...kuunneela jätkäfrendini mielipidettä aivan tosissaan abortti asiassa? Oon raskaana (toinen kuukausi menossa) ja jätkäfrendini ei lasta halua vielä, mut mä en halua aborttia!!Tahtoisin todella pitää sen mikä mun sisälläni kasvaa!!! Ikää mulla on 3kk päästä 18 ja jätkälläni 24.
Pitääkö mun...
Crybeibi(n)
21982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
tarvi kuunnella jos tahdot tehdä maailmaan taas yhden ei-suunnitellun ja vain puoliksi halutun lapsen.
etkö toivoisi parempia lähtöjä vauvallesi?
älä ole itsekäs vaan ajattele hiukka tulevaisuuteen
Itse olen syntyny noin 40 vuotta sitten perheeseen,
jossa minusta tehtiin koston välikappale puolin
ja toisin vanhempien välisessä tappelussa. Käsityk-
seni mukaan isä tuskin oli lasta halunnu ja äiti
ei pystyny hoitaan. Voin sanoa, että ei ollu hauskaa.
Useimmissa tapauksissa homma päätyy yksinhuolta-
juuteen ennemmin tai myöhemmin. Sinulle se tarkoit-
taa, että olet n seuraavaa vuotta 24 tuntia vuoro-
kaudessa olemassa lastasi varten. Et bailaa, et
reissaa ja miehenä voin sanoa, että en minä ainakaan
koskaan seurustelisi pienen lapsen äidin kanssa,
joten voipi olla vaikeeta löytää herraseuraa yötä
pidemmäksi ajaksi. Talous saattaa myös vetää
aika tiukalle. Penska kustantaa 2000 - 3000 mk
kuussa alkuvuosina ja myöhemmin varmaan enemmän.
Miltä luulet lapsesta tuntuvan, kun kavereilla ...
ainakin joillakin.. on isä ja sillä ei. Oletko
todella valmis elämään lapsesi ehdoilla ?
Sinä olet vastuussa siitä, että lapsesi saa elämi-
sen arvoisen elämän. Varmasti aborttikin tuntuu
kauhealta, mutta vähintään yhtä kauhealta pitäisi
tuntua jos lapsesi kituu ja kärsii täällä maail-
massa ja et osaa/voi tehdä mitään.
Tuo "vielä" kuulostaa kyllä edes hiukan toiveik-
kaalta. Jos joskus kuvittelee haluavansa, niin
ehkä mieli muuttuu....tosin kiire alkaa olla.
En lähde suosittelemaan sinulle kumpaakaan vaihto-
ehtoa. Muista että sinä vastaat siitä, että lapsesi
elämä on elämisen arvoista ja se vaatii sinulta
luopumista monista asioista, joita ikäisilläsi on.
Jos sinulla on muuten hyvä tukiverkko ympärilläsi, niin mielestäni voisit saattaa lapsesi maailmaan poikaystävästäsi huolimatta! Asiaan vaikuttavat niin monet tekijät, että on vaikea neuvoa sinua, kun en tunne, mutta itse pitäisin lapsen, koska en koskaan antaisi itselleni anteeksi, sitä pahaa asiaa, mikä abortti minusta on. Sinun on kuitenkin tehtävä omat ratkaisusi...
onko todella tärkeämpää se,että itse olet syyllisyydentunnoista vapaa ja ilman jossittelua kuin lapsesi elämä?
Älä vaan yleistä ed.kirjoittajan ajatuksia.Otan kantaa tuohon pienten lasten äiteihin,minä seurustelen tai siis asun yhdessä naisen kanssa jolla pieni lapsi.Ja rakastan heitä molempia ei sillä merkitystä onko lapsia vai ei jos löytyy ihminen kenestä välittää.Jätkäkamusi varmaan ymmärtää että haluat lapsen eikä yhteistä lasta noin vain abortoida.Sinä sen lpulta päätät,sinuna synnyttäisin.
Itse on todellakin vastuussa siitä että oma lapsi saa elämisen arvoisen elämän eikä joudu olemaan koston välikappaleena, syntipukkina, ei-toivottuna tai laiminlyötynä. Eli tämä on siis asia jolle nimenomaan vanhemmat osaavat ja voivat tehdä jotain!
Varmaankin sinä haluat kokemuksiesi perusteella erityisesti huolehtia siitä, ettei lapsesi elämä tule olemaan samanlaista kuin sinun oli (mikäli sinulla on tai tulee olemaan lapsia).
Sanomattakin jokainen varmasti ymmärtää, ettei lapsi itse ole olemassaoloonsa syyllinen - eikö silloin ole suurinta vääryyttä kasata kaikki oma paha olo lapsen päälle???
Ajatteleppa sen lapsen etua ja tee abortti.Kohta sä olet 18 vuotias yksinhuoltaja.Ilman työtä, koulutusta tai miestä.Lapsellas ei ole isää ja äitikin on vielä ihan kakara.Leiki vaikka nukeilla niin ei tarvii pitää lasta sen takia että se tuntuu kivalta ajatukselta nyt.
Hei, saat 100% päättää ITSE omasta vartalostasi!!!! Jätkäsi on osasyyllinen asiaan (jos näin voi sanoa?) ja täten todellakin myös vastuuvalvollinen. ja ikääkin teillä on ihan hyvin, mikäli henkinen taso on iän kanssa käsikädessä..päätä itse omasta vartalostasi ja mitä sille tehdään ja mitä ei. Itse päätin jätkän lähdön uhallakin pitää vauvani ja nyt olemme kumpikin aivan myytyjä ja odotamme syksyä innolla! Ota huomioon myös jätkäsi tunteet, hän voi olla todella järkyttynyt vieläkin. Eikä osaa täten ajatella muuta vaihtoehtoa kuin raskaudenkeskeytys. Keskustelkaa asiasta vielä ja oikein pitkään, hartaasti ja asiallisesti.
Tsemppiä teille!
Mä miehenä sanon et en vois vaikuttaa tohon enää mitenkään, kun "vahinko" on tapahtunut, paitsi tietysti puhumalla. Musta on tehty väkisin isä, ja tuntu aika toivottomalta kun ei voinut enää itse hallita asioita. Ei olla yhteydessä. Lapsi on yhteinen päätös tai ainakin pitäisi olla. Ja siitä pitäisi keskustella etukäteen.
Pitäisi miehenkin saada päättää omaista asioista, usein se pitää vaan tehdä väkisin, mikä johtaa "kostoon" tai välinpitämättömyyteen.
Mut tämä oli vain miehen mielipide...mut sitähän sä varmaan kysyitkin.
Kurjaa, että susta on "väkisin" tehty isä..mutta miehen pitää samalla tavalla ottaa seksiä harrastellessaan huomioon mahdollinen raskaus, kuin naisenkin. ei sitten vahingon satuttua vaan voi sanoa, että tee abortti. Ei miehetkään varmaan "sukukalleuksistaan" luopuisi vaan siks kun toinen sitä haluaa. Lapsi (on se sitten vaikka 1cm mittanen alkio) on suuri osa naisen ruumista siitä lähtien, kuin raskaus ilmenee. Miesten tulisi ajatella asioita ennakkoon enemmän vaan sen nautinnon saamisen sijasta. Kumit käyttöön miehukaiset jos se lapsen tulo kaataisi koko elämän! Ja luulen että lapsista puhutaankin yleensä kun niitä aletaan hankkimaan, mutta ei kukaan voi vahinkoa ennakoida ja siten keskustella ja suunnitella.
Olenko ainut josta tuo lause kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta??? Omasta vartalostaan saa todellakin itse päättää jos kyseessä ON oma vartalo! Mutta raskaana ollessa siellä on jonkun muunkin vartalo, lapsen. Huolimatta siitä, että lapsi elää raskausvaiheessa äidin kohdussa, kai lapsi silti on äidistä erillinen olento?
Tarkoitus ei ole tässä ottaa kantaa suuntaan tai toiseen, vaan se, että näitä perusteluja kannattaa miettiä tarkasti ihan oman uskottavuuden takia...
"päätä omasta vartalostasi" on todellakin outo lausahdus. Mutta päätä omasta elämästäsi, omasta tulevaisuudestasi, siinä on jo jotain järkeä. Myöntäkää pois, että penska on ensin 9 kk sisuksissasi, sitten helvetilliset synnytyskivut, ja vielä kakaran hoito ja vastuu 18 vuoteen saakka - tämä kaikkiko pienen huvin vuoksi?? Ehei, ei mene läpi...
Mutta ennemmin ajattelen niin päin, että kun päätän lapseni kohtalosta, päätän siinä samalla oman tulevaisuuteni. Siis ensin lapsi, sitten minä. Minulle ei ole käsittämätöntä laittaa lapsen etua omani edelle - sitähän äidinrakkaus on, ja se voi kohdistua myös syntymättömään lapseen!
Ja edelleen, samalla kun päättää omasta elämästään, päättää myös lapsensa elämästä.
Kyseessä ei ole hyöty tai etu tai mikään tällainen. Ei jos omasta lapsesta on kyse. Eikä todellakaan myöskään huvista, vaan yksinkertaisesti rakkaudesta. Se olisi ainut syy miksi pitäisin lapseni jos nyt tulisin raskaaksi.
Mitä tulee elämän realiteetteihin, olen katsellut vierestä lukuisten ystävien ja tuttujen (nuorten!) elämää vauvan kanssa. Heidän elämänsä todellakin on erilaista kuin vaikka minun elämäni tällä hetkellä! Mutta huonompaa? Tai parempaa? Ei minun mielestäni. Tyydyn vain sanomaan että erilaista.
Vai, että vastuu loppuu 18 ikävuoteen. ? Juuri
tuolla asenteella lapsia ei ainakaann pidä hankkia.
Se vastuu jatkuu niin kauan kun lapsesi elää,
vaikka todennäköisesti siitä ei ole koko aikaa vastuuta
enää kantamassa.
jossain tulee piste, jossa vatuu kääntyy toisin päin - lapsen tulee huolehtia vanhemmistaan!
Laki antaa naiselle oikeuden päättää, pitääkö
lapsen ja jättää miehelle vastuun. Asiaan ei vaikuta
se, että lapsi on saatu alulle esim. ehkäsystä
valehtelemalla ( asiaa ei voi näyttä toteen ) tai
se lapsi on vahinko. Jos nainen yksin saa asian päättää,
naisen pitää silloin yksin vastata päätöksen
seurauksesta. Nyt valta ja vastuu on eri ihmisillä.
Itse olen vastentahtoine isä, kun ex-tyttöystävä teki
lapsen kiristysvälineeksi, kun halusin erota.
Olen siitä huolimatta yrittäny hoitaa lasta, mutta
lapsen äiti yrittää kiristää lisää etuja. Konstit
on mm. sellaisia, että 1 v 7 kk lapselle selite-
tään, että "isi ei tuu koskaan enää takasin" tai
"et nää isää enää koskaan" kun lähden tapaamisesta.
Silti esim. lastensuojeluviranomaiset ajaa äidin
puolta, vaikka äiti uhkailee lasta. Minä kohdistan
vihani syylliseen äitiin enkä syyttömään lapseen. Lapsi
ei osaa vielä selittää asian todellista tilannetta
viranomaisille.
Toivon, että joskus voin kostaa tämän epäoikeuden-
mukaisuuden yhteiskunnalle.
Voisimme aloittaa keräämällä joukkovoimaa vasten-
tahtoisesti isäksi joutuneista. Ensisijaisesti pyrkisimme
saamaan lakimuutoksen, joka laittaisi myös naisen
vastuuseen. Myös lastenkasvatuksessa epäonnistuneet
pitäisi saada vastuuseen.
Lapsi on syytön syntymäänsä. Minun vanhempani
lähinnä uhkailivat, pahoinpitelivät ja käyttivät
minua kilpenä esim. ulkpuolista väkivaltaa
vastaan. En taatutsi tule koskaan huolehtimaan
vanhemmistani millään tavalla... paitsi ehkä teloitta
malla jos se joskus on mahdollista.
Toivottavsti et tee lapsia, koska jo nyt tunnustat
olevasi hyväksikäyttäjä.
erilaista, nuori on sopeutuva. Ajattele jos kaltaiseni vanha lehmä pamahtaisi paksuksi, siitä olisi nauru kaukana. Kun lapsi saisi valkolakin, olisin lähes kuusikymppinen. Ja vielä ne kaikki riskit kohdistuen omaan ja kuvitteellisen lapsen terveyteen ja hyvinvointiin.
Huh, mikäli hihhulien ajamat asiat menisivät läpi, pelottaa kuvitellakin! Ja älkää nyt vain tulko marisemaan, että kännissä ei pidä sekoilla ilman kortsua - jessus, minä olen huolehtinut kaikesta isolla rahalla niin hyvin kuin voi, silti raskaudenpelko leijuu aina yllä, se on naisen osa.
tosiaan onnettomalta ja tarvitset ulkopuolista apua - minä ja tuskin muutkaan palstoilla pomppivat amatöörit eivät siihen ole riittäviä. Hakeudu välittömästi ammattiauttajan puheille. Jos kykenet kirjoittamaan tänne, voidaan olettaa että jotain voidaan vielä pelastaa.
Minusta olet melkein ainoa joka tietää mistä puhuu.Olet kokenut itse kantapään kautta.
Täällä monen "tieto" perustuu kioskikirjallisuuteen ja elokuviin.Näissä perustavaalaatua olevissa asioissa ei pieni realismi ole haitaksi.
olisi kannattanut pitää erityisesti huolta ehkäsystä, jos olitte vielä eroamassa? En kylläkään ymmärrä että miksi seksiä pitää harrastaa, kun suhde menee alamäkeä? Mielestäni se on hyvä tapa näyttää tunteita ja sitä, että välittää..mikä ei ole ajankohtaista suhteen lopussa..selitä toki jos haluat.