Anteeksi julma aloitukseni. Jos rakkaudellasi ei ole vasta kaikua, ei sillä ole myöskään väliä. Säästä rakautesi jollekin joka siihen vastaa ja arvostaa sinua yhtä paljon. Rakkaus ei voi toimia yksisuuntaisena, siihen on toisen vastattava. Nuorten pitäisi tämä tajuta, jotta heistä ei tulisi yksinäistä pirua kuten minusta.
Sinun rakkaudella ei ole mitään väliä
Anonyymi-ap
16193
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
https://youtu.be/WnJFQEHsSrU?
Yksi lempi kappaleistani, mutta mielummin olisin yhden ihmisen hurrikaani.
Voihan sillä olla sellainen lämmin efekti. Jos taas inhoaa toista eikä halua ihmisenäkään pitää, se on turhaa silloin. Hukkaan menee.
Rakkaus on positiivinen voima maailmassa jo itsessään. Ei tarvita vastakaikua, jotta se olisi merkityksellistä.
Eli panet ja hylkäät, sitten uskottelet muille että kyseessä on universaali rakkaus?
Luulen että hän tarkoittaa, että rakkaus johonkuhun ja yleisesti ottaen antaa voimia myös sen tuntijoille, se on eteenpäin vievä voima eikä ole keneltäkään pois ainakaan.
Sinulla on täysin erilainen käsitys rakkaudesta kuin minulla. Vastauksesi perusteella meillä ei ole edes mitään keskusteltavaa.
No jos ottaa huomioon, että ilmeisesti pitäisi jälleen surra jotakin menetystä (ilmeisesti rakkaudessa) ja minä lähinnä mietin, että ketä hittoa. Ketä hittoa pitäisi surra? Niin paljon, että muuttaisi kaikki harrastuskensakin ettei vain vahingossa harrasta mitään mistä löytyisi kytkös.
Mistä sitä koskaan tietää onko vastakaikua? Kun ei ole uskaltanut osoittaa tunteitaan. Pettymyksen pelossa tietty.
No se ei selviä kuin kysymällä. Mikä siinä niin pelottaa, se että saa tietää totuuden ja voi siirtyä eteenpäin? Totuus on että kaikkia pelottaa ja rohkein on se joka uskaltaa.
Olen jyrkästi eri mieltä.
Yleensäkin elämässä se on niin, että koen jääväni aina sille puolelle, joka joutuu antamaan, joustamaan ja ymmärtämään enemmän, silittämään ja selittämään, saamatta juuri mitään takaisin. (Ehkä olen sokea tai kiittämätön? Tai ehkä jokainen kokee niin?) En silti vaihtaisi osaani, se että on halua ja kykyä välittää, se on arvokasta itsessään.
Hyväsydäminen empaatikko ja aina uhrautumassa, ei odota vastinetta. Kuin enkeli.
Skippaan tuollaiset heti, en kuuntele minuuttiakaan.
Se on OK, en mä tarvitse hyväksyntääsi. :)
Vähän taas sellanen aloitus että ensin lähdetään osoittelemaan ja neuvomaan, vaikka lopulta kyse taitaa olla itsestään.
Ap. Totta kai aloitus oli itsestäni, ja motivaatio oli toisesta keskustelusta. Tarkoitus ei ollut ketään osoitella, mutta tarkoitus oli neuvoa syvällä rintaäänellä.
Jotenki aina miettinyt et voidaanko tuolloin puhua edes rakkaudesta se on ihastusta omiin mielikuviin. Itsekin teininä ihastunut yksipuolisesti ja ehkä ajatelin sitä rakkautena mutta myöhemmin sit rakastuin ja se oli molemmin puolista ja nimeoon rakkaus syntyi siihen millainen toinen on.