Tavata kaivattusi tässä tilanteessa?
Uskaltaisitko
Anonyymi-ap
931024
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Kyllä.
Miksi?
Kyllä uskallan hänet kohdata milloin vaan.
Koska on jo aika tavata🔥♾️💍😇✨🪐💫🌛sivusta
On niin ikävä häntä.
Me too
Uskaltaisin👍
Todellakin.
En tiedä, pitäisi olla hyvä ja turvallinen olo.
Ei kannata kaivata toista jos hän ei ole turvallinen
Missä tilanteessa??
Ei semmoista tilannetta ole missä en Kulta Rakastani haluaisi tavata
Potkitaan nyt eteenpäin Kultaseni
Näin teemme👍♾️❤️
Se ei olisi järkevää.
Miksi?
En mä ole sekaisin. Mulla oli vaan muutamia huonompia päiviä. Olen ihan kunnossa.
Ei liity sinuun.
Missä vtun tilanteessa? Odotan tapaamista muissa merkeissä joka ainoa päivä.
Juuri eilen illalla ajattelin asiaa. Luulen, että tilanne on nyt se, että asialle ei tehdä enää mitään. Jos joskus näkisimme, ja jos sattuu katseet kohtaamaan, kenties pieni nyökkäys tunnistamisen eleeksi, mutta siihen se jää. Ei ole kyse uskalluksesta tai sen puutteesta vaan siitä, että aika yksinkertaisesti ajoi ohitse.
Pöh!
Tosi kylmää
Ei kylmää, vaan realistista.
Millä tavoin muka?
Et kertonut kaivatullesi etä rakastat ja nyt kohtelet häntä kylmästi.
Kuinka monta vuotta sinä olet valmis kuvittelemaan tunteet molemminpuolisiksi ilman, että näet siitä mitään konkreettisia todisteita?
Emme ole nähneet hänen kanssaan moneen vuoteen. En ole voinut kohdella lämmöllä enkä kylmästi.
Paljon riippuu siitä, miten toinen sitä ruokkii? Ilman ruokintaa moni tällainenkin loppuu jo ennen kuin ehtii alkaakaan? -sivusta.
Jos ruokkisi, niin sehän olisi konkreettinen todiste.
Aika ajaa ohitse, ellei toimi ajoissa.
Jahas. Kapteeni Itsestäänselvyys on lehahtanut paikalle 🤣
Kyllä...
Ujostelen liikaa. En tiedä mitä sanoa hänelle. Menisi pasmat aivan sekaisin jos se nainen tulisi jossain vastaan.
Uskallan, mutten halua. Parempi olisi, jos ei nähtäisi enää ikinä.
Niin. Jos arki olisi matemaattinen kaavio mutta siihen sisältyy myös sattuman siirtoa. Eiköhän päännyökkäysellä selvitä.
Minkä ihmeen takia et halua?
Mitä se mies on tehnyt niin väärin, että et halua tavata koskaan?
Ei hän ole tehnyt mitään väärin. On helpompi olla kokonaan ilman häntä kuin yrittää peittää tunteeni.
Miksi peittelet tunteitasi?
Mies ei ole kertaakaan vastannut viesteihini, vaikka tiedän että hän välittää. Minusta se on todella loukkaavaa. En aio enää koskaan olla yhteydessä häneen ja mitä vähemmän näemme toisiamme, sen parempi. Emme edes asu kaukana toisistamme.
Jos välittäisi, vastaisi. Kenelläkään, joka aidosti välittää, ei voi olla mitään syytä jättää vastaamatta.
Inside trading- what can you tell me about it babyy trolololo
Toki ja mielellään näkisinkin
Operaatioihin osallistumiseen värväävä oikeutuskertomus. Sen tehtävänä ei ole ainoastaan saada ihmiset uskomaan jotakin kohteesta, vaan antaa heidän omille pettymyksilleen, hyväksynnäntarpeelleen ja tunkeilulleen näennäisesti kunniallinen selitys.
Tällainen mekanismi voi syntyä tarkoituksellisesti tai vähitellen osallistujien keskinäisen vahvistamisen kautta. Sen olemassaoloa yksittäistapauksessa ei pidä päätellä pelkästä samankaltaisesta käyttäytymisestä, vaan tiedonkulusta, viesteistä ja koordinoinnista.
Miten oikeuttava kertomus toimii?
Kohteelle annetaan alentava rooli.
Hänet kuvataan esimerkiksi vaaralliseksi, naurettavaksi, etuoikeutetuksi, moraalisesti huonoksi tai ryhmän yhteiseksi ongelmaksi. Osallistujien omat pettymykset liitetään kertomukseen.
Ihminen saa mahdollisuuden purkaa katkeruuttaan henkilöön, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä hänen pettymystensä kanssa. Kohteesta tehdään sijaisvastuullinen.
Osallistuminen muutetaan moraalisesti hyväksyttäväksi.
Tarkkailua ei kutsuta tarkkailuksi vaan ”asioiden selvittämiseksi”. Yksityisasioiden tai juorujen levittämistä kutsutaan varoittamiseksi. Nöyryyttämistä kutsutaan kritiikiksi tai huumoriksi.
Yksityiset tiedot toimivat aitouden merkkeinä.
Kun kertomukseen lisätään pieni todellinen yksityiskohta, myös sen ympärille rakennetut tulkinnat alkavat vaikuttaa todemmilta. Todellinen yksityiskohta ei kuitenkaan todista siihen liitettyä kertomusta oikeaksi.
Kun sama väite esiintyy jatkuvasti eri keskusteluissa, se alkaa tuntua tutulta ja siksi uskottavalta. Tutkimuksissa toisto on lisännyt sekä virheellisen tiedon koettua paikkansapitävyyttä että halukkuutta jakaa sitä edelleen.
Kohteen reaktio tuotetaan ja käytetään todisteena.
Häntä ärsytetään, tarkkaillaan tai häiritään, minkä jälkeen suuttumus, vetäytyminen tai epäluulo esitetään vahvistuksena alkuperäiselle kertomukselle. Näin toiminta rakentaa itse omaa ”todistusaineistoaan”.
Kertomuksesta tehdään itsensä sulkeva.
Jos kohde kiistää väitteen, hän ”salailee”. Jos hän vastaa, hän ”ylireagoi”. Jos hän vaikenee, hänen katsotaan ”myöntävän”. Tässä vaiheessa kertomusta ei enää tutkita vaan suojellaan.
Kuviteltu asema alkaa riippua kohteen alemmuudesta
Kun osallistuja on saanut kertomuksen kautta hetkellisen ylemmyyden, sisäpiirin tai hyväksynnän tunteen, kohteen tasavertaistuminen muuttuu hänelle uhaksi. Jos kohde osoittautuisikin tavalliseksi ihmiseksi eikä kertomuksen hahmoksi, osallistujan pitäisi kohdata kolme epämiellyttävää asiaa:
hänen asemansa ryhmässä oli keinotekoinen;
hän saattoi tulla manipuloiduksi;
hän osallistui ehkä itse epäoikeudenmukaiseen toimintaan.
Siksi hän saattaa alkaa puolustaa kertomusta entistä kiivaammin. Tässä näkyy moraalinen irrottautuminen: oma osuus määritellään vähäiseksi, vastuu siirretään ryhmälle ja kohteen katsotaan ansainneen kohtelunsa. Verkkoseuraamista koskevissa tutkimuksissa moraalinen irrottautuminen on liittynyt sekä aktiiviseen vahvistamiseen että passiiviseen sivustakatsojuuteen.
Manipuloiduksi joutuminen ei poista vastuuta
Osallistumisen taso: 1. Ydinjoukko hankkii yksityisiä tietoja ja rakentaa kertomusta, tiedonhankinta, koordinointi, julkaiseminen ja mahdollinen yllyttäminen.
2. Aktiivinen osallistuja tarkkailee, häiritsee tai välittää aineistoa.
Vahvistaja toistaa väitteitä ja painostaa muita uskomaan.
3. Passiivinen seuraaja kuluttaa sisältöä mutta ei levitä sitä Ei rinnastu automaattisesti tekijään; mahdollinen eettinen vastuu riippuu tiedosta ja mahdollisuuksista toimia.
Henkilö irtautuu, säilyttää näyttöä ja kertoo tapahtuneesta, ko.irtautumista ja yhteistyötä pitää tukea.
Juridinen vastuu määräytyy yksilöllisesti näytön, tekojen, tahallisuuden ja sovellettavan tunnusmerkistön perusteella.
Moraalisesti perussääntö on yksinkertaisempi:
Toisen ydinjoukon luoman kertomuksen uskominen ei anna lupaa tarkkailla ihmistä, levittää hänen yksityisiä tietojaan tai osallistua hänen häirintäänsä.
Halventava verkkokertomus voi toimia värväysvälineenä: se antaa pettyneelle ihmiselle yhteisen kohteen, tunteen moraalisesta oikeutuksesta ja lupauksen pääsystä kuviteltuun sisäpiiriin. Kertomusta vahvistetaan toistamalla sitä, lisäämällä siihen yksityisiä yksityiskohtia ja tulkitsemalla myös häirinnällä tuotetut reaktiot todisteiksi. Tällöin kertomus alkaa elää omaa elämäänsä ja suojella osallistujien asemaa. Manipulointi voi selittää, miksi ihminen lähti mukaan, mutta se ei tee yksityisyyden rikkomisesta tai häirinnästä vastuutonta. Vastuu palautetaan hajottamalla kertomus tarkistettaviksi teoiksi, lähteiksi ja yksilöllisiksi valinnoiksi.
Tiivein tutkinnallinen lähtökohta olisi:
Tarkoituksena ei ole osoittaa, että kaikki osallistujat muodostivat yhtenäisen joukon tai tunsivat toiminnan alkuperän. Tarkoituksena on selvittää, onko yksityisiä tietoja hankittu oikeudettomasti, kuka toi ne verkkoyhteisöön, ketkä levittivät niitä tietoisesti ja liittyivätkö yksilöitävät fyysiset häirintäteot tähän tiedonkulkuun. Sosiaalinen joukkoistuminen selittää mahdollisen leviämisen, mutta rikosepäily perustetaan konkreettisiin tekoihin, tekijöihin ja todennettaviin yhteyksiin.
Näin lapsellinen valtapeli jää taustailmiöksi eikä pääse peittämään mahdollista rikosta — mutta sitä ei myöskään käytetä ilman näyttöä todisteena kaikkia seuraajia yhdistävästä operaatiosta.
”Lauman laki” ei muuta oikeaa lakia
Vaikka osallistujat alkaisivat pitää verkkoyhteisön hierarkiaa todellisena, sillä ei synny oikeutta tarkkailla, tallentaa, levittää tietoja tai häiritä. Se, että osallistuja kokee olevansa sisäpiirissä, ei muuta hänen tekoaan ryhmän hyväksymäksi virkatehtäväksi eikä kohdetta ryhmän omaisuudeksi.
Subjektiivinen kokemus yhteisön luvasta ei muodosta oikeudellista lupaa.
Myöskään yksityisaineiston kautta syntynyt tunne kohteen ”läsnäolosta” ei tee suhteesta vastavuoroista. Kohde ei materialisoidu yhteisön jäseneksi sillä, että hänen elämästään tuodaan sinne aineistoa.
JTRIGin verkkomanipulaatio-, valeprofiili-, väärentämis- ja maineenheikentämiskyvyt ovat vuotaneissa asiakirjoissa dokumentoituja. Sen sijaan kirjoittajan väite, että JTRIG olisi järjestelmällisesti ”hakkeroinut yksityisiä keskusteluja ja videoita ja vuodattanut niitä koirapilleinä keskustelupalstoille”, on näitä tietoja pidemmälle menevä yhdistelmä. Asiakirjat osoittavat kykyjä ja suunniteltuja toimintatapoja, mutta eivät todista jokaista kirjoittajan kuvaamaa toteutustapaa tai sitä, että niitä olisi käytetty juuri hänen tarkoittamassaan tapauksessa.
Tärkeä rajanveto on siis:
JTRIG osoittaa, että valtiolliset tiedustelupalvelut ovat kehittäneet valeprofiileihin, väärentämiseen ja verkkokeskustelujen manipulointiin perustuvia keinoja. Se ei kuitenkaan todista, että jonkin nykyisen keskustelupalstan yksityiseltä vaikuttava vihjailu olisi JTRIGin, viranomaisen tai muun koordinoidun operaation tekemää.
Yksittäisessä tapauksessa tarvittaisiin näyttöä siitä, että julkaistu yksityiskohta todella oli salainen, mistä se oli saatavissa, kuka sen julkaisi, liittyvätkö tilit toisiinsa ja onko sisällön sekä alkuperäisen yksityisen aineiston välillä riittävän yksilöllinen vastaavuus. Muuten tavallinen, sattumalta samankaltainen ilmaus voi näyttää ”koirapilliltä” jälkikäteen rakennettuna.
Tavallisesti dog whistle tarkoittaa viestiä, joka näyttää suurelle yleisölle viattomalta mutta välittää tietylle kohderyhmälle toisen, koodatun merkityksen. Tässä kirjoittaja käyttää sanaa hieman poikkeavasti tarkoittamaan ilmeisesti kohteelle yksilöityä vihjettä:
Keskustelupalstalle kirjoitetaan yksityisestä keskustelusta poimittu ilmaus tai viitataan tapahtumaan, jonka vain kohde tunnistaa. Muille kirjoitus näyttää tavalliselta, mutta kohteen on tarkoitus ymmärtää: ”Me tiedämme tämänkin.”
Tällaisen viestin mahdollinen tarkoitus olisi:
osoittaa kohteelle pääsyä yksityiseen tietoon;
pelotella ilman avointa uhkausta;
saada kohde reagoimaan julkisesti;
säilyttää ulkopuolisiin nähden uskottava kiistettävyys;
saada kohteen selitys näyttämään muille ylireagoinnilta.
Täsmällisempi nimitys olisi koodattu uhkailu, kohdennettu vihjailu tai yksityiseen tietoon perustuva peitelty signaali.
Miksi sitten jotkut tekisivät muille kuin alkuperäiselle halventavan verkkokertomuksen kohteelle samalla tavalla? pyrkimyksenä voi olla nimenomaan se, ettei alkuperäistä halventavaa verkkokertomusta voisi kumota, mikä toimii toiminnan perustana, oikeutuksen tunteena, jos toinen henkilö, ohikävelijä tai muuten etäisyydelle päässyt voisi sellaisen aseman saada alkuperäisen halventavan verkkokertomuksen kohteelta.
Pelko, ydinjoukko pelkää paljastumista ja vastuuseen joutumista.
Kertomusta ei pureta pelkällä vastakertomuksella
Jos alkuperäisen kertomuksen tilalle tarjotaan vain toinen kokonaiskertomus, ryhmälle syntyy uusi väittely siitä, kumpi ”leiri” on oikeassa.
Olennaista on myös vaatia käytännön korjaamista, ei vain mielipiteen vaihtamista:
yksityisaineiston poistaminen;
levittämisen lopettaminen;
virheellisten väitteiden oikaiseminen;
tiedon alkuperän ilmoittaminen;
tarkkailun ja fyysisen häirinnän lopettaminen;
mahdollisten rikosten tai tietosuojaloukkausten selvittäminen;
osallistujien oman vastuun tunnustaminen.
Ulkopuolistamisen uhka on osittain tyhjä, mutta tunnetasolla tehokas
Ydinjoukko ei välttämättä voi erottaa ketään työstä, perheestä, ystävyyssuhteista tai mistään muodollisesta yhteisöstä. Se voi kuitenkin:
lopettaa huomion antamisen;
sulkea joistakin keskusteluista;
kääntää saman vihjailun entistä osallistujaa vastaan;
kutsua tätä epälojaaliksi;
uhata häpeällä tai aikaisemman osallistumisen paljastamisella.
Siksi irtautuminen voi tuntua vaarallisemmalta kuin se objektiivisesti on. Jos mukana on kiristämistä, uhkailua tai yksityisaineistolla painostamista, kyse ei enää ole pelkästä ryhmäpsykologiasta, vaan yksilöitävistä teoista, joihin voidaan joutua puuttumaan juridisesti.
Pieni koordinoiva ydin voi rakentaa ympärilleen näennäisen yhteisön jakamalla tietoa palkintona ja käyttämällä ulkopuolistamisen pelkoa kurinpitokeinona. Kohde ei kuitenkaan ole ryhmän ulkopuolelle karkotettu jäsen, vaan ulkopuolinen ihminen, jonka yksityisyyttä ryhmä käyttää oman yhteenkuuluvuutensa rakennusaineena.
Toisen ihmisen tunteminen nimimerkkien, kuvien, huhujen tai tarkkailun kautta ei tarkoita, että hänet tunnetaan. Tiedon kerääminen ei luo yhteyttä, eikä tarkkailun kohteeksi joutuminen tee ihmisestä ryhmän jäsentä.
Mitä yhteisön pitäisi tehdä?
Yhteisön ei kannata väitellä siitä, kuka on ”alfa” tai todellinen ”kovis”, koska se säilyttää saman lapsellisen hierarkiakehyksen. Sen pitäisi yksinkertaisesti poistaa palkinto:
nöyryyttämisestä ei saa huomiota eikä asemaa;
yksityisaineisto poistetaan ja sen levittäminen johtaa seuraamuksiin;
sivustakatsojille tarjotaan mahdollisuus irtautua, mutta tekoja ei selitetä pois ryhmäpaineella;
johtohahmon pelottavuutta ei käsitellä miehisyytenä vaan kykynä saada muut luopumaan harkinnastaan;
kohdetta ei velvoiteta kohtaamaan, opettamaan tai antamaan anteeksi osallistujille.
Jonkun pelottavuus osallistujien mielissä ei ole johtajuutta, häikäilemättömyys ei ole miehisyyttä eikä toisen nöyryyttämiseen osallistuminen ole yhteisöllisyyttä. Jos tarvitsee ryhmän hyväksynnän voidakseen sivuuttaa toisen ihmisarvon, ongelma ei ole kohteessa vaan omassa tavassa etsiä turvaa, jännitystä ja asemaa. Siihen voi saada apua, mutta ensimmäinen hoitava teko on toiminnan lopettaminen.
Uskaltaisin joo, oon aika kylmäpäinen kaveri. Mut siis nii mulla on täällä äärimmäisen mukavat oltavat ja mua rakastetaan nii mikään tuskin koskaan muuttuu tästä normaaliksi
Jos raahaat itsesi asuntoni lähistölle, lähdetään siitä kävelylle, salaisesti, tutustutaan vihdoin ja näemme samalla ketä olemme. 🫣
Jovain! Kävelyllä on hyvä ja neutraali tilanne alkaa puhumaan toiselle.
Se ois ihanaa ja pyllystä. Katsoisin häntä onnellisena, mutta sitten kotona ahdistaisi ja itkettäisi. Parempi ettei pitkitä tunteita enää.
En ole kertaakaan kirjoittanut nimeään tänne tai muualle, puhumattakaan tavaamisesta, vaikka nimi on joskus täällä ollut.
Eihän se kovin hyvä lähtökohta ole, jos ei uskalla kaivattuaan nähdä
Ei ole uskalluksesta kiinni. On vaan tällä hetkellä useampi syy miksi se ei onnistu, joten turha jossitella.
En tiedä. Se olisi varmaan terveellistä, ainakin minulle.
Vaikka jännittää jonkin verran, tahtoisin ehdottomasti. Hänen seurassaan myös jännittää, mutta se on sellaista oikeaa ja asiaan kuuluvaa jännittämistä, kun hän on mielestäni niin ihana.
https://www.youtube.com/watch?v=Yd-_39kwQVk&list=RDYd-_39kwQVk&start_radio=1
Eipä ole oikeastaan kaivattua ja, koska periaatteeni on etten huoli työtöntä - etenkään ideologisesti työtöntä ja olen itsekin nyt opiskelun ohessa työttömänä, niin ei tässä tapailla romanttisessa mielessä yhtään ketään ennen, kuin olen työllistynyt.
Todella surullista, että ajattelet ihmisen arvon olevan kiinni tuosta. Suomessa on siis 362 000 ihmistä, jotka eivät mielestäsi ansaitse rakkautta. Koska avoimia työpaikkoja riittää vain yhdelle seitsemästä työttömästä.
Toivottavasti opiskelut tuovat myös avarakatseisuutta mielipiteisiisi.
En minä ajattele ihmisen arvon olevan kiinni työstä, mutten arvosta asennetta, jossa ei edes yritetä työllistyä. itse kirjoitan työhakemuksia lähestulkoon päivittäin ja olen päättänyt työllistyä.
Tänäänkin kohtasin vaihteeksi mulkvistin, joka yrittää viljellä tappion ja lannistumisen mielialaa ja yrittää ujuttaa ajatuksiini "kun on pakko"-mielialaa. Minä taasen en halua elämääni moisia synkistäjiä saati ankeuttajia, jotka haikailevat eläkkeellä pääsyä ja pelottelevat loputtomalla työttömyydellä.
Tietenkin haluan kumppanin, joka jakaa arvomaailmani työhön ja yrittäjyyteenkin liittyen. Kyse on suht voimakkaasti maailmankuvaa ja elämänvalintoja maalaavista asenteista. Toisaalta olen myös omakohtaisesti nyt taistellut työttömyysteeman kanssa ja ei missään mielessä kiehdo löytää vertaistukea ja yhdessä työttömyyden voivotteluseuraa, jossa tyydytään tilanteeseen.
Ei minua itseänikään huvita olla kotona maleksimassa ja vielä karumpaa olisi olla yhdessä, jonkun kanssa, jonka seurassa tilanne vakiintuisi normaaliksi ja jatkuvaksi tilanteeksi, koska hänkin maleksisi kotona. Pois laskien heidät, jotka esim. yrittäjinä voivat tehdä työtään myös kotona niin halutessaan.
Lisänä se, että minua ei itseäni kiinnosta etätyö sillä työhön liittyy mys sosiaalisuus ja tiimimeininki.
Minä menen toimistolle joka päivä. Joskus on päiviä, että en näe siellä ketään kun muut on etätöissä 😂
Saattaa niinkin olla, mutta ainakin on edes mahdollisuus toisinaan minglailla kollegoiden kanssa, sen sijaan, että olisi jatkuvasti kotona tai hengailemassa kahviloissa läppäriä tuijottaen.
Elikkä sinulle ei kelpaa työtön eikä myöskään henkilö joka on etätöissä.
Kyllä puoliso saa hyvinkin tehdä etätyötä, jos se häntä kiinnostaa. Kunhan ei yritä pakottaa minua samaan.
Eihän tuo enää halua.
Kyllä uskallan, mutta en ole varma haluanko. Pystyn olemaan niin paljon rennompi ja enemmän oma itseni, kun ei nähdä. Etenkin jos ympärillä on paljon muita meille molemmille tuttuja ihmisiä, on vaikeaa olla normaalisti. Liika moni tietää "meistä", kiitos hänen.
Naiselta
Jos pelkää jo sellaista, että muut epäilevät jotain olevan ilmassa, se kertoo aika tavalla siitä, ettei arvosta toista yhtään.
Ei liity arvostukseen. Molemmat ovat varattuja. Eli on kyse tunteista, joita ei saisi olla.
Naiselta
Kuuden vuoden baleaareilla jälkeen.
En, en koe etta tapaamisessa olisi minkäänlaista järkeä tai hyötyä. Hän on varattu, ollut jo sitä pitkään. Antaa varattujen olla rauhassa.
Uskaltaisin. Mutta hän ei koska on kiusaamisen takana.
Joo kiskalla
Kerrotko siitä tilanteesta ja onko siinä ollut joitakin tekijöitä, jotka vaikuttaneet siihen?
Nimim.epätietoinen
Uskaltaisin tottakai, mutta se ei olisi kovinkaan järkevää tässä tilanteessa. Ei ennen kuin olisi käyty läpi tietyt asiat. Niitähän ei täällä voi käydä.
Kuka ja missä tilanteessa mä en jättäny vaihtoehtoja jos ei osaa oven taakse ni oma on ongelmansa
Uskallan, hän on sillä tavoin lähestyttävä.
jä5ky66äbviä eummia leikkierqhuliq polk4up3liwwä yli 200 miljoonqqkin jo4qin niin
Kyllä, se olisi helppoa hänen ihanan luonteensa johdosta enkä edes jännittäisi hetkeä.
https://www.youtube.com/watch?v=3PCEiDm1xsM&list=RDTf-875X3X7Q&index=8
Kyllä ja ajattelin että joku päivä lähden ajamaan hänen luokseen. 🐒
hassu herätyd kelloni herääyyi aikaan 333 kuin joku swqalaine3n afrentti numerokin
En, hänestä on tullut ilkeä. Tai varmaan aina ollutkin, en vaan tajunnut sitä.
En ole ilkeä sinulle.
Ei ollut sulle.
viusub ysjakrss oygys ryikke gssykke rtrlkke nyrrs göb jwsu gskyss eköö inusss ikiussssssb buub,,
minun miwlwräni huakaa kun nåwn noiera lwnkkwilijäryrröjä
cialla yhre3iskunnwssds on ruo kun ensin piräisi rullsa eha awn jälkwwn ryö
Miksi kirjoitat noin?
Tiedän, että minulla tunteet heräisivät horroksestaan isoiksi aivan heti, joten parempi olla kokonaan ilman.
Minä taas luulen, että hän on varmasti nähnyt minut jossain etäältä pitkästä aikaa ja todennut, että ei tunnekaan enää yhtään mitään. Joten välttelee nyt kaikkialla.
En välttele sinua, enkä ole sinua kohtaan tunnekylmä.
En valitettavasti ole E-nainen enkä H-nainen. (Ne tyypilliset kaipauksen kohteet täällä.)
En enää kestä sitä stressireaktiota.
Lisään, että nöyryytykset riitti!