellaista rakkautta, joka riisui Juudaksen aseista ja ajoi hänet hulluuden partaalle: ’Olen kohdellut häntä niin alhaisesti ja katalasti, mutta hänen minuun kohdistuvassa katseessaan en näe kostonhalua vaan ainoastaan rajatonta kiitollisuutta.’



        Se, jolla on täydellinen näkemys ja joka ottaa kaiken huomioon, näkee, kuinka jokainen atomi edistää Kṛṣṇan līlāja suoraan tai epäsuorasti. ...
        ...

        Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’


      • Anonyymi00160
        UUSI
        Anonyymi00159 kirjoitti:

        Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’

        Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’
        -----------------

        muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj


      • Anonyymi00161
        UUSI
        Anonyymi00160 kirjoitti:

        Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’
        -----------------

        muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’


      • Anonyymi00162
        UUSI
        Anonyymi00161 kirjoitti:

        Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        Vastakkainasettelu on līlān harmonian osa
        Jagāi ja Mādhāi, jotka aluksi kävivät nyrkein Nityānanda Prabhun kimppuun, antautuivat myöhemmin Hänelle. Lopulta he lauloivat Nityānandan ja Gaurāṅgan pyhiä nimiä ja näyttivät näin esimerkkiä kaikille muille. He ikään kuin sanoivat: ”Me, paatuneet roistot, muutuimme ja meistä tuli kunniallisia ihmisiä anteliaan Jumalamme armosta.” He osoittivat maailmalle Hänen tekojensa kauneuden. Kielteisen roolin esittäminen vaatii suunnatonta uhrautumista. He uhrasivat hyvän maineensa ylistääkseen Jumalaa ikuisesti. Jos näkemyksemme on syvällinen, ymmärrämme tämän.
        Näemme, että kaikki palvelevat Jumalaa ja että absoluuttisesta näkökulmasta palvelua ei jaeta ensisijaiseen ja toissijaiseen. Māyā ja Saatana palvelevat myös Jumalaa. Ilman pimeyttä emme voisi nähdä valoa. Sen, joka esittää pimeyden roolia osoittaakseen valon suuruuden, on tehtävä uhrauksia. Saatana tuo esiin Jumalan suuruuden. Ensi silmäyksellä Saatana esittää kielteistä roolia, mutta juuri hänen myötävaikutuksensa tekee Jumalasta niin armollisen. Ilman Saatanaa, näkisimmekö, kuinka hyvä ja suuri Korkein on? Jumalan armo on kaikkialla läsnä.


      • Anonyymi00163
        UUSI
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        Vastakkainasettelu on līlān harmonian osa
        Jagāi ja Mādhāi, jotka aluksi kävivät nyrkein Nityānanda Prabhun kimppuun, antautuivat myöhemmin Hänelle. Lopulta he lauloivat Nityānandan ja Gaurāṅgan pyhiä nimiä ja näyttivät näin esimerkkiä kaikille muille. He ikään kuin sanoivat: ”Me, paatuneet roistot, muutuimme ja meistä tuli kunniallisia ihmisiä anteliaan Jumalamme armosta.” He osoittivat maailmalle Hänen tekojensa kauneuden. Kielteisen roolin esittäminen vaatii suunnatonta uhrautumista. He uhrasivat hyvän maineensa ylistääkseen Jumalaa ikuisesti. Jos näkemyksemme on syvällinen, ymmärrämme tämän.
        Näemme, että kaikki palvelevat Jumalaa ja että absoluuttisesta näkökulmasta palvelua ei jaeta ensisijaiseen ja toissijaiseen. Māyā ja Saatana palvelevat myös Jumalaa. Ilman pimeyttä emme voisi nähdä valoa. Sen, joka esittää pimeyden roolia osoittaakseen valon suuruuden, on tehtävä uhrauksia. Saatana tuo esiin Jumalan suuruuden. Ensi silmäyksellä Saatana esittää kielteistä roolia, mutta juuri hänen myötävaikutuksensa tekee Jumalasta niin armollisen. Ilman Saatanaa, näkisimmekö, kuinka hyvä ja suuri Korkein on? Jumalan armo on kaikkialla läsnä.

        Māyā ja Saatana palvelevat myös Jumalaa. Ilman pimeyttä emme voisi nähdä valoa. Sen, joka esittää pimeyden roolia osoittaakseen valon suuruuden, on tehtävä uhrauksia. Saatana tuo esiin Jumalan suuruuden. Ensi silmäyksellä Saatana esittää kielteistä roolia, mutta juuri hänen myötävaikutuksensa tekee Jumalasta niin armollisen. Ilman Saatanaa, näkisimmekö, kuinka hyvä ja suuri Korkein on? Jumalan armo on kaikkialla läsnä.


      • Anonyymi00164
        UUSI
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Māyā ja Saatana palvelevat myös Jumalaa. Ilman pimeyttä emme voisi nähdä valoa. Sen, joka esittää pimeyden roolia osoittaakseen valon suuruuden, on tehtävä uhrauksia. Saatana tuo esiin Jumalan suuruuden. Ensi silmäyksellä Saatana esittää kielteistä roolia, mutta juuri hänen myötävaikutuksensa tekee Jumalasta niin armollisen. Ilman Saatanaa, näkisimmekö, kuinka hyvä ja suuri Korkein on? Jumalan armo on kaikkialla läsnä.

        (Huom. Hän puhuu allegorisesti, vaikka saatana ei ole olemassa.)


      • Anonyymi00165
        UUSI
        Anonyymi00164 kirjoitti:

        (Huom. Hän puhuu allegorisesti, vaikka saatana ei ole olemassa.)

        Mahādeva, Herra Śiva, joskus valittaa ja huokaa: ”Oi Jumala, mitä minun pitäisi tehdä? Sinä, Absoluutti, olet antanut minulle roolin Sinua vastustavien voimien johtajana.

        Vastustan Sinua innostaakseni demoneita. Sinä annoit minulle tämän onnettoman tehtävän, eivätkä Sinun käskysi ole rikottavissa – mitä minun siis pitäisi tehdä?! Täytän kuuliaisesti Sinun käskysi, mutta sydämeni suree, oi Jumala!”

        Śiva on bhakta, ja silti hän toisinaan esiintyy Kṛṣṇaa tai Viṣṇua vastaan. Hän innostaa demonisia voimia vastustamaan Jumalaa. Näin hän ikään kuin taistelee Kṛṣṇaa vastaan yhdessä seuraajiensa, bhūtojen (aaveiden ja demonien), kanssa.
        Tietämättömyys ei ole sattumaa: olemme luoneet sen aiemmilla teoillamme, sillä ihmistä kutsutaan syystä oman kohtalonsa luojaksi. Tänään sää on huono, mutta sekin on seurausta omista teoistani. Älkää koskaan valittako siitä, mitä ympärillänne tapahtuu. Pyrkikää käyttämään kaikki mahdollisimman hyödyllisesti ja yrittäkää nähdä kaikessa Absoluutin armo.


      • Anonyymi00166
        UUSI
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Māyā ja Saatana palvelevat myös Jumalaa. Ilman pimeyttä emme voisi nähdä valoa. Sen, joka esittää pimeyden roolia osoittaakseen valon suuruuden, on tehtävä uhrauksia. Saatana tuo esiin Jumalan suuruuden. Ensi silmäyksellä Saatana esittää kielteistä roolia, mutta juuri hänen myötävaikutuksensa tekee Jumalasta niin armollisen. Ilman Saatanaa, näkisimmekö, kuinka hyvä ja suuri Korkein on? Jumalan armo on kaikkialla läsnä.

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...
        ..Līlā filosofisena kategoriana
        Līlā
        Līlā – ”jumalallinen leikki”, Jumalan teot. Tämän sanan synonyymi on carita. Kääntäessään sanan līlā ”leikiksi” henkiset opettajat korostavat Jumalan toiminnan ja aineen ehdollistamien elävien olentojen toiminnan välistä eroa. Līlā on syytön ja tarkoitukseton. Korkeimmalla Jumalalla ei ole muita velvollisuuksia kuin ne, jotka Hän vapaaehtoisesti ottaa tehtäväkseen elävien olentojen hyväksi (Bhagavad-gītā 3.22). Hän ei työskentele raskaasti selviytyäkseen – kaikki Hänen tekonsa ovat täynnä syvällisiä kokemuksia...
        ...
        ...
        Myös aika ja avaruus ovat Jumalan leikeissä Hänen hallinnassaan, kun taas tavallisille eläville olennoille ne ovat ehdollistavia tekijöitä. Līlālla on kaiken hyvän luonne – kohtaaminen ja ero, rauha ja ristiriita kuuluvat siinä kaikki absoluuttisen harmonian piiriin ja ovat erilaisia onnellisuuden muotoja, joita henkimaailman asukkaat jakavat keskenään.


      • Anonyymi00167
        UUSI
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...
        ..Līlā filosofisena kategoriana
        Līlā
        Līlā – ”jumalallinen leikki”, Jumalan teot. Tämän sanan synonyymi on carita. Kääntäessään sanan līlā ”leikiksi” henkiset opettajat korostavat Jumalan toiminnan ja aineen ehdollistamien elävien olentojen toiminnan välistä eroa. Līlā on syytön ja tarkoitukseton. Korkeimmalla Jumalalla ei ole muita velvollisuuksia kuin ne, jotka Hän vapaaehtoisesti ottaa tehtäväkseen elävien olentojen hyväksi (Bhagavad-gītā 3.22). Hän ei työskentele raskaasti selviytyäkseen – kaikki Hänen tekonsa ovat täynnä syvällisiä kokemuksia...
        ...
        ...
        Myös aika ja avaruus ovat Jumalan leikeissä Hänen hallinnassaan, kun taas tavallisille eläville olennoille ne ovat ehdollistavia tekijöitä. Līlālla on kaiken hyvän luonne – kohtaaminen ja ero, rauha ja ristiriita kuuluvat siinä kaikki absoluuttisen harmonian piiriin ja ovat erilaisia onnellisuuden muotoja, joita henkimaailman asukkaat jakavat keskenään.

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Aineellista maailmaa hallitsee mahā-māyā, harhan ulkoinen energia (prakṛtiṁ mohinīm: Bhagavad-gītā 9.12; guṇamayī: Bhagavad-gītā 7.14). Mutta kun Kṛṣṇa ja muut avatārat laskeutuvat maan päälle, he ovat yoga-māyān, Jumalan sisäisen, henkisen energian, vaikutuspiirissä (ātma-māyayā: Bhagavad-gītā 4.6; daivīṁ prakṛtim: Bhagavad-gītā 9.13). Seuraavaksi tarkastelemme yksityiskohtaisemmin līlā-filosofiaa vaiṣṇava-opettajien selitysten mukaisesti.


      • Anonyymi00168
        UUSI
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Aineellista maailmaa hallitsee mahā-māyā, harhan ulkoinen energia (prakṛtiṁ mohinīm: Bhagavad-gītā 9.12; guṇamayī: Bhagavad-gītā 7.14). Mutta kun Kṛṣṇa ja muut avatārat laskeutuvat maan päälle, he ovat yoga-māyān, Jumalan sisäisen, henkisen energian, vaikutuspiirissä (ātma-māyayā: Bhagavad-gītā 4.6; daivīṁ prakṛtim: Bhagavad-gītā 9.13). Seuraavaksi tarkastelemme yksityiskohtaisemmin līlā-filosofiaa vaiṣṇava-opettajien selitysten mukaisesti.

        Līlān syklinen luonne


        Jokaisena catur-yugana Kṛṣṇan erilaiset avatārat laskeutuvat ja ilmentävät tekonsa. Alkuperäinen Jumalan Persoonallisuus, Śrī Kṛṣṇa, laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahmān vuorokaudessa. Brahmā elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta catur-yugasta: Satya-, Tretā-, Dvāpara- ja Kali-yugasta.


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:
        ”Kṛṣṇa kulkee aineellisten maailmankaikkeuksien (brahmāṇḍojen) halki. Aurinko nousee täällä, ja tunnin kuluttua se nousee satojen kilometrien päässä täältä. Aurinko on jatkuvasti liikkeessä. Jossakin on aina keskipäivä. Kṛṣṇa-līlā on tämän kaltainen. Se liikkuu syklisesti siirtyen yhdestä brahmāṇḍasta toiseen. Kun līlā päättyy tässä maailmankaikkeudessa, se siirtyy seuraavaan brahmāṇḍaan. Tässä suhteessa tämä muistuttaa aurinkoa.
        brahmāṇḍa-maṇḍala vyāpi' krame krame phire – ”Kṛṣṇan leikit leviävät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen” (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 20.391).


        bujhite nā pāre līlā kemane ’nitya’ haya – ”On mahdotonta käsittää, kuinka Kṛṣṇan teot jatkuvat ikuisesti” (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 20.385).”


      • Anonyymi00169
        UUSI
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Līlān syklinen luonne


        Jokaisena catur-yugana Kṛṣṇan erilaiset avatārat laskeutuvat ja ilmentävät tekonsa. Alkuperäinen Jumalan Persoonallisuus, Śrī Kṛṣṇa, laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahmān vuorokaudessa. Brahmā elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta catur-yugasta: Satya-, Tretā-, Dvāpara- ja Kali-yugasta.


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:
        ”Kṛṣṇa kulkee aineellisten maailmankaikkeuksien (brahmāṇḍojen) halki. Aurinko nousee täällä, ja tunnin kuluttua se nousee satojen kilometrien päässä täältä. Aurinko on jatkuvasti liikkeessä. Jossakin on aina keskipäivä. Kṛṣṇa-līlā on tämän kaltainen. Se liikkuu syklisesti siirtyen yhdestä brahmāṇḍasta toiseen. Kun līlā päättyy tässä maailmankaikkeudessa, se siirtyy seuraavaan brahmāṇḍaan. Tässä suhteessa tämä muistuttaa aurinkoa.
        brahmāṇḍa-maṇḍala vyāpi' krame krame phire – ”Kṛṣṇan leikit leviävät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen” (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 20.391).


        bujhite nā pāre līlā kemane ’nitya’ haya – ”On mahdotonta käsittää, kuinka Kṛṣṇan teot jatkuvat ikuisesti” (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 20.385).”

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja muistelee myös:
        ”Śrīla Sarasvatī Ṭhākura sanoi: ’Kṛṣṇan līlāt eivät ole historiallisia tapahtumia eivätkä ne ole ajan ja avaruuden lakien alaisia.’”


        Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura pohtii kirjansa Śrī Kṛṣṇa-saṁhitā johdannossa oppineiden ja pyhimysten toisistaan poikkeavia näkemyksiä vedalaisen kirjallisuuden kehityksen historiasta. Sen jälkeen hän selittää teoksessaan tämän näkemyseron ytimen muun muassa seuraavassa säkeessä:
        śrī-kṛṣṇa-caritaṁ sākṣāt samādhi-darśitaṁ kila
        na tatra kalpanā mithyā netihāso jaḍāśritaḥ
        ”Kirjoituksissa esitetyt Kṛṣṇan teot (śrī-kṛṣṇa-caritam) eivät ole keksittyjä (na kalpanā) eivätkä historiallisia (netihāso). Niitä ei voi rinnastaa niiden ihmisten tekoihin, jotka elävät māyān rajoittamassa maailmassa (jaḍāśritāḥ). Kirjoituksissa kuvatut Kṛṣṇan erilaiset teot ovat niiden pyhien ilmoituksia, jotka näkevät henkisen Todellisuuden mystisessä transsissa (samādhi-darśitam).”
        (Śrī Kṛṣṇa-saṁhitā, 3.16.)


        ...
        ...
        Todellisuus on sitä, mikä on olemassa pyhän ihmisen tietoisuudessa.
        Näin ollen, vaikka oppineet suorittavat erilaisia arkeologisia tutkimuksia pyrkiessään vahvistamaan tai kumoamaan pyhissä kirjoituksissa mainitut tapahtumat, meidän ”kolmiulotteisen” todellisuutemme ja Rajattoman, Vaikuṇṭhan, todellisuuden välillä voi olla vain osittainen vastaavuus. Pyhät kirjoitukset heijastavat tietoisuuden maailman subjektiivista, moniulotteista todellisuutta, joka on aineellisen avaruuden ja ajan tuolla puolen, eivät objektiivisen aineellisen maailman tietoja.


      • Anonyymi00170
        UUSI
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja muistelee myös:
        ”Śrīla Sarasvatī Ṭhākura sanoi: ’Kṛṣṇan līlāt eivät ole historiallisia tapahtumia eivätkä ne ole ajan ja avaruuden lakien alaisia.’”


        Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura pohtii kirjansa Śrī Kṛṣṇa-saṁhitā johdannossa oppineiden ja pyhimysten toisistaan poikkeavia näkemyksiä vedalaisen kirjallisuuden kehityksen historiasta. Sen jälkeen hän selittää teoksessaan tämän näkemyseron ytimen muun muassa seuraavassa säkeessä:
        śrī-kṛṣṇa-caritaṁ sākṣāt samādhi-darśitaṁ kila
        na tatra kalpanā mithyā netihāso jaḍāśritaḥ
        ”Kirjoituksissa esitetyt Kṛṣṇan teot (śrī-kṛṣṇa-caritam) eivät ole keksittyjä (na kalpanā) eivätkä historiallisia (netihāso). Niitä ei voi rinnastaa niiden ihmisten tekoihin, jotka elävät māyān rajoittamassa maailmassa (jaḍāśritāḥ). Kirjoituksissa kuvatut Kṛṣṇan erilaiset teot ovat niiden pyhien ilmoituksia, jotka näkevät henkisen Todellisuuden mystisessä transsissa (samādhi-darśitam).”
        (Śrī Kṛṣṇa-saṁhitā, 3.16.)


        ...
        ...
        Todellisuus on sitä, mikä on olemassa pyhän ihmisen tietoisuudessa.
        Näin ollen, vaikka oppineet suorittavat erilaisia arkeologisia tutkimuksia pyrkiessään vahvistamaan tai kumoamaan pyhissä kirjoituksissa mainitut tapahtumat, meidän ”kolmiulotteisen” todellisuutemme ja Rajattoman, Vaikuṇṭhan, todellisuuden välillä voi olla vain osittainen vastaavuus. Pyhät kirjoitukset heijastavat tietoisuuden maailman subjektiivista, moniulotteista todellisuutta, joka on aineellisen avaruuden ja ajan tuolla puolen, eivät objektiivisen aineellisen maailman tietoja.

        ...
        ...
        ilmentää rajallisessa kolmiulotteisessa avaruudessa tapahtumia, jotka tapahtuvat todellisuudessa, jossa on neljä, viisi tai ääretön määrä ulottuvuuksia
        ...
        ...


      • Anonyymi00171
        UUSI
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        ...
        ...
        ilmentää rajallisessa kolmiulotteisessa avaruudessa tapahtumia, jotka tapahtuvat todellisuudessa, jossa on neljä, viisi tai ääretön määrä ulottuvuuksia
        ...
        ...

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Täydellisen näennäinen epätäydellisyys on osa līlāa


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:
        ”Kṛṣṇa tietää kaiken, mutta tässä maailmassa Hän näyttelee tavallisen kuolevaisen roolia.

        Mahābhāratasta löydämme tästä lukuisia esimerkkejä. Hänellä oli neuvonantajia, jotka sanoivat: ’Asiat ovat täällä näin ja täällä taas näin.’ Ulkoisesti Hän näytteli tavallisen ihmisen roolia, joka oli vain hieman muita älykkäämpi. Sellainen on līlān luonne.


        Kaikkitietävyys on aiśvarya, Jumalan majesteettisuus, mutta se ei ole Hänen korkein ilmenemismuotonsa.

        Tällaista on jumalallinen tietämättömyys, jñāna-śūnya.

        Kṛṣṇa seurustelee rajallisen tiedon omaavien ihmisten kanssa ikään kuin Hän olisi yksi heistä.

        Se on osa Hänen līlāansa, ja se on Hänelle suloista.


        Kun kuningas on ystäviensä seurassa, hänen ylemmyytensä jää taka-alalle. Līlā on tämän kaltainen: ’Minä olen yksi teistä.’ Tällainen asema täyttää Kṛṣṇan sydämen ilolla. Hän leikkii ystäviensä kanssa heidän kaltaisenaan ja heidän vertaisenaan. Se on äärimmäisen suloinen asema.
        ...
        ...
        ...


      • Anonyymi00172
        UUSI
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        ...
        ...
        ilmentää rajallisessa kolmiulotteisessa avaruudessa tapahtumia, jotka tapahtuvat todellisuudessa, jossa on neljä, viisi tai ääretön määrä ulottuvuuksia
        ...
        ...

        Kaikkitietävyys on aiśvaryaa, Jumalan majesteettisuutta, mutta se ei ole Hänen korkein ilmenemismuotonsa.

        Tällaista on jumalallinen tietämättömyys, jñāna-śūnya. Kṛṣṇa seurustelee rajallisen tiedon omaavien ihmisten kanssa ikään kuin Hän olisi yksi heistä. Se on osa Hänen līlāansa, ja se on Hänelle suloista. Kun kuningas on ystäviensä seurassa, hänen ylemmyytensä jää piiloon. Līlā on tämän kaltainen: ”Minä olen yksi teistä.” Tällainen asema täyttää Kṛṣṇan sydämen ilolla. Hän leikkii ystäviensä kanssa heidän kaltaisenaan ja heidän vertaisenaan. Se on äärimmäisen suloinen asema.


      • Anonyymi00173
        UUSI
        Anonyymi00172 kirjoitti:

        Kaikkitietävyys on aiśvaryaa, Jumalan majesteettisuutta, mutta se ei ole Hänen korkein ilmenemismuotonsa.

        Tällaista on jumalallinen tietämättömyys, jñāna-śūnya. Kṛṣṇa seurustelee rajallisen tiedon omaavien ihmisten kanssa ikään kuin Hän olisi yksi heistä. Se on osa Hänen līlāansa, ja se on Hänelle suloista. Kun kuningas on ystäviensä seurassa, hänen ylemmyytensä jää piiloon. Līlā on tämän kaltainen: ”Minä olen yksi teistä.” Tällainen asema täyttää Kṛṣṇan sydämen ilolla. Hän leikkii ystäviensä kanssa heidän kaltaisenaan ja heidän vertaisenaan. Se on äärimmäisen suloinen asema.

        Līlā on tämän kaltainen: ”Minä olen yksi teistä.” Tällainen asema täyttää Kṛṣṇan sydämen ilolla. Hän leikkii ystäviensä kanssa heidän kaltaisenaan ja heidän vertaisenaan. Se on äärimmäisen suloinen asema.


      • Anonyymi00174
        UUSI
        Anonyymi00171 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Täydellisen näennäinen epätäydellisyys on osa līlāa


        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:
        ”Kṛṣṇa tietää kaiken, mutta tässä maailmassa Hän näyttelee tavallisen kuolevaisen roolia.

        Mahābhāratasta löydämme tästä lukuisia esimerkkejä. Hänellä oli neuvonantajia, jotka sanoivat: ’Asiat ovat täällä näin ja täällä taas näin.’ Ulkoisesti Hän näytteli tavallisen ihmisen roolia, joka oli vain hieman muita älykkäämpi. Sellainen on līlān luonne.


        Kaikkitietävyys on aiśvarya, Jumalan majesteettisuus, mutta se ei ole Hänen korkein ilmenemismuotonsa.

        Tällaista on jumalallinen tietämättömyys, jñāna-śūnya.

        Kṛṣṇa seurustelee rajallisen tiedon omaavien ihmisten kanssa ikään kuin Hän olisi yksi heistä.

        Se on osa Hänen līlāansa, ja se on Hänelle suloista.


        Kun kuningas on ystäviensä seurassa, hänen ylemmyytensä jää taka-alalle. Līlā on tämän kaltainen: ’Minä olen yksi teistä.’ Tällainen asema täyttää Kṛṣṇan sydämen ilolla. Hän leikkii ystäviensä kanssa heidän kaltaisenaan ja heidän vertaisenaan. Se on äärimmäisen suloinen asema.
        ...
        ...
        ...

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...
        ...
        Līlān ”mutkitteleva luonne”
        ...
        ...
        ...

        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:
        ”Rūpa Gosvāmī esitti teoksestaan Ujjvala-nīlamaṇi yhden säkeen perustaksi Kṛṣṇa-līlān oikealle ymmärtämiselle. Kun ajattelemme Absoluutin leikkejä, meidän rajallisten olentojen on ’puettava yllemme haarniska’: aher iva gatiḥ premṇaḥ, svabhāva-kuṭilā bhavet. ...
        ...
        ...
        ...
        ...
        Absoluutista lähtevät aallot liikkuvat samalla tavoin.
        Mutkitteleva liike – sellaista on līlā. Edistyminen on liikettä, sellainen on sen luonne. Rajaton ei ole staattinen, eikä siellä ole sijaa pysähtyneisyydelle. Rajaton on aina dynaaminen. Tässä on vaikeus: kuinka voimme ymmärtää, että Rajaton voi olla dynaaminen ja kehittyvä? Līlā tarkoittaa ’ikuisesti uutta’. Tämä on myös Rajattoman ominaisuus. Sellainen on līlān luonne: liike, joka säteilee iloa ja onnellisuutta. Ekstaasi, jolla on elävä ja liikkuva luonne.
        Esimerkiksi syön aina makeisia. Mutta ne alkavat kyllästyttää minua, ja syön jotain suolaista. Joskus taas pidän kitkerästä mausta – en suolaisesta vaan kitkerästä. Jumalan tahto liikkuu ’kehää’ pitkin. Ero (viraha) on hyvin kitkerää, kun taas kohtaaminen (milana) on hyvin suloista.
        Līlā on niin täydellinen ilmiö, että sekä menetykset että saavutukset – kumpikin ja molemmat – ovat täydellisiä. Erossa ja kohtaamisessa Kṛṣṇa ei jätä meitä – niin suuri Hän on. Siellä, missä Hän on, on väistämättä tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja iloa. Toisin ei voi olla.
        ...
        ...
        ..


      • Anonyymi00175
        UUSI
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        ...
        ...
        Līlān ”mutkitteleva luonne”
        ...
        ...
        ...

        Śrīla Śrīdhara Mahārāja selittää:
        ”Rūpa Gosvāmī esitti teoksestaan Ujjvala-nīlamaṇi yhden säkeen perustaksi Kṛṣṇa-līlān oikealle ymmärtämiselle. Kun ajattelemme Absoluutin leikkejä, meidän rajallisten olentojen on ’puettava yllemme haarniska’: aher iva gatiḥ premṇaḥ, svabhāva-kuṭilā bhavet. ...
        ...
        ...
        ...
        ...
        Absoluutista lähtevät aallot liikkuvat samalla tavoin.
        Mutkitteleva liike – sellaista on līlā. Edistyminen on liikettä, sellainen on sen luonne. Rajaton ei ole staattinen, eikä siellä ole sijaa pysähtyneisyydelle. Rajaton on aina dynaaminen. Tässä on vaikeus: kuinka voimme ymmärtää, että Rajaton voi olla dynaaminen ja kehittyvä? Līlā tarkoittaa ’ikuisesti uutta’. Tämä on myös Rajattoman ominaisuus. Sellainen on līlān luonne: liike, joka säteilee iloa ja onnellisuutta. Ekstaasi, jolla on elävä ja liikkuva luonne.
        Esimerkiksi syön aina makeisia. Mutta ne alkavat kyllästyttää minua, ja syön jotain suolaista. Joskus taas pidän kitkerästä mausta – en suolaisesta vaan kitkerästä. Jumalan tahto liikkuu ’kehää’ pitkin. Ero (viraha) on hyvin kitkerää, kun taas kohtaaminen (milana) on hyvin suloista.
        Līlā on niin täydellinen ilmiö, että sekä menetykset että saavutukset – kumpikin ja molemmat – ovat täydellisiä. Erossa ja kohtaamisessa Kṛṣṇa ei jätä meitä – niin suuri Hän on. Siellä, missä Hän on, on väistämättä tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja iloa. Toisin ei voi olla.
        ...
        ...
        ..

        ...
        ...
        ...
        Ulkoisesti ihminen voi kärsiä erosta, mutta sisäisesti kokea suurinta mahdollista onnellisuutta. Näin pyhät kirjoitukset meille kertovat, ja tämän hienovaraisen seikan vahvistaa myös käytännön kokemuksemme.

        Englantilainen runoilija Shelley kirjoitti:
        Puhtaimmassa naurussamme
        suuri tuska tulee näkyviin;
        kauneimmat laulumme
        syntyvät äärimmäisestä surusta.
        Kun luemme runoa, joka kertoo sankarin ja sankarittaren tuskallisesta erosta, kertomus voi olla niin mukaansatempaava, että vuodatamme kyyneleitä, mutta emme kykene sulkemaan kirjaa. Joskus tuska voi sisältää suloisuutta. Se on mahdollista.
        ...
        ...
        ..


      • Anonyymi00176
        UUSI
        Anonyymi00175 kirjoitti:

        ...
        ...
        ...
        Ulkoisesti ihminen voi kärsiä erosta, mutta sisäisesti kokea suurinta mahdollista onnellisuutta. Näin pyhät kirjoitukset meille kertovat, ja tämän hienovaraisen seikan vahvistaa myös käytännön kokemuksemme.

        Englantilainen runoilija Shelley kirjoitti:
        Puhtaimmassa naurussamme
        suuri tuska tulee näkyviin;
        kauneimmat laulumme
        syntyvät äärimmäisestä surusta.
        Kun luemme runoa, joka kertoo sankarin ja sankarittaren tuskallisesta erosta, kertomus voi olla niin mukaansatempaava, että vuodatamme kyyneleitä, mutta emme kykene sulkemaan kirjaa. Joskus tuska voi sisältää suloisuutta. Se on mahdollista.
        ...
        ...
        ..

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Tässäaa koskevien kuvausten ajatonolle puolen”, ajan ulkopuolelle. Samat lilat eli Herran eri avatarien teot ...
        ...
        ...
        ...
        voivat tapahtua eri aikakausina hieman eri tavoin.


        Vedojen kirjoittajille aika ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä. Siksi kuvaukset samoista liloista voivat eri vedal sama näytelmä esitetään eri vuosina erilaisina ohjaajatulkintoina.


        Katsoja, jolla on käytössään internet, voi puolestaan valita mieleisensä esityksen riippumatta siitä, milloin kyseinen taipumus kieltää maailman todellinen olemassaolo. Hegel puolestaan antoi Berkeleyn ajatuksille enemmän tervettä järkeä. Oletetaan esimerkiksi, että uskon taskussani olevan sata dollaria. Berkeleyn mukaan näin on. Mutta jos panen käteni taskuun, en löydä niitä. Ho etenee aina samalla nopeudella. Puhun parhaillani, ja puheeni äänet kulkevat kaukaisuuteen matkaten ajan ja avaruuden halki.


        Myös valoaaltojen välittämät kuvat matkustavat. Toisen maailmansodan äänet ja kuvat kulkevat yhä jossakin avaruudessa radioaaltojen muodossa ja värähtelevät tietyllä taajuudella. Aikoinaan ne olivat täällä, nyt ne ovat jossakin muualla. Ne täyttävät tietyn todellisuuden kerroksen ajan ja avaruuden sisällä. Jos pudotamme kukan ...
        ...
        , virtaus vie sen mukanaan, mutta jos kuljemme virtausta nopeammin, voimme jossakin kauempana saavuttaa kukan. Valon nopeus on 300 000 kilometriä sekunnissa. Jos ylittäisimme sen, voisimme ohittaa valon aaltojen välittämät tapahtumat. Peria tavoin kuin aurinko liikkuu aikavyöhykkeeltä toiselle. Nyt näemme auringonnousun, ja jollekin toiselle se tapahtuu viiden minuutin kuluttua. Näin aurinko nousee koko jonkin olevan lēlā, emme voi sulkea sitä mihinkään määrättyihin rajoihin. Voimme puhua siitä, että se ilmeni tietyssä paikassa tietyllä tavalla. Mutta emme voi koskaan olla varmoja siitä, saako se jälleen täsmälleen saman muvāmī sanoo, että syy siihen, miksi Purāṇoissa esiintyy Herran lēloista erilaisia kuvauksia, on se, että sama lēlā esitettiin yhtenä aikana yhdellä tavalla ja toisena aikana toisella tavalla.


      • Anonyymi00177
        UUSI
        Anonyymi00176 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Tässäaa koskevien kuvausten ajatonolle puolen”, ajan ulkopuolelle. Samat lilat eli Herran eri avatarien teot ...
        ...
        ...
        ...
        voivat tapahtua eri aikakausina hieman eri tavoin.


        Vedojen kirjoittajille aika ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä. Siksi kuvaukset samoista liloista voivat eri vedal sama näytelmä esitetään eri vuosina erilaisina ohjaajatulkintoina.


        Katsoja, jolla on käytössään internet, voi puolestaan valita mieleisensä esityksen riippumatta siitä, milloin kyseinen taipumus kieltää maailman todellinen olemassaolo. Hegel puolestaan antoi Berkeleyn ajatuksille enemmän tervettä järkeä. Oletetaan esimerkiksi, että uskon taskussani olevan sata dollaria. Berkeleyn mukaan näin on. Mutta jos panen käteni taskuun, en löydä niitä. Ho etenee aina samalla nopeudella. Puhun parhaillani, ja puheeni äänet kulkevat kaukaisuuteen matkaten ajan ja avaruuden halki.


        Myös valoaaltojen välittämät kuvat matkustavat. Toisen maailmansodan äänet ja kuvat kulkevat yhä jossakin avaruudessa radioaaltojen muodossa ja värähtelevät tietyllä taajuudella. Aikoinaan ne olivat täällä, nyt ne ovat jossakin muualla. Ne täyttävät tietyn todellisuuden kerroksen ajan ja avaruuden sisällä. Jos pudotamme kukan ...
        ...
        , virtaus vie sen mukanaan, mutta jos kuljemme virtausta nopeammin, voimme jossakin kauempana saavuttaa kukan. Valon nopeus on 300 000 kilometriä sekunnissa. Jos ylittäisimme sen, voisimme ohittaa valon aaltojen välittämät tapahtumat. Peria tavoin kuin aurinko liikkuu aikavyöhykkeeltä toiselle. Nyt näemme auringonnousun, ja jollekin toiselle se tapahtuu viiden minuutin kuluttua. Näin aurinko nousee koko jonkin olevan lēlā, emme voi sulkea sitä mihinkään määrättyihin rajoihin. Voimme puhua siitä, että se ilmeni tietyssä paikassa tietyllä tavalla. Mutta emme voi koskaan olla varmoja siitä, saako se jälleen täsmälleen saman muvāmī sanoo, että syy siihen, miksi Purāṇoissa esiintyy Herran lēloista erilaisia kuvauksia, on se, että sama lēlā esitettiin yhtenä aikana yhdellä tavalla ja toisena aikana toisella tavalla.

        Siksi jopa saman lēlān kuvakin Padma-purāṇan kohdissa jokin lēlā kuvataan yhdellä tavalla, kun taas Bhāgavata-purāṇa esittää sen aivan toisella tavalla? Miksi Harivaṁśa eroaa Mahābhāratasta?’ Me vastaamme, että eri kalpoina eli aikakausina samat lēlāt tapahtuvat eri tavoin. Mikä tahansa tietty Herran lēlā voidaan ilmaista tässä maailmassa rajattomalla määrällä tapoja tiheiköstä, tulet välinpitämättömäksi kaikkea kohtaan, mitä olet kuullut menneisyydessä tai kuulet tulevaisuudessa. Kun vakiinnut jumalallisen oivaltamiseen,...
        ...
        ...


      • Anonyymi00178
        UUSI
        Anonyymi00177 kirjoitti:

        Siksi jopa saman lēlān kuvakin Padma-purāṇan kohdissa jokin lēlā kuvataan yhdellä tavalla, kun taas Bhāgavata-purāṇa esittää sen aivan toisella tavalla? Miksi Harivaṁśa eroaa Mahābhāratasta?’ Me vastaamme, että eri kalpoina eli aikakausina samat lēlāt tapahtuvat eri tavoin. Mikä tahansa tietty Herran lēlā voidaan ilmaista tässä maailmassa rajattomalla määrällä tapoja tiheiköstä, tulet välinpitämättömäksi kaikkea kohtaan, mitä olet kuullut menneisyydessä tai kuulet tulevaisuudessa. Kun vakiinnut jumalallisen oivaltamiseen,...
        ...
        ...

        Lilaa koskevien kuvausten ajaton luonne

        Vedojen kirjoittajat, rishit eli ”näkijät”, tunnetaan nimellä tri-kala-jña – ”ne, jotka kykenevät näkemään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tuolle puolen”, ajan ulkopuolelle.

        Samat lilat eli Herran eri avatarien teot ...
        ....
        ...
        voivat tapahtua eri aikakausina hieman eri tavoin. Vedojen kirjoittajille aika ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä. Siksi kuvaukset samoista liloista voivat eri vedalaisissa kirjoituksissa poiketa toisistaan jonkin verran.


        Tätä voidaan verrata siihen, kuinka teatterissa sama näytelmä esitetään eri vuosina erilaisina ohjaajatulkintoina. Katsoja, jolla on käytössään internet, voi puolestaan valita mieleisensä esityksen riippumatta siitä, milloin kyseinen tallenne on tehty.


        Šrila Šridhar Mahārāja kommentoi kerran Šrila Bhaktivinoda Thākurin ”Jaīva-dharmassa” esiintyviä henkilöhahmoja, jotka ovat muodollisesti vain kirjallisia hahmoja, seuraavasti:
        ”Bhaktivinoda Thākurin luomat ’Jaīva-dharman’ henkilöhahmot eivät ole kuvitteellisia, vaan he todella ovat olemassa. Hänen kirjansa tapahtumat ovat voineet tapahtua toisena aikakautena (kalpana) tai toisena Brahman päivänä ja ilmetä sitten meidän ulottuvuudessamme.”


      • Anonyymi00179
        UUSI
        Anonyymi00178 kirjoitti:

        Lilaa koskevien kuvausten ajaton luonne

        Vedojen kirjoittajat, rishit eli ”näkijät”, tunnetaan nimellä tri-kala-jña – ”ne, jotka kykenevät näkemään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tuolle puolen”, ajan ulkopuolelle.

        Samat lilat eli Herran eri avatarien teot ...
        ....
        ...
        voivat tapahtua eri aikakausina hieman eri tavoin. Vedojen kirjoittajille aika ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä. Siksi kuvaukset samoista liloista voivat eri vedalaisissa kirjoituksissa poiketa toisistaan jonkin verran.


        Tätä voidaan verrata siihen, kuinka teatterissa sama näytelmä esitetään eri vuosina erilaisina ohjaajatulkintoina. Katsoja, jolla on käytössään internet, voi puolestaan valita mieleisensä esityksen riippumatta siitä, milloin kyseinen tallenne on tehty.


        Šrila Šridhar Mahārāja kommentoi kerran Šrila Bhaktivinoda Thākurin ”Jaīva-dharmassa” esiintyviä henkilöhahmoja, jotka ovat muodollisesti vain kirjallisia hahmoja, seuraavasti:
        ”Bhaktivinoda Thākurin luomat ’Jaīva-dharman’ henkilöhahmot eivät ole kuvitteellisia, vaan he todella ovat olemassa. Hänen kirjansa tapahtumat ovat voineet tapahtua toisena aikakautena (kalpana) tai toisena Brahman päivänä ja ilmetä sitten meidän ulottuvuudessamme.”

        Hän selittää:
        ”Berkeley väitti, että maailma on olemassa vain mielessämme. Hänellä oli taipumus kieltää maailman todellinen olemassaolo. Hegel puolestaan antoi Berkeleyn ajatuksille enemmän tervettä järkeä. Oletetaan esimerkiksi, että uskon taskussani olevan sata dollaria. Berkeleyn mukaan näin on. Mutta jos panen käteni taskuun, en löydä niitä. Hegel sen sijaan oletti, että ne ovat olemassa jossakin Universaalissa Mielessä.
        Valo etenee aina samalla nopeudella. Puhun parhaillani, ja puheeni äänet kulkevat kaukaisuuteen matkaten ajan ja avaruuden halki. Myös valoaaltojen välittämät kuvat matkustavat. Toisen maailmansodan äänet ja kuvat kulkevat yhä jossakin avaruudessa radioaaltojen muodossa ja värähtelevät tietyllä taajuudella. Aikoinaan ne olivat täällä, nyt ne ovat jossakin muualla. ...
        ....
        ...
        ...
        ...
        Valon nopeus on 300 000 kilometriä sekunnissa. Jos ylittäisimme sen, voisimme ohittaa valon aaltojen välittämät tapahtumat. Periaatteessa tämä on mahdollista.
        Sanotaan, että Krishnan lēlāt siirtyvät maailmankaikkeudesta toiseen samalla tavoin kuin aurinko liikkuu aikavyöhykkeeltä toiselle. Nyt näemme auringonnousun, ja jollekin toiselle se tapahtuu viiden minuutin kuluttua. Näin aurinko nousee koko ajan. Jos liikumme auringon nopeudella, voimme kohdata auringonnousun jatkuvasti.”


      • Anonyymi00180
        UUSI
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Hän selittää:
        ”Berkeley väitti, että maailma on olemassa vain mielessämme. Hänellä oli taipumus kieltää maailman todellinen olemassaolo. Hegel puolestaan antoi Berkeleyn ajatuksille enemmän tervettä järkeä. Oletetaan esimerkiksi, että uskon taskussani olevan sata dollaria. Berkeleyn mukaan näin on. Mutta jos panen käteni taskuun, en löydä niitä. Hegel sen sijaan oletti, että ne ovat olemassa jossakin Universaalissa Mielessä.
        Valo etenee aina samalla nopeudella. Puhun parhaillani, ja puheeni äänet kulkevat kaukaisuuteen matkaten ajan ja avaruuden halki. Myös valoaaltojen välittämät kuvat matkustavat. Toisen maailmansodan äänet ja kuvat kulkevat yhä jossakin avaruudessa radioaaltojen muodossa ja värähtelevät tietyllä taajuudella. Aikoinaan ne olivat täällä, nyt ne ovat jossakin muualla. ...
        ....
        ...
        ...
        ...
        Valon nopeus on 300 000 kilometriä sekunnissa. Jos ylittäisimme sen, voisimme ohittaa valon aaltojen välittämät tapahtumat. Periaatteessa tämä on mahdollista.
        Sanotaan, että Krishnan lēlāt siirtyvät maailmankaikkeudesta toiseen samalla tavoin kuin aurinko liikkuu aikavyöhykkeeltä toiselle. Nyt näemme auringonnousun, ja jollekin toiselle se tapahtuu viiden minuutin kuluttua. Näin aurinko nousee koko ajan. Jos liikumme auringon nopeudella, voimme kohdata auringonnousun jatkuvasti.”

        Šrila Šridhar Mahārāja selittää myös:
        ”Krishnan jumalallisia lēloja suojelee Hänen suloinen tahtonsa. Kun sanomme jonkin olevan lēlā, emme voi sulkea sitä mihinkään määrättyihin rajoihin. Voimme puhua siitä, että se ilmeni tietyssä paikassa tietyllä tavalla. Mutta emme voi koskaan olla varmoja siitä, saako se jälleen täsmälleen saman muodon.



        Tästä syystä löydämme eri aikakausina tapahtuneista lēloista erilaisia kuvauksia. Jīva Gosvāmī sanoo, että syy siihen, miksi Purāṇoissa esiintyy Herran lēloista erilaisia kuvauksia, on se, että sama lēlā esitettiin yhtenä aikana yhdellä tavalla ja toisena aikana toisella tavalla. Siksi jopa saman lēlān kuvauksissa on tiettyjä eroja.


        Tutkijat voivat esittää seuraavan haasteen: ’Miksi joissakin Padma-purāṇan kohdissa jokin lēlā kuvataan yhdellä tavalla, kun taas Bhāgavata-purāṇa esittää sen aivan toisella tavalla? Miksi Harivaṁśa eroaa Mahābhāratasta?’ Me vastaamme, että eri kalpoina eli aikakausina samat lēlāt tapahtuvat eri tavoin. Mikä tahansa tietty Herran lēlā voidaan ilmaista tässä maailmassa rajattomalla määrällä tapoja, koska Hän itse on rajaton, riippumaton ja absoluuttinen.”


      • Anonyymi00181
        UUSI
        Anonyymi00178 kirjoitti:

        Lilaa koskevien kuvausten ajaton luonne

        Vedojen kirjoittajat, rishit eli ”näkijät”, tunnetaan nimellä tri-kala-jña – ”ne, jotka kykenevät näkemään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tuolle puolen”, ajan ulkopuolelle.

        Samat lilat eli Herran eri avatarien teot ...
        ....
        ...
        voivat tapahtua eri aikakausina hieman eri tavoin. Vedojen kirjoittajille aika ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä. Siksi kuvaukset samoista liloista voivat eri vedalaisissa kirjoituksissa poiketa toisistaan jonkin verran.


        Tätä voidaan verrata siihen, kuinka teatterissa sama näytelmä esitetään eri vuosina erilaisina ohjaajatulkintoina. Katsoja, jolla on käytössään internet, voi puolestaan valita mieleisensä esityksen riippumatta siitä, milloin kyseinen tallenne on tehty.


        Šrila Šridhar Mahārāja kommentoi kerran Šrila Bhaktivinoda Thākurin ”Jaīva-dharmassa” esiintyviä henkilöhahmoja, jotka ovat muodollisesti vain kirjallisia hahmoja, seuraavasti:
        ”Bhaktivinoda Thākurin luomat ’Jaīva-dharman’ henkilöhahmot eivät ole kuvitteellisia, vaan he todella ovat olemassa. Hänen kirjansa tapahtumat ovat voineet tapahtua toisena aikakautena (kalpana) tai toisena Brahman päivänä ja ilmetä sitten meidän ulottuvuudessamme.”

        Lilān käsittämätön moniulotteinen todellisuus


      • Anonyymi00182
        UUSI
        Anonyymi00180 kirjoitti:

        Šrila Šridhar Mahārāja selittää myös:
        ”Krishnan jumalallisia lēloja suojelee Hänen suloinen tahtonsa. Kun sanomme jonkin olevan lēlā, emme voi sulkea sitä mihinkään määrättyihin rajoihin. Voimme puhua siitä, että se ilmeni tietyssä paikassa tietyllä tavalla. Mutta emme voi koskaan olla varmoja siitä, saako se jälleen täsmälleen saman muodon.



        Tästä syystä löydämme eri aikakausina tapahtuneista lēloista erilaisia kuvauksia. Jīva Gosvāmī sanoo, että syy siihen, miksi Purāṇoissa esiintyy Herran lēloista erilaisia kuvauksia, on se, että sama lēlā esitettiin yhtenä aikana yhdellä tavalla ja toisena aikana toisella tavalla. Siksi jopa saman lēlān kuvauksissa on tiettyjä eroja.


        Tutkijat voivat esittää seuraavan haasteen: ’Miksi joissakin Padma-purāṇan kohdissa jokin lēlā kuvataan yhdellä tavalla, kun taas Bhāgavata-purāṇa esittää sen aivan toisella tavalla? Miksi Harivaṁśa eroaa Mahābhāratasta?’ Me vastaamme, että eri kalpoina eli aikakausina samat lēlāt tapahtuvat eri tavoin. Mikä tahansa tietty Herran lēlā voidaan ilmaista tässä maailmassa rajattomalla määrällä tapoja, koska Hän itse on rajaton, riippumaton ja absoluuttinen.”

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Lilān subjektiivinen luonne
        Šrila Šridhar Mahārāja selittää lilān moniulotteista luonnetta Korkeimman

        Hypnotisoijan käsitteen avulla:
        ”Darwinin mukainen objektiivinen evoluutio on vallannut meidät, ja olemme joutuneet sen uhreiksi. Vaikka ulkoisesti torjumme sen, Darwinin teorian haamu on kuitenkin nielaissut meidät. Todellisessa kuvassa todellisuudesta on kuitenkin kyse subjektiivisesta evoluutiosta. Subjekti hallitsee kaikkea olevaa. Hän sanoo: ’Näe tämä’, ja me näemme tämän jonkin. Se muistuttaa hypnoosin alaisena tapahtuvaa havaintoa. Asia ei suinkaan ole niin, että objekti olisi kiinteä ja Subjekti joutuisi alistumaan siihen. Jotkut näkevät kohteen tietyllä tavalla, kun taas toinen ryhmä on virittynyt toiselle taajuudelle ja näkee sen toisin.


        Vedalainen tieto on ilmoituksen totuutta. Se on todellista todellisuutta. Korkein virtaus laskeutuu ylhäältä. Ei alhaalta ylöspäin, vaan ylhäältä alaspäin. Kun Śukadeva kertoi Śrīmad-Bhāgavatamia, Herra antoi hänelle tietyn näkemyksen maailmankaikkeudesta. Tämän näkemyksen pohjalta Śukadeva kertoi sen, minkä hän kertoi. Se on jotakin, joka on määrätty tietylle tietoisuuden spektrille, mutta sillä ei ole kaikille yhteistä, kiinteää perustaa tai taustaa. Millään asialla ei ole muuttumattomia, objektiivisia ominaisuuksia.


        Herra on Hypnotisoija.


      • Anonyymi00183
        UUSI
        Anonyymi00182 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Lilān subjektiivinen luonne
        Šrila Šridhar Mahārāja selittää lilān moniulotteista luonnetta Korkeimman

        Hypnotisoijan käsitteen avulla:
        ”Darwinin mukainen objektiivinen evoluutio on vallannut meidät, ja olemme joutuneet sen uhreiksi. Vaikka ulkoisesti torjumme sen, Darwinin teorian haamu on kuitenkin nielaissut meidät. Todellisessa kuvassa todellisuudesta on kuitenkin kyse subjektiivisesta evoluutiosta. Subjekti hallitsee kaikkea olevaa. Hän sanoo: ’Näe tämä’, ja me näemme tämän jonkin. Se muistuttaa hypnoosin alaisena tapahtuvaa havaintoa. Asia ei suinkaan ole niin, että objekti olisi kiinteä ja Subjekti joutuisi alistumaan siihen. Jotkut näkevät kohteen tietyllä tavalla, kun taas toinen ryhmä on virittynyt toiselle taajuudelle ja näkee sen toisin.


        Vedalainen tieto on ilmoituksen totuutta. Se on todellista todellisuutta. Korkein virtaus laskeutuu ylhäältä. Ei alhaalta ylöspäin, vaan ylhäältä alaspäin. Kun Śukadeva kertoi Śrīmad-Bhāgavatamia, Herra antoi hänelle tietyn näkemyksen maailmankaikkeudesta. Tämän näkemyksen pohjalta Śukadeva kertoi sen, minkä hän kertoi. Se on jotakin, joka on määrätty tietylle tietoisuuden spektrille, mutta sillä ei ole kaikille yhteistä, kiinteää perustaa tai taustaa. Millään asialla ei ole muuttumattomia, objektiivisia ominaisuuksia.


        Herra on Hypnotisoija.

        Kerran Kṛṣṇa lähti kauravien palatsiin. Hänen matkansa tarkoituksena oli solmia rauha Duryodhanan ja Dhṛtarāṣṭran kanssa. Sen sijaan Duryodhana, Karṇa ja heidän liittolaisensa päättivät vangita Kṛṣṇan ja heittää Hänet vankilaan.

        He ajattelivat, että jos Kṛṣṇa saataisiin vaarattomaksi, heidän vihollisensa, pāṇḍavat, voitaisiin samalla kukistaa. He tiesivät, että pāṇḍavien elämä riippui täysin Kṛṣṇasta: ilman Hänen neuvojaan he eivät ottaisi askeltakaan. Kauravat riemuitsivat:
        ”Kṛṣṇa on meidän käsissämme. Meidän tarvitsee enää vain ottaa Hänet kiinni ja sitoa Hänet.”


        Mutta juuri silloin Kṛṣṇa ilmensi jumalallisen kosmisen muotonsa, ja ne, jotka olivat aikoneet vangita Hänet, jähmettyivät hämmästyksestä. Heidän silmiensä eteen avautui uskomaton näky: Kṛṣṇa oli ottanut koko maailmankaikkeuden muodon, jolla oli tuhansia käsiä, jalkoja ja päitä. Samanaikaisesti he näkivät Baladevan, Arjunan ja Bhṛgun.
        ”Kuinka tällaisen jättiläisen voisi sitoa?” Duryodhana ja kaikki hänen ympärillään olevat ihmettelivät.
        Kun Hastināpurassa koolla olleet kauravat näkivät Kṛṣṇan kosmisen muodon, he alkoivat ylistää Häntä. Bhīṣma, Droṇa, Nārada ja Vyāsa – kaikki he alkoivat ylistää Herraa.


        Kuullessaan heidän äänensä sokea kuningas Dhṛtarāṣṭra ymmärsi, että palatsissa tapahtui jotakin poikkeuksellista, ja rukoili:


        ”Oi Kṛṣṇa, olen sokea enkä näe Sinua! Mutta kuulen, kuinka nämä suuret sielut haltioituvat näkemästään. Tiedän, että kaikki on Sinun vallassasi. Pyydän Sinua: tee minut edes hetkeksi näkeväksi. Anna minun nähdä muotosi ja kehosi loiste. Haluan nähdä sen kauneuden, jota kaikki niin ihailevat! Tee minut näkeväksi edes hetkeksi ja upota minut sitten jälleen pimeyteen.”
        Kṛṣṇa vastasi:
        ”Sinun ei tarvitse saada fyysistä näkökykyä. Jos Minä niin tahdon, voit nähdä Minut pysyen siitä huolimatta sokeana. Annan sinulle erityisen näkökyvyn.”
        Ainoastaan näin sielu voi nähdä Jumalan. Hän itse päättää, kenelle ja milloin Hän paljastuu. Häntä ei voi nähdä silmillä eikä kuulla korvilla. Hän on aistihavainnon tuolla puolen. Sielu näkee Hänet vasta silloin, kun Hän itse niin tahtoo, kuten Dhṛtarāṣṭran tapauksessa: Herra sanoi: ”Nyt voit nähdä Minut.” Ja sokeudestaan huolimatta Dhṛtarāṣṭra katseli Kṛṣṇan jumalallista muotoa.
        Kuka siis on Kṛṣṇa, jos sokea voi nähdä Hänet ja kuuro voi kuulla Hänet? Millainen on sen jumalallisen todellisuuden luonne, jota kutsutaan Kṛṣṇaksi?
        Toisella kertaa, kun Arjuna pyysi Kṛṣṇaa näyttämään hänelle kosmisen muodon eli Viśvarūpan, Kṛṣṇa suostui:
        ”Nyt, Arjuna, kun olen avautunut katseellesi, kerro, mitä näet.”
        Arjuna vastasi:
        ”Näen lukemattomia jumalallisia ilmenemismuotoja. Se, mitä näen, on ihmeiden ihme!”
        Kaiken takana on siis Kṛṣṇan tahto. Te tutkitte luonnonlakeja, joiden alaisena ympäröivä maailma toimii, mutta nämä lait ovat vain Korkeimman Olennon tahdon ilmentymää. Te ajattelette, että luonnonlait ovat väistämättömiä ja muuttumattomia, mutta ne ovat olemassa vain siksi, että Korkein Itsevaltias tahtoo niiden olevan olemassa. Tietonne koskee vain katoavaista. Korkeimman Itsevaltiaan tahdosta luonnonlait voivat muuttua millä hetkellä hyvänsä. Niiden tilalle tulevat toiset lait, ja koko maailma alkaa noudattaa niitä.
        Avain siihen, miten havaitsemme todellisuuden, on Korkeimman hallussa. Näemme maailman sellaisena kuin Luoja tahtoo meidän sen näkevän. Jos Hän haluaa, että Arjuna näkee Hänet toisella tavalla, Arjuna näkee Hänet toisin. Jos Herra tahtoo, meille tuttu maailma lakeineen voi näyttäytyä täysin toisenlaisena.
        ...
        ...
        ...

        Rajattomuutta ei voi käsittää kokonaisuudessaan. Se on käsittämätön. Todellisuuden samanaikainen ykseys ja moninaisuus on mielen tavoittamattomissa. Korkein olento pitää tämän salaisuuden hallussaan. Se ei avaudu meille, vaikka kuinka yrittäisimme.


      • Anonyymi00184
        UUSI
        Anonyymi00182 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...

        Lilān subjektiivinen luonne
        Šrila Šridhar Mahārāja selittää lilān moniulotteista luonnetta Korkeimman

        Hypnotisoijan käsitteen avulla:
        ”Darwinin mukainen objektiivinen evoluutio on vallannut meidät, ja olemme joutuneet sen uhreiksi. Vaikka ulkoisesti torjumme sen, Darwinin teorian haamu on kuitenkin nielaissut meidät. Todellisessa kuvassa todellisuudesta on kuitenkin kyse subjektiivisesta evoluutiosta. Subjekti hallitsee kaikkea olevaa. Hän sanoo: ’Näe tämä’, ja me näemme tämän jonkin. Se muistuttaa hypnoosin alaisena tapahtuvaa havaintoa. Asia ei suinkaan ole niin, että objekti olisi kiinteä ja Subjekti joutuisi alistumaan siihen. Jotkut näkevät kohteen tietyllä tavalla, kun taas toinen ryhmä on virittynyt toiselle taajuudelle ja näkee sen toisin.


        Vedalainen tieto on ilmoituksen totuutta. Se on todellista todellisuutta. Korkein virtaus laskeutuu ylhäältä. Ei alhaalta ylöspäin, vaan ylhäältä alaspäin. Kun Śukadeva kertoi Śrīmad-Bhāgavatamia, Herra antoi hänelle tietyn näkemyksen maailmankaikkeudesta. Tämän näkemyksen pohjalta Śukadeva kertoi sen, minkä hän kertoi. Se on jotakin, joka on määrätty tietylle tietoisuuden spektrille, mutta sillä ei ole kaikille yhteistä, kiinteää perustaa tai taustaa. Millään asialla ei ole muuttumattomia, objektiivisia ominaisuuksia.


        Herra on Hypnotisoija.

        ..
        ...
        ...
        aika muuttaa kulkuaan ja sekunnit muuttuvat vuosien kaltaisiksi. Kun Kṛṣṇa tanssi ...
        ...
        ...
        ...
        , heistä tuntui, että miljoonat aikakaudet olivat kuluneet yön aikana kuin yksi ainoa hetki. Gaurāṅgan seuralaiset, jotka olivat tulleet Kṛṣṇan leīloista, kokivat myös yöllisen kīrtanan päättyessä, että yö oli kulunut kuin yksi silmänräpäys.


      • Anonyymi00185
        UUSI
        Anonyymi00183 kirjoitti:

        Kerran Kṛṣṇa lähti kauravien palatsiin. Hänen matkansa tarkoituksena oli solmia rauha Duryodhanan ja Dhṛtarāṣṭran kanssa. Sen sijaan Duryodhana, Karṇa ja heidän liittolaisensa päättivät vangita Kṛṣṇan ja heittää Hänet vankilaan.

        He ajattelivat, että jos Kṛṣṇa saataisiin vaarattomaksi, heidän vihollisensa, pāṇḍavat, voitaisiin samalla kukistaa. He tiesivät, että pāṇḍavien elämä riippui täysin Kṛṣṇasta: ilman Hänen neuvojaan he eivät ottaisi askeltakaan. Kauravat riemuitsivat:
        ”Kṛṣṇa on meidän käsissämme. Meidän tarvitsee enää vain ottaa Hänet kiinni ja sitoa Hänet.”


        Mutta juuri silloin Kṛṣṇa ilmensi jumalallisen kosmisen muotonsa, ja ne, jotka olivat aikoneet vangita Hänet, jähmettyivät hämmästyksestä. Heidän silmiensä eteen avautui uskomaton näky: Kṛṣṇa oli ottanut koko maailmankaikkeuden muodon, jolla oli tuhansia käsiä, jalkoja ja päitä. Samanaikaisesti he näkivät Baladevan, Arjunan ja Bhṛgun.
        ”Kuinka tällaisen jättiläisen voisi sitoa?” Duryodhana ja kaikki hänen ympärillään olevat ihmettelivät.
        Kun Hastināpurassa koolla olleet kauravat näkivät Kṛṣṇan kosmisen muodon, he alkoivat ylistää Häntä. Bhīṣma, Droṇa, Nārada ja Vyāsa – kaikki he alkoivat ylistää Herraa.


        Kuullessaan heidän äänensä sokea kuningas Dhṛtarāṣṭra ymmärsi, että palatsissa tapahtui jotakin poikkeuksellista, ja rukoili:


        ”Oi Kṛṣṇa, olen sokea enkä näe Sinua! Mutta kuulen, kuinka nämä suuret sielut haltioituvat näkemästään. Tiedän, että kaikki on Sinun vallassasi. Pyydän Sinua: tee minut edes hetkeksi näkeväksi. Anna minun nähdä muotosi ja kehosi loiste. Haluan nähdä sen kauneuden, jota kaikki niin ihailevat! Tee minut näkeväksi edes hetkeksi ja upota minut sitten jälleen pimeyteen.”
        Kṛṣṇa vastasi:
        ”Sinun ei tarvitse saada fyysistä näkökykyä. Jos Minä niin tahdon, voit nähdä Minut pysyen siitä huolimatta sokeana. Annan sinulle erityisen näkökyvyn.”
        Ainoastaan näin sielu voi nähdä Jumalan. Hän itse päättää, kenelle ja milloin Hän paljastuu. Häntä ei voi nähdä silmillä eikä kuulla korvilla. Hän on aistihavainnon tuolla puolen. Sielu näkee Hänet vasta silloin, kun Hän itse niin tahtoo, kuten Dhṛtarāṣṭran tapauksessa: Herra sanoi: ”Nyt voit nähdä Minut.” Ja sokeudestaan huolimatta Dhṛtarāṣṭra katseli Kṛṣṇan jumalallista muotoa.
        Kuka siis on Kṛṣṇa, jos sokea voi nähdä Hänet ja kuuro voi kuulla Hänet? Millainen on sen jumalallisen todellisuuden luonne, jota kutsutaan Kṛṣṇaksi?
        Toisella kertaa, kun Arjuna pyysi Kṛṣṇaa näyttämään hänelle kosmisen muodon eli Viśvarūpan, Kṛṣṇa suostui:
        ”Nyt, Arjuna, kun olen avautunut katseellesi, kerro, mitä näet.”
        Arjuna vastasi:
        ”Näen lukemattomia jumalallisia ilmenemismuotoja. Se, mitä näen, on ihmeiden ihme!”
        Kaiken takana on siis Kṛṣṇan tahto. Te tutkitte luonnonlakeja, joiden alaisena ympäröivä maailma toimii, mutta nämä lait ovat vain Korkeimman Olennon tahdon ilmentymää. Te ajattelette, että luonnonlait ovat väistämättömiä ja muuttumattomia, mutta ne ovat olemassa vain siksi, että Korkein Itsevaltias tahtoo niiden olevan olemassa. Tietonne koskee vain katoavaista. Korkeimman Itsevaltiaan tahdosta luonnonlait voivat muuttua millä hetkellä hyvänsä. Niiden tilalle tulevat toiset lait, ja koko maailma alkaa noudattaa niitä.
        Avain siihen, miten havaitsemme todellisuuden, on Korkeimman hallussa. Näemme maailman sellaisena kuin Luoja tahtoo meidän sen näkevän. Jos Hän haluaa, että Arjuna näkee Hänet toisella tavalla, Arjuna näkee Hänet toisin. Jos Herra tahtoo, meille tuttu maailma lakeineen voi näyttäytyä täysin toisenlaisena.
        ...
        ...
        ...

        Rajattomuutta ei voi käsittää kokonaisuudessaan. Se on käsittämätön. Todellisuuden samanaikainen ykseys ja moninaisuus on mielen tavoittamattomissa. Korkein olento pitää tämän salaisuuden hallussaan. Se ei avaudu meille, vaikka kuinka yrittäisimme.

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        Samanaikainen olemassaolo lilassa


        Šrila Šridhar Mahārāja selittää:
        ”Kṛṣṇa-līlā ei ole historiallisen tutkimuksen kohde. Historiassa on tapahtumia, jotka tapahtuvat vain kerran eivätkä koskaan toistu. Se on ikuinen virta, ja jos jokin siinä siirtyy menneisyyteen, se ei koskaan palaa.
        On olemassa sanonta ’historia toistaa itseään’.


        Mutta sillä tarkoitetaan tapahtumien samankaltaista luonnetta, ei itse tapahtumien toistumista. Historia toistuu tapahtumien olemuksessa, mutta se, mikä on mennyt, ei palaa. Heti kun jokin tapahtuu, se on ikuisesti mennyttä.


        Kṛṣṇa-līlāssa, ikuisuuden maailmassa, kaikki on kuitenkin toisin. Siinä sama asia voi tapahtua jokaisena hetkenä, joka ikinen silmänräpäys. Siksi sitä kutsutaan nitya-līlāksi, ikuisiksi leikeiksi – historiankirjoituksen rajoitukset ja toimivallan ylittäviksi. Historiassa menneisyys on kuollut. Mutta Herran teot ovat ikuisia, nitya; ne tapahtuvat lakkaamatta. Jokainen līlā tapahtuu ikuisesti.


      • Anonyymi00186
        UUSI
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Seuraavaksi muutama katkelma täältä, eri paikoista, katkelmia.
        Käännösvirheet suomen kielessä. OTAN LUENTOJEN ERI PAIKOISTA TEKSTIÄ.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        --------------
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

        ---------------

        Līlā filosofisena kategoriana
        ...
        Samanaikainen olemassaolo lilassa


        Šrila Šridhar Mahārāja selittää:
        ”Kṛṣṇa-līlā ei ole historiallisen tutkimuksen kohde. Historiassa on tapahtumia, jotka tapahtuvat vain kerran eivätkä koskaan toistu. Se on ikuinen virta, ja jos jokin siinä siirtyy menneisyyteen, se ei koskaan palaa.
        On olemassa sanonta ’historia toistaa itseään’.


        Mutta sillä tarkoitetaan tapahtumien samankaltaista luonnetta, ei itse tapahtumien toistumista. Historia toistuu tapahtumien olemuksessa, mutta se, mikä on mennyt, ei palaa. Heti kun jokin tapahtuu, se on ikuisesti mennyttä.


        Kṛṣṇa-līlāssa, ikuisuuden maailmassa, kaikki on kuitenkin toisin. Siinä sama asia voi tapahtua jokaisena hetkenä, joka ikinen silmänräpäys. Siksi sitä kutsutaan nitya-līlāksi, ikuisiksi leikeiksi – historiankirjoituksen rajoitukset ja toimivallan ylittäviksi. Historiassa menneisyys on kuollut. Mutta Herran teot ovat ikuisia, nitya; ne tapahtuvat lakkaamatta. Jokainen līlā tapahtuu ikuisesti.

        Hän voi ilmentää itsensä ikuisissa muodoissaan samanaikaisesti. Siksi Hänen menneisyydessään, nykyisyydessään ja tulevaisuudessaan kaikki tapahtumat tapahtuvat samanaikaisesti. Kun Kṛṣṇa laskeutuu tähän maailmaan, Hän on samalla läsnä Golokassa, henkisessä maailmassa. Sama koskee Śrī Caitanya Mahāprabhua.”

        ...
        ...
        ...
        ...

        Samat persoonat, jotka esiintyvät Kṛṣṇa-līlāssa, ilmestyvät toisissa muodoissa Gaura-līlāssa, Śrī Caitanyan teoissa. Emme kuitenkaan sano, että kun joku henkilö siirtyi sieltä tänne, hänen aiempi paikkansa jäi tyhjäksi.
        Pikemminkin kyse on kaksinkertaisesta läsnäolosta ja samanaikaisesta olemassaolosta. Jos joku on yhtä lailla kiintynyt sekä Kṛṣṇa-līlāan että Gaura-līlāan, sama persoona voi tämän opetuksen mukaan osallistua samanaikaisesti molempiin līloihin.


      • Anonyymi00187
        UUSI
        Anonyymi00186 kirjoitti:

        Hän voi ilmentää itsensä ikuisissa muodoissaan samanaikaisesti. Siksi Hänen menneisyydessään, nykyisyydessään ja tulevaisuudessaan kaikki tapahtumat tapahtuvat samanaikaisesti. Kun Kṛṣṇa laskeutuu tähän maailmaan, Hän on samalla läsnä Golokassa, henkisessä maailmassa. Sama koskee Śrī Caitanya Mahāprabhua.”

        ...
        ...
        ...
        ...

        Samat persoonat, jotka esiintyvät Kṛṣṇa-līlāssa, ilmestyvät toisissa muodoissa Gaura-līlāssa, Śrī Caitanyan teoissa. Emme kuitenkaan sano, että kun joku henkilö siirtyi sieltä tänne, hänen aiempi paikkansa jäi tyhjäksi.
        Pikemminkin kyse on kaksinkertaisesta läsnäolosta ja samanaikaisesta olemassaolosta. Jos joku on yhtä lailla kiintynyt sekä Kṛṣṇa-līlāan että Gaura-līlāan, sama persoona voi tämän opetuksen mukaan osallistua samanaikaisesti molempiin līloihin.

        Pikemminkin kyse on kaksinkertaisesta läsnäolosta ja samanaikaisesta olemassaolosta. Jos joku on yhtä lailla kiintynyt sekä Kṛṣṇa-līlāan että Gaura-līlāan, sama persoona voi tämän opetuksen mukaan osallistua samanaikaisesti molempiin līloihin.


      • Anonyymi00189
        UUSI

        Kun Jeesus vähän ennen ristiinnaulitsemistaan rukoili puutarhassa, Juudas lähestyi häntä kirjanoppineiden ja pappien kanssa kavaltaakseen hänet. Hänen oli määrä suudella Messiasta ja antaa siten merkki siitä, kenet pitäisi vangita. Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’
        Viimeisellä ehtoollisella Jeesus ennusti: ’Yksi teistä kavaltaa minut.’ Juudas oli läsnä, ja Kristus katsoi hänen suuntaansa. Myöhemmin, kun Juudas tuli sotilaiden ja kirjanoppineiden kanssa Getsemanen puutarhaan vangitakseen Jeesuksen, tämä katsoi jälleen häntä ja ajatteli itsekseen: ’Sinä halusit ansaita minulla hieman rahaa, mutta minä käytän sinua koko ikuisuuden. Sinä vastustat minua ikuisesti. Tiesin, että olet kavaltaja, mutta en paljastanut sinua. Hyväksyin sinut silti seuraajieni joukkoon täysin tietoisena siitä, että tulisin käyttämään sinua omiin tarkoituksiini.’ Tätä Jeesuksen katse ilmaisi.
        Juudas tuli järjiltään. Hän heitti hopearahapussin pois, juoksi sotilaiden luo ja huudahti: ’Olen tehnyt kauheimmista kauheimmän synnin. En kestä tätä!’ Juudaksen voimat pettivät, hänen henkensä murtui.


        Jiujitsussa, kun toinen vastustaja hyökkää toisen kimppuun ja tämä väistää yllättäen, hyökkääjä kaatuu kasvot suoraan maahan. Juudas joutui suunnilleen tällaiseen asemaan. Jeesus vastasi hänen kavallukseensa rakkaudella.


        Se oli sellaista rakkautta, joka riisui Juudaksen aseista ja ajoi hänet hulluuden partaalle: ’Olen kohdellut häntä niin alhaisesti ja katalasti, mutta hänen minuun kohdistuvassa katseessaan en näe kostonhalua vaan ainoastaan rajatonta kiitollisuutta.’



        Se, jolla on täydellinen näkemys ja joka ottaa kaiken huomioon, näkee, kuinka jokainen atomi edistää Kṛṣṇan līlāja suoraan tai epäsuorasti. ...

        ----------------
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00190
        UUSI
        Anonyymi00189 kirjoitti:

        Kun Jeesus vähän ennen ristiinnaulitsemistaan rukoili puutarhassa, Juudas lähestyi häntä kirjanoppineiden ja pappien kanssa kavaltaakseen hänet. Hänen oli määrä suudella Messiasta ja antaa siten merkki siitä, kenet pitäisi vangita. Yhtäkkiä Jeesus katsoi Juudasta niin merkityksellisesti, aivan kuin olisi lävistänyt hänet katseellaan. Juudas ajatteli itsekseen: ’Olen joutunut kiinni, minua syytetään Kristuksen kuolemasta. Ja kuitenkin hänen katseensa, joka kohdistuu minuun, näyttää sanovan: ”Minä käytän sinua omiin tarkoituksiini, enkä sinä minua. Käytän sinua petturin roolissa osoittaakseni tuleville sukupolville elämäni suuruuden.”’
        Viimeisellä ehtoollisella Jeesus ennusti: ’Yksi teistä kavaltaa minut.’ Juudas oli läsnä, ja Kristus katsoi hänen suuntaansa. Myöhemmin, kun Juudas tuli sotilaiden ja kirjanoppineiden kanssa Getsemanen puutarhaan vangitakseen Jeesuksen, tämä katsoi jälleen häntä ja ajatteli itsekseen: ’Sinä halusit ansaita minulla hieman rahaa, mutta minä käytän sinua koko ikuisuuden. Sinä vastustat minua ikuisesti. Tiesin, että olet kavaltaja, mutta en paljastanut sinua. Hyväksyin sinut silti seuraajieni joukkoon täysin tietoisena siitä, että tulisin käyttämään sinua omiin tarkoituksiini.’ Tätä Jeesuksen katse ilmaisi.
        Juudas tuli järjiltään. Hän heitti hopearahapussin pois, juoksi sotilaiden luo ja huudahti: ’Olen tehnyt kauheimmista kauheimmän synnin. En kestä tätä!’ Juudaksen voimat pettivät, hänen henkensä murtui.


        Jiujitsussa, kun toinen vastustaja hyökkää toisen kimppuun ja tämä väistää yllättäen, hyökkääjä kaatuu kasvot suoraan maahan. Juudas joutui suunnilleen tällaiseen asemaan. Jeesus vastasi hänen kavallukseensa rakkaudella.


        Se oli sellaista rakkautta, joka riisui Juudaksen aseista ja ajoi hänet hulluuden partaalle: ’Olen kohdellut häntä niin alhaisesti ja katalasti, mutta hänen minuun kohdistuvassa katseessaan en näe kostonhalua vaan ainoastaan rajatonta kiitollisuutta.’



        Se, jolla on täydellinen näkemys ja joka ottaa kaiken huomioon, näkee, kuinka jokainen atomi edistää Kṛṣṇan līlāja suoraan tai epäsuorasti. ...

        ----------------
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Jos itse tietäisin että kuolisin minuutin kuluttua, olisin ihan rauhallinen!
        Tervetuloa!


      • Anonyymi00191
        UUSI
        Anonyymi00190 kirjoitti:

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Jos itse tietäisin että kuolisin minuutin kuluttua, olisin ihan rauhallinen!
        Tervetuloa!

        Krishna-kertomusten teologisessa maailmassa hänen kanssaan joutuminen kosketuksiin AINA johtaa viholliselle vapautukseen.


      • Anonyymi00192
        UUSI
        Anonyymi00190 kirjoitti:

        Minulle on vaikea ymmärtää sitä korostunutta emotionaalista reaktiota ja symbolista dramatisointia, joka kuolemaan usein liittyy.

        Jos itse tietäisin että kuolisin minuutin kuluttua, olisin ihan rauhallinen!
        Tervetuloa!

        Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.


      • Anonyymi00193
        UUSI
        Anonyymi00192 kirjoitti:

        Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.

        Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä.

        Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.


      • Anonyymi00194
        UUSI
        Anonyymi00193 kirjoitti:

        Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä.

        Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

        Krishnan kepposet "lapsena" ovat epätavallisia – hän esimerkiksi varastaa voita.

        Mutta on ymmärrettävä niiden syvempi merkitys: hän varastaa vain itseltään, koska koko maailman voi on joka tapauksessa kokonaan hänen omaansa.


      • Anonyymi00195
        UUSI
        Anonyymi00194 kirjoitti:

        Krishnan kepposet "lapsena" ovat epätavallisia – hän esimerkiksi varastaa voita.

        Mutta on ymmärrettävä niiden syvempi merkitys: hän varastaa vain itseltään, koska koko maailman voi on joka tapauksessa kokonaan hänen omaansa.

        Krishnan kepposet eivät ole vain lapsen tottelemattomuutta, vaan leikkimielisiä kertomuksia hänen jumalallisesta olemuksestaan. Voin varastaminen toimii juuri tämän paradoksin kautta: Krishna näyttää rikkovan omistamisen sääntöä, vaikka v koko luomakunta kuuluu viime kädessä hänelle.


        Siksi voinvarastaminen voidaan ymmärtää myös leikkinä, jossa Jumala ”varastaa” itselleen jotakin, mikä on jo lähtökohtaisesti hänen omaansa.

        Samalla tarinat korostavat Krishnan läheisyyttä ja leikkisyyttä: hän ei näyttäydy vain kaukaisena jumaluutena, vaan lapsena, joka tekee kepposia ja joutuu äitinsä torumaksi. Tämä jumalallisen ja arkisen yhdistelmä on keskeinen osa Krishna-bhaktin kuvastoa.


      • Anonyymi00196
        UUSI
        Anonyymi00195 kirjoitti:

        Krishnan kepposet eivät ole vain lapsen tottelemattomuutta, vaan leikkimielisiä kertomuksia hänen jumalallisesta olemuksestaan. Voin varastaminen toimii juuri tämän paradoksin kautta: Krishna näyttää rikkovan omistamisen sääntöä, vaikka v koko luomakunta kuuluu viime kädessä hänelle.


        Siksi voinvarastaminen voidaan ymmärtää myös leikkinä, jossa Jumala ”varastaa” itselleen jotakin, mikä on jo lähtökohtaisesti hänen omaansa.

        Samalla tarinat korostavat Krishnan läheisyyttä ja leikkisyyttä: hän ei näyttäydy vain kaukaisena jumaluutena, vaan lapsena, joka tekee kepposia ja joutuu äitinsä torumaksi. Tämä jumalallisen ja arkisen yhdistelmä on keskeinen osa Krishna-bhaktin kuvastoa.

        hän ei näyttäydy vain kaukaisena jumaluutena, vaan lapsena, joka tekee kepposia ja joutuu äitinsä torumaksi. Tämä jumalallisen ja arkisen yhdistelmä on keskeinen osa Krishna-bhaktin kuvastoa.


      • Anonyymi00197
        UUSI
        Anonyymi00196 kirjoitti:

        hän ei näyttäydy vain kaukaisena jumaluutena, vaan lapsena, joka tekee kepposia ja joutuu äitinsä torumaksi. Tämä jumalallisen ja arkisen yhdistelmä on keskeinen osa Krishna-bhaktin kuvastoa.

        Tämän vuoksi bhaktissa Jumalan ja ihmisen suhde ei ole pelkkä asetelma ”kaikkivaltias antaa – ihminen vastaanottaa”. Krishna haluaa tulla suhteeseen, jossa myös ihminen voi antaa hänelle jotakin: ruokaa, kukkia, laulun, palveluksen, hellyyttä.


        Jumalan ”heikkous” on tässä tarkoituksellista
        Vielä syvemmälle mentäessä lapsi-Krishnan kuvasto tekee jotakin radikaalia jumalakäsitykselle.


        Jumaluuden voisi kuvitella tarkoittavan ennen kaikkea voimaa: mitä enemmän olento hallitsee, sitä jumalallisempi hän on.


        Krishnan lapsuuskertomuksissa tapahtuu päinvastoin. Hänen jumalallisuutensa tulee näkyviin myös siinä, että hän antaa itsensä rakkauden sidottavaksi.


        Tunnettu kertomus tästä on Dāmodara-episodi. Yaśodā yrittää sitoa Krishnan köydellä, koska tämä on tehnyt kepposiaan. Köysi tuntuu kuitenkin aina olevan hieman liian lyhyt. Lopulta Krishna sallii itsensä sidottavan.


        Symbolisesti tämä on erittäin kaunis ajatus:
        ääretöntä ei voi sitoa köydellä, mutta rakkaus voi saada äärettömän suostumaan sidottavaksi.
        Tässä bhakti ei siis ”voita” Jumalaa pakottamalla. Jumala antaa itsensä rakkauden suhteeseen vapaaehtoisesti.


      • Anonyymi00198
        UUSI
        Anonyymi00197 kirjoitti:

        Tämän vuoksi bhaktissa Jumalan ja ihmisen suhde ei ole pelkkä asetelma ”kaikkivaltias antaa – ihminen vastaanottaa”. Krishna haluaa tulla suhteeseen, jossa myös ihminen voi antaa hänelle jotakin: ruokaa, kukkia, laulun, palveluksen, hellyyttä.


        Jumalan ”heikkous” on tässä tarkoituksellista
        Vielä syvemmälle mentäessä lapsi-Krishnan kuvasto tekee jotakin radikaalia jumalakäsitykselle.


        Jumaluuden voisi kuvitella tarkoittavan ennen kaikkea voimaa: mitä enemmän olento hallitsee, sitä jumalallisempi hän on.


        Krishnan lapsuuskertomuksissa tapahtuu päinvastoin. Hänen jumalallisuutensa tulee näkyviin myös siinä, että hän antaa itsensä rakkauden sidottavaksi.


        Tunnettu kertomus tästä on Dāmodara-episodi. Yaśodā yrittää sitoa Krishnan köydellä, koska tämä on tehnyt kepposiaan. Köysi tuntuu kuitenkin aina olevan hieman liian lyhyt. Lopulta Krishna sallii itsensä sidottavan.


        Symbolisesti tämä on erittäin kaunis ajatus:
        ääretöntä ei voi sitoa köydellä, mutta rakkaus voi saada äärettömän suostumaan sidottavaksi.
        Tässä bhakti ei siis ”voita” Jumalaa pakottamalla. Jumala antaa itsensä rakkauden suhteeseen vapaaehtoisesti.

        Miksi arkisuus on niin tärkeää?

        Juuri arkiset yksityiskohdat tekevät tästä teologiasta voimakkaan.
        Krishna ei ole vain taivaallisissa sfääreissä oleva abstrakti Absoluutti. Hänellä on likaiset jalat. Hän varastaa voita. Hän kinastelee muiden lasten kanssa. Häntä torutaan.
        Tämä merkitsee, että jumalallinen voidaan löytää aivan tavallisesta elämästä.


        Kepponen, "äidin" huoli, ruoan jakaminen, lapsen nauru ja naapureiden juoruilu eivät ole tarinan epäolennaista koristelua. Ne ovat juuri se ympäristö, jossa jumalallinen leikki (līlā) tapahtuu.


        Ja tässä on ehkä koko kuvaston syvin ajatus:
        Jumala ei ole jumalallinen siksi, että hän pysyy mahdollisimman kaukana inhimillisestä elämästä, vaan Krishna voi paljastaa jumaluutensa juuri tulemalla siihen niin lähelle, että hänet voidaan ottaa syliin.


        Siksi Krishna-bhaktissa jumalallisen ja arkisen välinen raja muuttuu poikkeuksellisen huokoiseksi.

        Voin varastava lapsi on samaan aikaan se, jonka hallussa koko maailma on. Hän voi olla yhtä aikaa maailmankaikkeuden Herra ja äitinsä pieni poika.


        Ja juuri tämän näennäisen ristiriidan bhakti tekee hengellisesti merkitykselliseksi: rajaton Jumala ei menetä jumaluuttaan tullessaan pieneksi — hänen pienuutensa itsessään muuttuu rakkauden muodoksi.


      • Anonyymi00199
        UUSI
        Anonyymi00198 kirjoitti:

        Miksi arkisuus on niin tärkeää?

        Juuri arkiset yksityiskohdat tekevät tästä teologiasta voimakkaan.
        Krishna ei ole vain taivaallisissa sfääreissä oleva abstrakti Absoluutti. Hänellä on likaiset jalat. Hän varastaa voita. Hän kinastelee muiden lasten kanssa. Häntä torutaan.
        Tämä merkitsee, että jumalallinen voidaan löytää aivan tavallisesta elämästä.


        Kepponen, "äidin" huoli, ruoan jakaminen, lapsen nauru ja naapureiden juoruilu eivät ole tarinan epäolennaista koristelua. Ne ovat juuri se ympäristö, jossa jumalallinen leikki (līlā) tapahtuu.


        Ja tässä on ehkä koko kuvaston syvin ajatus:
        Jumala ei ole jumalallinen siksi, että hän pysyy mahdollisimman kaukana inhimillisestä elämästä, vaan Krishna voi paljastaa jumaluutensa juuri tulemalla siihen niin lähelle, että hänet voidaan ottaa syliin.


        Siksi Krishna-bhaktissa jumalallisen ja arkisen välinen raja muuttuu poikkeuksellisen huokoiseksi.

        Voin varastava lapsi on samaan aikaan se, jonka hallussa koko maailma on. Hän voi olla yhtä aikaa maailmankaikkeuden Herra ja äitinsä pieni poika.


        Ja juuri tämän näennäisen ristiriidan bhakti tekee hengellisesti merkitykselliseksi: rajaton Jumala ei menetä jumaluuttaan tullessaan pieneksi — hänen pienuutensa itsessään muuttuu rakkauden muodoksi.

        Ja juuri tämän näennäisen ristiriidan bhakti tekee hengellisesti merkitykselliseksi: rajaton Jumala ei menetä jumaluuttaan tullessaan pieneksi — hänen pienuutensa itsessään muuttuu rakkauden muodoksi.


      • Anonyymi00200
        UUSI
        Anonyymi00199 kirjoitti:

        Ja juuri tämän näennäisen ristiriidan bhakti tekee hengellisesti merkitykselliseksi: rajaton Jumala ei menetä jumaluuttaan tullessaan pieneksi — hänen pienuutensa itsessään muuttuu rakkauden muodoksi.

        Krishna ei vain näytä heikolta — hän antaa itsensä rakkauden armoille


        Tavallisessa jumalakuvassa Jumalan suuruus tarkoittaa riippumattomuutta. Jumala ei tarvitse ketään. Ihminen tarvitsee Jumalaa, mutta Jumala ei tarvitse ihmistä.


        Vrindavanin Krishna-liloissa tämä hierarkia näyttää kääntyvän ylösalaisin.
        Yaśodā ei ajattele:
        ”Tässä on maailmankaikkeuden ylläpitäjä.”
        Hän ajattelee:
        ”Tuo lapsi ei saa taas karata.”
        Hän voi suuttua Krishnalle. Hän voi sitoa hänet. Hän voi nostaa hänet syliinsä.
        Ja kaikkein hämmästyttävintä on, että Krishna sallii tämän.
        Bhakti ei siis esitä Jumalaa olentona, jonka valta perustuu siihen, että kaikki muut ovat hänen alapuolellaan. Jumalan suuruus voi ilmetä kykynä luopua oman suuruutensa vaatimisesta.
        Krishna ei tarvitse, että Yaśodā kohtelee häntä Jumalana.
        Hän haluaa, että Yaśodā rakastaa häntä.


      • Anonyymi00201
        UUSI
        Anonyymi00200 kirjoitti:

        Krishna ei vain näytä heikolta — hän antaa itsensä rakkauden armoille


        Tavallisessa jumalakuvassa Jumalan suuruus tarkoittaa riippumattomuutta. Jumala ei tarvitse ketään. Ihminen tarvitsee Jumalaa, mutta Jumala ei tarvitse ihmistä.


        Vrindavanin Krishna-liloissa tämä hierarkia näyttää kääntyvän ylösalaisin.
        Yaśodā ei ajattele:
        ”Tässä on maailmankaikkeuden ylläpitäjä.”
        Hän ajattelee:
        ”Tuo lapsi ei saa taas karata.”
        Hän voi suuttua Krishnalle. Hän voi sitoa hänet. Hän voi nostaa hänet syliinsä.
        Ja kaikkein hämmästyttävintä on, että Krishna sallii tämän.
        Bhakti ei siis esitä Jumalaa olentona, jonka valta perustuu siihen, että kaikki muut ovat hänen alapuolellaan. Jumalan suuruus voi ilmetä kykynä luopua oman suuruutensa vaatimisesta.
        Krishna ei tarvitse, että Yaśodā kohtelee häntä Jumalana.
        Hän haluaa, että Yaśodā rakastaa häntä.

        Krishna ei tarvitse, että Yaśodā kohtelee häntä Jumalana.
        Hän haluaa, että Yaśodā rakastaa häntä.


      • Anonyymi00202
        UUSI
        Anonyymi00201 kirjoitti:

        Krishna ei tarvitse, että Yaśodā kohtelee häntä Jumalana.
        Hän haluaa, että Yaśodā rakastaa häntä.

        Tässä on valtava ero vallan ja rakkauden välillä

        Valta sanoo:
        ”Sinun täytyy tunnistaa, kuka minä olen.”

        Rakkaus sanoo:
        ”Minun ei tarvitse sinun pelkäävän minua. Haluan, että rakastat minua.”


        Lapsi-Krishna on tämän jälkimmäisen äärimmäinen kuva.


        Jos Krishna paljastaisi jatkuvasti kaikkivoipaisuutensa, Yaśodān rakkaus muuttuisi helposti kunnioitukseksi ja peloksi.


        Mutta lapsena Krishna piilottaa suuruutensa.
        Tätä voi ajatella eräänlaisena jumalallisena itsepeittymisenä: ääretön tekee itsestään niin läheisen, että toinen voi kohdata hänet ilman, että hänen tarvitsee jatkuvasti kohdata ”ääretöntä”.
        Siksi Krishna voi itkeä.
        Hän voi teeskennellä.
        Hän voi tehdä kepposia.
        Hän voi antaa äitinsä voittaa hänet juoksukilpailussa.
        Hän voi olla pieni.
        Ei siksi, että hän ei olisi ääretön, vaan siksi, että äärettömyyden ei tarvitse jatkuvasti esiintyä äärettömyytenä.


      • Anonyymi00203
        UUSI
        Anonyymi00202 kirjoitti:

        Tässä on valtava ero vallan ja rakkauden välillä

        Valta sanoo:
        ”Sinun täytyy tunnistaa, kuka minä olen.”

        Rakkaus sanoo:
        ”Minun ei tarvitse sinun pelkäävän minua. Haluan, että rakastat minua.”


        Lapsi-Krishna on tämän jälkimmäisen äärimmäinen kuva.


        Jos Krishna paljastaisi jatkuvasti kaikkivoipaisuutensa, Yaśodān rakkaus muuttuisi helposti kunnioitukseksi ja peloksi.


        Mutta lapsena Krishna piilottaa suuruutensa.
        Tätä voi ajatella eräänlaisena jumalallisena itsepeittymisenä: ääretön tekee itsestään niin läheisen, että toinen voi kohdata hänet ilman, että hänen tarvitsee jatkuvasti kohdata ”ääretöntä”.
        Siksi Krishna voi itkeä.
        Hän voi teeskennellä.
        Hän voi tehdä kepposia.
        Hän voi antaa äitinsä voittaa hänet juoksukilpailussa.
        Hän voi olla pieni.
        Ei siksi, että hän ei olisi ääretön, vaan siksi, että äärettömyyden ei tarvitse jatkuvasti esiintyä äärettömyytenä.

        Ei siksi, että hän ei olisi ääretön, vaan siksi, että äärettömyyden ei tarvitse jatkuvasti esiintyä äärettömyytenä.


      • Anonyymi00204
        UUSI
        Anonyymi00203 kirjoitti:

        Ei siksi, että hän ei olisi ääretön, vaan siksi, että äärettömyyden ei tarvitse jatkuvasti esiintyä äärettömyytenä.

        Ja tästä voivarkaus muuttuu vielä kiinnostavammaksi
        Miksi juuri varastaminen?
        Jos Krishna vain pyytäisi voita, hän saisi sitä.
        Mutta hän varastaa.
        Se tarkoittaa, että hän ei halua pelkästään hyödykettä. Hän haluaa ihmisen huomion.
        Varastaminen synnyttää suhteen.
        Äiti suuttuu.
        Lapset nauravat.
        Naapurit valittavat.
        Krishna pakenee.
        Kaikki puhuvat Krishnasta.
        Yhtäkkiä koko kylän sosiaalinen maailma pyörii hänen ympärillään.



        Tässä mielessä Krishna ei ”varasta voita”.


        Hän varastaa ihmisten sydämet.

        Voi on vain väline.


        Ja juuri tässä bhaktin kielessä syntyy kuuluisa ajatus Krishnasta sydänten varastajana — cora, varas, joka ei lopulta halua omaisuutta vaan rakkautta.


      • Anonyymi00205
        UUSI
        Anonyymi00204 kirjoitti:

        Ja tästä voivarkaus muuttuu vielä kiinnostavammaksi
        Miksi juuri varastaminen?
        Jos Krishna vain pyytäisi voita, hän saisi sitä.
        Mutta hän varastaa.
        Se tarkoittaa, että hän ei halua pelkästään hyödykettä. Hän haluaa ihmisen huomion.
        Varastaminen synnyttää suhteen.
        Äiti suuttuu.
        Lapset nauravat.
        Naapurit valittavat.
        Krishna pakenee.
        Kaikki puhuvat Krishnasta.
        Yhtäkkiä koko kylän sosiaalinen maailma pyörii hänen ympärillään.



        Tässä mielessä Krishna ei ”varasta voita”.


        Hän varastaa ihmisten sydämet.

        Voi on vain väline.


        Ja juuri tässä bhaktin kielessä syntyy kuuluisa ajatus Krishnasta sydänten varastajana — cora, varas, joka ei lopulta halua omaisuutta vaan rakkautta.

        Mutta sitten tulee vielä syvempi paradoksi


        Krishna varastaa voita, vaikka kaikki kuuluu hänelle jo ennestään.
        Tämä tekee varkaudesta metafyysisesti absurdiin asti paradoksaalisen.
        Jos koko todellisuus on riippuvainen Krishnasta, mitä hän voisi oikeastaan varastaa?
        Ei mitään.


        Ja juuri siksi voivarkaus voidaan lukea toisella tavalla:
        Krishna ei tarvitse sitä, minkä hän ottaa. Hän tarvitsee sen, mitä ottaminen saa toisessa aikaan.
        Hän ei kaipaa voita.
        Hän kaipaa rakkautta.


        Tai tarkemmin: hän ei edes tarvitse rakkautta samalla tavalla kuin ihminen tarvitsee jotakin itsensä ulkopuolelta. Bhakti kertoo pikemminkin Jumalasta, joka haluaa osallistua vastavuoroiseen rakkauteen.
        Siinä Jumala ei ole enää vain absoluuttinen täyteys.
        Hänestä tulee rakastaja ja rakastettu.


      • Anonyymi00206
        UUSI
        Anonyymi00205 kirjoitti:

        Mutta sitten tulee vielä syvempi paradoksi


        Krishna varastaa voita, vaikka kaikki kuuluu hänelle jo ennestään.
        Tämä tekee varkaudesta metafyysisesti absurdiin asti paradoksaalisen.
        Jos koko todellisuus on riippuvainen Krishnasta, mitä hän voisi oikeastaan varastaa?
        Ei mitään.


        Ja juuri siksi voivarkaus voidaan lukea toisella tavalla:
        Krishna ei tarvitse sitä, minkä hän ottaa. Hän tarvitsee sen, mitä ottaminen saa toisessa aikaan.
        Hän ei kaipaa voita.
        Hän kaipaa rakkautta.


        Tai tarkemmin: hän ei edes tarvitse rakkautta samalla tavalla kuin ihminen tarvitsee jotakin itsensä ulkopuolelta. Bhakti kertoo pikemminkin Jumalasta, joka haluaa osallistua vastavuoroiseen rakkauteen.
        Siinä Jumala ei ole enää vain absoluuttinen täyteys.
        Hänestä tulee rakastaja ja rakastettu.

        Siksi bhaktin Jumala on persoonallinen paljon syvemmällä tavalla kuin ”persoonallinen jumala”


        Tämä on filosofisesti tärkeää.
        ”Persoonallinen Jumala” voi kuulostaa vain siltä, että Jumala on ikään kuin erittäin suuri henkilö.


        Krishna-bhaktissa ajatus on hienovaraisempi.

        Lapsi-Krishna liittyy erityisesti vātsalya-bhāvaan, vanhemmuuden rakkauteen.
        Tässä ihminen ei enää ajattele:
        ”Minä olen pieni ja Jumala on suuri.”
        Vaan:
        ”Minun täytyy huolehtia hänestä.”
        Tämä on häkellyttävä hengellinen käännös.
        Ihminen, joka tavallisesti tarvitsee Jumalaa, saa kokemuksen:
        ”Krishna tarvitsee minua.”
        Teologisesti Krishna ei tietenkään ole riippuvainen ihmisestä samalla tavalla kuin ihminen on riippuvainen hänestä. Mutta bhaktin kokemuksessa Jumala antaa itsensä koettavaksi sellaisena, joka ottaa vastaan rakkauden.


      • Anonyymi00207
        UUSI
        Anonyymi00206 kirjoitti:

        Siksi bhaktin Jumala on persoonallinen paljon syvemmällä tavalla kuin ”persoonallinen jumala”


        Tämä on filosofisesti tärkeää.
        ”Persoonallinen Jumala” voi kuulostaa vain siltä, että Jumala on ikään kuin erittäin suuri henkilö.


        Krishna-bhaktissa ajatus on hienovaraisempi.

        Lapsi-Krishna liittyy erityisesti vātsalya-bhāvaan, vanhemmuuden rakkauteen.
        Tässä ihminen ei enää ajattele:
        ”Minä olen pieni ja Jumala on suuri.”
        Vaan:
        ”Minun täytyy huolehtia hänestä.”
        Tämä on häkellyttävä hengellinen käännös.
        Ihminen, joka tavallisesti tarvitsee Jumalaa, saa kokemuksen:
        ”Krishna tarvitsee minua.”
        Teologisesti Krishna ei tietenkään ole riippuvainen ihmisestä samalla tavalla kuin ihminen on riippuvainen hänestä. Mutta bhaktin kokemuksessa Jumala antaa itsensä koettavaksi sellaisena, joka ottaa vastaan rakkauden.

        Tästä päästään ehkä kaikkein syvimpään ajatukseen: Jumala sallii itsensä ”unohtua”
        Krishna-līlāssa hänen jumaluutensa ei aina ole läsnä tietoisuuden etualalla.
        Yaśodā ei joka hetki katso lastaan ja ajattele:
        ”Tämä on Bhagavān.”
        Hän katsoo lastaan ja näkee lapsensa.
        Tätä voidaan kutsua eräänlaiseksi jumalallisen majesteetin peittymiseksi.
        Jos tietoisuus Krishnan kaikkivaltiudesta olisi jatkuvasti läsnä, äidin rakkaus ei voisi olla täysin spontaania. Se olisi jatkuvasti tietoista palvontaa.
        Mutta vātsalya-rakkaudessa Krishna antaa Yaśodān rakastaa häntä äitinä, ei ensisijaisesti palvojana.
        Tämä on ehkä yksi bhakti-teologian kauneimmista ajatuksista:
        Jumala voi olla niin lähellä, että hänen jumaluutensa lakkaa olemasta este läheisyydelle.


      • Anonyymi00208
        UUSI
        Anonyymi00207 kirjoitti:

        Tästä päästään ehkä kaikkein syvimpään ajatukseen: Jumala sallii itsensä ”unohtua”
        Krishna-līlāssa hänen jumaluutensa ei aina ole läsnä tietoisuuden etualalla.
        Yaśodā ei joka hetki katso lastaan ja ajattele:
        ”Tämä on Bhagavān.”
        Hän katsoo lastaan ja näkee lapsensa.
        Tätä voidaan kutsua eräänlaiseksi jumalallisen majesteetin peittymiseksi.
        Jos tietoisuus Krishnan kaikkivaltiudesta olisi jatkuvasti läsnä, äidin rakkaus ei voisi olla täysin spontaania. Se olisi jatkuvasti tietoista palvontaa.
        Mutta vātsalya-rakkaudessa Krishna antaa Yaśodān rakastaa häntä äitinä, ei ensisijaisesti palvojana.
        Tämä on ehkä yksi bhakti-teologian kauneimmista ajatuksista:
        Jumala voi olla niin lähellä, että hänen jumaluutensa lakkaa olemasta este läheisyydelle.

        Ja siksi ”lapsi” ei ole vain pienempi versio Jumalasta
        Tämä on tärkeä ero.
        Krishna-lapsi ei ole:
        Jumala + lapsen ulkonäkö.
        Vaan lapsuus itsessään kuuluu siihen, miten jumalallinen todellisuus voidaan ilmaista.
        Leikki (līlā) ei ole väliaikainen poikkeama jumalallisesta vakavuudesta.
        Leikki on jumalallisen olemassaolon ilmaus.
        Jumalan ei tarvitse tehdä maailmaa jonkin ulkopuolisen tarpeen vuoksi. Hän voi luoda, rakastaa, leikkiä ja esiintyä ilman utilitaristista päämäärää.
        Siksi līlā voidaan nähdä vastakohtana ajatukselle, että kaiken olemassaolon täytyy olla keino johonkin.
        Lapsi leikkii, koska leikki itsessään on mielekästä.
        Krishna leikkii, koska olemassaolo voi olla leikkiä, suhdetta ja rakkautta ilman ulkopuolista tarkoitusta.


      • Anonyymi00209
        UUSI
        Anonyymi00208 kirjoitti:

        Ja siksi ”lapsi” ei ole vain pienempi versio Jumalasta
        Tämä on tärkeä ero.
        Krishna-lapsi ei ole:
        Jumala lapsen ulkonäkö.
        Vaan lapsuus itsessään kuuluu siihen, miten jumalallinen todellisuus voidaan ilmaista.
        Leikki (līlā) ei ole väliaikainen poikkeama jumalallisesta vakavuudesta.
        Leikki on jumalallisen olemassaolon ilmaus.
        Jumalan ei tarvitse tehdä maailmaa jonkin ulkopuolisen tarpeen vuoksi. Hän voi luoda, rakastaa, leikkiä ja esiintyä ilman utilitaristista päämäärää.
        Siksi līlā voidaan nähdä vastakohtana ajatukselle, että kaiken olemassaolon täytyy olla keino johonkin.
        Lapsi leikkii, koska leikki itsessään on mielekästä.
        Krishna leikkii, koska olemassaolo voi olla leikkiä, suhdetta ja rakkautta ilman ulkopuolista tarkoitusta.

        Krishna varastaa vain itseltään, koska koko maailman voi on joka tapauksessa hänen.


        Tätä voi syventää vielä yhdellä askeleella:
        Krishna ei oikeastaan varasta voita. Hän varastaa jotakin, minkä hän on ensin antanut ihmiselle.
        Voi kuuluu hänelle - hän antaa sen ihmiselle - ihminen valmistaa sen rakkaudella - Krishna tulee ja ”varastaa” sen takaisin.


        Syntyy ympyrä:
        Krishna antaa - ihminen vastaanottaa - ihminen rakastaa - Krishna vastaanottaa - rakkaus palaa takaisin lähteeseensä.


        Silloin koko voivarkaus voidaan nähdä eräänlaisena kosmisena leikkimuotona siitä, mitä bhakti tarkoittaa:
        kaikki tulee Jumalasta, kaikki kuuluu viime kädessä Jumalalle, mutta Jumala antaa ihmiselle jotain, jotta ihminen voisi antaa sen hänelle takaisin rakkaudessa.
        Ja ehkä juuri siksi Krishna ei ole tässä kertomuksessa kuningas valtaistuimella.
        Hän on lapsi, jolla on voita suupielissä.
        Äärettömyys on tullut niin lähelle, ettei häntä enää tarvitse kumartaa — häntä voi rakasta


      • Anonyymi00210
        UUSI
        Anonyymi00209 kirjoitti:

        Krishna varastaa vain itseltään, koska koko maailman voi on joka tapauksessa hänen.


        Tätä voi syventää vielä yhdellä askeleella:
        Krishna ei oikeastaan varasta voita. Hän varastaa jotakin, minkä hän on ensin antanut ihmiselle.
        Voi kuuluu hänelle - hän antaa sen ihmiselle - ihminen valmistaa sen rakkaudella - Krishna tulee ja ”varastaa” sen takaisin.


        Syntyy ympyrä:
        Krishna antaa - ihminen vastaanottaa - ihminen rakastaa - Krishna vastaanottaa - rakkaus palaa takaisin lähteeseensä.


        Silloin koko voivarkaus voidaan nähdä eräänlaisena kosmisena leikkimuotona siitä, mitä bhakti tarkoittaa:
        kaikki tulee Jumalasta, kaikki kuuluu viime kädessä Jumalalle, mutta Jumala antaa ihmiselle jotain, jotta ihminen voisi antaa sen hänelle takaisin rakkaudessa.
        Ja ehkä juuri siksi Krishna ei ole tässä kertomuksessa kuningas valtaistuimella.
        Hän on lapsi, jolla on voita suupielissä.
        Äärettömyys on tullut niin lähelle, ettei häntä enää tarvitse kumartaa — häntä voi rakasta

        VOITKO KUVITELLA, ETTÄ YAHWEH TEKISI JOTAKIN TUOLLAISTA, JOTTA JOKU VOISI OTTAA HÄNET SYLIINSÄ – VAI HALUAAKO YAHWEH VAIN SAADA YLITTÄMÄTÖNTÄ YLISTYSTÄ, JOTTA HÄN VOISI TUNTEA ITSENSÄ KAIKKIVALTAISEKSI JA KAIKKIVOIMAKSI?


      • Anonyymi00211
        UUSI
        Anonyymi00208 kirjoitti:

        Ja siksi ”lapsi” ei ole vain pienempi versio Jumalasta
        Tämä on tärkeä ero.
        Krishna-lapsi ei ole:
        Jumala lapsen ulkonäkö.
        Vaan lapsuus itsessään kuuluu siihen, miten jumalallinen todellisuus voidaan ilmaista.
        Leikki (līlā) ei ole väliaikainen poikkeama jumalallisesta vakavuudesta.
        Leikki on jumalallisen olemassaolon ilmaus.
        Jumalan ei tarvitse tehdä maailmaa jonkin ulkopuolisen tarpeen vuoksi. Hän voi luoda, rakastaa, leikkiä ja esiintyä ilman utilitaristista päämäärää.
        Siksi līlā voidaan nähdä vastakohtana ajatukselle, että kaiken olemassaolon täytyy olla keino johonkin.
        Lapsi leikkii, koska leikki itsessään on mielekästä.
        Krishna leikkii, koska olemassaolo voi olla leikkiä, suhdetta ja rakkautta ilman ulkopuolista tarkoitusta.

        Toivottavasti vastauksista oli apua!


    • Anonyymi00016
      UUSI

      Burana

    • Anonyymi00212
      UUSI

      Tässä kohtaus Rukmin kuolemasta Balaraman toimesta noin 3102 eaa. Voisi siis saada käsityksen että Balarama tappoi Rukmin lähes syyttä. Rukmi eli kuitenkin noin 3400 eaa. jolloin hän surmasi salaa naisen ja tuo murha oli ihmiskunnan ensimmäinen salamurha. Tuon naisen surman jälkeen Rukmi (tuolloin edellisessä elämässään 3400 eaa.) surmasi vielä kaksi muuta ihmistä (miestä). Hän ei tuolloin joutunut vastuuseen noista murhista. Rukmi oli yksi asuroista (demoni). Krishnakaan ei surmannut (mm. pesijä) ketään syyttä ellei hän ollut tehnyt jotain, että hän ansaitsi rangaistuksen (kuoleman).

      Hääjuhla: Kohtaus sijoittuu Kṛṣṇan pojanpojan Aniruddhan ja Rukmin pojantyttären Rocanān hääjuhlaan Bhojakaṭan kaupungissa. Rukmi oli Kṛṣṇan päävaimon Rukmiṇīn veli, joka kantoi kaunaa Kṛṣṇalle.

      Noppapeli: Häiden kunniaksi järjestettiin noppapeli, jossa Rukmi haastoi Balaraman. Rukmi voitti aluksi ja pilkkasi Balaramaa. Kun peli eteni, Balarama alkoi voittaa, mutta Rukmi turvautui huijaukseen ja väitti valheellisesti voittaneensa.

      Taivaallinen ääni (Akashvani): Jopa taivaasta kuuluva ääni julisti Balaraman pelin todelliseksi voittajaksi, mutta Rukmi ei suostunut uskomaan sitä.

      Loukkaus ja kuolema: Muiden kuninkaiden yllyttämänä Rukmi pilkkasi Balaramaa sanoen, että tämä on vain pelkkä lehmipaimen, joka ei ymmärrä kuninkaiden noppapeleistä tai sotataidoista mitään. Tästä raivostuneena Balarama tarttui nuijaansa (tai karkea-asteiseen aseeseen) ja löi Rukmin kuoliaaksi.

      • Anonyymi00213
        UUSI

        Tekstissäsi on useita kohtia, jotka ovat hyvin lähellä lähteitä, mutta Rukmīstä, hänen aikaisemmasta elämästään ja kolmesta murhasta esitetty osa ei vaikuta olevan peräisin Śrīmad-Bhāgavatamista eikä mistään muualta.


      • Anonyymi00214
        UUSI
        Anonyymi00213 kirjoitti:

        Tekstissäsi on useita kohtia, jotka ovat hyvin lähellä lähteitä, mutta Rukmīstä, hänen aikaisemmasta elämästään ja kolmesta murhasta esitetty osa ei vaikuta olevan peräisin Śrīmad-Bhāgavatamista eikä mistään muualta.

        Sanskritin parigham udyamya jaghne (10.61.36) tarkoittaa, että Balarāma nosti parigha-aseensa ja surmasi Rukmīn. Joissakin englanninkielisissä käännöksissä se käännetään klubiksi/nuijaksi.


      • Anonyymi00215
        UUSI
        Anonyymi00214 kirjoitti:

        Sanskritin parigham udyamya jaghne (10.61.36) tarkoittaa, että Balarāma nosti parigha-aseensa ja surmasi Rukmīn. Joissakin englanninkielisissä käännöksissä se käännetään klubiksi/nuijaksi.

        Mutta tämä osa tekstistäsi on ongelmallinen
        "Rukmi eli kuitenkin noin 3400 eaa. jolloin hän surmasi salaa naisen ja tuo murha oli ihmiskunnan ensimmäinen salamurha."
        "Tuon naisen surman jälkeen Rukmi ... surmasi vielä kaksi muuta ihmistä."
        "Rukmi oli yksi asuroista (demoni)."
        Tälle väitteelle ei saa tukea mistään Śrīmad-Bhāgavatamista tai Gauḍīya -lähteistä. Päinvastoin Bhāgavata 10.61 käsittelee Rukmīn elämää tässä inkarnaatiossa, mutta ei kerro hänen olleen edellisessä elämässä henkilö, joka olisi vuonna 3400 eaa. murhannut naisen ja kaksi miestä.


      • Anonyymi00216
        UUSI
        Anonyymi00215 kirjoitti:

        Mutta tämä osa tekstistäsi on ongelmallinen
        "Rukmi eli kuitenkin noin 3400 eaa. jolloin hän surmasi salaa naisen ja tuo murha oli ihmiskunnan ensimmäinen salamurha."
        "Tuon naisen surman jälkeen Rukmi ... surmasi vielä kaksi muuta ihmistä."
        "Rukmi oli yksi asuroista (demoni)."
        Tälle väitteelle ei saa tukea mistään Śrīmad-Bhāgavatamista tai Gauḍīya -lähteistä. Päinvastoin Bhāgavata 10.61 käsittelee Rukmīn elämää tässä inkarnaatiossa, mutta ei kerro hänen olleen edellisessä elämässä henkilö, joka olisi vuonna 3400 eaa. murhannut naisen ja kaksi miestä.

        Rukmī ei ollut viaton henkilö, jonka Balarāma tappoi ilman mitään moraalista taustaa, siihen löytyy paljon vahvempaa lähdeaineistoa kuin tuo 3400 eaa. -kertomus.
        Hän vannoi tappavansa Kṛṣṇan. Gauḍīya-kommentaareissa Rukmīä kuvataan pahantahtoisena/vihamielisenä henkilönä.
        Myöhemmin hän huijasi nopanheitossa ja loukkasi Balarāmaa.
        Balarāma tappoi hänet.
        Kṛṣṇa ei tässä tilanteessa ilmaissut tappamisesta hyväksyntää eikä


      • Anonyymi00217
        UUSI
        Anonyymi00216 kirjoitti:

        Rukmī ei ollut viaton henkilö, jonka Balarāma tappoi ilman mitään moraalista taustaa, siihen löytyy paljon vahvempaa lähdeaineistoa kuin tuo 3400 eaa. -kertomus.
        Hän vannoi tappavansa Kṛṣṇan. Gauḍīya-kommentaareissa Rukmīä kuvataan pahantahtoisena/vihamielisenä henkilönä.
        Myöhemmin hän huijasi nopanheitossa ja loukkasi Balarāmaa.
        Balarāma tappoi hänet.
        Kṛṣṇa ei tässä tilanteessa ilmaissut tappamisesta hyväksyntää eikä

        Rukmī todella liittyy asuroihin, demoneihin.

        Mahābhārata, Ādi-parva 67 sanoo nimenomaisesti, että Rukmī syntyi maan päälle Krodhavaśa-asurojen joukosta. Samassa luettelossa mainitaan mm. Dantavakra, Durjaya, Rukmī ja Ekalavya.


      • Anonyymi00218
        UUSI
        Anonyymi00217 kirjoitti:

        Rukmī todella liittyy asuroihin, demoneihin.

        Mahābhārata, Ādi-parva 67 sanoo nimenomaisesti, että Rukmī syntyi maan päälle Krodhavaśa-asurojen joukosta. Samassa luettelossa mainitaan mm. Dantavakra, Durjaya, Rukmī ja Ekalavya.

        Mutta "edellinen elämä noin 3400 eaa." on eri asia


      • Anonyymi00219
        UUSI
        Anonyymi00218 kirjoitti:

        Mutta "edellinen elämä noin 3400 eaa." on eri asia

        Mahābhāratan kertomus on pikemminkin:
        Krodhavaśa-asurat - syntyivät maan päälle useina kuninkaina - yksi näistä oli Rukmī.
        Se ei ole kertomus Rukmīn aikaisemmasta ihmiselämästä.
        Toisin sanoen:
        "Rukmī oli Krodhavaśa-asuran inkarnaatio/osuus"


      • Anonyymi00220
        UUSI
        Anonyymi00219 kirjoitti:

        Mahābhāratan kertomus on pikemminkin:
        Krodhavaśa-asurat - syntyivät maan päälle useina kuninkaina - yksi näistä oli Rukmī.
        Se ei ole kertomus Rukmīn aikaisemmasta ihmiselämästä.
        Toisin sanoen:
        "Rukmī oli Krodhavaśa-asuran inkarnaatio/osuus"

        Yksi asia kannattaa vielä tarkistaa ennen kuin poistamme 3400 eaa. -kohdan kokonaan: mistä juuri sinä olet saanut tuon tiedon? Jos sinulla on esimerkiksi kirjan nimi, verkkosivu, video, luento tai edes lause, jossa kerrotaan "Rukmi killed a woman...", lähetä se.


      • Anonyymi00221
        UUSI
        Anonyymi00220 kirjoitti:

        Yksi asia kannattaa vielä tarkistaa ennen kuin poistamme 3400 eaa. -kohdan kokonaan: mistä juuri sinä olet saanut tuon tiedon? Jos sinulla on esimerkiksi kirjan nimi, verkkosivu, video, luento tai edes lause, jossa kerrotaan "Rukmi killed a woman...", lähetä se.

        mistä juuri sinä olet saanut tuon tiedon?


      • Anonyymi00222
        UUSI
        Anonyymi00221 kirjoitti:

        mistä juuri sinä olet saanut tuon tiedon?

        Mutta IKUISESSA helvetissä ketään ei kiduteta.


      • Anonyymi00223
        UUSI
        Anonyymi00221 kirjoitti:

        mistä juuri sinä olet saanut tuon tiedon?

        En ymmärrä tätä jatkuvaa puhetta kuolemasta – en ymmärrä, mikä kuolemassa on niin pelottavaa, varsinkin kun minulle sopisi mainiosti, jos voisin vain kuolla ja vapautua; tietenkin se sopisi minulle mainiosti. Mikä kuolemassa on niin pahaa, varsinkin kun se tuo mukanaan vapautuksen – se on vain haave ja unelma monelle.


      • Anonyymi00224
        UUSI
        Anonyymi00220 kirjoitti:

        Yksi asia kannattaa vielä tarkistaa ennen kuin poistamme 3400 eaa. -kohdan kokonaan: mistä juuri sinä olet saanut tuon tiedon? Jos sinulla on esimerkiksi kirjan nimi, verkkosivu, video, luento tai edes lause, jossa kerrotaan "Rukmi killed a woman...", lähetä se.

        Aluksi, kun olin kristitty, pelkäsin kuolemaa kauheasti, mutta nyt en enää pelkää. Ja jos Jumala tappaisi, se toisi vapautuksen – onko elämä maan päällä todella niin paljon paratiisin kaltaista, että kuolema on niin kamalaa?


      • Anonyymi00225
        UUSI
        Anonyymi00224 kirjoitti:

        Aluksi, kun olin kristitty, pelkäsin kuolemaa kauheasti, mutta nyt en enää pelkää. Ja jos Jumala tappaisi, se toisi vapautuksen – onko elämä maan päällä todella niin paljon paratiisin kaltaista, että kuolema on niin kamalaa?

        Krishna että Balarāma antavat vapautuksen (mokshan). Kaikki heidän surmaamansa eivät välttämättä saa täsmälleen samaa vapautuksen muotoa. Teksteissä erotellaan esimerkiksi Brahmaniin sulautuminen, Jumalan asuinsijaan pääseminen ja korkeammat bhaktiin liittyvät päämäärät jne.

        Krishna ja Balarāma voivat vapauttaa ihmisen jopa tappamalla tämän.


        Se ei kuitenkaan tarkoita, että tavallinen ihminen voisi päätellä omasta kuolemastaan saavansa mokshan.


      • Anonyymi00226
        UUSI
        Anonyymi00225 kirjoitti:

        Krishna että Balarāma antavat vapautuksen (mokshan). Kaikki heidän surmaamansa eivät välttämättä saa täsmälleen samaa vapautuksen muotoa. Teksteissä erotellaan esimerkiksi Brahmaniin sulautuminen, Jumalan asuinsijaan pääseminen ja korkeammat bhaktiin liittyvät päämäärät jne.

        Krishna ja Balarāma voivat vapauttaa ihmisen jopa tappamalla tämän.


        Se ei kuitenkaan tarkoita, että tavallinen ihminen voisi päätellä omasta kuolemastaan saavansa mokshan.

        Balarama on Krishnan ensimmäinen laajentuma.
        Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden (Bhagavān) luonne on samanaikaisesti yksi ja moninainen. Tämä ei ole ristiriita, vaan Jumalan käsittämättömän energian (acintya-śakti) ilmentymä. Śrī Krishna on svayam-bhagavān, alkuperäinen Korkein Jumala, josta kaikki muut Jumalan muodot, laajentumat ja avatarat lähtevät.

        Krishnalla on veli, Śrī Balarāma, joka on täysin Jumala, mutta ei erillinen Jumala. Vastaus kysymykseen “Jos Jumala on yksi, kuinka Hän voi olla kaksi?” kuuluu:
        Jumala on yksi olemukseltaan, mutta moninainen persoonallisissa ilmentymissään.


      • Anonyymi00227
        UUSI
        Anonyymi00226 kirjoitti:

        Balarama on Krishnan ensimmäinen laajentuma.
        Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden (Bhagavān) luonne on samanaikaisesti yksi ja moninainen. Tämä ei ole ristiriita, vaan Jumalan käsittämättömän energian (acintya-śakti) ilmentymä. Śrī Krishna on svayam-bhagavān, alkuperäinen Korkein Jumala, josta kaikki muut Jumalan muodot, laajentumat ja avatarat lähtevät.

        Krishnalla on veli, Śrī Balarāma, joka on täysin Jumala, mutta ei erillinen Jumala. Vastaus kysymykseen “Jos Jumala on yksi, kuinka Hän voi olla kaksi?” kuuluu:
        Jumala on yksi olemukseltaan, mutta moninainen persoonallisissa ilmentymissään.

        Balarāma – Krishnan ensimmäinen laajentuma

        Balarāma on Krishnan ensimmäinen henkilökohtainen laajentuma (prathama-vyūha). He ovat:

        yhtä ikuisia

        yhtä kaikkivoipia

        yhtä tietoisia

        yhtä jumalallisia

        mutta Heillä on eri tehtävät ja suhteet.


      • Anonyymi00229
        UUSI

        Balarāma ilmentää Krishnan palvelun ja henkisen voiman (sandhinī-śakti). Hänen kauttaan ilmenevät:

        kaikki Vishnun muodot

        koko henkimaailma (Vaikuṇṭha)

        jne.


      • Anonyymi00231
        UUSI

        Yksi tuli, monta liekkiä – kynttilävertaus

        Kynttilävertaus selittää tämän syvällisen totuuden kauniisti:

        Yksi kynttilä sytyttää toiset.
        Kaikki palavat yhtä kirkkaasti.
        Yksikään ei ole heikompi tai vahvempi.

        Silti on alkuperäinen kynttilä.


      • Anonyymi00232
        UUSI
        Anonyymi00231 kirjoitti:

        Yksi tuli, monta liekkiä – kynttilävertaus

        Kynttilävertaus selittää tämän syvällisen totuuden kauniisti:

        Yksi kynttilä sytyttää toiset.
        Kaikki palavat yhtä kirkkaasti.
        Yksikään ei ole heikompi tai vahvempi.

        Silti on alkuperäinen kynttilä.

        Samalla tavoin Krishna laajentuu:

        Balarāmana

        Mahā-Vishnuna

        Garbhodakaśāyī Vishnuna

        Kṣīrodakaśāyī Vishnuna

        sekä avataroina kuten Nṛsiṁhadeva, Varāha ja Kūrma

        Nämä eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan täydellisiä persoonallisia ilmentymiä.


      • Anonyymi00233
        UUSI
        Anonyymi00232 kirjoitti:

        Samalla tavoin Krishna laajentuu:

        Balarāmana

        Mahā-Vishnuna

        Garbhodakaśāyī Vishnuna

        Kṣīrodakaśāyī Vishnuna

        sekä avataroina kuten Nṛsiṁhadeva, Varāha ja Kūrma

        Nämä eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan täydellisiä persoonallisia ilmentymiä.

        Jos Balarama tappaisi minut nyt- kyllä minulle kelpaisi. Saisin vapautuksen heti!


      • Anonyymi00234
        UUSI
        Anonyymi00232 kirjoitti:

        Samalla tavoin Krishna laajentuu:

        Balarāmana

        Mahā-Vishnuna

        Garbhodakaśāyī Vishnuna

        Kṣīrodakaśāyī Vishnuna

        sekä avataroina kuten Nṛsiṁhadeva, Varāha ja Kūrma

        Nämä eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan täydellisiä persoonallisia ilmentymiä.

        Krishna ei koskaan vähene

        Kun Krishna laajentuu, Hän:

        ei jaa voimaansa osiin

        ei heikkene

        ei lakkaa olemasta alkuperäinen

        Hän pysyy aina:

        ādyaṁ purāṇa-puruṣaṁ nava-yauvanaṁ ca
        ikuisesti nuorena, ikuisesti Korkeimpana.


      • Anonyymi00235
        UUSI
        Anonyymi00234 kirjoitti:

        Krishna ei koskaan vähene

        Kun Krishna laajentuu, Hän:

        ei jaa voimaansa osiin

        ei heikkene

        ei lakkaa olemasta alkuperäinen

        Hän pysyy aina:

        ādyaṁ purāṇa-puruṣaṁ nava-yauvanaṁ ca
        ikuisesti nuorena, ikuisesti Korkeimpana.

        Jumala on yksi, mutta ei rajoittunut yhteen muotoon

        Balarāma on Jumala, koska Hän on Krishnan täydellinen laajentuma

        Krishna on aina alkuperäinen lähde

        Jumalan moninaisuus lisää Hänen kirkkauttaan, ei vähennä Hänen ykseyttään

        Tämä on acintya-bhedābheda-tattva:
        samanaikainen ykseys ja ero – Jumalan käsittämätön kauneus.

        Śrī Krishna ja Śrī Balarāma.


      • Anonyymi00236
        UUSI
        Anonyymi00235 kirjoitti:

        Jumala on yksi, mutta ei rajoittunut yhteen muotoon

        Balarāma on Jumala, koska Hän on Krishnan täydellinen laajentuma

        Krishna on aina alkuperäinen lähde

        Jumalan moninaisuus lisää Hänen kirkkauttaan, ei vähennä Hänen ykseyttään

        Tämä on acintya-bhedābheda-tattva:
        samanaikainen ykseys ja ero – Jumalan käsittämätön kauneus.

        Śrī Krishna ja Śrī Balarāma.

        Krishna – täydellinen lähde, joka ei koskaan vähene

        Gaudiya-vaishnavalainen johtopäätös on ratkaiseva:

        Kun Kṛṣṇa laajentuu, Hän ei koskaan vähene.

        Krishna on absoluuttinen, ja siksi Hänen olemuksessaan ei päde aineellisen maailman matematiikka. Täydellisestä voidaan ottaa täydellistä, ja silti täydellinen jää jäljelle. Tämä on mahdollista vain Absoluuttisessa Todellisuudessa.


      • Anonyymi00237
        UUSI
        Anonyymi00236 kirjoitti:

        Krishna – täydellinen lähde, joka ei koskaan vähene

        Gaudiya-vaishnavalainen johtopäätös on ratkaiseva:

        Kun Kṛṣṇa laajentuu, Hän ei koskaan vähene.

        Krishna on absoluuttinen, ja siksi Hänen olemuksessaan ei päde aineellisen maailman matematiikka. Täydellisestä voidaan ottaa täydellistä, ja silti täydellinen jää jäljelle. Tämä on mahdollista vain Absoluuttisessa Todellisuudessa.

        Tämä mantra:

        kumoaa käsityksen, että Jumala ”menettäisi” jotain luodessaan

        selittää, miksi Jumala voi laajentua lukemattomiksi muodoiksi ja avataroiksi

        vahvistaa, että Krishna pysyy aina alkuperäisenä Korkeimpana Persoonana

        Ykseys ja ero – acintya-bhedābheda

        Tämä kutsurukous on suora ilmaus Śrī Caitanya Mahāprabhun opetuksesta:
        acintya-bhedābheda-tattva – käsittämätön samanaikainen ykseys ja ero.

        Maailma on yhtä Kṛṣṇan kanssa, koska se on Hänen energiaansa

        Maailma on eri Kṛṣṇasta, koska Hän on aina itsenäinen, persoonallinen ja transsendentaalinen


      • Anonyymi00238
        UUSI
        Anonyymi00237 kirjoitti:

        Tämä mantra:

        kumoaa käsityksen, että Jumala ”menettäisi” jotain luodessaan

        selittää, miksi Jumala voi laajentua lukemattomiksi muodoiksi ja avataroiksi

        vahvistaa, että Krishna pysyy aina alkuperäisenä Korkeimpana Persoonana

        Ykseys ja ero – acintya-bhedābheda

        Tämä kutsurukous on suora ilmaus Śrī Caitanya Mahāprabhun opetuksesta:
        acintya-bhedābheda-tattva – käsittämätön samanaikainen ykseys ja ero.

        Maailma on yhtä Kṛṣṇan kanssa, koska se on Hänen energiaansa

        Maailma on eri Kṛṣṇasta, koska Hän on aina itsenäinen, persoonallinen ja transsendentaalinen

        Krishna ei ole kadonnut luomakuntaan (kuten impersonalismi väittää)

        eikä maailma ole Jumalasta riippumaton (kuten materialismi väittää)


      • Anonyymi00239
        UUSI
        Anonyymi00220 kirjoitti:

        Yksi asia kannattaa vielä tarkistaa ennen kuin poistamme 3400 eaa. -kohdan kokonaan: mistä juuri sinä olet saanut tuon tiedon? Jos sinulla on esimerkiksi kirjan nimi, verkkosivu, video, luento tai edes lause, jossa kerrotaan "Rukmi killed a woman...", lähetä se.

        Rukmī ei ollut tässä kertomuksessa vain satunnainen Balarāman uhri. Mahābhāratan mukaan hän syntyi Krodhavaśa-asurien joukosta. Hänen käyttäytymisensä Kṛṣṇaa kohtaan oli toistuvasti vihamielistä: hän yritti estää Rukmiṇīn avioliiton Kṛṣṇan kanssa, hän vannoi tappavansa tämän. Myöhemmin Aniruddhan ja Rocaṇān häissä Rukmī haastoi Balarāman Kommentaareissa Rukmī kuvataan pahana.
        Sen sijaan väitteelle, että Rukmī olisi aikaisemmassa elämässään noin 3400 eaa. murhannut ensin naisen ja sen jälkeen kaksi miestä, ei ole löytänyt vahvistavaa lähdettä. Tätä väitettä ei siksi kannata esittää faktana ilman alkuperäistä lähdeviitettä.


      • Anonyymi00240
        UUSI
        Anonyymi00224 kirjoitti:

        Aluksi, kun olin kristitty, pelkäsin kuolemaa kauheasti, mutta nyt en enää pelkää. Ja jos Jumala tappaisi, se toisi vapautuksen – onko elämä maan päällä todella niin paljon paratiisin kaltaista, että kuolema on niin kamalaa?

        onko elämä maan päällä todella niin paljon paratiisin kaltaista, että kuolema on niin kamalaa?


      • Anonyymi00241
        UUSI
        Anonyymi00240 kirjoitti:

        onko elämä maan päällä todella niin paljon paratiisin kaltaista, että kuolema on niin kamalaa?

        Mitä ihmiset menettäisivät, jos Jumala itse tappaisi heidät? Loppujen lopuksi he vain voittaisivat ja vapautuisivat – onko se todella niin paha asia?

        Onko elämä maan päällä todella niin paratiisin kaltaista, että se on elämisen arvoista pelkästään siksi, että se on täällä?

        Onko elämä täällä todella niin taivaallista? En usko niin, eivätkä monet muutkaan.

        Miksi tehdä siitä niin suurta numeroa?

        Kukaan sen jälkeen IKUISEEN helvettiin ei mene!


      • Anonyymi00242
        UUSI
        Anonyymi00241 kirjoitti:

        Mitä ihmiset menettäisivät, jos Jumala itse tappaisi heidät? Loppujen lopuksi he vain voittaisivat ja vapautuisivat – onko se todella niin paha asia?

        Onko elämä maan päällä todella niin paratiisin kaltaista, että se on elämisen arvoista pelkästään siksi, että se on täällä?

        Onko elämä täällä todella niin taivaallista? En usko niin, eivätkä monet muutkaan.

        Miksi tehdä siitä niin suurta numeroa?

        Kukaan sen jälkeen IKUISEEN helvettiin ei mene!

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.


      • Anonyymi00243
        UUSI
        Anonyymi00242 kirjoitti:

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.


        En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.
        Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.
        Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.

        Miksi kristityt eivät itse mieti Jeesusken luonteen muuttumista ”toisessa tulemisessa”?


        "Toinen tuleminen"

        On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


        En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.



        Voiko rakkaus vaihtaa kirveeseen?
        On hämmentävää seurata, kuinka jotkut onnistuvat maalaamaan rakkauden opettajasta hahmon, joka toisessa näytöksessä saapuu näyttämölle kirves olallaan. Ensimmäisessä näytöksessä kehotetaan rakastamaan vihollisia, antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja kääntämään toinen poski. Toisessa näytöksessä sama henkilö olisi yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on joukkotuho. Aikamoinen luonteenkehitys.
        Jos joku kirjoittaisi tällaisen henkilöhahmon romaaniin, kustannustoimittaja kysyisi ensimmäiseksi, missä välissä päähenkilö muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Missä luvussa myötätunto vaihtui miekkaan? Missä kohdassa laupeus korvattiin verilöylyllä? Ja ennen kaikkea: miksi?
        Juuri tässä kohtaa satiiri alkaa kirjoittaa itse itseään. Rakkauden sanomasta tehdään joskus niin monimutkainen, että lopulta rakkaus jää sivuosaan ja pelko nousee päähenkilöksi. Armosta tulee alaviite, mutta rangaistuksesta pääotsikko. Lempeydestä muistetaan muutama lause, mutta tuomiosta rakennetaan kokonainen maailmankuva.
        Jos Jeesuksen luonne todella on muuttumaton, miksi hänen pitäisi toisessa tulemisessaan käyttäytyä kuin täysin eri hahmo? Ajatus muistuttaa sitä, että palokunta saapuisi sammuttamaan tulipaloa bensiinillä ja selittäisi sen olevan sama palvelu kuin ennenkin, vain hieman päättäväisemmällä otteella.
        Ehkä ongelma ei olekaan Jeesuksen luonteessa, vaan siinä, miten ihmiset toisinaan haluavat nähdä hänet. Rakkauden opettaja ei tunnu kaikille riittävän, joten hänen käteensä piirretään ase ja hänen sanoihinsa lisätään uhkauksia, joita hänen omasta opetuksestaan on vaikea löytää. Näin syntyy erikoinen paradoksi: mitä enemmän puhutaan muuttumattomasta Vapahtajasta, sitä enemmän hänen luonteensa näyttää muuttuvan.
        Jos rakkaus tarvitsee kirveen todistaakseen olevansa rakkautta, on ehkä syytä kysyä, onko kyse enää samasta henkilöstä vai vain ihmisten omista peloista, jotka on puettu pyhään asuun.


        Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu teloitusväline. Väline ei muuta teon luonnetta. Murha on murha, riippumatta siitä, millä se tehdään.

        Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

        Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

        Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

        Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

        Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.


      • Anonyymi00244
        UUSI
        Anonyymi00243 kirjoitti:

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.


        En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.
        Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.
        Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.

        Miksi kristityt eivät itse mieti Jeesusken luonteen muuttumista ”toisessa tulemisessa”?


        "Toinen tuleminen"

        On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


        En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.



        Voiko rakkaus vaihtaa kirveeseen?
        On hämmentävää seurata, kuinka jotkut onnistuvat maalaamaan rakkauden opettajasta hahmon, joka toisessa näytöksessä saapuu näyttämölle kirves olallaan. Ensimmäisessä näytöksessä kehotetaan rakastamaan vihollisia, antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja kääntämään toinen poski. Toisessa näytöksessä sama henkilö olisi yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on joukkotuho. Aikamoinen luonteenkehitys.
        Jos joku kirjoittaisi tällaisen henkilöhahmon romaaniin, kustannustoimittaja kysyisi ensimmäiseksi, missä välissä päähenkilö muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Missä luvussa myötätunto vaihtui miekkaan? Missä kohdassa laupeus korvattiin verilöylyllä? Ja ennen kaikkea: miksi?
        Juuri tässä kohtaa satiiri alkaa kirjoittaa itse itseään. Rakkauden sanomasta tehdään joskus niin monimutkainen, että lopulta rakkaus jää sivuosaan ja pelko nousee päähenkilöksi. Armosta tulee alaviite, mutta rangaistuksesta pääotsikko. Lempeydestä muistetaan muutama lause, mutta tuomiosta rakennetaan kokonainen maailmankuva.
        Jos Jeesuksen luonne todella on muuttumaton, miksi hänen pitäisi toisessa tulemisessaan käyttäytyä kuin täysin eri hahmo? Ajatus muistuttaa sitä, että palokunta saapuisi sammuttamaan tulipaloa bensiinillä ja selittäisi sen olevan sama palvelu kuin ennenkin, vain hieman päättäväisemmällä otteella.
        Ehkä ongelma ei olekaan Jeesuksen luonteessa, vaan siinä, miten ihmiset toisinaan haluavat nähdä hänet. Rakkauden opettaja ei tunnu kaikille riittävän, joten hänen käteensä piirretään ase ja hänen sanoihinsa lisätään uhkauksia, joita hänen omasta opetuksestaan on vaikea löytää. Näin syntyy erikoinen paradoksi: mitä enemmän puhutaan muuttumattomasta Vapahtajasta, sitä enemmän hänen luonteensa näyttää muuttuvan.
        Jos rakkaus tarvitsee kirveen todistaakseen olevansa rakkautta, on ehkä syytä kysyä, onko kyse enää samasta henkilöstä vai vain ihmisten omista peloista, jotka on puettu pyhään asuun.


        Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu teloitusväline. Väline ei muuta teon luonnetta. Murha on murha, riippumatta siitä, millä se tehdään.

        Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

        Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

        Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

        Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

        Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.


        Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

        Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

        Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

        Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

        Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.

        Joten kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan jokin toinen hahmo. Jos Jeesuksen luonne on rakkauden, armon ja myötätunnon luonne, hänen olisi vaikea muuttua niin perusteellisesti, että hän alkaisi surmata ihmisiä heidän uskonsa vuoksi. Tällainen muutos tekisi hänestä käytännössä toisen persoonan.
        On myös mahdollista tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Eri maailmanuskonnot saattavat kuvata samankaltaisia tai rinnakkaisia tapahtumia, mutta käyttävät niistä eri nimiä, symboleja ja kertomuksia. Sama ilmiö voidaan nähdä erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista näkökulmista, jolloin hahmot eivät välttämättä ole samoja, vaikka kertomuksissa olisi yhtäläisyyksiä.

        Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa esiintyy kertomuksia maailman lopusta, maailman uudistumisesta tai aikakauden päättymisestä sekä pelastaja- tai uudistajahahmosta. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö vertailevassa uskontotieteessä.

        Raamattu: Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio.
        Avesta: pelastajahahmo Saoshyant uudistaa maailman aikojen lopussa.
        Muinaisessa Norse mythology: Ragnarök, jonka jälkeen maailma uudistuu.
        Maya civilization: aikakäsitys perustui sykleihin. Suosittu ajatus siitä, että mayat olisivat ennustaneet maailmanlopun vuodelle 2012, ei vastaa heidän tekstejään; kyse oli yhden pitkän kalenterijakson päättymisestä ja uuden alkamisesta.
        Sumer: tunnetaan myyttejä suurista tulvista ja jumalten toiminnasta, mutta ei samanlaista yhtenäistä "maailmanloppu ja pelastaja" -oppia kuin esimerkiksi kristinuskossa tai zoroastrismissa.

        Monissa maailmanuskonnoissa ja muinaisissa kulttuureissa esiintyy kertomuksia aikakauden päättymisestä, maailman uudistumisesta ja joskus myös pelastaja- tai uudistajahahmosta. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti, nämä kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on kautta historian ollut tarve pohtia maailman kohtaloa ja toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Jotkut tulkitsevat nämä kertomukset viittauksiksi samaan todellisuuteen, kun taas toiset pitävät niitä toisistaan riippumattomina uskonnollisina perinteinä.

        Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
        Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
        Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?


      • Anonyymi00245
        UUSI
        Anonyymi00244 kirjoitti:

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.


        Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

        Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

        Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

        Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

        Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.

        Joten kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan jokin toinen hahmo. Jos Jeesuksen luonne on rakkauden, armon ja myötätunnon luonne, hänen olisi vaikea muuttua niin perusteellisesti, että hän alkaisi surmata ihmisiä heidän uskonsa vuoksi. Tällainen muutos tekisi hänestä käytännössä toisen persoonan.
        On myös mahdollista tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Eri maailmanuskonnot saattavat kuvata samankaltaisia tai rinnakkaisia tapahtumia, mutta käyttävät niistä eri nimiä, symboleja ja kertomuksia. Sama ilmiö voidaan nähdä erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista näkökulmista, jolloin hahmot eivät välttämättä ole samoja, vaikka kertomuksissa olisi yhtäläisyyksiä.

        Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa esiintyy kertomuksia maailman lopusta, maailman uudistumisesta tai aikakauden päättymisestä sekä pelastaja- tai uudistajahahmosta. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö vertailevassa uskontotieteessä.

        Raamattu: Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio.
        Avesta: pelastajahahmo Saoshyant uudistaa maailman aikojen lopussa.
        Muinaisessa Norse mythology: Ragnarök, jonka jälkeen maailma uudistuu.
        Maya civilization: aikakäsitys perustui sykleihin. Suosittu ajatus siitä, että mayat olisivat ennustaneet maailmanlopun vuodelle 2012, ei vastaa heidän tekstejään; kyse oli yhden pitkän kalenterijakson päättymisestä ja uuden alkamisesta.
        Sumer: tunnetaan myyttejä suurista tulvista ja jumalten toiminnasta, mutta ei samanlaista yhtenäistä "maailmanloppu ja pelastaja" -oppia kuin esimerkiksi kristinuskossa tai zoroastrismissa.

        Monissa maailmanuskonnoissa ja muinaisissa kulttuureissa esiintyy kertomuksia aikakauden päättymisestä, maailman uudistumisesta ja joskus myös pelastaja- tai uudistajahahmosta. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti, nämä kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on kautta historian ollut tarve pohtia maailman kohtaloa ja toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Jotkut tulkitsevat nämä kertomukset viittauksiksi samaan todellisuuteen, kun taas toiset pitävät niitä toisistaan riippumattomina uskonnollisina perinteinä.

        Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
        Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
        Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?

        Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
        Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
        Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
        Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne


      • Anonyymi00246
        UUSI
        Anonyymi00245 kirjoitti:

        Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
        Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
        Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
        Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.

        Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
        Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
        Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?
        Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
        Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
        Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
        Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne kertovat myös ihmisestä itsestään — hänen kaipuustaan oikeudenmukaisuuteen, hänen pelostaan kaaosta kohtaan ja hänen toivostaan, että jonain päivänä maailma olisi jälleen tasapainossa.

        Kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku muu
        Jos aikojen lopun hahmo saapuu tuhoamaan ihmisiä ja ratkaisemaan uskonkysymyksiä väkivallalla, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi Jeesus. Jos Jeesuksen olemus perustuu rakkauteen, armoon, anteeksiantoon ja ihmisten pelastamiseen, hänen ei voisi ajatella muuttuvan täysin vastakkaiseksi hahmoksi.
        Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
        Jos joku tulevaisuuden hahmo toimisi näin, kyseessä olisi silloin jokin muu hahmo tai jokin toinen tulkinta samankaltaisesta lopunajan kertomuksesta. Se ei olisi enää sama Jeesus, jonka sanoma tunnetaan rakkaudesta ja armosta.
        Eri maailmanuskonnot voivat kuvata samankaltaisia teemoja eri nimillä ja symboleilla. Maailman loppu, uusi aikakausi ja järjestyksen palautuminen esiintyvät monissa perinteissä, mutta hahmot eivät välttämättä ole samoja. Jos hahmon luonne, tehtävä ja toiminta ovat täysin erilaisia, on perusteltua kysyä, puhutaanko enää samasta olennosta vai kokonaan toisesta kuvasta.

        Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
        Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.
        Siksi ajatus siitä, että Jeesus muuttuisi rakkauden opettajasta väkivallan toteuttajaksi, tuntuu monista vaikeasti ymmärrettävältä. Ongelma ei ole siinä, käytetäänkö kirvestä, miekkaa tai jotakin muuta välinettä. Ongelma on itse teossa: rakkauden ja massiivisen tuhoamisen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
        Jos jokin hahmo ilmestyisi ja toimisi näin, olisi loogista kysyä, onko kyseessä enää sama Jeesus vai jokin toinen hahmo, joka on saanut hänen nimensä tai johon häntä verrataan. Jeesuksen opetukset yhdistetään yleensä rakkauteen, anteeksiantoon ja ihmisen sisäiseen muuttumiseen, eivät mielivaltaiseen väkivaltaan.
        Siksi ajatus ei ole vain siitä, mitä joku tekee, vaan siitä, kuka hän todella on. Jos hahmon luonne, tarkoitus ja toimintatapa muuttuvat täysin vastakkaisiksi, silloin herää kysymys: puhutaanko enää samasta henkilöstä vai jostakin aivan muusta?


      • Anonyymi00247
        UUSI
        Anonyymi00246 kirjoitti:

        Ei pidä sekoittaa tätä Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus ensin tappaa ihmisiä ja lähettää heidät sitten ikuiseen helvettiin.

        Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
        Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
        Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?
        Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
        Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
        Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
        Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne kertovat myös ihmisestä itsestään — hänen kaipuustaan oikeudenmukaisuuteen, hänen pelostaan kaaosta kohtaan ja hänen toivostaan, että jonain päivänä maailma olisi jälleen tasapainossa.

        Kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku muu
        Jos aikojen lopun hahmo saapuu tuhoamaan ihmisiä ja ratkaisemaan uskonkysymyksiä väkivallalla, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi Jeesus. Jos Jeesuksen olemus perustuu rakkauteen, armoon, anteeksiantoon ja ihmisten pelastamiseen, hänen ei voisi ajatella muuttuvan täysin vastakkaiseksi hahmoksi.
        Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
        Jos joku tulevaisuuden hahmo toimisi näin, kyseessä olisi silloin jokin muu hahmo tai jokin toinen tulkinta samankaltaisesta lopunajan kertomuksesta. Se ei olisi enää sama Jeesus, jonka sanoma tunnetaan rakkaudesta ja armosta.
        Eri maailmanuskonnot voivat kuvata samankaltaisia teemoja eri nimillä ja symboleilla. Maailman loppu, uusi aikakausi ja järjestyksen palautuminen esiintyvät monissa perinteissä, mutta hahmot eivät välttämättä ole samoja. Jos hahmon luonne, tehtävä ja toiminta ovat täysin erilaisia, on perusteltua kysyä, puhutaanko enää samasta olennosta vai kokonaan toisesta kuvasta.

        Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
        Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.
        Siksi ajatus siitä, että Jeesus muuttuisi rakkauden opettajasta väkivallan toteuttajaksi, tuntuu monista vaikeasti ymmärrettävältä. Ongelma ei ole siinä, käytetäänkö kirvestä, miekkaa tai jotakin muuta välinettä. Ongelma on itse teossa: rakkauden ja massiivisen tuhoamisen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
        Jos jokin hahmo ilmestyisi ja toimisi näin, olisi loogista kysyä, onko kyseessä enää sama Jeesus vai jokin toinen hahmo, joka on saanut hänen nimensä tai johon häntä verrataan. Jeesuksen opetukset yhdistetään yleensä rakkauteen, anteeksiantoon ja ihmisen sisäiseen muuttumiseen, eivät mielivaltaiseen väkivaltaan.
        Siksi ajatus ei ole vain siitä, mitä joku tekee, vaan siitä, kuka hän todella on. Jos hahmon luonne, tarkoitus ja toimintatapa muuttuvat täysin vastakkaisiksi, silloin herää kysymys: puhutaanko enää samasta henkilöstä vai jostakin aivan muusta?

        Ajatus siitä, että ihmisiä tapettaisiin vain siksi, että he uskovat eri tavalla tai ymmärtävät asioita toisin, tuntuu järjen vastaiselta. Uskonnolliset näkemykset ovat ihmisille syvästi henkilökohtaisia, ja niiden välillä on aina ollut erilaisia tulkintoja.
        Jos ratkaisu erilaisuuteen olisi väkivalta, silloin rakkauden, viisauden ja myötätunnon periaatteet menettäisivät merkityksensä. Ei olisi enää kyse ihmisten ohjaamisesta kohti ymmärrystä, vaan pelkästä pakottamisesta.
        Siksi ajatus siitä, että rakkauden ja armon edustaja tuhoaisi ihmiskunta vain heidän uskomustensa vuoksi, tuntuu monista epäjohdonmukaiselta. Se ei näyttäisi olevan viisautta tai hengellistä ymmärrystä, vaan täysin vastakkainen toimintatapa sille, mitä rakkaus ja myötätunto yleensä tarkoittavat.


      • Anonyymi00248
        UUSI
        Anonyymi00247 kirjoitti:

        Ajatus siitä, että ihmisiä tapettaisiin vain siksi, että he uskovat eri tavalla tai ymmärtävät asioita toisin, tuntuu järjen vastaiselta. Uskonnolliset näkemykset ovat ihmisille syvästi henkilökohtaisia, ja niiden välillä on aina ollut erilaisia tulkintoja.
        Jos ratkaisu erilaisuuteen olisi väkivalta, silloin rakkauden, viisauden ja myötätunnon periaatteet menettäisivät merkityksensä. Ei olisi enää kyse ihmisten ohjaamisesta kohti ymmärrystä, vaan pelkästä pakottamisesta.
        Siksi ajatus siitä, että rakkauden ja armon edustaja tuhoaisi ihmiskunta vain heidän uskomustensa vuoksi, tuntuu monista epäjohdonmukaiselta. Se ei näyttäisi olevan viisautta tai hengellistä ymmärrystä, vaan täysin vastakkainen toimintatapa sille, mitä rakkaus ja myötätunto yleensä tarkoittavat.

        ONKO VAPAUTUS TODELLA NIIN KAMALA?
        Kyllä minullekin sellainen armo kelpaisi, siis vapautus. Ensin Jumala tappaa minut ja sitten vapauttaa minut kokonaan jälleensyntymisen kierrosta — aika erilainen kohtalo kuin ikuinen helvetti.


      • Anonyymi00249
        UUSI
        Anonyymi00248 kirjoitti:

        ONKO VAPAUTUS TODELLA NIIN KAMALA?
        Kyllä minullekin sellainen armo kelpaisi, siis vapautus. Ensin Jumala tappaa minut ja sitten vapauttaa minut kokonaan jälleensyntymisen kierrosta — aika erilainen kohtalo kuin ikuinen helvetti.

        Tämä jatkuva valittaminen kuolemasta alkaa todella ärsyttää minua; siitä ei kannata edes puhua. Kun olin kristitty, pelkäsin kuolemaa jatkuvasti, mutta nyt se tuntuu minusta oudolta.
        Mitä pahaa siinä on, varsinkin kun se tuo vapautuksen?


      • Anonyymi00250
        UUSI
        Anonyymi00249 kirjoitti:

        Tämä jatkuva valittaminen kuolemasta alkaa todella ärsyttää minua; siitä ei kannata edes puhua. Kun olin kristitty, pelkäsin kuolemaa jatkuvasti, mutta nyt se tuntuu minusta oudolta.
        Mitä pahaa siinä on, varsinkin kun se tuo vapautuksen?

        Saattaa tuntua siltä, että maailma on aivan kuin Eedenin puutarha, joten meidän on pidettävä tiukasti kiinni, jotta emme vain luisuisi pois tästä autuudesta.


      • Anonyymi00251
        UUSI
        Anonyymi00250 kirjoitti:

        Saattaa tuntua siltä, että maailma on aivan kuin Eedenin puutarha, joten meidän on pidettävä tiukasti kiinni, jotta emme vain luisuisi pois tästä autuudesta.

        Jos etsit uskontoa, jonka pyhissä teksteissä ei olisi lainkaan väkivaltaa, tappamista, sotaa tai väkivaltaisia kertomuksia, vaatimus on paljon tiukempi.
        Silloin esimerkiksi jainalaisuus, buddhalaisuus ja kveekarius eivät täysin täytä ehtoa, koska niiden teksteissä tai perinteessä esiintyy väkivaltaan liittyviä kertomuksia tai viittauksia.
        Täysin yksiselitteistä uskontoa, jonka kaikissa varsinaisissa pyhissä teksteissä ei esiinny minkäänlaista väkivaltaa, on vaikea nimetä. Monet uskonnolliset tekstit sisältävät ainakin kertomuksia väkivallasta, vaikka uskonto itse opettaisi väkivallattomuutta.


      • UUSI
        Anonyymi00240 kirjoitti:

        onko elämä maan päällä todella niin paljon paratiisin kaltaista, että kuolema on niin kamalaa?

        Kyse ei ole siitä onko kuolema kamalaa vaan onko tappaminen moraalisesti oikein.


      • Anonyymi00252
        UUSI
        Anonyymi00251 kirjoitti:

        Jos etsit uskontoa, jonka pyhissä teksteissä ei olisi lainkaan väkivaltaa, tappamista, sotaa tai väkivaltaisia kertomuksia, vaatimus on paljon tiukempi.
        Silloin esimerkiksi jainalaisuus, buddhalaisuus ja kveekarius eivät täysin täytä ehtoa, koska niiden teksteissä tai perinteessä esiintyy väkivaltaan liittyviä kertomuksia tai viittauksia.
        Täysin yksiselitteistä uskontoa, jonka kaikissa varsinaisissa pyhissä teksteissä ei esiinny minkäänlaista väkivaltaa, on vaikea nimetä. Monet uskonnolliset tekstit sisältävät ainakin kertomuksia väkivallasta, vaikka uskonto itse opettaisi väkivallattomuutta.

        Jos etsit uskontoa, jonka omissa pyhissä teksteissä ei ole lainkaan väkivaltaisia kertomuksia tai käskyjä, silloin vastaus on: en tunne sellaista suurta maailmanuskontoa, jonka kohdalla tämän voisi varmasti sanoa.


      • Anonyymi00253
        UUSI
        Anonyymi00252 kirjoitti:

        Jos etsit uskontoa, jonka omissa pyhissä teksteissä ei ole lainkaan väkivaltaisia kertomuksia tai käskyjä, silloin vastaus on: en tunne sellaista suurta maailmanuskontoa, jonka kohdalla tämän voisi varmasti sanoa.

        Bahá’í-uskonnon kirjoitukset painottavat rauhaa ja väkivallattomuutta, mutta väkivalta on niissä aiheena, joten nekään eivät täytä kirjaimellista ehtoa ”ei mitään väkivaltaa teksteissä”.


      • Anonyymi00254
        UUSI
        Anonyymi00252 kirjoitti:

        Jos etsit uskontoa, jonka omissa pyhissä teksteissä ei ole lainkaan väkivaltaisia kertomuksia tai käskyjä, silloin vastaus on: en tunne sellaista suurta maailmanuskontoa, jonka kohdalla tämän voisi varmasti sanoa.

        Jos et pysty hyväksymään sitä, että kaikissa uskonnollisissa teksteissä esiintyy väkivaltaa (vaikka se tuo ihmiselle vapautuksen) onko ateismi järkevä vaihtoehto? — kyllä, se on yksi mahdollinen vaihtoehto.


        Ateismissa ei ole omaa pyhää kirjaa tai uskonnollista ilmoitusta, jonka kanssa pitäisi hyväksyä väkivaltaisia kertomuksia. Ateismi itsessään tarkoittaa vain, ettei henkilö usko jumalien olemassaoloon; se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita väkivallattomuutta. Ateisti voi perustella väkivallattomuuden esimerkiksi eettisillä, humanistisilla tai filosofisilla perusteilla.
        Jos taas haluat sekä uskonnottoman maailmankuvan että ehdottoman väkivallattoman etiikan, esimerkiksi sekulaarinen humanismi + pasifismi voisi vastata paremmin kuin pelkkä ateismi.


      • Anonyymi00255
        UUSI
        Anonyymi00254 kirjoitti:

        Jos et pysty hyväksymään sitä, että kaikissa uskonnollisissa teksteissä esiintyy väkivaltaa (vaikka se tuo ihmiselle vapautuksen) onko ateismi järkevä vaihtoehto? — kyllä, se on yksi mahdollinen vaihtoehto.


        Ateismissa ei ole omaa pyhää kirjaa tai uskonnollista ilmoitusta, jonka kanssa pitäisi hyväksyä väkivaltaisia kertomuksia. Ateismi itsessään tarkoittaa vain, ettei henkilö usko jumalien olemassaoloon; se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita väkivallattomuutta. Ateisti voi perustella väkivallattomuuden esimerkiksi eettisillä, humanistisilla tai filosofisilla perusteilla.
        Jos taas haluat sekä uskonnottoman maailmankuvan että ehdottoman väkivallattoman etiikan, esimerkiksi sekulaarinen humanismi pasifismi voisi vastata paremmin kuin pelkkä ateismi.

        Jos se ei kelpaa, että kun Jumala tappaa saa vaputuksen, on ateismi paras vaihtoehto!


      • Anonyymi00256
        UUSI
        Anonyymi00255 kirjoitti:

        Jos se ei kelpaa, että kun Jumala tappaa saa vaputuksen, on ateismi paras vaihtoehto!

        Jos se ei kelpaa, että kun Jumala tappaa saa vaputuksen, on ateismi paras vaihtoehto!
        Jos sinulle on periaatteessa mahdotonta hyväksyä ajatusta, että Jumalan tappaminen voisi johtaa vapautumiseen, silloin ateismi voi olla sinulle yksi maailmankatsomuksellinen vaihtoehto — mutta en sanoisi objektiivisesti, että se on kaikille ”paras”.


      • Anonyymi00257
        UUSI
        Anonyymi00256 kirjoitti:

        Jos se ei kelpaa, että kun Jumala tappaa saa vaputuksen, on ateismi paras vaihtoehto!
        Jos sinulle on periaatteessa mahdotonta hyväksyä ajatusta, että Jumalan tappaminen voisi johtaa vapautumiseen, silloin ateismi voi olla sinulle yksi maailmankatsomuksellinen vaihtoehto — mutta en sanoisi objektiivisesti, että se on kaikille ”paras”.

        Bhāgavata Purāṇa jopa selittää, että Kṛṣṇan tappamat demonit saavat Herran armon kautta vapautuksen


      • Anonyymi00258
        UUSI
        Anonyymi00257 kirjoitti:

        Bhāgavata Purāṇa jopa selittää, että Kṛṣṇan tappamat demonit saavat Herran armon kautta vapautuksen

        Mutta pieni tarkennus: tästä ei seuraa välttämättä, että jokainen olento, jonka Viṣṇu koskaan tappaa, saa täsmälleen samanlaisen vapautuksen. Teksteissä puhutaan erilaisista vapautuksen muodoista ja tapauksista.


      • Anonyymi00259
        UUSI
        Anonyymi00258 kirjoitti:

        Mutta pieni tarkennus: tästä ei seuraa välttämättä, että jokainen olento, jonka Viṣṇu koskaan tappaa, saa täsmälleen samanlaisen vapautuksen. Teksteissä puhutaan erilaisista vapautuksen muodoista ja tapauksista.

        On täysin ymmärrettävää, jos se on ristiriidassa oman väkivallattomuuskäsityksesi kanssa, on parasta olla ateisti.


      • Anonyymi00260
        UUSI
        Anonyymi00259 kirjoitti:

        On täysin ymmärrettävää, jos se on ristiriidassa oman väkivallattomuuskäsityksesi kanssa, on parasta olla ateisti.

        JA KAIKEN LISÄKSI:



        Kristinuskossa on vain yksi paratiisi/taivas, mutta Vedojen mukaan on kolme eri paratiisia. Yksi "paratiisi" on sitten "taivaassa" korkeammilla planeetoilla.

        Toisenlainen paratiisi on bhauma-svarga eli paratiisi maan päällä, siis sellainen alue, johon meillä ei ole pääsyä. On olemassa vielä kahdeksan varshaa.
        Elämme sen yhdeksällä osalla, joita kutsutaan bharata varshaksi, mutta kahdeksan muuta varshaa eivät ole aistejemme, havaittavissa.Tämä on siis Bhauma-Svarga, jossa elävät olennot ovat siirtyneet korkeammilta planeetoilta, joiden karma on liian hyvää maapallolle, mutta ei riittävän hyvää korkeammilla planeetoille.

        Ja sitten on Bila Swarga, paikka hurskaille materialisteille, jotka eivät riko aineellisia lakeja, mutta eivät palvo Jumalaa. Siksi tätä paikkaa kutsutaan paratiisiksi (svarga), mutta se sijaitsee universumin alemmilla alueilla (bila).
        Paratiisi ei siis ole vain uskovia varten.


      • Anonyymi00261
        UUSI
        Anonyymi00260 kirjoitti:

        JA KAIKEN LISÄKSI:



        Kristinuskossa on vain yksi paratiisi/taivas, mutta Vedojen mukaan on kolme eri paratiisia. Yksi "paratiisi" on sitten "taivaassa" korkeammilla planeetoilla.

        Toisenlainen paratiisi on bhauma-svarga eli paratiisi maan päällä, siis sellainen alue, johon meillä ei ole pääsyä. On olemassa vielä kahdeksan varshaa.
        Elämme sen yhdeksällä osalla, joita kutsutaan bharata varshaksi, mutta kahdeksan muuta varshaa eivät ole aistejemme, havaittavissa.Tämä on siis Bhauma-Svarga, jossa elävät olennot ovat siirtyneet korkeammilta planeetoilta, joiden karma on liian hyvää maapallolle, mutta ei riittävän hyvää korkeammilla planeetoille.

        Ja sitten on Bila Swarga, paikka hurskaille materialisteille, jotka eivät riko aineellisia lakeja, mutta eivät palvo Jumalaa. Siksi tätä paikkaa kutsutaan paratiisiksi (svarga), mutta se sijaitsee universumin alemmilla alueilla (bila).
        Paratiisi ei siis ole vain uskovia varten.

        Ja sitten on Bila Swarga, paikka hurskaille materialisteille, jotka eivät riko aineellisia lakeja, mutta eivät palvo Jumalaa. Siksi tätä paikkaa kutsutaan paratiisiksi (svarga), mutta se sijaitsee universumin alemmilla alueilla (bila).
        Paratiisi ei siis ole vain uskovia varten.


      • Anonyymi00262
        UUSI
        Anonyymi00261 kirjoitti:

        Ja sitten on Bila Swarga, paikka hurskaille materialisteille, jotka eivät riko aineellisia lakeja, mutta eivät palvo Jumalaa. Siksi tätä paikkaa kutsutaan paratiisiksi (svarga), mutta se sijaitsee universumin alemmilla alueilla (bila).
        Paratiisi ei siis ole vain uskovia varten.

        Paratiisi ei siis ole vain uskovia varten.

        VOI OLLA IHAN ATEISTI ,JOS TYKKÄÄ PARATIISISTA. MINÄ EN TYKKÄÄ, MUTTA MONET TYKKÄÄVÄT.


      • Anonyymi00263
        UUSI
        Anonyymi00262 kirjoitti:

        Paratiisi ei siis ole vain uskovia varten.

        VOI OLLA IHAN ATEISTI ,JOS TYKKÄÄ PARATIISISTA. MINÄ EN TYKKÄÄ, MUTTA MONET TYKKÄÄVÄT.

        Jos AP ei hyväksy ajatusta, että Jumalan tappamana voisi saada vapautuksen,
        niin ateismi voi olla hänelle täysin johdonmukainen vaihtoehto. Ateismissa ei ole jumalaa tai pyhää tekstiä, jonka väkivaltaisia kertomuksia pitäisi hyväksyä.
        Eli en pitäisi ateismia automaattisesti kaikkien kannalta parhaana, mutta jos juuri nuo kaksi asiaa ovat sinulle ehdottomia ehtoja, ateismi on yksi hyvin selkeä vaihtoehto.


      • Anonyymi00264
        UUSI
        Anonyymi00263 kirjoitti:

        Jos AP ei hyväksy ajatusta, että Jumalan tappamana voisi saada vapautuksen,
        niin ateismi voi olla hänelle täysin johdonmukainen vaihtoehto. Ateismissa ei ole jumalaa tai pyhää tekstiä, jonka väkivaltaisia kertomuksia pitäisi hyväksyä.
        Eli en pitäisi ateismia automaattisesti kaikkien kannalta parhaana, mutta jos juuri nuo kaksi asiaa ovat sinulle ehdottomia ehtoja, ateismi on yksi hyvin selkeä vaihtoehto.

        Sanon sen ystävyydellä!


      • Anonyymi00265
        UUSI
        Pureksija kirjoitti:

        Kyse ei ole siitä onko kuolema kamalaa vaan onko tappaminen moraalisesti oikein.

        Ymmärrän, silloin suosittelen sinulle ateismia, ystävyydellä!


      • Anonyymi00266
        UUSI
        Anonyymi00265 kirjoitti:

        Ymmärrän, silloin suosittelen sinulle ateismia, ystävyydellä!

        Koska jopa Jeesuksen toisessa tulemisessa Jeesus tappaa "pelastumattomat", ja sen jälkeen he joutuvat kaikki ikuisesti helvettiin – vaikka tiedänkin, ettei se ole Jeesus.


      • Anonyymi00267
        UUSI
        Anonyymi00265 kirjoitti:

        Ymmärrän, silloin suosittelen sinulle ateismia, ystävyydellä!

        Ehkä sinun kannattaisi lukea joitakin bahá'í-tekstejä; ne saattaisivat sopia sinulle paremmin, jos ateismi ei aluksi tunnu sinulle houkuttelevalta.


      • UUSI
        Anonyymi00265 kirjoitti:

        Ymmärrän, silloin suosittelen sinulle ateismia, ystävyydellä!

        En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on.

        Platonin Euthyfronin ongelma kysyy suunnilleen: onko jokin hyvää siksi, että jumala tahtoo sitä, vai tahtooko jumala sitä, koska se on hyvää?


      • Anonyymi00268
        UUSI
        Pureksija kirjoitti:

        En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on.

        Platonin Euthyfronin ongelma kysyy suunnilleen: onko jokin hyvää siksi, että jumala tahtoo sitä, vai tahtooko jumala sitä, koska se on hyvää?

        Mutta ehkä sinun pitäisi ottaa rennosti tässä elämässä ja odottaa seuraavaa – ehkä silloin tilanteesi selkenee, ja kun olet selvittänyt samskarasi, ehkä tiedät silloin paremmin.


      • Anonyymi00269
        UUSI
        Anonyymi00268 kirjoitti:

        Mutta ehkä sinun pitäisi ottaa rennosti tässä elämässä ja odottaa seuraavaa – ehkä silloin tilanteesi selkenee, ja kun olet selvittänyt samskarasi, ehkä tiedät silloin paremmin.

        "En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on."
        Kovin hyvää pohdintaa!


      • Anonyymi00270
        UUSI
        Anonyymi00269 kirjoitti:

        "En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on."
        Kovin hyvää pohdintaa!

        "Platonin Euthyfronin ongelma kysyy suunnilleen: onko jokin hyvää siksi, että jumala tahtoo sitä, vai tahtooko jumala sitä, koska se on hyvää?"

        Syvällistää!


      • Anonyymi00271
        UUSI
        Anonyymi00270 kirjoitti:

        "Platonin Euthyfronin ongelma kysyy suunnilleen: onko jokin hyvää siksi, että jumala tahtoo sitä, vai tahtooko jumala sitä, koska se on hyvää?"

        Syvällistää!

        Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että jumala ei välttämättä ole sellainen kuin me hänet kuvittelemme.


      • Anonyymi00272
        UUSI
        Anonyymi00271 kirjoitti:

        Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että jumala ei välttämättä ole sellainen kuin me hänet kuvittelemme.

        Jumala ei välttämättä ole sellainen kuin me hänet kuvittelemme. Esimerkiksi negatiivisessa teologiassa ajatellaan, että Jumalasta voidaan ehkä paremmin sanoa, mitä Jumala ei ole, kuin määritellä tyhjentävästi, mitä Jumala on. Myös Augustinus pohti ihmisen käsityskyvyn rajoja Jumalan edessä.


      • Anonyymi00273
        UUSI
        Anonyymi00272 kirjoitti:

        Jumala ei välttämättä ole sellainen kuin me hänet kuvittelemme. Esimerkiksi negatiivisessa teologiassa ajatellaan, että Jumalasta voidaan ehkä paremmin sanoa, mitä Jumala ei ole, kuin määritellä tyhjentävästi, mitä Jumala on. Myös Augustinus pohti ihmisen käsityskyvyn rajoja Jumalan edessä.

        "En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on."
        Et siis väitä, että Jumala on tietynlainen. Jätät mahdollisuusuuden avoimeksi ja kysyt millainen todellisuus voisi olla, jos Jumala on olemassa.
        Se on filosofisesti paljon perustavampi kysymys kuin esimerkiksi "uskooko joku Raamatun Jumalaan sellaisenaan". Ensin pitäisi nimittäin selvittää, mitä Jumalalla edes tarkoitetaan. Vasta sen jälkeen voidaan mielekkäästi kysyä, onko sellainen Jumala olemassa.


      • Anonyymi00274
        UUSI
        Anonyymi00273 kirjoitti:

        "En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on."
        Et siis väitä, että Jumala on tietynlainen. Jätät mahdollisuusuuden avoimeksi ja kysyt millainen todellisuus voisi olla, jos Jumala on olemassa.
        Se on filosofisesti paljon perustavampi kysymys kuin esimerkiksi "uskooko joku Raamatun Jumalaan sellaisenaan". Ensin pitäisi nimittäin selvittää, mitä Jumalalla edes tarkoitetaan. Vasta sen jälkeen voidaan mielekkäästi kysyä, onko sellainen Jumala olemassa.

        "En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on."
        Ehkä paremmin kun otat selvää, mitä Jumala ei ole, kuin määritellä tyhjentävästi, mitä Jumala on.


      • Anonyymi00275
        UUSI
        Anonyymi00274 kirjoitti:

        "En tahdo olla ateisti. Pohdin vain millainen jumala on."
        Ehkä paremmin kun otat selvää, mitä Jumala ei ole, kuin määritellä tyhjentävästi, mitä Jumala on.

        Ehkä Jumalasta on helpompi ja rehellisempi lähteä selvittämään sitä, mitä Jumala ei ole, kuin yrittää tyhjentävästi määritellä, mitä Jumala on.


      • Anonyymi00276
        UUSI
        Anonyymi00275 kirjoitti:

        Ehkä Jumalasta on helpompi ja rehellisempi lähteä selvittämään sitä, mitä Jumala ei ole, kuin yrittää tyhjentävästi määritellä, mitä Jumala on.

        Ehkä Jumalasta on helpompi ja rehellisempi lähteä selvittämään sitä, mitä Jumala ei ole, kuin yrittää tyhjentävästi määritellä, mitä Jumala on.
        Sanon sinulle jo ensimmäisen asian jota Jumala ei ole:


        Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
        Äänestä


      • Anonyymi00277
        UUSI
        Anonyymi00276 kirjoitti:

        Ehkä Jumalasta on helpompi ja rehellisempi lähteä selvittämään sitä, mitä Jumala ei ole, kuin yrittää tyhjentävästi määritellä, mitä Jumala on.
        Sanon sinulle jo ensimmäisen asian jota Jumala ei ole:


        Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
        Äänestä

        Ehkä Jumalasta on helpompi ja rehellisempi lähteä selvittämään sitä, mitä Jumala ei ole, kuin yrittää tyhjentävästi määritellä, mitä Jumala on.
        Sanon sinulle jo ensimmäisen asian jota Jumala ei ole:

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.


      • Anonyymi00278
        UUSI
        Anonyymi00277 kirjoitti:

        Ehkä Jumalasta on helpompi ja rehellisempi lähteä selvittämään sitä, mitä Jumala ei ole, kuin yrittää tyhjentävästi määritellä, mitä Jumala on.
        Sanon sinulle jo ensimmäisen asian jota Jumala ei ole:

        Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Tässä on kyse saatanasta, ei Jumalasta!


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tässä ovat Elämäni biisi vieraat lauantai 19.9. - Yksi vieras on kohuttu TTK-juontajaehdokas

      Elämäni biisi vieraslista on harvinaisen mielenkiintoinen lauantaina. Mukana myös kohuttu TTK-juontajaehdokas, josta ei
      Tv-sarjat
      8
      990
    2. Mies joka on oikeasti kiinnostunut

      Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää
      Ikävä
      125
      936
    3. Onko nyt kaikki asiat käyty läpi?

      Mun mielestä on👍
      Ikävä
      109
      929
    4. 50
      853
    5. Rauha, sopiiko

      Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.
      Ikävä
      85
      782
    6. Kunnanhallitus

      Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.
      Puolanka
      42
      756
    7. Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!

      Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle
      Ikävä
      66
      691
    8. Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys

      Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev
      Sinkut
      142
      670
    9. Minkä kappaleen

      haluaisit soivan, kun astellaan alttarille?
      Ikävä
      55
      625
    10. Olit hyödytön.

      Mulle hyödytön..
      Ikävä
      95
      551
    11. Mitä meidän välillämme

      On käynyt näiden vuosien aikana?
      Ikävä
      70
      546
    12. Kumpi tästä nyt

      Teki niin vaikeaa?
      Ikävä
      60
      514
    13. Tykkäätkö minusta

      Mies vai et? -nainen
      Ikävä
      52
      501
    14. Vieläkö tykkäät

      Minusta niin paljon että olisit valmis?
      Ikävä
      35
      487
    15. Humppila korvasi johtajia tekoälyllä

      https://yle.fi/a/74-20215155 Humppilassa on lakkautettu teknisen ja hallintojohtajan virat. Säästöä tuli hetkessä 150
      Maailman menoa
      48
      439
    16. Teini kuolema

      Jatketaan uudestaan kun poistettu eka aloitus.
      Kajaani
      21
      436
    17. Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi

      Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....
      Ikävä
      31
      413
    18. MiltäKaivattusi

      Näyttää? !
      Ikävä
      24
      410
    19. Mnot, miksi sinulle on tärkeää solvata uskovia?

      Onko sinulla joku katkeruus tai peräti viha heitä kohtaan? Kirjoituksesi nimittäin tihkuvat katkeruutta ja vihaa uskovi
      Luterilaisuus
      246
      408
    20. Mikä sun salaisuus on,kun näytät niin nuorelta..

      Vaikka oot jo noin vanha!?
      Ikävä
      31
      394
    Aihe