Ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi ja nyt kauhea tilanne mitä pitäisi tehdä? Suhde on suht tuore n.1v . Ei olla enää mitään junioreita, ja asumiset yms. työasiat kuosissa. Mies kuitenkin sitä mieltä että ei ole rahkeita jatkaa raskautta, itse taas jo nyt ajattelen se olisi mahdollista. en tiedä pystynkö tekemään aborttia..
pillerit petti!!
epp
181445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
miksette voisi lasta pitää??
Kyse taitaa olla siitä että miehen mielestä emme ole tunteneet tarpeeksi kauaa ja kuitenkin yhteiseloa oli mietitty ennen kuin tämä tapahtui. Hänen mielestään elämtilanne on liian sekava (työ, asuminen), itselläni on kuitenkin jo ammatti ja asunto ja vakityö. Eli itse taidan kuitenkin ajatella tunteella ja hän järjellä että miten kaikki käytännössä sujuu..Pelottaa molempia..
Minulla oli omalla tavallaan sama tilanne kun tulin raskaaksi luullen, etten voi saada lasta lainkaan. En pystynyt tekemään aborttia, mutta kaduin päätöstäni kyllä aika pian, kun huomasin, ettei kaikki menekään ihan niinkuin piti. Nyt odotan lasta käytännössä yksin ja manasin, että voisin olla nyt töissä ja tehdä sitä pirun pitkää uraputkea, jonka pätkätyöläinen vaatii päästäkseen omilleen joskus, enkä sairastella kipeänä kotona ilma kunnon yöunia ja kykyä liikkua minekään. Vauva ei tähän kuvioon sovi, joudun olemaan toisten armoilla joka asiassa ja se rassaa. Olen yksin kotona ja ihmettelen, kuinka jaksan lapsen kanssa sitten kun se syntyy, kun minulla ei ole kukaan aikunen ihminen auttamassa ja tukemassa.
Minusta on nyt sinun tärkeintä tehdä itseksesi pikapalveri siitä, jaksatko teoriassa kantaa yksin vastuun niin suuresta asiasta. Miehet voivat olla yllättävän välinpitämättömiä ja kylmäkiskoisiakin raskautta kohtaan jos eivät sitä itse halua.
Minua ei ainakaan kaduta että odotan yksin lasta ja abortitti ei käynyt edes mielessä, en pystyisi "tappamaan" lastani. Mies lähti kun sai tietää lapsen tulosta maailmaan. Aijon pärjätä yksin lapsen kanssa, eli se riippuu omasta asenteesta miten suhtautuu asioihin.
Minusta ei olisi ollut tähän jos olisin tiennyt kuinka rankka juttu itselläni on edessäpäin. Sairautta ja kipua, suunnatonta yksinäisyyttä, tylsistymistä ja masentumista kotona turpean olotilan ja ympärivuorokautisten kipujen ja vessajuoksujen kera, rahattomuutta ja sukulaisten avun ruikuttamista jne.
Mutta sepä hienoa on, jos sopii ja tukiverkot on kunnossa. Ihmisiä on tarpeeksi ympärillä ja itsellä on hyvä olo eikä terveyskään liikaa rassaa.
Ei kaikille naisille tule hyvä olo siitä että saa lapsen ja vielä yksin, kun tärkeät asiatkin ja vuosien ponnistelut tavoitteisiin jäävät kesken kuin seinään, aivan kuin olisi hukkaan heittänyt kaiken.
Äitiys on muutenkin parhaimmillaan maailman vaativimpia asioita. Itsestäänselviä asioita ja ikivanhoja asenteita tulvillaan oleva äitiys on asia, jossa edelleenkin pitäisi vain opetella kaunistelemaan ja ihastelemaan kaikkea nikottelematta, unohtaa kipu ja tuska, sen aiheuttajatkin eli useimmiten lapsen isäkin.
Sitäpaitsi, alkuraskauden abortti ei ole lapsen tappamista ja se voidaan hoitaa lääkkeilläkin. Toki en sitä kannusta tekemään, ainoastaan miettimään sitä, voiko ja pystyykö silloinkin nauttimaan ja kantamaan tosi isoa vastuuta yksin lapsesta ja siitä kaikesta, kun lapsen isä ei olekaan rinnalla, vaikka niin ensin haaveiltiin ja ajateltiin että kaikki onnistuu omalla painollaan.
Huomasin vuodenvaihteessa olevani raskaana, vaikka ehkäisystä oli huolehdittu. Mietin asiaa muutaman päivän itsekseni ennen kuin tein testin ja kerroin avomiehelle. Olimme seurustelleet tuolloin 4kk ja asuneet yhdessä lähes yhtä pitkän ajan. Minulla oli määräaikainen työsuhde juhannukseen, avokki oli lomautettu. Eli ei millään lailla unelmatilanne perustaa perhettä.
Ensin tuli itku molemmilta - miten tässä näin kävi? Sulattelimme asiaa muutaman päivän, sanoin ettei minusta ole aborttiin... Eikä se ollut oikeastaan vaihtoehto kummallekaan. Niinpä lähdimme mukaan odotukseen jännittynein, ehkä pelokkainkin mielin. Muutaman kuukauden kuluttua minulle tuli ongelmia terveyteni kanssa ja loppujen lopuksi raskaus keskeytyi. Se oli kova paikka molemmille.
Mutta nyt avomies sai vakituisen työn, minä uuden sijaisuuden. Ostimme omakotitalon ja uusi vauva kasvaa vatsassa. Ihan suunnitellusti tällä kertaa =)
Toivon, että tekin löydätte ratkaisun, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Ja muistakaa, että päätöstä ei tarvitse eikä pidä tehdä yhdessä yössä. ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ!
en ymmärrä miten joku voi tappaa oman lapsensa tai sen oman lapsen alun :(
Mä en taas ymmärrä miten vastuuttomia ihmiset on sängyssä. Ehkäisy voi pettää hyvin harvassa tapauksessa, todella tragedia. Jotkut näiset ja miehet pystyy kasvamaan vanhemmiksi, jotkut ei. Miestä ei kuitenkaan voi pakottaa isäksi joten jos haluat pitää lapsen, niin varaudu yksinhuoltajuuteen. Kyllä siitäkin onnistuu mutta usko pitää olla luja ja mieluiten tukiverkosto kunnossa.
Mitä aborttiin tulee niin toivon mukaan vähemmistö ihmisistä ajattelee "tappavansa ihmisen". Ei solukasa ole ihminen. Tietenkin asia voi olla vaikea ja monia ajatuksia tulee mieleen, mutta muista että tämä on ensisijaisesti sinun elämäsi. Sinä päätät lapsestasi, ei toisin päin. Jokainen lapsi ansaitsee kunnon kodin.
Ensin sinä selität, että sikiö on jokin solukasa, ja sitten kirjoitat, että vain sinä päätät lapsestasi... Lapsesta päättäminen: elämä vai kuolema on julmaa. Ihmisillä on jokin outo äitiuskonto, kun he fanaattisesti uskovat, että on kaunista, kun ÄITI päättää lapsestaan. Raskaana oleva nainen on aika erikoisen äitiyspalvonnan kohteena. Mennään äitiysneuvolaan ja tehdään suuria päätöksiä elämässä.... Kumma Äitiys, jossa lapsi on solumöykky. Vai onko Äitiys jokin ihmeellinen tila, joka voi olla ilman sitä lasta?? Kyllä neitys Marian sikiäminen on paljon uskottavampaa kuin tämä nykyuskonto, mitä harrastetaan Äitiysneuvolassa.
Tein raskaustestin maanantaina ja plussaahan se näytti. Olin jutellut poikakaverini kanssa aikaisemmin ennen tätä vauvojen tekemisestä ja meillä oli mietintä vaihe päällä (lue poikakaverini halusi miettiä). Luulin että kun kerron yllätysraskaudesta maanantaina niin mietintävaihe jatkuisi, vaan ei jatkunut poikakaverini ilmoitti heti että 'kiva kun kerroit nyt ei tarvitse enää miettiä vaan pitää tehdä niinkuin tässä tilanteessa pitää'. Aika kiva juttu. Meinasin ostaa ' Erkille' sukat ja laittaa ne äijien kaappiin....
Suosittelen että teet ihan niin kuin sinusta tuntuu, kyllähän sinä pärjäät yksinkin vauvan kanssa tai ainahan vauvoja voi tehdä myöhemminkin...
eipä niitä vauvoja voi aina tehdä myöhemminki..katokkus niitä ei välttämättä noin vaan tule!! vaikka oisit tullu raskaaksi ja päädyt aborttiin niin se ei tarkoita että sitten joskus tulet raskaaksi kun sitä haluat!!!!
voi olla ettet enää tulekkaan raskaaksi sitä et voi tietää tai mennä sanomaan...
tuo on just väärä luulo että niitä tehdään sillon kun halutaan, höpö höpö se on just sellanen asia että ne lapset tulee sitten kun on tullakseen jos tulee ollenkaan EI NIITÄ NIIN VAAN TEHDÄ (koskaan et voi tietää)!!!
lasta et ainakaan saa koskaan enää takaisin. Monilla se yksi abortti kummittelee mielessä loppu elämän.
Ehkäisy petti ja olet nyt raskaana. Sikiö on nyt kehittymässä sinussa ja on sinusta riippuvainen. Jätä ihmeessä se mies mieluummin. No - kyllä se mies ehkä jossakin vaiheessa alkaa kovasti isäksi. Vaikka mies olisi lapsen sikiöaikana ja vielä vauva-aikanakin vastustanut lasta, niin kannattaa antaa anteeksi sitten, kun isä alkaa yrittämään korvata mennyttä. Eihän sinun tarvitse sen kanssa olla kimppakivaa, mutta voi sen silti antaa olla isä. Mutta siis, voihan olla että sun ei tarttekaan lempata sitä miestä.
mietippä jos se vauva on tulossa pillereistä huolimatta niin eikö se silloin ole tarkoitettu tulemaan?!!
juu ei se ole niin itsestään selvää että niitä lapsia tulee sillon ku halutaan.kyllä se on varmaankin tarkotettu että tuo laps tulee kun se on pillereistä huolimatta saanu alkunsa.mun veljen vaimo sai kolmannen lapsensa niin että kierukka petti.poika on nyt kohta vuoden ja maailman suloisimpia lapsia.itse olin seurustellut kolme kuukautta kun sain tietää olevani raskaana.olimme päättäneet ettei muuteta yhteen ym...nyt kuitenkin meille on jo kolmas lapsi tulossa ja neljä onnellista yhteistä vuotta takana.
Tee sinä naisena lopullinen päätös, niin et kadu/katkeroidu. Itse jäin yksin tuossa tilanteessa, mutta yritän ajatella uutta elämän lahjaa. Ja mummo ja pappakin iloitsevat tulokkaasta. Valitsin ja pyysin kummitkin jo. Kun miestä ei kiinnosta mikään tähän liittyvä. Neuvolasta saat tukea/kannustusta, jos näin kävisi.
Jäin yksin tuossa tilanteessa. Mutta, tee sinä naisena lopullinen päätös, ettet kadu/katkeroidu. Kyllä elämä voittaa.
Yksin jäin lastani odottamaan tuossa tilanteessa. Voiton puolella olen kuitenkin. Tee sinä naisena lopullinen pätös, eikä niin että kadut ja katkeroidut miehen vaatiessa toisin.