En tiedä miksi edes kirjoitan tänne. Mutta puran nyt kai vain ajatuksiani. Lukekaa tai älkää, silti olen iloinen (ainakin jollain tasolla) että olen saanut purkaa itseäni tänne.
"..illalla se tuli huoneeseeni ja täräytti marjajäädykkeen nenäni eteen. Huudan VIE SE POIS!! Miksi? EN HALUA SITÄ!!.."
"..aamulla se tuli uudestaan huoneeseeni, toi suklaapatukan, halasi ja sanoi Rakastan sinua ja antoi suukon otsalleni. Minäkin sinua. Odotan äidin menevän ulos huoneesta. Katson suklaapatukkaa. Lasken sen kalorit. Katson rasvan määrän. Liikaa. Hymähdän. Piilotan sen vihamielisen katseen yöpöytäni laatikkoon."
Håhå, on se tämä elämä niin "kivaa". Syöt joka aamu greipin. Lohkaiset sen. Syöt toisen puolen hitaasti lusikalla. Sitten toisen puolikkaan vuoro. Olet täynnä. Juot teetä. Erimakuisia. Tulee pieni pahoinvointi. Ei se mitään. Se yltyy. No hitto, menet vessaan. Annat ylen sen greipin ja teen. Olet edelleen täynnä. Päivällä paloittelet porkkanan tismalleen 29 osaan. Kastat jokaisen palasen sinappiin. Syöt jokaisen palasen kahdessa osassa. Kummankin osan kastat sinapissa.
Siis, olen syönyt paljon, tai en, oksennan joka tapauksessa.(en kuitenkaan aina) Omasta tahdostani tai ilman.Itseasiassa se on aika kiehtovaa. Oman kieron ajatteluni mukaan ainakin.
Olen 15 vuotias tyttö. Tänä aamuna painoin 54,6. Hieman yli viikko sitten painoin 64. Olen 168cm pitkä. Ja jatkan samaan malliin. Olenko sairas? Ei minua ole koskaan lääkärille passitettu. En tiedä passitetaanko nytkään. Olen läski, sika, ahne. Ei olisi ainakaan aihetta minnekkään osastolle minua viedä. Muutakuin EHKÄ itsetuhoisten ajatusten takia. Mutta niistä ei puhuta. Luullaan että olen kunnossa.
Joskus minä kuitenkin vielä näytän Niille. Joskus vielä... Saavan nähdä. Eivätkä enään naura minulle. Haluan olla hentonen ja kaunis kuin keiju. Haluan olla. Tulen olemaan. Aion olla.
Kiitos.
"..illalla se tuli huoneeseeni ja täräytti marjajäädykkeen nenäni eteen. Huudan VIE SE POIS!! Miksi? EN HALUA SITÄ!!.."
"..aamulla se tuli uudestaan huoneeseeni, toi suklaapatukan, halasi ja sanoi Rakastan sinua ja antoi suukon otsalleni. Minäkin sinua. Odotan äidin menevän ulos huoneesta. Katson suklaapatukkaa. Lasken sen kalorit. Katson rasvan määrän. Liikaa. Hymähdän. Piilotan sen vihamielisen katseen yöpöytäni laatikkoon."
Håhå, on se tämä elämä niin "kivaa". Syöt joka aamu greipin. Lohkaiset sen. Syöt toisen puolen hitaasti lusikalla. Sitten toisen puolikkaan vuoro. Olet täynnä. Juot teetä. Erimakuisia. Tulee pieni pahoinvointi. Ei se mitään. Se yltyy. No hitto, menet vessaan. Annat ylen sen greipin ja teen. Olet edelleen täynnä. Päivällä paloittelet porkkanan tismalleen 29 osaan. Kastat jokaisen palasen sinappiin. Syöt jokaisen palasen kahdessa osassa. Kummankin osan kastat sinapissa.
Siis, olen syönyt paljon, tai en, oksennan joka tapauksessa.(en kuitenkaan aina) Omasta tahdostani tai ilman.Itseasiassa se on aika kiehtovaa. Oman kieron ajatteluni mukaan ainakin.
Olen 15 vuotias tyttö. Tänä aamuna painoin 54,6. Hieman yli viikko sitten painoin 64. Olen 168cm pitkä. Ja jatkan samaan malliin. Olenko sairas? Ei minua ole koskaan lääkärille passitettu. En tiedä passitetaanko nytkään. Olen läski, sika, ahne. Ei olisi ainakaan aihetta minnekkään osastolle minua viedä. Muutakuin EHKÄ itsetuhoisten ajatusten takia. Mutta niistä ei puhuta. Luullaan että olen kunnossa.
Joskus minä kuitenkin vielä näytän Niille. Joskus vielä... Saavan nähdä. Eivätkä enään naura minulle. Haluan olla hentonen ja kaunis kuin keiju. Haluan olla. Tulen olemaan. Aion olla.
Kiitos.
Vastaukset 10
Vanhimmat
voi :/. en nyt viitsi alkaa mitään saarnailee,kun en itse elä tuon paremmin.
"Kastat jokaisen palasen sinappiin."
-mikä 'villitys' tuo sinappi on? 0.o
Sinappi on hyvää
mielenkiintoista. 10 kilon painonpudotus viikossa!!! oletko ihan varma.
pystyisinpä minäkin siihen, niin olisin toivomassani painossa. 38 kiloa.
porkkanat sinapin kanssa. hmm.. myös marya hornbacher kirjassaan kertoi syövänsä samalla tavalla. tai m un mieleeni jäi porkkana ja sinappi yhdistelmä.
en yritä sanoa mitään. kunhan herätti ajatuksia tuo sinun satuilusi.
minussa herätti ajatuksia toivepainosi 38 kiloa. Se on hoikan palveluskoiran paino, ei ihmisen. Onko sinulla loogista syytä siihen, että haluat näyttää rumalta kaikkien muiden paitsi anorektikkojen mielestä ja uhrata terveytesi.Kerro mikä on lopullinen motivaatiosi?Oletko hakenut apua...
10 kilon painonpudotus viikossa on mahollista jos laattailee paljon. Tosin se ei oo todellakaan oikeeta pudotusta vaan mm.nesteitä.
Kyl munku paino nousee heti 3 kiloo jos syön lautasellisen jotain mut se sit myös putoo paris päiväs takas
Oikeasti en tajua, miksi näitä syömishäiriöpalstoja luen kun tulen vain surulliseksi ja koen avuttomuuden tunteita kun en voi tehdä mitään. Tuo "hoikan palveluskoiran paino, ei ihmisen" sai minut kuitenkin nauramaan :D. Kiitos siitä - nauraminen on terveellistä!
Itselläni on hiukan pienempi palveluskoira, ja painan noin 2,5 kertaa sen painon verran. Ja elämä hymyilee, sillä alueella :).
on... Jossain lehdessä oli juuri jonkun anorektikon haastattelu jossa ihannoitiin syömishäiriötä ja saatiin se vaikuttamaan joltain kamelianaismaiselta riutumiselta. Paskat. Se on fyysisesti ja henkisesti rumaa ja järjetöntä. Halutaan olla "kaunis" niin pahasti että ollaan valmiita kuolemaan...Ja samalla ei edes olla kauniita..Luulevatko tänne kirjoittajat että kukaan mies pitää keskitysleiriasukkaan näköistä naista kauniina...joskus hassut vertaukset ovat parhaita...koiran kokoinen ihminen on sairas. Niin yksinkertaista ja epäluonnollista se on...tavallaan.
Ja koirat on niiiin jees...:)Uskon että kriittisenä hetkenä hankittu hännänheiluttaja estäisi myöhemmällä iällä monet syömishäiriöt...
Ei kymmentä kiloa viikossa pystyisi laihtumaan varmaan edes hitosti ylipainoinen ihminen, saatikka normaalipainoinen.
Kymmenen kilon _laihtumisen_ aikaansaamiseksi pitäisi olla noin 80000 kalorin vaje. Viikossa aloittajan painoinen nainen kuluttaa noin 15000 kal. Miettikääpä sitä:) Eli kyse todellakin vain painonlaskusta.
Ja vielä nemui_:lle:
Parempi kun lopetat tuon tahallisen syömishäiriöön pyrkimisen. Vaikutat todellakin wanabeesyömishäiriöiseltä, ei pahalla.
En suosittele jatkamaan ruoalla leikkimistä, tuskin olet enää siinä iässä.
hei ei helvetti.. en millään jaksaisi kirjoittaa, mutta en vaan voi antaa asian olla. ensimmäiseksi tulee mieleen; oletko sinä terve? siis onko sinulla syömishäiriötä vai eikö ole.
ajattelin vaan kun tuosta tekstistäsi sai sellaisen kuvan, että et tiedä hölkäsenpöläystäkään siitä, miksi syömishäiriöiset ihannoivat (sairaalloistakin) laihuutta ja pyrkivät siihen.
sairaudessa on usein kyse oman kehon ja elämän hallinnasta, EI minkään vitun miehen miellyttämisestä!! on surullista huomata, kuinka mone TERVEET naiset perustelevat argumenttejaan juuri siihen seikkaan, että "eihän miehetkään tykkää..".
mitä vittua?
ei en mä kyllä jaksa enempäää taistella tuulimyllyjä vastaan. ärsyttää ja väsyttää kun anorektikon stereotyyppi terveiden keskuudessa (ainakin tällä palstalla) näyttää olevan tyhmä, huomionkipeä, miellyttämisen (varsinkin misten miekkyttämisen) haluinen tytönhupakko.